Skip to content

Toimeentulotuki, omaisvippi ja opintolaina

Koska toimeentulotuki on saanut osakseen huomiota Kelalle siirtymisen yhteydessä, kommentoin siihen sosiaalisessa mediassa liittynyttä kuohuntaa.

Olen vuosina 2011-2016 laatinut lukemattomien nuorten opiskelijoiden ja muidenkin toimeentulotukipäätösten oikaisuvaatimuksia lakiasiamiehenä sekä avustanut toimeentulotuen hakemisessa ongelmallisissa elämäntilanteissa. Tunnen siis lain soveltamisen melko hyvin, ja avustamani tapaukset on aina ratkaistu hakijan eduksi. Toimeentulotukea myönnetään pääsääntöisesti ihan korrektisti, mutta kaksi poikkeuksellista erityistapausta toimeentulotukinlain soveltamisessa on noussut esiin: puskurilainat ja toisen asteen opiskelijan opintolaina.

Puskurilainoilla tarkoitan toimeentulotuen hakijan (esimerkiksi lähipiiriltä) saamia lyhytaikaisia lainoja, joiden tarkoitus on rahoittaa toimeentulotuen hakijaa pitkittyneen toimeentulotukihakemuksen käsittelyprosessin aikana tai kuun vaihteessa kiireellisten menojen kattamiseksi ennen kuin hakemusta edes voitaisiin korrektisti käsitellä. Lainat on tarkoitus maksaa takaisin hyvin lyhyellä ajalla, jopa muutamassa päivässä.

Ongelmaksi on muodostunut se, että hakemusten käsittelijät ovat yrittäneet kategorisesti tulkita nämä lyhytaikaiset velat yksinomaan tuloiksi, jotka vähentävät myönnettävää toimeentulotukea yksi yhteen. Tausta-ajatus tässä lienee se, että jos hakijalla on vapaaehtoisia elättäjiä (kuten esim. vanhemmat), hänen ei tarvitsisi toimeentulotukea saadakaan. Virhe tapahtuu siinä, kun lähessaman tien takaisin maksettua velkaa ei huomioida menoksi siksi, että toimeentulotukilain soveltamishengessä velkojen takaisinmaksu ei ole toimeentulotuen laskennassa huomioitava meno. Ilmeinen ongelmatilanne on se, kun kyseessä ei ole normaali lainaerän takaisinmaksu (kulutusmenojen jaksotus), vaan välttämättömien menojen maksun siirtämistä joitain päiviä eteenpäin nopealla vertaisluotolla: eihän ruoan ostamista luottokortillakaan tulkita toimeentulotukea myönnettäessä tuloksi.

Ratkaisu puskurilainakysymykseen viranomaispäätöksen oikaisuvaatimustapauksissa on ollut se, että hakija on selvittänyt toimeentulotukea käsittelevälle virastolle velan luonteen esimerkiksi muodollisesti laaditulla velkakirjalla sekä toimittanut tositteen velan takaisinmaksusta yhtä suurena. Tämä menettely on jokseenkin ollut käsittelevän viraston goodwillin varassa, mutta käytännössä tällaisten rahoitusratkaisujen ymmärtämättömyys asettaisi hakijan kohtuuttomaan asemaan ja olisi lain hengen vastaista tulkintaa. Siihen kannattaakin vedota.

Toisen asteen opiskelijan opintolaina on vastaava. Toisen asteen eli lukion tai ammattikoulun opiskelija, joka saa opintotukea, on oikeutettu saamaan toimeentulotukea siten, että jos hän on oikeutettu opintolainan valtiontakaukseen, hänen tuloikseen luetaan 400 euroa opintolainaa per kuukausi – siitä riippumatta, onko hän lainaa hakenut ja ottanut. Tämän seurauksena monet vanhemmistaan erillään asuvat toisen asteen opiskelija eivät saa toimeentulotukea joko ollenkaan tai vain murto-osan siitä, mihin hän olisi periaatteessa oikeutettu. Turun hallinto-oikeus on tehnyt aikoinaan päätöksen tapauksessa, jossa toisen asteen (ammattikoulun) opiskelija oli hakenut toimeentulotukea ja oltiin menetelty yllä kuvatulla tavalla. Hallinto-oikeus päätti, että hakijan kohdalla hakematonta opintolainaa ei tulisi laskea tuloksi, koska hänen opintolinjansa ei johtaisi uskottavasti työllistymiseen avoimille työmarkkinoille. (On jännittävää, että hallinto-oikeuskin sanoo ääneen sen, että niitä linjoja on).

