Minkään ruokavalion proteiininsaantia ei tule rakentaa yksittäisen lähteen varaan. Monen kasvissyöjän ja vegaanin ruokavalio rakentuu aivan liikaa pelkkien soijavalmisteiden varaan, mikä yhdistettynä runsaisiin huonoihin hiilihydraatteihin (vilja) tuottaa ilman ravintolisiä varsin yksipuolisen ruokavalion, jossa olisi parantamisen varaa. Helsingin Sanomat sen sijaan julkaisee Ruoka-osiossaan typeriä urbaaneja myyttejä soijasta.
CMX-yhtyeen laulaja A. W. Yrjänän ’ruokaräyhä’ ottaa kirjoituksen lähtökohdaksi ylettömän soijan glorifioinnin kritiikin, mikä sinänsä on ihan perusteltua. Argumentteina hän sen sijaan nostaa esiin ravintoaiheeseen liittymätöntä nippelitietoa ja esittää faktana harhakäsityksiä soijan ominaisuuksista. Tällaista odottaisin lukevani kaksplussasta tai pakkotoistosta — en Helsingin Sanomista. Näihin virheisiin on minusta tärkeä puuttua, koska tällaisen mielipidevaikuttamisen pohjalta tehdään sitten kaupunginvaltuustossa päätöksiä kouluruokailusta ja sosiaalivirastossa lasten huostaanottoja.
Soija on palkokasvi, ja papujen ja viljojen tavoin sisältää fytaatteja, kasvien fosforivarastoja. Fytaatit haittaavat ruoan seassa lähinnä sinkin ja raudan imeytymistä. Kasvisruokavalion suurempi C-vitamiinipitoisuus taas parantaa raudan imeytymistä. Vegaanin on tärkeä pitää huolta kalsiumin ja sinkin saannistaan. Fytaattisisällöltään soija on vain jossain maissin ja pellavansiementen välimaastossa — miksei Yrjänä kirjoita aamiaismuroista?
Päinvastoin kuin Yrjänä kirjoittaa, ei trypsiini ole fytaatti eikä trypsiini ole ihmiselle vaarallista vaan välttämätön osa proteiinien ruoansulatusta. Soija ei sisällä trypsiiniä vaan trypsiinin estäjiä. Siksi soijapapuja ei syödä raakana vaan ne kypsennetään tai hapatetaan, jotta estäjät hajoaisivat.
Soijan kasviestrogeenit eli isoflavonoidit eivät ole sama kuin nisäkkäiden estrogeeni. Niden sitoutuminen estrogenireseptoreihin on erittäin heikkoa ja vaikutus silloinkin pieni. Väite, että soijaperäinen äidinmaitokorvike vastaa neljää tai viittä ehkäisypilleriä on täyttä puppua eikä perustu mihinkään tieteelliseen konsensukseen tai näyttöön. Jos näin olisi, ei kukaan vaivaantuisi hormonikorvaukseen.
Tämä legenda on todennäköisesti peräisin irrallisesta sitaatista lääketiedejulkaisu The Lancet:ista, jossa mitattiin soijatuotteita syövien lasten veressä olevien isoflavonoidien määrällisen suhteen estradioliin olevan 13 000 – 22 000. Se ei siis tarkoita, että soijamaitoa juovan lapsen veressä on tuhansia kertoja enemmän estradiolia, eikä se ole luku isoflavonoideja suhteessa ei-soijamaitoa juoviin. Suolaisia sipsejä syödessä keho saa enemmän suolaa kuin sokeria — yllätys.
Soijahysteerikot vaikuttavat täysin unohtavan sen, että yksi soijan ihmiskoe on ollut käynnissä jo 2000-5000 vuotta. Sitä kutsutaan kaukoidäksi. Miksei aasiassa sitten ole havaittu soijaan liittyvän kehitysvammoja ja hedelmättömyyttä? Nykytiedon valossa soijaestrogeenien hormonivaikutusten pelko on vain emaskulointihysteriaa, penispaniikkia.
A. W. Yrjänän listaamat seikat ovat netissä hörhöpalstoilla kiertävää väärinkäsitysten puppua, johon törmää NaturalNews– ja Verkkomedia-sivustoilla — vaikka aiheesta voisi kirjoittaa jotain fiksuakin. Se miksi Hesari tällaista soopaa julkaisee jää minulle mysteeriksi. Asiavirheisiin sietäisi vaatia Hesarilta korjausta.
