Skip to content

Asukaspysäköinnistä Helsingin kantakaupungissa

Kruunuhaassa pysäköintiä. Kuva: YLE 2015

Helsingin kantakaupungissa on useita alueita, joilla kadunvarsipysäköinnin kuormitusaste muodostaa ongelmia niille, jotka syystä tai toisesta tarvitsevat autoa erityisen paljon tai liikkuvat autolla poikkeuksellisina aikoina. Sain palautetta aiheesta helsinkiläiseltä sen jälkeen, kun HKL:n kaupunkipyörien telineille oltiin varattu kolme parkkipaikkaa Meilahdessa.

Uusien pysäköintihallien rakentaminen on sen verran hintavaa ja erityisesti kantakaupungissa, ettei siihen yleensä löydy asukkaiden kukkarosta tahtoa. Silloin on elettävä kadunvarsipysäköinnin kanssa jotenkin.

Yksinkertaisin ratkaisu siihen, että autoa todella tarvitsevat saavat autonsa pysäköityä, on yksinkertaisesti nostaa asukaspysäköinnin hintaa. Hyvin harva Helsingin kadunvarren autoista nimittäin ovat pysäköityinä parkkimittarin tuntihintaan (1-4 €/tunti), vaan ovat asukaspysäköintiluvalla paikallaan (0,73€/pv) . Vaikka Helsingissä ongelma on jatkuvasti vähentynyt, vieläkin saattaa erityisesti talviaikaan tunnistaa kadulta autoja, jotka eivät ole liikkuneet mihinkään pitkään aikaan. Turha menopelin varastointi kadulle vie tilaa joiltain muilta, mutta lisäksi se maksaa. Jos korotetaan asukaspysäköinnin hintaa, auton omistaja voi halutessaan tehdä päätöksen pysäköidä harvoin tarvitun auton jonnekin muualle tai myydä sen. Asukaspysäköinti on Helsingissä edelleen erittäin edullista verrattuna mihin tahansa muuhun pysäköintiratkaisuun. Kadunvarsi ei myöskään ole ilmainen, vaan sen tekemiseen on käytetty rahaa, sen huollosta syntyy kuluja ja uusilla alueilla sen tilalla voisi olla rakennusten huomattavasti arvokkaampaa kerrospinta-alaa, jolla voisi esimerkiksi asua.

Toinen ratkaisu on kuitenkin olemassa. Periaatteessa mikään ei estäisi sitä, että Helsingin kaupunki vuokraisi numeroituja autopaikkoja kadunvarsilta läheisille taloyhtiöille, jotka sitten vuokraisivat niitä asukkailleen yksinoikeudella. Näin ratkaistaisiin se ongelma, että esimerkiksi kaupassa autossa käydessään parkkipaikkoja ei enää löytyisi. Tällaisen yksinoikeuspaikan hinnan täytyisi tietenkin vastata sitä kustannusta, että se on muiden käyttämättömissä ja siksi osan ajasta tyhjillään. Kaupunki voisi periä tällaisesta yksinoikeuspaikasta esimerkiksi 100 euron kuukausihintaa, mikä edelleen olisi huomattavasti parkkihalleja (300 €/kk) edullisempaa.

Uusien asuinalueiden suunnittelussa tulisi kiinnittää huomiota tapaan, joilla erilaisia synergiaetuja pysäköinnissä nauttivia käyttötarkoituksia saisi yhdistettyä. Kuvassa vasemmalla on kuvattu edelleen yleisen”rationaalisen suunnittelun” paradigman lopputulos ja oikealla tilatehokkaampi vuoropysäköinti.

Kuva on Helsingin kaupungin pysäköintitipoliittisesta linjapaperista 2013

Published inHKLpolitiikka

4 Comments

  1. Jarkko Koskinen Jarkko Koskinen

    Kommentoisin, että parkkihallipaikka on keskustassakin 60e /kk (jos sitä käyttää päivittäin esim. työmatkoilla) ja useimmissa yksityisissä taloyhtiöhalleissakin 70-100e / kk. Omassani 70e /kk.

