Puhuin tänä aamuna byrokratiasta ja sääntelystä kansanedustaja Seppo Kanervan (ps.) ja hallitusammattilainen Anne Berner (kesk. sit.) kanssa Radio Vegan vaaliväittelyssä. Väittelystä ei meinannut tulla mitään, kun olimme hyvin samaa mieltä; sääntely ei saa toimia tarkoitustaan vastaan tai olla olosuhteisiin nähden kohtuutonta.
Tarvitaan yrittäjä tietämään, miten vaikea hallintotaakka Suomessa on. Euroopan komission hallintotaakan HLG (korkean tason ryhmä) julkaisi vuosi sitten raportin keinoista, joilla turhan rajoittavaa sääntelyä ja sen aiheuttamaa hallintotaakkaa voisi poistaa EU-maissa. Se saattaa yllättää monet; yleensä EU:ta pidetään kaiken byrokratian synnyinsijana.
Nyt EU-komissio haluaa vähentää sitä. Työryhmä etsi 2007-2014 ratkaisuehdotuksia ongelmaan, joka on syntynyt pikkuhiljaa Euroopassa, mutta joka etenkin ”ikilaman” keskellä tulee erityisen näkyväksi. Raporttia ei tietääkseni ole käsitely Suomen mediassa mitenkään aiemmin. Australiassa omaksuttiin oma hallitusohjelma ongelmien ratkaisemiseksi. Raporttien ja radioväittelyn inspiroimana kirjoitin artikkelini hallintotaakan ja turhan sääntelyn vähentämiskeinoista.
- Viranomainen tehköön työnsä
Kaikki yritysten ja yhdistysten laskenta ja paperityö, joka voitaisiin automatisoida, jos se tehtäisiin keskitetysti viranomaisten päässä, tulee siirtää viranomaisille ja automatisoida. Nyt tuhlaamme tuhansittain ihmistyövuosia periaatteessa päällekkäiseen paperinpyörittelyyn, joka ei tuota mitään lisäarvoa vaan syö sitä. Muutos on yksinkertainen toteuttaa. - Ajatellaan pienesti
Kun eduskunta säätää uusia lakeja ja asetuksia, se tehdään yleensä jonkun alan tunnettu ja iso toimija mielessä. Pienet yritykset unohtuvat kokonaan, eikä huomioida suuryritysten ja ketjujen skaalaetua. Se aiheuttaa usein kohtuuttomia rajoituksia pienille toimijoille ja harrastemaiselle toiminnalle. Pienimuotoinen tai vähäinen toiminta säännellyllä alalla tulee vapauttaa sääntelystä, jos se ei vaaranna sääntelyn tavoitetta. - Toistot kuuluvat lihastreeniin – eivät toimivaan hallintoon
Viranomaisille rekisteröityessä ja raportoitaessa ei saa olla turhia toistoja. Asiat tulee voida selvittää yhdellä kerralla, yhdeltä luukulta. Kun tietojärjestelmään kerran syöttää jonkun tiedon, tulee järjestelmän muistaa se ensi kerralla. Kun haetaan lupaa vaikka ravintolan avaamiseen, samoja tietoja ei tule täytyä toimittaa neljälle eri taholle, jotka kaikki käsittelevät asiaa toisistaan erillään. - EU-direktiivit tulee tulkita niin kuin ne on tarkoitettu
EU-lainsäädännön tavoitteena on yleensä kansallisen lainsäädännön korvaaminen EU:n versiolla siitä. Nyt monet EU-maat, Suomi mukaanlukien, usein tulkitsee direktiivejä niin, että ne vain lisätään olemassaolevan sääntelyn sekaan. Näin saadaan vain sotkuista lainsäädäntöä, jota ei koskaan tarkoitettu syntyvän. Direktiivejä tulkitaan Suomessa myös paljon tiukemmin, kuin direktiivi on tarkoitettu. - Tarvitaan sääntely- ja hallintotaakkavaltuutettu
Kohtuuttoman byrokratian ja pompottelun kohteeksi joutumisesta tulee voida valittaa taholle, jota kuunnellaan päätöksenteossa. Eduskuntaan tarvitaan byrokratiavaltuutettu. Ei, tämä ei ole sarkasmia.