Kirjoittaja on Vihreiden ehdokas Helsingin kaupunginvaltuustoon syksyllä 2012. HOK-elannon vaaleissa numero 362.
Jos joku haluaa perehtyä aiheeseen tarkemmin, alla olevassa linkissä on yhteenveto erilaisista tutkimuksista, jotka ovat tutkineet soijan vaikutuksia ihmiseen. Tulokset eivät tue väitettä soijan haitallisista hormonaalisista vaikutuksista.
http://www.bitsofscience.org/soya-testosterone-1313/#.T5vyYhRS2kA
Minulla on pääsy laajoihin Suomen yleisväestöä edustaviin aineistoihin. Juuri korreloin testosteronitasot ja kasvissyönnin keskenään: yhteys on positiivinen, vaikka adjustoitaisiin iällä. Pitää vielä katsoa BMI:n mukaan: voi olla että kasvissyöjät ovat hoikempia. Ylipaino vähentää testosteronitasoja.
Voitaisiin spekulaatioiden sijaan viitata tosiasiapohjaisiin juttuihin. Onko kasvissyöjillä esim. alemmat vai ylemmät testotasot kuin muilla.
Tuossa on kanssa artikkeli, no, soijan vaikutuksista yleensä, mutta varsinkin äidinmaidonkorvikkeen ominaisuuksista tarkasteltuna. Ja jenkkien pediatriliiton lehden sivuilla, eikä jollain epäilyttävällä ”bits of science”: http://pediatrics.aappublications.org/content/121/5/1062.long
Tjoo, ehdinkin jo rätkäistä palautetta hesarin ruokatoimitukseen, välittivät sen eteenpäin Yrjänälle. Suosittelen samaa kaikille jotka vaan jaksavat, jos ei muuten niin vaikka sitten linkittämällä tänne.
Oli kyllä melkoinen rimanalitus se kirjoitus, mietityttää kyllä että minkä takia se on ylipäätänsä kirjoitettu. Taitaa vanhat herrat olla leiskahtelevassa iässä, mm. Röyhkä tässä vähän aikaa sitten sivalteli nuorempia muusikoita sanan säilällä ja nyt sitten tämmöinen.
Kokonaan oma juttunsa oli sitten se että ”tiedostavia kaupunkilaisia” syyllistettiin soijatuotteiden käytöstä. Mitäköhän varten sitä soijaa oikein kasvatetaan? No ensisijaisesti öljyn lähteeksi ja sen jälkeen pääasiallisesti teuraseläinten ja maitokarjan rehuksi. Ihmiset syövät kaikesta kasvatetusta soijasta murto-osan. Eli kun aletaan katsomaan soijan syömisen eettisyyttä ja ympäristövaikutuksia niin lihansyöjät voivat kyllä pitää suunsa visusti sopessa ja mennä nurkkaan häpeämään.
Hei, Jeremias
Vastasin eilen Hesarin kautta myös sinun lähettämääsi palautteeseen, mutta meiliosoite, jonka sieltä sain, bounssasi takaisin.
Eikös tuo kuitenkin ole kolumni-tyyppinen artikkeli, eikä Hesarin toimituksellisesti julkaisemaa aineistoa?
En ole lukenut Ruokaräyhää aiemmin, joten tämä on puolittain arvaus.
Jos näin on, niin minusta on Hesarin haukkuminen tässä on vähän turhaa. Käsittääkseni kolumnit ei käy läpi vastaavaa toimituksellista prosessia kuin normaalit artikkelit. Tietysti silti voi vaatia oikaisuja selviin asiavirheisiin.
Yrjiksen mukaan hänen soijajuttunsa olivat kirjoista Richard Manning : Against the Grain – how agriculture has hijacked civilization ja Lierre Keith: The vegetarian myth. En sano mitään näiden teosten asiasisällöstä. Trypsiinivirheen hän myönsi sähköpostitse.
