Tasavallan presidentti Sauli Niinistön valtionpäivien avajaispuhe 3.2.2016 herätti hämmennystä, kehuja mm. keskustassa ja (eri syistä) perussuomalaisissa sekä toisaalta närää maahanmuuttoon positiivisesti suhtautuvien keskuudessa, erityisesti vasemmistossa.
Esiin nousseet tahalliset presidentin väärinymmärrykset suuntaan ja toiseen on syytä jättää huomiotta. Ne eivät tuo keskusteluun mitään uutta tai arvokasta. Olisi tärkeä keskustella asioista järkevästi ikuisen vääntämisen ja identiteettipolitikoinnin sijaan.
Presidentin tehtävä nykyisen lainsäädännön puitteissa jää pääasiassa arvojohtajuudeksi. Presidentin puhe ei edustanut arvojohtajuutta siinä määrin, että arvojohtajuus on luonteeltaan pitkäjänteistä ja lähestulkoon filosofista positiivisen arvokehityksen johtamista irrallaan päivänpolitiikasta. Tämä näkyi selvimmin presidentin todetessa, että toisen maailmansodan jälkeen laadittuja pakolaissopimuksia ei muotoiltaisi samoilla tavoin nykypäivänä. Tätä tulkittiin hyvin eri tavoin, sekä kritiikkinä EU:n maahanmuuttoprosessien epämääräisyyttä kohtaan että kehoituksena jättää tottelematta kansainvälisiä sopimuksia. Tässä mielessä Niinistö ei siis puheessaan ollut suoranaisesti mikään Dalai Lama, vaan hän sekaantui vahvasti akuuttiin maalliseen, päivänpolitiikan elämään.
Nähdäkseni presidentti pyrki sanomallaan sanoa, että uusi pakolaisuus- ja siirtolaisuusaalto on varsin erilainen luonteeltaan kuin menneisyydessä ja että YK tai EU eivät ole kyenneet huomioimaan vastaavia skenaarioita varautumisessaan ja suunnittelussaan. Tämä pitää paikkansa, ja on syy siihen, että Lähi-Idässä on paukkunut ja että EU on peukalo keskellä kämmentä asian suhteen. Lisäksi käsillämme on merkittävä työllisyysongelma, jota olen koskettanut aiemminkin. Suomella on edessään monimutkainen valinta erilaisten skenaarioiden välillä, joista osan vaikutus- ja päätösvalta on Suomen ulkopuolella. Esimerkiksi Venäjän ulkopolitiikka vaikuttaa Lähi-Idän tilanteeseen.
Suomi voi suhtautua passiivisesti kasvaneeseen pakolaisuuteen (ja toisaalta aitoon elintasosiirtolaisuuteen ”Amerikka”-ilmiön muodossa), jonka lähteet nykyään painottuvat vahvasti muslimivaltaisiin kriisialueisiin ja (länsimaisilla standardeilla) köyhiin maihin aina Pohjois-Afrikasta Iranin itänaapureihin. Passiivisella suhtautumisella tarkoitan sitä, että työmarkkinoiden kankeus säilytetään eikä tästä koituvalle lisätyöttömyydelle esitetä uskottavaa rahoitussuunnitelmaa.
Passiivisen suhtautumisen ongelma on se, että kotouttamismenetelmämme ovat alikehittyneitä ja aliresursoituja, työmarkkinat sakkaavat vanhanaikaisen ja jäykän keskussääntelyn vuoksi, työllistävällä pk-seudulla on liian kallis matalapalkkaisen asua ja teknologinen työttömyys iskee paitsi työläisammatteihin myös koulutetun keskiluokan työnkuviin, joilla perinteisesti on pärjätty.
Teknologian uhkaamat alat ovat aloja, joihin useimmat tulijat ovat kouluttautuneet ja mukana on paljon heitä, joiden koulutustaso vastaa korkeintaan suomalaista peruskoulua. Vaikka Suomi on tavallaan ”säästänyt” ottaessaan heidät tänne pääosin aikuisina vs. vastasyntyneinä sairaalassa, useimmat tulijat ovat vielä huonommassa asemassa suomalaisessa yhteiskunnassa pärjäämisen kannalta kuin vailla peruskoulun jälkeistä tutkintoa olevat työttömät nuoret, joita me tilastoissa kutsumme syrjäytyneiksi. Tämä johtuu rakenteellisista syistä, eikä tulijoiden työmotivaatiolla ole juurikaan vaikutusta asiaan. Se ei ole heidän syynsä, eikä se ole heille oikein.
Suomi voi valita seuraavista skenaarioista:
- Ei muuteta oleellisesti mitään, mutta otetaan lisää ihmisiä kriisialueilta ja köyhistä maista.