Perustelut
1. Viranomainen tehköön työnsä
Suomen yrityksissä ja yhdistyksissä käytetään vuosittain tuhansia henkilötyövuosia tekemään jotain sellaista, jonka verohallinnon tietokone voisi tehdä hetkessä. Se työ ei tuota mitään lisäarvoa – se siis vain syö yritysten ja yhdistysten varoja, joita voisi käyttää siihen varsinaiseen toimintaan.
Verottajalla ja muilla viranomaisilla on jo suuret tietokannat ja rekisterit, joista tietoja voisi poimia automaattisesti. Itse työ täytyisi kuitenkin tehdä viranomaisten päässä. Siirretään siis ”työ” sinne.
Keskitetty tietojenkäsittely viranomaisten päässä luo valtavia mahdollisuuksia vähentää yritysten hallintotaakkaa keskitetysti. Suomessa se voisi esimerkiksi olla sitä, että työnantajat vapautetaan ennakonpidätysten tekemisestä niin, että he maksavat suoraan bruttopalkan verohallinnon palvelun kautta, joka automaattisesti pidättää tuloveron ja muut vähennykset, eikä työnantajan tarvitse pitää arkistoa työntekijöiden verokorteista, laskea, pidättää, raportoida ja toimittaa ennakonpidätyksiä ja muita vähennyksiä. Samalla säästettäisiin työntekijät jokavuotiselta vaivalta toimittaa käsin verokortteja työnantajilleen, ettei rapsahda 60% ennakonpidätyksiä palkasta ja syntyisi vähemmän virheitä.
2. Think small first -periaate
Usein kun lainsäätäjät ja -valmistelijat arvioivat liiketoimintaan vaikuttavia esityksiä, ajatellaan ja kuullaan vain tunnettuja ja isoja yrityksiä. Silloin käy helposti niin, että uusi laki asettaa pienet yritykset kokoonsa ja liiketoimintansa määrään nähden kohtuuttomien vaatimusten alaisiksi, ja isot ja vakiintuneet yritykset saavat tästä kilpailuetua. Samalla estetään uusien pienten yritysten tuleminen markkinoille, eikä kellään ole kivaa.
Raportti ehdottaa lääkkeeksi mm. että pienet ja keskisuuret yritykset jätettäisiin sääntelyn ulkopuolelle silloin kun se ei oleellisesti vaaranna sääntelyn tavoitetta. Eli jos sääntelystä saatava yleinen absoluuttinen hyöty on vähäinen tietyn yrityksen tai toimijan kohdalla – esimerkiksi vähäisen toiminnan takia – ei sääntelyä tule soveltaa siihen. Se voitaisiin toteuttaa vaikka erillisellä hakemusmenettelyllä lupaviranomaiselta. Yhdeltä luukulta toki, mieluiten.
Tässä tavoitteessa epäonnistumisesta yksi esimerkki oli ns. #paniniskandaali, jossa terveystarkastaja laski Sanomatalon Painobaarin elintarviketurvallisuusarvosanaa, koska baarimikolla ei pakastepaninia grilliin laittaessa ollut kertakäyttöistä suojahattua. Tällainen ravintola-alan sääntely on täysin ymmärrettävää suurkeittiöissä, joissa tuntikausia temmeltäessä ruokaan saattaa tippua esimerkiksi hiuksia, jotka teoriassa pystyvät saastuttamaan kylmiä kastikkeita niin, että ne keskuskeittiöstä edelleentoimitettaessa saastuttavat valtavia ruokalasteja kun niille annetaan tuntien itämisaika. Jos leipomisblogaaja leipoo kerran kuukaudessa kakun pientä korvausta vastaan lukijalle, ei häneltä voi edellyttää elintarviketeollisuuteen hyväksytyn tuotantotilan käyttöä. Eikä häntä tulisi edes pelotella sellaisen tarpeella.