En tarkemmin teoriaa tunne tästä, mutta olen monesti kuullut juttua, että soijan estrogeeni haittaisi kasvuikäisten miesten sukupuolielinten kasvamista. Otit esille aasialaiset testiyleisönä. Onhan ihan yleisesti tiedossa, että aasialaisilla on paljon pienemmät penikset keskimäärin kuin muilla mantereilla. Ja ex-piraattina varmaan olet pornoakin sen verran nähnyt, että on käynyt selväksi tämä sukuelinten lyhytkasvuisuus aasialaisilla. Voi tietysti olla ihan rodullinenkin asia, mutta veikkaan itse soijaa.
Minkä takia pien(emp)i penis olisi ylipäänsä epätoivottava?
En ole asiantuntija penisten suhteellisen pituuden suhteen, mutta käsittääkseni paras ennustava tekijä peniksen koolle on ruumiin yleinen koko ja aasialaiset ovat pienikokoisia ihan perinnöllisesti. Aasialaisten hedelmällisyys ei myöskään ole ollut viime vuosisatoina kriisissä jos katsoo väestönkehitystä.
Ei ole näin. Penis korreloi heikosti, jos ollenkaan ruumiin koon kanssa, ja etnisesti tarkasteltuna peniksen koko korreloi jopa negatiivisesti ruumiinkoon kanssa.
http://www.targetmap.com/viewer.aspx?reportId=3073
Pisimmät penikset ovat pienikokoisten miesten kansoittamissa Et. Amerikassa ja Afrikassa. Aasian pienimmät penikset löytyvät Et.Koreasta, jossa on myös Aasian pisimmät miehet. Syödäänkö siellä soijaa? Penis chart noudattelee kyllä ihan etnisiä rajoja, ei niinkään ruokakulttuurillisia.
Huh huh – olipas taas juttu (http://www.hs.fi/tulosta/1329103907881).
Juu, ei Hesarin toimituksen aineistoa, mutta ei myöskään ensimmäinen kerta, kun Yrjänä yrittää esittää, vegeilyä turhaksi, typeräksi, vaaralliseksi jne. En tunne miestä, enkä tiedä mitä se noista saa ( kirjoituspalkkion lisäksi), mutta onhan noita nähty.
Yrjänän kolumnissa otettiin kantaa soijan tehoviljelyyn ja siihen, että vauvoille ei ole syytä syöttää soijakorviketta nykytiedon valossa liikaa.
Noin 60 grammassa (amerikkalaisten cup) soijaa on 45 mg isoflavoneja, joka on estrogeenin kaltainen aine.
Tutkimusten mukaan soijan liikasyönti voi aiheuttaa mm. endometrioosia.
Trypsiini on haiman erittämä entsyymi, joka pilkkoo valkuaisaineita. Trypsiini-inhibiittorit taas estävät valkuaisaineiden imeytymistä ruuasta. Soija sisältää eniten näitä trypsiini-inhibiittoreita kuin mikään muu ruoka-aine.
Tätä kautta voi syntyä mm. kilpirauhasen vajaatoiminta.
Päälähde oli Yrjänän mukaan brittiläisen lehtimiehen ja ympäristöaktivistin Richard Manningin Against the Grain – How Agriculture Has Hijacked Civilization (2004). Muita lähteitä olivat Lierre Keithin The Vegetarian Myth (2009) ja Scientific American -lehden Rachel Moellerin (4/2002) ja Lindsay Kokelin (3/2009) artikkelit sekä riippumattoman tutkimuslaitoksen Weston A. Price -säätiön Soy Alert -sivusto, josta löytyy linkit yli kuuteenkymmeneen, pääasiassa lääkärien ja tutkijoiden kirjoittamaan artikkeliin, joissa tarkastellaan kriittisesti soijan nykyaikaista ravintokäyttöä.
Kolumnissa ei mollata vegetarismia vaan ruokateollisuuden häikälemätöntä toimintaa, josta kasvissyöjien ei pitäisi joutua kärsimään sen enempää kuin muidenkaan.
Niin seka- kuin kasvissyöjien on hyvä kyetä tarkastelemaan valintojaan ja opinkappaleitaan kriittisesti uusien tutkimusten ja tietojen valossa, puoleen ja vastaan.
Yrjänä on kolumneissaan kritisoinut niin tehotuotetun ja liian lihan syömistä kuin yksivuotisten kasvien kestämätöntä tehoviljelyä ja käyttöä. Se ei yksiselitteisesti tarkoita, ettei kolumnisti arvostaisi eri arvoja edustavia ihmisiä.
