Lähinnä rytmisen guggenheim-galaksimonologin mieleen tuova My e-design -video päätyi eilen Tietoviikko-verkkolehden otsikoihin (LISÄYS: Alkuperäinen video poistettu, tässä englanniksi tekstattu kopio). Minun täytyy tunnustaa, että ääniraita on tarttuva — olen kuunnellut sen jo kymmenen kertaa putkeen. Kädessä heiluvan älypuhelimen päälle kehnosti liimatut 90-luvun nostalgisesti mieleen tuovat 3D-animaatiot ovat lähes hypnoottisia. Internet Explorer -logojen täyttämä esitys on niin immersiivinen, että kerrontaa on vaikea seurata.
Tämä konkretialtaan hämäräperäiseksi jäävä sosiaaliviraston World Design Capital -hanke pyrkii omin ylevin sanoin olemaan —
urbaani ja inspiroiva julkishallinnon näyteikkuna, joka palvelee kaikkien sosiaaliviraston asiakkaiden tietoisuutta
palvelujärjestelmästä.”
Siinä määrin kun saan esityksen tarkoitetusta viestistä mitään selvää, vaikuttavat hankkeen tavoitteet sinänsä ihan hyviltä. Digitaalinen syrjäytyminen on ongelma. Julkiset palvelut ovat hajaantuneet sadoiksi virastoiksi, yksiköiksi, rakennuksiksi, palveluiksi, paperipaaluiksi ja portaaleiksi. Jos silti oikein tulkitsen tekstiä, on hankkeen tarkoitus vain luoda verkkosivuportaali pankkivarmenteisille palveluille. Miten tämä liittyy World Design Capitaliin? Miksi psykedelinen esitys? Oliko tämä pompöösi julkikuva vain metatason itseironinen taideteos julkisten koulutuspalveluiden ammattitaidon tilasta?
My e-Design:illa on myös facebook-sivu jolla on jopa 24 tykkäystä. Muista myös käydä Myst-peliä muistuttavalla virtuaalisella sosiaaliasemalla, joka ei ole muuta kuin erittäin hankalakäyttöinen linkkihakemisto. Oliko tämä se e-palvelunavigaattori?
Sitten ranttini disainista — jonkun verran suunnittelutyötä tehneenä. Aina kun ”design” mainitaan julkisessa keskustelussa vaikuttaa jokaisella keskustelijalla olevan oma mystinen käsitys sanan merkityksestä. My e-Design -videossakin sanotaan ”design on työväline”. Havainnollistaakseni ilmaisun päättömyyttä, vertaan sitä väitteeseen ”työssäkäynti on näkökulma”.
design [disain] (ital.disegno ’piirustus, suunnitelma, malli’) tarkoittaa esineen tai muun kohteen käytettävyyden ja muodon suunnittelua tai sen valmistusta. -wikipedia
Erityisesti julkisten hankintojen yhteydessä saan vaikutelman, että keskustelijoiden mielestä design tarkoittaa ”yleensä kaikkea trendikästä ja kivaa”. Ekstravagantista epäkäytännöllisyydestä saa lisäpisteitä. Kaikki, mikä on ”disainia” on automaattisesti hyvää ja rahanarvoista. Tämä johtaa täysin päättömään hankinta- ja kulttuuripolitiikkaan, josta tapaus Guggenheim on oiva esimerkki. Ilmeisesti suomalaiset on opetettu ottamaan vastaan ”maailman vaikutteita” kuin taivaan lahjoja, joita ei pidä kyseenalaistaa. Etkö ymmärrä taidetta?
Designin eli suunnittelun lähtökohtana tulee aina olla jonkin käyttöesineen tai palvelun käytettävyys/käytännöllisyys suhteessa sen tavoitteisiin; estetiikka itsessään ei ole koskaan käyttöesineen tai palvelun tavoite — kuvittele kaunis rakennus ilman sisäänkäyntiä ja ikkunoita — niitä kutsutaan veistoksiksi. Design ei ole taidetta. Tätä ei ilmeisesti kuitenkaan olla julkisella sektorilla ymmärretty. Se saa vereni kiehumaan.
Stefan Lindforsin 150 000 euron ”designpysäkki” Helsingin kamppiin on kyllä hauskan näköinen, mutta ajatteliko kukaan mitä käsityönä mittatilausleikatut epäsäännöllisen muotoiset lasipaneelit maksavat kun ne rikotaan joka perjantai?
Varmasti kalliit World Design Capital 2012 -roskikset ovat kuin 16-vuotiaan kuva-artesaaniopiskelijan ensimmäinen taiton harjoitustyö — kuka ihme keksi tehdä paperinvalkoiset roskikset keskelle lokasäätä ja katupölyä? Tekstistä ei saa selvää. Tämä ei menisi läpi edes graafisen suunnittelun AMK-peruskurssilla. Trash Design.
Miksi jokaisessa suomalaisen pitämässä puheessa designista sen huipentumaksi mainitaan Alvar Aalto, joka suunnitteli palasiksi hajoilevan musiikkitalon huonolla akustiikalla ja piirsi Rovaniemen yleiskaavaan moottoriteillä poron? Kiva erämaa keskellä kaupunkia.
Onko luovasti MySpace-Internet-Explorer -nimetyn My e-Design -hankkeen suunnittelusta oikeasti maksettu jollekulle? Kuvitellaanko H:gin sosiaalivirastolla iPodin edesauttavan työnsaantia? Kuka keksi määrittää Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskuksen brändifontiksi Adoben oletusfontin ja painattaa koulusurmien aikakautena maalitaulu-T-paitoja tekstillä ”Ruuti – nuorten uusi vaikuttamiskanava”?
