Ruoka-arvostelu: EU-ruoka-avun Pastaa juustokastikkeessa

Pastaa juustokastikkeessa pasta i ostsås 200gAvaan foliopussin, joka tuo mieleen lähinnä retkeilyruoan. Pastaa juustokastikkeessa — Pasta i ostsås 200g kuulostaa kohtalaisen miellyttävältä. Minun onkin tehnyt mieli juustoa. Pussin etiketissä komeilee EU:n lippu ja teksti ”EU:n avustus, ei myyntiin.” Parasta ennen -leima kertoo ruoan olevan parasta ennen 24.05.2013. Tuskin siis ainakaan kuolen ruokamyrkytykseen.

Ohjeen mukaisesti annostelen 7 dl vettä kattilaan, kiehautan ja sekoitan joukkoon pussin sisällön, joka on makaronia ja neonkeltaista rakeista jauhoa. Kokeen tuloksena syntyy vihreää nestettä.

Keitän seosta n. 15 minuttia. Maistan makaronia; raakaa. Keitän vielä viitisen minuttia, jolloin makaroneista tulee hyvin pureskeltavia ja kastikekin saostuu. Annostelen lautaselle ja annan jäähtyä hetken.

Maku on varsin…olematon. Lusikallani on suolaista mönjää pastan kera. Sisällysluettelon mukaan tässä ei edes ole juustoa, vaan juusto- ja kana-aromia. Ei siis sovi vakaumukselliselle kasvissyöjälle. Ilmeisesti mönjä on kombinaatio maltodekstriiniä, perunajauhoa, vehnää, voi- ja maitojauhoa sekä mausteita.

Pussista tulee n. 850gr pastamönjää, joka ruokkii kaksi ihmistä. Ketsuppi antaa lisättäessä hieman syvyyttä makuun, muttei tee tästä miellyttävää. Ruokailun jälkeen erittyy paljon limaa ja minua yskittää. Pakko huuhdella kurkku vodkalla.

On kauhistus, että jotkut köyhemmät tai kiireisemmät perheet oikeasti elävät pääasiassa tällaisella nesteytetyllä tärkkelyksellä, jota merkittävä osa muistakin pussiruuistakin on. Tällainen ateria ei ainakaan motivoi lähettämään työhakemuksia vaan ennemminkin lannistaa ruokailijansa muistuttamalla taloudellisesta ahdingosta. Ymmärrän sen, että on parempi jakaa köyhille edes jotain kuin ei mitään, mutta uskoisin kuivattujen papujen ja herneiden sijoittuvan suunnilleen samaan hintaluokkaan. Niistä saisi edes proteiinia. Ihmisten elättäminen pelkällä tärkkelyksellä on  kansanterveydellinen diabetes- ja sydänkatastrofi, joka maksetaan verovaroista.

Arvosana: 0/5 liljawattia (LW)

Kirjoittaja on ehdolla Helsingin kaupunginvaltuustoon syksyllä 2012.

Lilja on poliittisuutensa lisäksi myös intohimoinen kokki.
Lue reseptit, vinkit ja arvostelut osoitteesta liljat.fi/ruoka/

Ravintosisältö / 100g: energiaa 345kcal / Valmiin ruoan suolapitoisuus on 0,7%
– hiilihydraatti 72g
– proteiini 11g
– rasva 2g 

Vietnamilainen ravintola Tre Viet

Helsingin itäkeskuksesta etsin eräänä torstai-iltana edullista mutta hyvää ruokapaikkaa. Itämaisesta ruoanlaitosta hänkin kiinnostunut äitini ehdotti aasialaista. Muistelin nähneeni hansasillalla jonkun pikaruokawokkipaikan, mutta vastaan tuli vietnamilainen ravintola Tre Viet. Itämaisten keittiöiden ruokia itse päivittäin kokkaavana, monet kiinalaiset, thaimaalaiset, vietnamilaiset ja japanilaiset ravintolat tuntuvat yhtä autenttisilta kuin Atrian roiskeläpän myyminen italialaisena pizzana. Tre Viet on tässä säännössä poikkeus. Ennen käyntiäni elin uskossa, ettei Suomesta saa mistään vietnamilaista nuudelikeittoa – Phở:ta.

Alkupaloiksi tilasimme jättikatkarapu- sekä seafood-kevätkääryleet. (á 4,50€), jotka tarjoiltiin makean chilikastikkeen kera. Hieman mössöisestä koostumuksesta ja vaatimattomasta ulkoasustaan huolimatta, kääryleet olivat oikein hyviä, joskin hieman kinkkivibaisia.

Illan suuri yllätys oli pääruoka. Tilaamani naudanlihasiivuilla päällystetty nuudelikeitto Phở Bở (á 13€) oli annoksena kuin suoraan vietnamilaisen katukeittiön ständiltä — mikä siis on hyvä asia! Naudan luista ja kärähtäneestä inkivääristä tuntitolkulla keitetty liemi oli taivaallista. Litteissä riisinuudeleissa oli täydellinen koostumus ja kypsyysaste. Lisukkeeksi tuotiin limetti sekä Sriracha- ja chili-hoisin-kastiketta, joilla rankan viikon jälkeen pystyi rankaisemaan makuaistiaan niin paljon kuin uskalsi. Olisin ehkä toivonut raaempaa lihaa.