Ite kuulen ensimmäistä kertaa yhteyden soijan ja endometrioosin välillä. Sen sijaan olen törmännyt tutkimukseen, jossa vastaava yhteys oli havaittu naudanlihasta.
Soijakysymys on vaikea asia… Itse vältän soijaa, mutten muuten ota kantaa siihen. Jos jaksaa lukaista räävittömästä tyylistä huolimatta nämä tekstit läpi, niin mieluusti kuulisin, missä osutaan väärään: http://chaosandpain.blogspot.com/2010/09/soy-is-devil-and-not-in-fun-way.html?zx=7f2992ebaf5e3e6 ja http://chaosandpain.blogspot.com/2010/09/soy-is-devil-and-not-in-fun-way-22-12.html?zx=851f451f53990333
Sori vaan tuo tyylilaji, mutta kirjoitin asiasta täällä: http://keidas.blogspot.com/2012/04/se-on-ruoste-aw.html… Tosi hyvä jos on lähetetty asiapitoista vastinetta!
Yrjänä myös virheellisesti maalaa soijansyöjiä Etelä-Amerkan sademetsien kaatajiksi, vaikka soija vaarantaa lähinnä savannit. Eikä pihviä pureva kolumnisti pysy faktoissa syyllistäessään kasvissyöjiä, sillä suurin osa viljellystä soijasta päätyy lihakarjan rehuksi. Pure parsaa A.W.
http://apps.facebook.com/theguardian/environment/2011/apr/11/meat-industry-food
Hyvä Halluciana,
Edellinen Yrjänän Ruokaräyhä ”Maailmanlopun herkut” käsitteli kriittisesti Hesarin uutiseen perustuvaa asiaa, jossa soijanviljelyn ja karjan hirveän tehokasvatuksen tieltä hakataan sademetsiä ja keinokastellaan Argentiinan Pampasta.
Kolumnissa ei syyllistetä kasvissyöntiä millään tavalla vaan arvostellaan hyvin voimallisesti liian lihan syöntiä.
Soijan arvostelu ei siis myöskään tarkoita sitä, että kolumnisti arvostelisi vegetarismia tai kasvissyöntiä vaan se tarkoittaa juuri sitä, että soijan liikakäytössä on ongelmansa – oli se ihmis- tai eläinrehua.
Mua vituttaa tuossa eniten (ja harmi ettei Lilja Tamminen puutu siihen) väite, että kasvissyönnin (ja siten soijan) lisääntyminen lisää soijan viljelyä, vaikka tosiasiassa soijan viljely lisääntyy lihansyönnin takia – sillähän niitä elikoita lihoiksi kasvatetaan, ja sekä soijaa että muuta viljelypinta-alaa kuluu hukkaan huomattavasti enemmän kun soija ”kierrätetään” niitten elikoitten kautta sen sijaan että ihmiset vaan söis sen soijan itse.
Jaja rakas,
Ei lihakarjallekaan kuuluisi soijaa syöttää. Esim. lehmien luontainen ruoka on ruoho ja osin heinä. Näiden luonnonkappaleiden luontainen paikka on laidun. Perinteinen maito- ja lihakarjan kasvatus ei tuhoa sademetsiä eikä kasvata soijan valmistusta. Teollisuus sen tekee.
Lihakarjan kasvatus nimenomaan tuhoaa sademetsiä. Brasiliassa sademetsät tuhotaan laidunmaiksi.
Karjatalous nimenomaan tuhoaa kovaa vauhtia Brasilian sademetsiä.
Kannattaa lukaista tämä Yrjänän teksti:
http://www.hs.fi/ruoka/artikkeli/Vegaani+tulee+kyl%C3%A4%C3%A4n/1135253000553
Jotenkin käy sääliksi miestä. Tyyppi koki vegeilyn ”kiihkoiluna”. Millähän ihmeen logiikalla? Jos minä esimerkiksi en koe olevani niin tärkeä, että minun nautintoni takia täytyy lahdata loputtomasti eläimiä, niin onko se vaatimattomuutta vai kiihkoilua?
Muutama huomio:
1) Metsästyksellä ei kyllä todellakaan ruokita kovin suuria ihmismassoja; se ei ole länsimaisella elämäntavalla kestävä vaihtoehto.