Suomesta löytyy aivan riittävästi ammattitaitoisia suunnittelutoimistoja, mutta ongelmaksi minusta etenkin julkisella sektorilla vaikuttaa muodostuvan asiakkaan kyvyttömyys arvioida suunnittelun laatua. Virastoille ja laitoksille voidaan myydä ihan mitä tahansa scheissea tai sitten omasta mielestään asiantuntevat johtajat lähtevät ajamaan muuten lupaavaa suunnitteluprosessia täyttä höyryä maailman reunan yli. Lopputulos on samankaltainen. Tämä ongelma juontuu minusta paljolti siitä, että designia pidetään jonakin päälleliimattavana söpönä extrajuttuna, joka sitten kiireellä tilataan pelastamaan valmiiksi sössitty konsepti tai silloin kun ei itsekään tiedetä mitä halutaan.
Miltä tämä näyttää osana Suomi-brändiä? Toisen maailmansodan aikoihin Tyynenmeren saarten alkuasukkaat saivat todistaa sotilaiden perustavan tukikohtia heidän asuinympäristöönsä ja lähettävän niihin ruokaa ja varusteita. Sotilaat rakentelivat alkuasukkaiden näkökulmasta ihmeellisiä toteemeja, joilla he kutsuivat metallilintuja ja suuria laivoja siunaamaan heidät yltäkylläisyydellä. Sodan loputtua sotilaat lähtivät ja liikenne loppui. Alkuasukkaat alkoivat jäljitellä näkemiänsä rituaalimenoja rakentamalla ”lentokenttiä”, kaivertamalla puusta ”kuulokemikrofoneja” ja pukeutumalla sotilaiden tavoin, jotta lentokonejumalat tulisivat takaisin. Näitä vieraiden vaikutteiden väärinymmärrykselle perustuneita kulttuureja kutsuttiin rahtikulteiksi. Suomi-brändi näyttää sellaiselta.
Toistakaa perässäni: iFoun, iPääd, iPood, MaiSpeiis, iGuugul, JuuTuub…
e-Designiin ja WDC 2012 täysin liittymättömänä Helsingin kaupunki on mukana kehittämässä voimakkaasti sähköistä asiointia. Eräs esimerkki on Vastaamo-palvelu, joka on kohdistettu tuhansille perheneuvoloiden ja koulujen oppilashuollon asiakkaille Helsingin lisäksi noin 15 suomalaisessa kunnassa. Kyseessä on helppokäyttöinen matalan kynnyksen neuvonta- ja ohjauspalvelu ilman pankkitunnistautumista tai hankalia linkkivalikoita. Helsingissä verkoneuvonnan pilotointi jatkuu vuoteen 2013 asti.
Lisää aiheesta on luettavissa verkkosivuiltamme:
http://www.mentalcapitalcare.fi/uutiset/verkkoneuvonnan-pilotointi-pk-seudulla-laajenee/
Positiivista, että näitä julkisia verkkopalveluhankkeita löytyy myös (ainakin pintapuolisesti arvioituna) korkealla tuotantolaadulla. Aina välillä menee usko näihin.
Tuli tämä mieleen tuosta videosta http://www.youtube.com/watch?v=GdOZvIStY7o
Osuvia kommentteja.
Nykyisin vaikuttaa siltä, että designista pitävät eniten ääntä ihmiset, jotka siitä vähiten mitään ymmärtävät.
Kaikki kansalliset brändityöryhmät, luovuus- ja muotoilustrategiat yms. ovat käytönnössä tyhjää puhetta ja raportteja, jotka pölyttyvät niin virastojen hyllyissä kuin projektikohtaisilla verkkosivuilla.
Tai kuka muistaa vielä tämän?
””Vuonna 2005 suomalainen muotoilujärjestelmä perustuu korkeatasoiselle osaamiselle,
joka huomioi teollisten tuotanto- ja jakeluprosessien kehityksen, ymmärtää kuluttajamarkkinoiden
muutokset, käyttäjäkeskeisen näkökulman ja hallitsee kulttuurisidonnaisten innovaatioiden
hyödyntämisen tuotteiden ja palveluiden kehityksessä.”
http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Julkaisut/2004/liitteet/opm_195_tr11.pdf?lang=fi
Jos Nokiaa pitää minään mittarina, niin ei tainnut mennä ihan pulkkaan….
Suunnittelualan todellinen arvostus tulee esille juuri mainitsemassasi tosiasiasssa, että asiantuntevasta suunnittelusta ei joko haluta maksaa tai sitä ei edes osata hankkia. Jälkimmäinen on tosin seikka, jossa myös suunnittelutyötä tarjoavat voivat katsoa peiliin eli miten viestiä asiakkaalla työn vaatimus ja sisältö.
Viitaten kommenttiisi digitaalisesta syrjäytymisestä ja palvelujen hajautumisesta niin uskon, että byrokratian rakenteita voisi varmasti jalostaa roimasti soveltamalla esim. palvelumuotoilun käyttäjälähtöisiä menetelmiä ja näin on paikoin tehtykin, mutta mistähän löytyisi se virkamies tai johtava poliitikko, joka oikeasti uskaltaisi kyseenalaistaa vallitsevat rakenteet? Kun edes leegio motivoituneita suunnittelijoita ei pysty muutokseen ilman organisaation tukea.
Eivätkös A.Aallon suunnittelemat muutkin rakennukset ole aikapommeja. Tasakattoiset rakennukset tässä ilmanalassa eivät kyllä ole käytännöllisyyden ja järkevyyden huipentumia muutenkaan. Jossain muussa ilmastovyöhykkeessä ne voivat toimivia ollakin.