Tämä on sarjastani Facebook-statuksia, jotka käsittelevät perussuomalaisia ravistellutta Olli Immosen taistelukutsua monikulttuuria vastaan. Mitään tekemistä isänmaallisuuden kanssa Immosen väkivaltafantasioilla ei ole.
Monikulttuurista tahdon sanoa asian, jota pidän aika oleellisena keskustelun tason ja koettujen uhkien kannalta. Jos käsitellään asiaa multikulttuurin määritelmän kautta, niin vaikutteiltaan erillään mutta yhdessä elävät kulttuurit on hyvin keinotekoinen rakennelma. ”Yhtenäiskulttuureihin” siiloutuminen samalla, kun eletään samaa yhteiskuntaa muiden kanssa on käytännössä mahdotonta, vaikka joku kuvitellun yhtenäiskulttuurin perään haikaileekin. Assimilaatiota voi pitkittää lähinnä vain aktiivisesti estämällä kulttuurien kanssakäyntiä. Sellainen ei ole tervettä.
Toistensa kanssa tekemissään olevat kulttuurit tapaavat lainailla toisistaan vaikutteita ja ajan mittaan sulautua yhteen sellaiseen pisteeseen, että erot ovat varsin pinnallisia ja niitä ylläpidetään lähinnä identiteettikokemuksen kautta. Yleensä valtakulttuuri (hegemonia) on se, johon ajan mittaan sulaudutaan, joskin valtakulttuurikin vastaanottaa pysyviä vaikutteita.
Aina kulttuurien integroituminen ei tapahdu täysin mutkattomasti, ja siksi integraatiota täytyy edistää ja suunnitella ajatuksella. Suunnitelmallinen integraatiotyö esimerkiksi maahanmuuttoasioissa on vasta alkutekijöissään ja on vahvasti kaatunut yhdistyssektorin harteille. Se kuitenkin kehittynee vielä paljon vuosien saatossa. Se on kaikkien etu, ja on edellytys sille, että vältämme turhia lieveilmiöitä.
On tärkeä myös ymmärtää, että kulttuurit tai niiden piirteet eivät myöskään ole pyhiä tai koskemattomia. Aika ajoin havahdumme omissa ja muissa kulttuureissa kestämättömiin ajattelu- ja toimintatapoihin. Esimerkiksi lasten silpomiseen, sukupuolten tasa-arvokysymyksiin ja tuoreena esimerkkinä vaikkapa miesroolien suppeuteen ja isien huoltajuuskysymyksiin. Nämä ovat kaikki asioita, jotka vaativat kulttuurista työstöä meiltä kaikilta ja usein se heijastuu lainsäädäntöön.
Se, mikä ilmeisesti ahdistaa ja laukaisee Olli Immosen ja hänen tapaistensa moraalipaniikin, on kulttuurisen toiminta-alueen jatkuva laajeneminen teknologian kehityksen ja globaalin ihmisten liikkuvuuden myötä. Se taas luo ikään kuin osmoottisen paineen kulttuurien yhteensulautumiselle yhä suuremmalla skaalalla. Todellisuudessa kyse ei ole mistään absoluuttisen rajan ylittämisestä vaan muutoksesta suhteessa siihen, mihin on tottunut. Aikoinaan jazz-musiikkikin herätti pahennusta ja moraalipaniikkia, mutta tästä Immonen tuskin on huolissaan, koska hän on kasvanut jazzin jälkeisessä maailmassa. Yhtenäiskulttuuri on samalla eräänlainen illuusio, koska se ei ole yhdestä kivestä veistetty monoliitti vaan sekoitus historian myötä tulleita vaikutteita toimintaympäristöstä.
Monikulttuureja sanan varsinaisessa merkityksessä on turha pelätä – siis sellaisia, joissa eletään rinnakkain ikään kuin ihan omissa maailmoissaan. Ne ovat lyhytikäisiä samasta syystä, kuin ”yhtenäiskulttuurien” ylläpitäminen globaalissa digitalisoituneessa maailmassa on hyvin vaikeaa; kulttuurit sulautuvat luonnostaan ajan saatossa yhteen, viimeistään teknologian kehityksen myötä. Sitä vastaan on Immosten ja Halal-ahojen turha taistella.
Hei, Lilja, kiitos virkistävästä kannanotosta. Olen seuraillut blogiasi jo pitkään ja pidän lukemastani. Hauskaa viikonloppua!
Oikein kaunis kirjoitus, ja nyt ymmärrän, että kaikki monikulttuurisuuteen liitetyt ”ongelmat” ovat vain irrationaalisesta pelosta kärsivien rasistien mielissä. Lähi-idän ”sodat”, Balkanin vuosisatainen ”kriisi”, Afrikan ikuiset ”heimosodat/teurastukset”, islamin ”väkivaltainen” leviäminen yms. ovat kaikki vain irrationaalisen mielen tuottamaa harhaa.
Nyt kun asian todella ymmärtää, niin tuntuu hieman huvittavalta, että miksei ihmiskunnan kulttuurillinen sulautuminen ole tapahtunut jo historian saatossa, sillä niin luonnollisesta ja hyvästä asiasta on kyse. Mutta toisaalta uskottiinhan ennen myös sellaisiin sosiaalisiin konstruktioihin kuten ”mies” ja ”nainen”.