2) Kolmin- tai viisinkertainenkaan hinta ei varmaankaan riittäisi. Lihatalois tekee jo nyt tappiota, ja pysyy pystyssä ainoastaan EU-tuilla (joita EU:kaan ei haluaisi maksaa, koska niitä ei ole tarkoitettu tappiollisten yksityisten firmojen kainalosauvoiksi). Silti eläimistä ei pystytä pitämään kovinkaan hyvää huolta.
3) Luomulihan tuotantoa on suomessa kokeiltu, mutta halpuus oli kuitenkin se, joka lopulta vaikutti ihmisten ostopäätöksiin.
4) ”Tietoisia ja myötätuntoisia petoja”, what a load of crap. Mitä ihmeen myötätuntoa se on, jos eläin kasvatetaan tapettavaksi? Eikä se ole edes elintärkeää, vaan nautintoaine! Sehän on pelkästään itsekästä. Siinä kohtaa kun A.W. itse menee hakkaamaan nyrkeillään lehmän kuoliaaksi ja syö sen siinä paikassa ilman ruokailuvälineitä voidaan neuvotella siitä petoilusta, myötätuntoa en silti suostuisi hänelle myöntämään.
5) Tekstistä huokuu lihansyöntipäätöksen vaivattomuus, jopa helpotus. Koko siirtymä käsitellään kahdella virkkeellä. Sitä edeltävän prosessin pituus ei käy tekstistä ilmi. Onko se yhden kirjan mittainen, vai liittyikö kirjan lukemista edeltävään ja/tai seuraavaan aikaan lisäpohdintoja? Niin tai näin, ”Hitto, että maistui hyvältä” kertoo aika voimakkaasti missä mennään ja mikä on tärkeää.
En jaksa enempää nyt analysoida, mutta jutun sävy on se, että Yrjänä katuu menneisyyttään ”kiihkoilijana”, vaikka tietääkin sen olevan omalletunnolle kevyempi vaihtoehto. Silti esimerkiksi maltillinen, ei-vaahtoava vegaanisuus (tai edes lakto-ovoilu!) ei tule mieleenkään, vaan on tärkeämpää olla kohtelias vieras ja ”tiedostava sekä myötätuntoinen peto”. Ja mikä helvetin tarkoitus tuolla viimeisellä kappaleella oli?
Itseasiassa mietin koko tekstin tarkoitusta, sillä sen asiasisältö on tiivistettävissä suunnilleen näin: ”Ennen tein X, nyt teen Y. En pidä ihmisistä jotka tekevät X.” En lähde lainaukseen syitä X:n dissaamiseen lisäämään, mutta arvelen sen menevän jotenkin näin: ”Koska haluaisin itse tehdä X mutta minulla ei ole siihen selkärankaa, ja koska en halua syyttää itseäni, syytän muita.”
Kiitos vasta-argumenteista. En ole kasvissyönnin vastustaja, vaan haluan herättää keskustelua ruuantuotannon etiikasta ja suurteollisuuden intresseistä. Olen kirjoittanut ruokajuttuja Hesariin vähän yli kaksi vuotta, ja olen sinä ainaka lukenut tuhansia sivuja ravinnnontuotantoon tutkivasti ja kriittisesti suhtautuvaa kirjallisuutta. Edellinen, kolmisen viikkoa sitten ilmestynyt kolumnini käsitteli lihantuotannon ongelmia. Se ei herättänyt juurikaan keskustelua. Soijakolumnini päälähteenä on ympäristöaktivistin ja journalistin Richard Manningin teos Against the grain. Lisäksi lähteitäni olivat Nora Gedgaugasin Primal Body, Primal Mind, sekä kiistellyn ekofeministin Lierre Keithin The Vegetarian myth.