Vaikka ravintola on sisustettu hieman mauttomasti, oli palvelu jotain mitä odottaisi lähinnä vähän hienommassa ravintolassa. Tarjoilija oli nopea ja sujuva otteissaan, puhui hyvää suomea ja oli otettu vietnamilaisen ruoan tietämyksestämme. Ruoan kera joimme isot lasit kivennäisvettä, joista meitä ei laskutettu. Suosittelen ehdottomasti tilaamaan hinnaltaankin hyvää Phở:ta. Vihdoin kaukoitämainen ravintola, joka ei tarjoile vain ’jotain jauhokastikkeessa’!

Lasku/ruokailija: 17,50€ (tuhti alkuruoka, tuhti pääruoka, soodavesi)
Ajankohta: Huhtikuu 2012

Arvosana: 4/5 liljawattia (LW)

 

Hesari levittää urbaanilegendoja soijasta

Minkään ruokavalion proteiininsaantia ei tule rakentaa yksittäisen lähteen varaan. Monen kasvissyöjän ja vegaanin ruokavalio rakentuu aivan liikaa pelkkien soijavalmisteiden varaan, mikä yhdistettynä runsaisiin huonoihin hiilihydraatteihin (vilja) tuottaa ilman ravintolisiä varsin yksipuolisen ruokavalion, jossa olisi parantamisen varaa. Helsingin Sanomat sen sijaan julkaisee Ruoka-osiossaan typeriä urbaaneja myyttejä soijasta.

CMX-yhtyeen laulaja A. W. Yrjänän ’ruokaräyhä’ ottaa kirjoituksen lähtökohdaksi ylettömän soijan glorifioinnin kritiikin, mikä sinänsä on ihan perusteltua. Argumentteina hän sen sijaan nostaa esiin ravintoaiheeseen liittymätöntä nippelitietoa ja esittää faktana harhakäsityksiä soijan ominaisuuksista. Tällaista odottaisin lukevani kaksplussasta tai pakkotoistosta — en Helsingin Sanomista. Näihin virheisiin on minusta tärkeä puuttua, koska tällaisen mielipidevaikuttamisen pohjalta tehdään sitten kaupunginvaltuustossa päätöksiä kouluruokailusta ja sosiaalivirastossa lasten huostaanottoja.

Soija on palkokasvi, ja papujen ja viljojen tavoin sisältää fytaatteja, kasvien fosforivarastoja. Fytaatit haittaavat ruoan seassa lähinnä sinkin ja raudan imeytymistä. Kasvisruokavalion suurempi C-vitamiinipitoisuus taas parantaa raudan imeytymistä. Vegaanin on tärkeä pitää huolta kalsiumin ja sinkin saannistaan. Fytaattisisällöltään soija on vain jossain maissin ja pellavansiementen välimaastossa — miksei Yrjänä kirjoita aamiaismuroista?

Päinvastoin kuin Yrjänä kirjoittaa, ei trypsiini ole fytaatti eikä trypsiini ole ihmiselle vaarallista vaan välttämätön osa proteiinien ruoansulatusta. Soija ei sisällä trypsiiniä vaan trypsiinin estäjiä. Siksi soijapapuja ei syödä raakana vaan ne kypsennetään tai hapatetaan, jotta estäjät hajoaisivat.

Soijan kasviestrogeenit eli isoflavonoidit eivät ole sama kuin nisäkkäiden estrogeeni. Niden sitoutuminen estrogenireseptoreihin on erittäin heikkoa ja vaikutus silloinkin pieni. Väite, että soijaperäinen äidinmaitokorvike vastaa neljää tai viittä ehkäisypilleriä on täyttä puppua eikä perustu mihinkään tieteelliseen konsensukseen tai näyttöön. Jos näin olisi, ei kukaan vaivaantuisi hormonikorvaukseen.

Tämä legenda on todennäköisesti peräisin irrallisesta sitaatista lääketiedejulkaisu The Lancet:ista, jossa mitattiin soijatuotteita syövien lasten veressä olevien isoflavonoidien määrällisen suhteen estradioliin olevan 13 000 – 22 000.  Se ei siis tarkoita, että soijamaitoa juovan lapsen veressä on tuhansia kertoja enemmän estradiolia, eikä se ole luku isoflavonoideja suhteessa ei-soijamaitoa juoviin. Suolaisia sipsejä syödessä keho saa enemmän suolaa kuin sokeria — yllätys.

Soijahysteerikot vaikuttavat täysin unohtavan sen, että yksi soijan ihmiskoe on ollut käynnissä jo 2000-5000 vuotta. Sitä kutsutaan kaukoidäksi. Miksei aasiassa sitten ole havaittu soijaan liittyvän kehitysvammoja ja hedelmättömyyttä? Nykytiedon valossa soijaestrogeenien hormonivaikutusten pelko on vain emaskulointihysteriaa, penispaniikkia.

A. W. Yrjänän listaamat seikat ovat netissä hörhöpalstoilla kiertävää väärinkäsitysten puppua, johon törmää NaturalNews– ja Verkkomedia-sivustoilla — vaikka aiheesta voisi kirjoittaa jotain fiksuakin. Se miksi Hesari tällaista soopaa julkaisee jää minulle mysteeriksi. Asiavirheisiin sietäisi vaatia Hesarilta korjausta.

Kirjoittaja on Vihreiden ehdokas Helsingin kaupunginvaltuustoon syksyllä 2012. HOK-elannon vaaleissa numero 362.