Suomessa asuvien ihmisten elintasoa joudutaan työmarkkinoiden kankeuden seurauksena laskemaan nykyisestä suhteessa siirtolaisuuden skaalaan, ja hallitus todennäköisesti toteuttaa sen kaiken lisäksi vielä todella tyhmästi leikkaamalla sellaisesta, josta ei kannattaisi leikata. Lama jatkuu ja yhteiskunta ankeutuu hitaasti, kunnes jossain vaiheessa joudutaan toteamaan, että hyvinvointivaltio oli kiva projekti mutta piti lopettaa velkojien vaatimuksesta. Valinta on kaikkien kannalta epäoptimaali ja suorastaan epäeettinen. Kankeasta Suomesta seuraa ”Kreikka-Suomi”. - Otetaan vastaan ihmisiä kriisialueilta yms, mutta uudistetaan ja liberalisoidaan kankeaa työmarkkinoiden sääntelyä ja työttömyysturvaa vastaamaan nykypäivän ja lähitulevaisuuden työelämää, mutta säilytetään asumisperusteinen sosiaaliturva (kontra kansalaisuusperusteinen sosiaaliturva). Lisäksi kasvukeskusten asuntopula täytyy uskottavasti ratkaista. Työllisyys noussee ja erityisesti säänneltyjen alojen työttömistä parhaassa vireessä olevat löytävät työtä. Nettovaikutus on vähintään hieman positiivinen ja riippuu paljolti sosiaaliturvan kannustinloukkujen ja yli-innokkaan sääntelyn purkamisesta. Kotouttamistyötä täytyy resursoida uskottavasti, koska tulijoiden määrä tuskin vähenee. Pidemmän päälle seuraa lamasuosta ylös kiipeävä ”Kasvu-Suomi” tai ”Feenix-Suomi”, jonka väestöpyramidi korjaantuu.
- Kuten yllä, mutta (kansainvälisestikin harvinainen) laaja asumisperusteinen sosiaaliturva muutetaan vahvemmin kansalaisuus- ja ansioperusteiseksi ja avataan Suomi työperäiselle maahanmuutolle. Köyhistä maista tulijoiden määrä todennäköisesti vähenee hieman ja jotkut saattavat lähteä muuallekin, mutta yleisesti ottaen Suomen työllisyys kasvaa ja erityisesti niiden osalta, jotka ovat kotoisin muualta kuin suomesta tai 50 vauraimman maan joukosta (laskettuna BKT/kapita). Koulutetun työperäisen maahanmuuton osuus kasvaa. Seuraa lamasta nouseva ”Saksa-Suomi”.
- Ei oteta vastaan lisää ihmisiä kriisimaista yms., eikä myöskään muuteta mitään. Lama jatkuu ikävänä. Rukoillaan muutosta ylhäältä. Ankea ja epähoukutteleva ”perusdemari- ja keskikalja-Suomi”.
Riippumatta siitä, suhtaudummeko innokkaasti, neutraalisti tai penseästi maahanmuuttoon köyhistä maista, maahanmuutolle on tehtävä kestävästi Suomeen tilaa. Vastaanottokyky on täysin suhteessa tähän.
Ei kuohuttanut puhe kovin monia, 94% mielestä se oli hyvä puhe, 6% mielestä ei:
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1454405792417.html
Tulkinnat ovat tosin olleet epämääräisiä, vaikka Niinistö hyvin selvästi sanoi että hallitsematon ilmiö pitää pysäyttää ja kertoi kansan enemmistön viestin antaen hallitukselle mandaatin tiukkoihin toimiin.
Kohdassa C. ”avaat” Suomea työperäiselle maahanmuutolle. Se on jo apposen auki: jos joku oikeasti haluaa Suomeen töihin hän kyllä pääsee. Lopputulos, ”Saksa-Suomi” vaikuttaa silti pelottavalta. Jopa Merkelkin myönsi jo 2010 että maahanmuuttajien integroituminen on epäonnistunut Saksassa. En haluaisi kasvattaa tytärtäni Kölnissä, tiedät kyllä miksi. http://yle.fi/uutiset/merkel_myonsi_monikulttuurisuuden_epaonnistuneen_saksassa/5667746
Kohdassa D. yrityksesi olla analyyttinen lopahti kokonaan. Ovatko tiukkaa maahanmuuttopolittikkaa harjoittavat Australia ja Japani ”keskikalja-maita”? Itse muuttaisin mielelläni Australiaan, mutta he ovat niin fiksuja etteivät todennäköisesti enää ottaisi minua. Vaikka olen korkeakoulutettu, olen liian vanha, he haluavat nuoria varmoja veronmaksajia aloille, joilla on työvoimapulaa. Eivät verovarojen kuluttajia.
Suomella on viimeinen tilaisuus jättää muiden virheet tekemättä, vältää muualla yleistyneet ghettoutuneet maahanmuuttajalähiöt ja säilyttää kansalaisten turvallisuudentunne, joka on ollut Suomessa vailla vertaa.
Meillä on jo unelma, elämme sitä joka päivä. Ei muuteta sitä painajaiseksi.
