Palautuslento Afganistaniin kuohuttaa tänään puolin ja toisin. Yksi puoli huutaa rajoja kiinni, toinen puoli järkytyksissään ihmettelee miksi näin pääsi käymään.
Siihen tietenkin on syyt, miksi näin pääsi käymään, eli miksi hallitus on linjannut kuten on tehnyt. Ilman kansainvälistä yhteistyötä ja kansallisvaltioiden keskinäistä solidaarisuutta pakolaiskriisin hallinnasta tulee ns. osaoptimointiongelma, kun kansallisvaltiot joutuvat kantamaan pakolaisten sosiaaliturvakulutaakan. Kaikki valtiot pelkäävät kukkaron syttyvän tuleen, joten kaikki pyrkivät siirtämään vastuut muualle. Näin pakolaiset epäinhimillistetään kuumaksi hiileksi, josta yritetään päästä eroon. Näin kävi viime yönä Afganistanin lentokoneen kanssa. Suomen ja monen muun maan poliittisen linjan looginen johtopäätös oli epähumaani.
Osaoptimointi maahanmuutossa on rakenteeltaan aivan sama ilmiö, kuin mitä sote-uudistuksen valinnanvapaudessa nyt pelätään. Miksi asiasta ei sitten keskustella samalla tavalla?
Mitä voisi olla aidosti toisenlainen maahanmuuttopolitiikka, jota voisi lähteä edistämään?
Osmo Soininvaara kirjoitti vuonna 2009 hyvin kansallisvaltioiden sosiaaliturvasta globaalissa maailmassa. Oleellinen pointti oli se, että kun köyhistä maista pyritään rikkaisiin maihin menestymään, se on kaikin puolin hyvä asia, ja sitä pitää edistää. Mutta jos köyhistä maista päädytään rikkaisiin maihin elämään sosiaaliturvan varassa, se ei yksinkertaisesti ole yhteensopivaa vapaan liikkuvuuden kanssa. Aika harva haluaa loppuen lopuksi sosiaalietuuksien varassa elämistä, kuten harva suomalainenkaan oikeasti. Ihmisillä on omanarvontunne, eikä almuilla eläminen tee itsetunnollekaan hyvää. Sosiaaliturvan ankeuttava vaikutus voi jopa pahentaa syrjäytymistä. Olemme kuitenkin järjestäneet Suomen sosiaali- ja työllisyyspolitiikan tavalla, jossa valtion kannattaisi aina käännyttää rajalla kaikki paitsi korkeakoulutetut hyväosaiset yhtä lailla kuin kunnilla on ollut intressi siirtää syrjäytyneet jonkun muun kunnan ongelmaksi. Lukijoista ylivoimainen enemmistö varmasti pitäisi tätäkin aika kyynisenä poliittisena linjana.
Muutos tässä edellyttää rohkeutta uudistaa rakenteita, mutta se on tarpeen, jos haluamme Suomesta ja Suomen kaltaisista hyvinvointivaltioprojekteista yhteensopivia globaalin liikkuvuuden kanssa ja samaan aikaan humaaneja.
Yksi avain on työ. Työ on kaikkialla maailmassa todettu olevan erittäin keskeinen maahanmuuttajien integraation avaintekijä, aivan samalla tavalla kuin se ehkäisee kantaväestöön kuuluvien syrjäytymistä. Tämä ei siis ole rakettitiedettä. On samalla selvää, että Suomen, Belgian ja Ranskan tavat säännellä työtä aiheuttavat maahanmuuttajien työttömyyttä. Meidän poliittiset järjestelmämme, jota Suomessa on edustanut työnantajajärjestöt, AY-liike ja eduskunta, ovat siis tahallaan tehneet politiikkaa, joka pitää maahanmuuttajat poissa työmarkkinoilta. Kun minimipalkka asetetaan niin korkealle, että sillä ei kannata palkata suomalaisuutta vielä opettelevaa työntekijää kun on muitakin mistä valita, häntä ei yksinkertaisesti palkata. Jos haluamme maahanmuuttajien kotoutuvan, sen pitää tapahtua työn kautta, joka pitää heille tehdä mahdolliseksi. Tarvitsemme siis eriehtoiset työmarkkinat maahanmuuttajille tai yleissitovuuden purkamisen kokonaan. Kaikki muu aiheuttaa maahanmuuttajien työttömyyttä. Lisäksi pitäisi olla jonkinlainen valmis työhönastumisväylä (sekä suomalaisille että maahanmuuttajille), jossa aina olisi jotain tekemistä mutta josta voisi vapaasti edetä parempiin hommiin. Nyt meillä on tarjota vain pullojen keräämistä. Tämänlainen työllisyyspolitiikka edellyttäisi väkisinkin jonkinlaista minimiturvaa ohelleen ainakin alkuvaiheeseen, joka joko olisi perustulomainen etuus tai yhteiskunta tarjoaisi kaikille ainakin kustannustehokkaan perusmajoituksen, ruoan ja hygieniatarpeet – myös kantaväestön osattomille. Nykyiset minimielinkustannukset ilman jotain tuetun asumisen lottovoittoa ovat asuntopulan vuoksi niin korkeat Helsingissä, että matalapalkkatyö muuttuu nykyisellä sosiaaliturvalla kannattamattomaksi. Tämä kuilu pitää korjata. Kukaan ei saisi jäädä kadulle kuten nyt. Täysin rajanvalvonnasta ei päästä ilman sosiaaliturvan kansalaisuussidonnaisuutta, mutta se nähtäisiin kohtuuttomana, ellei kansalaisuuden saaminen olisi huomattavasti nykyistä helpompaa, mikä tietenkin on osana muutosta harkinnanarvoista.