    • Se on silloin erittäin edullinen hinta. Mitä nyt oikotiestä noita katselin, niin hinta vaihtelee periferian 70 €/kk: sta kohti kantakaupungin 160€ ja keskustan 220-285 €/kk.

  2. Petri Petri

    200-300€/kk kuulostaa EuroPark/Q-Park sopimushinnoilta, joiden kohderyhmä on lähinnä yritykset.

    n. 100€/kk hintaluokkaan kantakaupungista saa suhteellisen helposti paikan, tarjontaa tosin on melko nihkeästi alueesta riippuen. Omat kokemukset Siltasaaresta, jossa tarjontaa ei käytännössä ole alueen katupaikoistakin iso osa on asukaspysäköinnin ulottumattomissa ja tutuilta olen kuullut että Meilahden alue on myös vaikea. Esimerkiksi Kruunuhaassa taas asukaspysäköintipaikan löytäminen kadulta on suhteellisen helppoa nykyään.

    “Talvisäilytystä kadulla” en ole viime vuosina havainnut, se missä on tapahtunut eniten muutosta on asukaspysäköityjen autojen hintatason nousu, ammattiliikenteen ja ulkomaalaisten (EST) autojen määrän kasvu pysäköidyissä autoissa, ja katualueiden varaaminen esimerkiksi remonttitarkoituksiin.

    Itse liikun kantakaupungissa jalan ja pyöräilen myös mielelläni muualle mutta työmatkan joudun kulkemaan autolla koska julkisilla työmatkoista tulisi yksi työpäivä lisää ajanhukkaa autoon nähden. Asukaspysäköinnin hinnan nousu vaikutti sen verran että maksan nyt hiukan enemmän siitä että meillä on autopaikka — asukaspysäköinti kun ei takaa paikkaa.

    Ymmärrän sinällään Meilahtelaisen huolen. Meilläkin on lähellä kaupunkifillariteline Kirkkokadulla vaikka vieressä olisi Ritarikatu, jonne teline olisi mahtunut hienosti viemättä tilaa keneltäkään. En tiedä onko syynä se, ettei sijoittelussa ole jaksettu ajatella loppuun asti vai tahallinen paikkojen valinta.

    Olisi hienoa jos Helsingissä jatkossa panostettaisiin enemmän sujuvuuteen, ei yksittäisiin liikkumistapoihin uskonnollisesti. Kävellen voi käydä koeponnistamassa vaikkapa Unioninkadun, varsinkin katsoa paljonko huonoimmillaan jalkakäytävälle on jäänyt tilaa. Autoilijalle riittää kokemus Lönnrotinkadusta. Pyörällä voi kokeilla liki missä tahansa kantakaupungissa ja miettiä kadunkulmassa, mihin pitäisi seuraavaksi polkea pyöräteitä pitkin.

    Tasa-arvon voisi myös unohtaa näiltä osin. Espalle tai Senaatintorille ei tarvita pysäköintipaikkoja. Aleksista ja Iso-Robasta voisi tehdä oikean kävelykadun, sallia tavaraliikenteen vain aamuyöstä, kieltää taksit ja muut “huoltoajot”. Puistoja voisi kieltää aikuisten pyöräilyltä. Kantakaupunkiin voisi keksiä jotain muuta nykyisten isojen bussien tilalle, eikä kaikkien tuhansien bussien tarvitsisi tulla Helsinginniemelle asti. Hämeentie on tästä hyvä esimerkki — tuhansia busseja, metro ja raitiovaunu — torta på torta.

    Parasta kaupunkia on kun liikkuminen on mukavaa välineestä riippumatta — nyt elämme liikaa aikaa, jossa ankeutetaan tasapuolisesti uskonnon nimeen.

Vastaa