C-vaihtoehdossa skenaario on, että korkeasti koulutetun työperäisen maahanmuuton osuus lisääntyy (erityisesti 50 vauraimmasta maasta ihan rakenteellisista syistä). Nykyisellään tämä joukko on Suomessa erittäin pieni, ja päinvastoin Suomesta on korkeasti koulutettujen nettomuutto ulkomaille (ns. ”brain drain”). Tämä olisi tärkeä korjata. Työperäinen maahanmuutto ei muuten ole ollenkaan ”apposen auki”. Suomessa on käytössä ns. työvoiman tarveharkintamenettely, jota ilman ei EU- ja ETA-alueiden ulkopuolelta tullessa saa tehdä töitä Suomessa. Ei vain saa.
Mitä tulee kohtaan D), niin siinä kuvataan käytännössä status quo:n ylläpitäminen niin, että vastaanotettujen määrä loppuu suunnilleen kuin seinään. Australiassa ja Japanissa ei ole monia niistä rakenteellisista kankeusongelmista, jotka riivaavat Suomen taloutta ja työllisyyttä. Toki meillä on myös yhteisiä haasteita, kuten väestön vahva ikääntyminen, erityisesti Japanissa, jonka senkin talous sakkaa. Japani on myös yleisesti ottaen vaikea maa tuoda tarvittavaa ulkomaista asiantuntijatyövoimaa, koska sinne on vielä vaikeampi ”integroitua” kuin Suomeen ja se on nähdäkseni yksi Japanin ongelmista. Tässä määrin vertauksesi ontuu.
Pitkällä tähtäimellä maapallon väestön painopisteiden siirtyminen on vääjäämätön ilmiö, eikä sen suhteen voi loputtomasti haudata päätään hiekkaan. Siihen täytyisi uskottavasti varautua suunnitelmallisesti.
Suomessa työttömiä riittää. Maahantulijoihin menevä 1,5 miljardia olisi tehnyt ihmeitä heidän kouluttamisessaan Suomen työvoiman tarpeita vastaavaksi resurssiksi. Ja jos meidän pitäisi saada työvoimaa EU / ETA alueen ulkopuolelta, voisimme sopia asiasta kahdenkeskeisesti valitsemiemme maiden kanssa. Esim. USA, Kanada, Japani, Etelä-Korea ja Singapore olisivat varmasti mielellään mukana. Joka tapauksessa työvoiman liikkuvuus pitää miettiä uudelleen, kun Schengen sopimus väistämättä pian puretaan.
Olen samaa mieltä kanssasi siitä että maapallon väestön muuttoliikkeeseen pitää varautua. Suomeen ei saa päästä ilman asianmukaisia matkusasiakirjoja. Ihmisten ottaminen vastaan ja lähettäminen puolen vuoden päästä takaisin ei ole kenenkään etu. Voimme ottaa vastaan vain sen verran ihmisiä, kun pystymme kotouttamaan ilman että tuhoamme resurssimme auttaa. Suomi voisi ottaa roolin erityisen hädänalaisten vastaanottajana: tarjoaisimme turvapaikkoja pakolaisleireistä valituille naisille sekä pienille lapsille. Päämääränä tarjota islamilaisen maailman sorretuimmalle ja puolustuskyvyttömimmälle väestönosalle turvaa ja mahdollisuus irrottautua fundamentalistisesta alistamisen kulttuurista ja yhteisöstä.
http://www.soininvaara.fi/2016/02/06/turvapaikkapolitiikkaa-pitaisi-jarkevoittaa/
Osmo on oikeilla jäljillä. Hienoa nähdä kuinka ajatukset vihdoin yhdistyvät yli puoluerajojen: Halla-ahon, Presidentti Niinistön ja Soininvaaran näkemykset ovat pääpiirteissään samat.
”Ei kuohuttanut puhe kovin monia, 94% mielestä se oli hyvä puhe, 6% mielestä ei.” Tämä perustuu ILTASANOMIEN lukijakyselyyn. Se ei välttämättä vastaa Suomen kansaa.
Oli miten oli, kiitos Lilja. Hyviä pointteja ja muuttoliike Suomeen on mielestäni todellisuutta haluamme tai emme. Maailmassa tällä hetkellä 60miljoonaa pakolaista eivätkä he halua viettää elämäänsä pakolaisleirillä. Yhteiskunnan ja työmarkkinoiden on muututtava.
Ilta-Sanomat on tällä hetkellä ainoita suuria medoita, jonka toimittajakunta ei ole punavihreän sensuurin vallassa. Silti Suomi tarvitsee kipeästi suurta konservatiivista mediataloa, jollainen löytyy useimmista muista sivistysvaltioista. Ja gallupin tulos ei ole toimittajista kiinni vaan yli 30 000 lukijan mielipide. Voit toki tyytyä Hesarin, Ylen, Vihreän langan ja Imagen lukemista niin kuplan ulkopuoliset mielipiteet eivät häiritse.