Toinen avain on kieli. On aivan käsittämätöntä, että edelleen opetamme maahanmuuttajille koko muun maailman kannalta ufoa kieltä eli suomea, joka on heidän tulevaisuuden potentiaalisen työmarkkina-alueen kannalta suunnilleen eestin jälkeen huonoin koulutusinvestointi. Tekisimme heille paljon suuremman palveluksen opettamalla vaikka englantia, yleisskandinaavia tai saksaa. Helsinki, jonka alueelle suurin osa maahanmuuttajista sijoittuu, on yhä enemmän kansainvälinen kaupunki, jossa englanti on suomen jälkeen merkittävin asiointikieli ja on esimerkiksi jo ravintoloita, joissa palvelua saa vain englanniksi. Tietenkin suomenkielentaito helpottaa työllistymistä, mutta aikuisista maahanmuuttajista harva saavuttaa erityisen hyvän taitotason, mikä ei silloin myöskään paranna työllistymismahdollisuuksiakaan merkittävästi. Ongelma on sama kuin ns. pakkoruotsin oppimislopputulosten kanssa. Yleensä maahanmuuttajat osaavat jo valmiiksi esimerkiksi englantia, ja prioriteetin tulisi olla se, että hallitsee edes yhden paikallisesti käyttökelpoisen kielen kunnolla. Suomen opettelua tulee toki tehdä jos kykenee siihen, mutta se ei ole kaikkien kohdalla realistinen vaatimus.
Kolmas avain on alusta. Viime vuosina on puhuttu kasvavissa määrin ns. alustataloudesta. Alustatalous laajassa mielessä tarkoittaa sitä, että jokin taho tarjoaa ”infrastruktuurin”, jolla muut tahot voivat toimia ja tehdä asioita erittäin tehokkaasti ja sulavasti, mutta järjestävä taho veloittaa sen käytöstä jotain. Tällaiseen suuntaan olemme globaalisti siirtymässä yhä enemmän, erityisesti digitaalisen talouden ratkaisuissa. Facebook on huono esimerkki, mutta kuitenkin eräänlainen alustatalous; sen tarjoamissa puitteissa ihmiset voivat tehdä kaikenlaista ja Facebook elää sen ohessa mainostuloilla. Parempi poliittinen esimerkki on oikeastaan veroparatiisi, mutta se liittyy osaoptimointiongelmiin eikä ole se mitä tässä nyt haetaan. Alustalla viittaan esimerkiksi siihen, että täällä on helppoa perustaa yrityksiä, helppoa pyörittää niitä, ymmärrettävä ja suoraviivainen sääntely joka kohtelee erikokoisia toimijoita reilusti eikä sääntele menetelmiä vaan lopputuloksia.