Olen täysin samaa mieltä siitä, että ruoantuotannon etiikasta ja teollisuuden intresseistä tulee keskustella. Vaikka ideologisesti kootut (edes etäisesti) populaaritieteelliset teokset ovat mukava media perehtyä asioihin, se toimitettu kokonaisuus ei yleensä tee oikeutta aiheelleen täysin. En ole lukenut kyseisiä teoksia, mutta keskimäärin sellaisista puuttuu tietynlainen tasapuolisuus kun esitetään tutkimustietoa ja tilastoja, koska ne teoksina haluavat todistaa jotain eikä vaivata lukijaa monimutkaisuuksilla. Sama pätee tietenkin myös soijan puolestapuhujien kirjoihin. Kun soijasta kerran on runsaasti tutkimustietoa (eikä pelkästään teollisuuden teettämää), koen tarpeelliseksi viitata siihen kun puhutaan asioista, jotka voivat vaikuttaa kouluruokaan ja huostaanottopäätöksiin. Se on tietenkin vain poliitikon näkökulma.
Ihan oikeata tutkimustietoa löytyy mm. siitä, että säännöllinen ja runsas soijavalmisteiden nauttiminen voi marginaalisesti kiihdyttää estrogeniriippuvaisen rintakasvaimen kasvua. Pitkäaikainen nauttiminen kautta lapsuuden saattaa pidentää naisten kuukautisvuotoja muutamalla tunnilla. Toisaalta siitä on hyötyjäkin, myös liittyen ei-estrogeniriippuvaisiin kasvaimiin.
Aki Yrjänällä ei ole minkäänlaista ravintotieteilijän koulutusta. Siitä huolimatta hän on tietävinään kaikesta ravitsemukseen liittyvästä kaiken.
Huomattavaa on myös se, että Aki Yrjänä ja hänen vaimonsa ovat molemmat vakavasti ylipainoisia.
Minusta tuntuu, että punaisen lihan, rasvaisten maitotuotteiden ym. mässäily on jotain, mitä Yrjänä ei voi heikosta itsekuristaan johtuen vastustaa. Siksi hänen täytyy kehitellä uskonkappaleita, joilla hän kyseenalaistaa monikymmenvuotisen ravintotieteen tutkimuksen vain voidakseen itse perustella ihransyöntinsä.
Vai näyttääkö tämä mies mielestänne terveyden perikuvalta: http://oi54.tinypic.com/2a6si9u.jpg
Hyvä Sivuhuomautus,
On hyvin tyypillistä, että ryhdytään henkilökohtaisiin loukkauksiin tällaisessa keskustelussa, ja juuri sen vuoksi en jaksa enempää osallistua tähänkään junnaavaan keskusteluun.
Argumentointi vaatii ihmiseltä paljon ominaisuuksia, kuten kykyä nähdä omasta poikkeava näkemys mielenkiintoisena vaihtoehtona. Hyvässä argumentoinnissa ei ole tarvetta oikeassa olemiseen tai toisen loukkaamiseen.
Et tiedä mitään terveydentilastani etkä vakavista sairauksista, joita minulla on ollut tai on. Lihansyönti ei ole ylipainoni syy. Toisekseen en ole ”vakavasti ylipainoinen”.
Kannattaa keskittyä omaan peilikuvaansa ja terveydentilaansa.
Menen juuri tekemään ihanaa soijaruokaa koko kaveripiirillemme huomisiin juhliin. Sen myötä: hyvää ja toista kunnioittavaa vappua teile kaikille!
Tanskalainen maajussi (Tanskan television ohjelma, jota on näytetty FST:llä ja TV2:lla) sanoi eläimiä teurastaessaan ja siihen liittyviä kysymyksiä pohtiessaan, että hänen mielestään lihansyönnin ja -tuotannon suurin ongelma on se, että eläimille syotetään rehua, jota ihmisetkin voisivat syödä. Hänen periaatteisiinsa kuuluu, että eläimet syövät ravintoa jota ihminen ei pysty hyödyntämään – siis ruohoa – ja muuttavat sen ihmisille kelpoiseen muotoon – siis lihaksi. Syöttää hän mm. härkäpapuja kantaville ja imettäville eläimille, vaan ainoa kaiken kattava sääntö on, että joka säännössä on poikkeus.