Nykyään ei tosiaan juuri ole toisen asteen opiskelulinjoja, joissa tutkinnon voisi olettaa uskottavasti johtavan työllistymiseen, eli valmistavan aidosti ammattiin. Lukiokaan ei ole pitkään aikaan itsessään taannut työpaikkaa, ja ammattikoulujen linjojen keskuudessa nuo uskottavasti työllistävät alat ovat harvassa. Toisen asteen tutkinto on siis nykyään lähinnä väliporras, joka oikeuttaa hakemaan korkeakouluihin tai muuhun koulutukseen, joilla työelämään voi oikeasti pyrkiä.

Ratkaisu näissä tapauksissa on ollut vedota Turun hallinto-oikeuden tapaukseen ja samoihin perusteluihin; koska toisen asteen opinnot ovat käytännössä lakisääteisesti pakollinen välivaihe nuoren työllistymiselle tulevaisuudessa, häneltä ei voi odottaa 400 euron kuukausittaista velkaantumista saadakseen tutkinnon, josta ei itsessään ole hänelle taloudellista hyötyä vaan joka ainoastaan antaa hänelle oikeuden hakea ammattiin valmistavaan koulutukseen.

Lopuksi totean oman pohdintani: vaikka ennen toimeentulotuen siirtymistä Kelaan jokaisella kunnalla oli taloudellinen kannustin tehdä mahdollisimman paljon vaikeasti oikaistavissa olevia kunnan menoja säästäviä tulkintoja toimeentulotukipäätöksissä, viimeistään Kelan tulisi opastaa käsittelijänsä käsittelemään ne yllä kuvatuin tavoin ja ohjeistaa hakijoita oikeaoppiseen menettelyyn näissä tilanteissa. Jo pelkästään toisen asteen opiskelijoiden kannustinvaikutusten kannalta on kokonaistaloudellisesti paljon järkevämpää kustantaa toisen asteen tutkinto heille kuin aiheuttaa heille tilanne, jossa he valitsevat keskeyttää toisen asteen opiskelun siksi, että se tulee heille lyhyellä aikavälillä liian kalliiksi. On turha kuvitella, että tämänlaisen valinnan tekeviä nuoria ei olisi: auttamieni keskuudessa on ollut useampi, joka on vähintään tosissaan harkinnut tuota vaihtoehtoa. Se vaihtoehto jatkuu siten, että jäädään vuosiksi toimeentuloasiakkaaksi, koska nykytyöelämän epävarmuudet ja kaupunkiasumisen kannustinloukut huomioiden se voi olla yksilön kannalta täysin rationaalinen valinta.

Laki toimeentulotuesta 1412/1997

Sosiaali- ja terveysministeriön opas toimeentulolain soveltajille


Kolmas tapaus, jossa on toistuvasti menetelty sosiaalitoimistoissa väärin on tulojen ns. vyöryttäminen kuukaudelta toiselle. Laki ja STM:n ohje toteavat melko selvästi, että vyöryttää voi vain sellaisia tuloja, joiden kokoluokka vastaa sellaista, jonka varassa toimeentulotuen hakija voisi elää pidemmän aikaa. Esimerkiksi 300 euroa toimeentulotukitasoa suuremmat tulot hakemusta edeltävänä kuukautena, jolle ei ole haettu tukea, eivät ole peruste vähentää seuraavan kuukauden toimeentulotukea, vaan ovat enemmänkin esimerkki normaaleista ansiotuloista. Toimeentulotukipäätöstä tehtäessä vyörytystä ei voi tehdä ikään kuin laskemalla toimeentulotuki kuukaudelle, jolle sitä ei ole haettu. 

Published inpolitiikkaYleinen

Be First to Comment

Vastaa