Se suuri muutos, joka kansallisvaltioiden pitäisi nyt ympäri maailman ymmärtää on se, että keskeinen kilpailutekijä valtioiden välillä on se, miten hyviä talouden alustoja ne ovat. Hyvä alusta on sellainen:
- Johon pääsee helposti mukaan ilman alkuvaatimuksia (pieni aloituskustannus)
- Jossa toimiminen on helppoa, sulavaa ja ennakoitavaa (luottamus)
- Jossa on mahdollisimman paljon muitakin toimijoita (verkostovaikutus)
- Joka on tasapuolinen, eli ei aiheuta tietyille toimijoille epäreiluja etulyöntiasemia (yhdenvertaisuus)
- Jossa kustannukset skaalautuvat toiminnan laajuuden mukaan (kestävä sääntely ja verotus)
Tämä on sitä, mitä Suomen ja erityisesti Helsingin seudun tulisi olla tulevaisuudessa. Ei ainoastaan maahanmuuttajien, vaan myös suomalaisten vuoksi. Jos emme ole tätä, saamme kaikesta vain huonot puolet, muttemme niitä suuria mahdollisia hyötyjä. Suomi voi olla uudenlainen ”unelma amerikasta” tai sitten se voi olla hitaasti taantuva, jähmettynyt itävaltio. Viro, Kanada, Hong Kong ja Singapore ovat jo kovasti meitä edellä tässä kilpailussa.
Yhä enemmän ihmiset myös järjestäytyvät kansainvälisesti arvoyhteisöjen ympärille itse alueiden sijaan. Ihmiset lähtevät maista, joissa yhteiskunnan arvot ovat jollain tapaa rikki, ja etsivät tulevaisuutta maista, joissa on liberaalit, demokraattiset, sekulaarihumaanit oikeusvaltion periaatteet. Näitä jaloja periaatteita on osattava myös puolustaa.
Tälläisiä palautuksia ei tarvittaisi, jos tulijoiden taustat tarkistettaisiin jo ennenkuin heitä päästetään rajan yli. Siis jos he tulevat ilman asiaankuuluvia matkustusasiakirjoja (passi ja joissakin tapauksissa myös viisumi). Suurin osa tänne tulleista on tullut Suomeen Ruotsista, joten olen sitä mieltä, että heidät kuuluisi palauttaa sinne. Siinä on sekin etu, että tällöin ei tarvitse huolestua palautusmaan turvallisuustilanteesta.
Olen samaa mieltä siitä, että tulijoiden taustat pitäisi selvittää mahdollisimman lähellä lähtöpaikkaa, mutta johtopäätöksestä täysin toista mieltä. Juuri tuo ”joku muu hoitaa” on koko ongelma lähtösyy, kuten Lilja oikein kirjoittaa.
Oikea ratkaisu olisi EU:n yhteinen turvapaikkapolitiikka, jossa jonnekin Kreikkaan tai Italiaan saapuvat turvapaikanhakijat otettaisiin vastaan siellä, majoitettaisiin ja käsiteltäisiin EU:n rahoilla yhteisillä kriteereillä, ja hyväksytyt hakijat kuljetettaisiin lentokoneella suoraan tänne ja Ruotsiin. Vielä kun laitettaisiin jäsenmaille mahdollisuus käydä valikoimassa haluamansa pakolaiset yhteisestä joukosta (toki tietysti vapaaehtoisuuten perustuen), kääntyisi ”vetovoimatekijöiden poistaminen” mahdollisimman hyvien toimintamallien luomiseksi, jotta joukosta pystyttäisiin houkuttelemaan juuri ne valikoidut ”parhaat” päältä.
Ongelma tällaisessa tehokkaassa, halvassa ja humaanissa mallissa on se, että ne samat persut jotka huutavat pakolaisten olevan suurin ongelma maan päällä (ei oikeasti yllä edes top vitoseen) vastustavat myös kaikkea EU:n alueen yhteistyötä. Jolloin päästään takaisin tilanteeseen jossa Ruotsin virkamiehillä on jälleen intressi katsoa muualle kun pakolaiset kulkevat maan läpi Tornioon.
Kas, tulivathan ne lopultakin näkyviin. Anteeksi tuo viimeinen. Luulin, että olit poistanut ne, kuten moni muu vihreä on.
Jos ei ole aiemmin samalla sähköpostilla kommentoinut, kommentti menee roskapostisuodattimeen jolloin ne pitää erikseen hyväksyä. Pahoittelen julkaisuviivettä.