Itse lopetin kasvissyönnin kun totesin kissani saavan parempaa sapuskaa kuin minä, ja Yrjänän tapaan voin tunnustaa sääliväni ihmisiä jotka kantavat ristiään rajoittamalla luontaista ruokavaliotaan. On aivan oikein kapinoida luonnotonta lihateollisuutta vastaan, mutta samalla pitäisi kapinoida monokulttuurista viljelyä vastaan – missä luuhaavat kasvioikeus- ja elämän monimuotoisuusaktivistit? Mielensoituksia ja lihaa syövien häpeäpaaluun nostamista parempi tapa on tehdä kuluttajana valintoja, esimerkiksi luomujauhelihaa saa nykyään miltei jokaisesta kaupasta (tosin muoviin ja suojakaasuun pakattuna), ja luomukanaa löytyy pakastealtaasta. Viimeisen kymmenen vuoden aikana on otettu askelia oikeaan suuntaan, vaikka pieniä myönnytyksiä ovatkin. Vielä n. vuosi sitten luomumunia munivat kanat kipattiin kaatopaikalle munittuaan munimisensa. Olen iloinen siitä, että edellä mainitsemani tuotteet tuntuvat olevan kaupasta usein loppu, eli niiden kysyntä on kova.
Soijatuotteita ostamalla taas kannattaa tulevaisuudenkuvaa, jossa ruokamme on tehotuotettua ja pitkällisesti prosessoitua huttua, vaikka yhtään eläintä ei olekaan teurastettu. Luonnotonta sellainen on, ja vanhana teologina Yrjänä ymmärtää, vaikka argumenteissaan sekoilisikin.
Argumenttisi ovat tuttuja ja tosia. Sen lisäksi viljan syöttäminen märehtijälle on väärin jo lähtökohtaisesti. Hienostunut ruuansulatusjärjestelmä, joka on täynnä ruohon sitomaa auringonvaloa eläimelle ravinnoksi sopivaan muotoon muuntavaa bakteerikantaa, menee sekaisin ja rikki viljaruokinnasta. Eläin kuolisi ennen pitkää vatsavaivoihin, ellei sitä sitä ennen täräytettäisi hengiltä ja kaltattaisi.
Aasiassa soijaa syödään paljon pienempiä määriä ja usein fermentoitua soijaa kuin moni länsimainen kasvissyöjä, joka usein syö myös pitkälle prosessoituja GMO soijatuotteita, aivan eri asia. Kun olimme kasvissyöjiä syötin lapselleni paljon soijaa ja hän allergisoitui sille tosi pahasti.
Väite, että Aasiassa syödään paljon vähemmän soijaa kuin länsimaalainen kasvissyöjä on päässyt leviämään netissä ja perustuu ilmeisesti väärinkäsitykseen tilastoinnista, jossa lukumäärät grammaa per päivä koskevat soijaproteiinia eikä soijatuotteita. Keskimääräinen päivittäinen saanti Itä-Aasiassa vastaa n. 2,5-7,5 dl soijamaitoa. Se on totta, että Aasiassa hyvin harva pitää soijaa pääasiallisena proteiininlähteenään niinkuin länsimaiset kasvissyöjät, eikä sitä pidetä lihakorvikkeena. TSP-tuotteet eivät Kaukoidässä ole merkittävä juttu niinkuin ei kasvissyöntikään.
Tunnen Kaukoidästä pääasiassa Japanin ja Kiinan ruokakulttuuria, joista tiedän, että siellä kyllä syödään varsin paljon soijaperäisiä tuotteita säännöllisesti eikä ne välttämättä ole lainkaan pääasiassa fermentoituja. Teenhän itse lähes päivittäin japanilaista ja kiinalaista perinneruokaa aidoista aineksista. En väitä, että Aasiassa elettäisiin soijavegedieetillä vaan että tämä ero soijan saannissa ei ole niin iso kuin jossain kuvitellaan.
Olipa poikkeuksellisen hyvä kirjoitus
ja erittäin hyvää keskustelua.
On toivottavaa että keskustelu on rauhanomaisessa hengessä mutta ymmärrän helposti monen pikkutuohtumuksen sillä olihan se AWeen kirjoitus kuitenkin konservatiivisia asenteita betonoivaa ja ajattelemattumuudessaan mielestäni pinnallinen.
#==>
GMO-soijasta (Yle)
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2013/09/12/kuluttaja-ei-tieda-onko-kotimainen-liha-ruokittu-gm-rehulla
Kouluruokaloissa syötetään soijatuotteita tutkimatta sen vaikutuksia. (IGS)
http://www.kysy.fi/kysymys/onko-vaestonvahennys-suunnitelmilla-nwon-strategiassa-ja-yliopiston