Minkään ruokavalion proteiininsaantia ei tule rakentaa yksittäisen lähteen varaan. Monen kasvissyöjän ja vegaanin ruokavalio rakentuu aivan liikaa pelkkien soijavalmisteiden varaan, mikä yhdistettynä runsaisiin huonoihin hiilihydraatteihin (vilja) tuottaa ilman ravintolisiä varsin yksipuolisen ruokavalion, jossa olisi parantamisen varaa. Helsingin Sanomat sen sijaan julkaisee Ruoka-osiossaan typeriä urbaaneja myyttejä soijasta.

CMX-yhtyeen laulaja A. W. Yrjänän ’ruokaräyhä’ ottaa kirjoituksen lähtökohdaksi ylettömän soijan glorifioinnin kritiikin, mikä sinänsä on ihan perusteltua. Argumentteina hän sen sijaan nostaa esiin ravintoaiheeseen liittymätöntä nippelitietoa ja esittää faktana harhakäsityksiä soijan ominaisuuksista. Tällaista odottaisin lukevani kaksplussasta tai pakkotoistosta — en Helsingin Sanomista. Näihin virheisiin on minusta tärkeä puuttua, koska tällaisen mielipidevaikuttamisen pohjalta tehdään sitten kaupunginvaltuustossa päätöksiä kouluruokailusta ja sosiaalivirastossa lasten huostaanottoja.

Soija on palkokasvi, ja papujen ja viljojen tavoin sisältää fytaatteja, kasvien fosforivarastoja. Fytaatit haittaavat ruoan seassa lähinnä sinkin ja raudan imeytymistä. Kasvisruokavalion suurempi C-vitamiinipitoisuus taas parantaa raudan imeytymistä. Vegaanin on tärkeä pitää huolta kalsiumin ja sinkin saannistaan. Fytaattisisällöltään soija on vain jossain maissin ja pellavansiementen välimaastossa — miksei Yrjänä kirjoita aamiaismuroista?

Päinvastoin kuin Yrjänä kirjoittaa, ei trypsiini ole fytaatti eikä trypsiini ole ihmiselle vaarallista vaan välttämätön osa proteiinien ruoansulatusta. Soija ei sisällä trypsiiniä vaan trypsiinin estäjiä. Siksi soijapapuja ei syödä raakana vaan ne kypsennetään tai hapatetaan, jotta estäjät hajoaisivat.

Soijan kasviestrogeenit eli isoflavonoidit eivät ole sama kuin nisäkkäiden estrogeeni. Niden sitoutuminen estrogenireseptoreihin on erittäin heikkoa ja vaikutus silloinkin pieni. Väite, että soijaperäinen äidinmaitokorvike vastaa neljää tai viittä ehkäisypilleriä on täyttä puppua eikä perustu mihinkään tieteelliseen konsensukseen tai näyttöön. Jos näin olisi, ei kukaan vaivaantuisi hormonikorvaukseen.

Tämä legenda on todennäköisesti peräisin irrallisesta sitaatista lääketiedejulkaisu The Lancet:ista, jossa mitattiin soijatuotteita syövien lasten veressä olevien isoflavonoidien määrällisen suhteen estradioliin olevan 13 000 – 22 000.  Se ei siis tarkoita, että soijamaitoa juovan lapsen veressä on tuhansia kertoja enemmän estradiolia, eikä se ole luku isoflavonoideja suhteessa ei-soijamaitoa juoviin. Suolaisia sipsejä syödessä keho saa enemmän suolaa kuin sokeria — yllätys.

Soijahysteerikot vaikuttavat täysin unohtavan sen, että yksi soijan ihmiskoe on ollut käynnissä jo 2000-5000 vuotta. Sitä kutsutaan kaukoidäksi. Miksei aasiassa sitten ole havaittu soijaan liittyvän kehitysvammoja ja hedelmättömyyttä? Nykytiedon valossa soijaestrogeenien hormonivaikutusten pelko on vain emaskulointihysteriaa, penispaniikkia.

A. W. Yrjänän listaamat seikat ovat netissä hörhöpalstoilla kiertävää väärinkäsitysten puppua, johon törmää NaturalNews- ja Verkkomedia-sivustoilla — vaikka aiheesta voisi kirjoittaa jotain fiksuakin. Se miksi Hesari tällaista soopaa julkaisee jää minulle mysteeriksi. Asiavirheisiin sietäisi vaatia Hesarilta korjausta.

Kirjoittaja on Vihreiden ehdokas Helsingin kaupunginvaltuustoon syksyllä 2012. HOK-elannon vaaleissa numero 362.