Itse en olisi Niinistönä pyydellyt anteeksi tietokatkoksia, jotka johtuivat Migristä ja poliisista, vaan olisin ollut tyytyväinen siihen, että huomion saaminen asialle pisti poliisin ainakin viivästyttämään raskaana olevan ja hänen lapsen karkoitusta maahan, jossa talibanit ovat taas nousemassa. Nyt ihmiset pääsevät miettimään mikä on oikein ketäkin kohtaan, kitos mielenosoittajien. Itse helpotan omaa kannanmuodostusta pakolaisuuteen ja palauttamisiin siten, että jos itse en menisi kyseiseen maahan sen vaarallisuuden takia, niin en ole ketään muutakaan sinne lähettämässä. En vaikka pakolainen olisi mies, eikä lapsi tai kohdun omistaja. Jos järjestelmä vain pyrkii ihmisistä eroon pystymättä varmistamaan edes jonkinlaista turvallisuutta, niin siinä on paha virhe. Sitäpaitsi elämästä tulee helppoa jos kehittää itselleen arvot.
Mitä Helsinkiin ja maahanmuuttoon tulee, niin visio Helsingistä ”amerikkalaisena unelmana” olisi vallan innostava. Siis ei nykyisellä mallilla jossa miljonäärit ostavat keskusta-asunnot ja hinaavat hinnat pilviin, kuten Nykissä ja Lontoossa, vaan enemmän siinä romantisoituneessa muodossa jossa maahanmuuttaja tulee, tekee työtä ja seuraava polvi pääsee jo ylemmäksi yhteiskunnassa. Meidän koulutusjärjestelmä tarjoaisi väylän täällä syntymeille tai nuorina tulleille tuohon nousuun. Ongelma taitaa olla se, että lähes kaikki ovat sellaista maahanmuuttoa vastaan, joka riittäisi korjaamaan väestörakennetta tulevina vuosikymmeninä. On aika uskomatonta, että korkeasti koulutetuillekin tehdään asiasta vaikeaa, vaikka he ovat yleensä ryhmä joka menestyy parhaiten perustaen yrityksiä, tai omalla korkean palkan sallimalla kulutuksellaan synnyttävät muille työpaikkoja. Yhtä outo on ajatus, ettei pakolaisena tulleesta tulisi keskimääräisesti yhtä menestynyt käytyään suomalaisen koulutusjärjestelmän kuin kantapeikosta.
Ainoaksi esteeksi jäisi sitten rasismi tai minimissään työnantajan epäluulo outoa nimeä, kulttuuritaustaa tai vastaavaa kohtaan. Itse uskaltaisi kuitenkin väittää, että tuokin on muuttumassa nopeasti. Kun nuori afgaanitaustainen vastaa pelinteosta Klubin ja Huuhkajien keskikentällä, niin kuva suomalaisuudesta ja helsinkiläisyydestä laajenee. Näinhän Suomi on muuttunut homojenkin suhteen. Vähitellen joku on totuttanut omalla esimerkillään kansan hyväksymään asian, ja nyt se ei ole enää mikään suuri juttu. Luonnollinen poistumakin parantaa asiaa vuosi vuodelta.
Mitä kieltä suomalaisen pitäisi sitten puhua? Tuottaako englannin kieli sitten oman ryhmän joka ei ole oikein kiinni Suomessa, ja onko se huono asia? Pitäisikö asiaa edes ajatella suuremman ryhmän kuin juuri tämän yksilön kannalta? Jos sinua ymmärrän oikein, niin ei. Sivuhuomiona sellainen, että on hullua että julkisissa ei ole kunnon opastusta englanniksi. Vielä hullumpaa on se, että esimerkiksi Stockmannin kaltainen instituutio ei pidä tärkeänä palvella englanniksi. Miten voi olla, että eivät ole huomanneet Helsingin seudun keränneen tuhansia hyvätuloisia ulkomaalaisia, jotka nyt koittavat kännykällä kääntää tuoteselostuksia ja tarjouksia. Kertonee siitä, että Suomessa on vielä vallassa sellainen sukupolvi jolle ulkomaalainen Helsingissä tarkoittaa päiväturistia, eikä tänne asumaan muuttanutta. Itse toki palvelisin turistejakin sellaisella kielellä jota suurin osa ymmärtäisi.
Visioita kaivataan. Yksi ja sama ilmoittaa menevänsä firmansa kanssa Marsiin, valtaavansa autoilun sähköautoillaan ja mullistavansa energiapelin varastoinnilla, niin kyllä täältäkin saisi nousta suuria päämääriä. Nykypäivänä visio kaupungista johon saa tulla ja joka tarjoaa mahdollisuuksia kaikille, olisi jo poikkeuksellinen. Mitä kaikkea voisikaan syntyä, jos kone pistettäisiin oikeasti käyntiin ja navettojen sijaan panostettaisiin kaupunkiin.