Usein tällaiset sääntelyn tarkoitukseen nähden varsin erityyppiseen ja pienimuotoiseen toimintaan kohdistuu sääntelyn seurauksena kohtuuttomia kustannuksia, minkä seurauksena yksinkertainenkin palvelu voi maksaa paljon tai se jää täysin toteuttamatta. Suomi on siis tällä hetkellä liikaa riippuvainen muutaman viranomaisen mielikuvituksesta siitä, mitä kaikkea Suomessa tulisi voida tehdä. Sääntelyn tulee olla mahdollistavaa.
3. Turhat toistot pois
Itselleni ohjelmistosuunnittelusta tutun Älä Toista Itseäsi -suunnitteluperiaatteen ajatus on siinä, että tietoa esitetään järjestelmässä vain yhdessä paikassa, ja tämän tiedon oikeellisuudeen tulee voida luottaa. Lainsäädäntöön sovellettuna tämä periaate voisi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että viranomaisten kanssa asioidessa kansalaisen ei tulisi tarvita ilmoittaa ajantasaisia tietoja kuin kerran. Tämä on huomattava ongelma esimerkiksi sosiaalietuuksia kuten eläkkeitä, päivärahoja, viimesijaisia tukia ja asumistukia hakiessa, joissa käytännössä hakijat saattavat yhden ajanjakson toimeentulonsa varmistamiseksi joutua ilmoittamaan täysin päällekkäisiä tietoja useaan eri lomakkeeseen, palveluun tai suoraan viranomaisille. Tämän lisäksi hakija joutuu usein eri viranomaisten juoksupojan rooliin, kun viranomaisten välillä arkinenkaan tieto ei liiku.
Tällaisia tietoja ovat esimerkiksi osoite- ja henkilötiedot, asumismuoto ja sen kustannukset, verotiedot ja tiedot veronalaisista tuloista. Käyttäjän kannalta hyvin suunniteltu järjestelmä ei kysy häneltä mitään sellaista, joka voidaan selvittää olemassaolevasta tiedosta ja jota on jossain aiemmin kysytty — ainoa mitä hänen tulisi periaatteessa tehdä saadakseen palvelut ja tuet joihin hän on oikeutettu on tunnistautua. Vastaavat ongelmat pätevät myös yhdistyksiin ja yrityksiin. Samalla säästettäisiin merkittävästi viranomaisten työtunteja.
4. EU-määräykset implementoivan kansallisen lainsäädännön pitäminen yksinkertaisena
Raportti esittää, että kansallissassa lainsäädäntömenettelyssä tulisi tehdä selväksi mitkä osat laissa menevät pidemmälle kuin direktiivit määräävät ja miksi on menty pidemmälle. Eduskunta usein tulkitsee direktiivejä hyvin tiukasti, jopa liiotellusti. Tällä hetkellä monet jäsenmaat ovat implementoineet EU-sääntelyä tavalla, joka on vain lisätty maan oman sääntelyn jatkoksi sen sijaan, että EU-sääntely olisi korvannut aiemman kansallisen sääntelyn. Näin syntyy varsin sekava ja sankka määräysviidakko, jota ei ole ollut tarkoituskaan EU:n synnyttää.
5. Byrokratiavaltuutettu
Jos eduskunta osana lainsäädäntöprosesseja joutuisi kuuntelemaan riippumatonta asiantuntijatahoa, joka joutuisi käsittelemään kansalaisten kantelut pompottelusta ja kohtuuttomasta byrokratiasta, meillä tuskin olisi sellaista kohtuuttomuutta kuin meillä nyt on. Tarvitaan sääntely- ja hallintotaakkavaltuutetun toimisto, jotta kansalaisyhteiskunnan ääni kuuluu.
——–
Täytyy löytää mahdollisimman yksinkertaiset ratkaiset monimutkaisiin ongelmiin.
Suomelle olisi paljon työtä tiedossa. Tehdään se mahdolliseksi.
Be First to Comment