HKL Johtokunta 09/2014: Siemensin neuvottelut ja Suomenlinnan lautan ohituskaista

Ylimääräinen kokous pidettiin ennen juhannusta poikkeuksellisesti tiistaina. Kokouksessa käsittelimme pääasiassa Systra:n alustavia löydöksiä projektin etenemisvaihtoehdoista.

Tj 4) Raitiliikennesäännön uudistaminen ja Tj 5) Metroliikennesäännön uudistaminen

Esitysten mukaan.

Tj 6) Automaattimetron tilannekatsaus

HKL:n johto on neuvotellut Siemensin kanssa ja on alustavia viitteitä projektin tulevaisuuden selkeytymisestä. Siemens on alustavasti tehnyt hyviä myönnytyksiä, mutta mitään ei ole vielä kirjattu mustalla valkoiselle.

1) HKL:n vaatimus on ollut oikeus riitauttaa lisähinnan suuruus välimiesoikeudessa. Tähän Siemens on myöntynyt Siemensin ja HKL:n välisen kokouksen pöytäkirjassa.

2) Laituriovia koskevasta lisätilausvaatimuksesta Siemens luopui, eli he eivät vaadi asiasta lisätilausta/lisäkorvausta.

3) 150k € lisätilauksen perustetta HKL ei kokouksessa kiistänyt.

* Länsimetron automatisoinnin dokumentaation toinen toimituserä voidaan ottaa vastaa puutteella, koska osa dokumenteista puuttuu.

* Siemensin kanssa neuvoteltiin voidaanko lykätä välimiesoikeuden menettelyä, joka normaalisti alkaisi syksyllä 2015, eli kesken projektin. HKL esitti, että välimiesmenettelyä lykättään kunnes länsimetron liikenne alkaa. Tähän ei ole saatu Siemensiltä vastausta.

Siemens ”Ei ole teknisiä esteitä liikenteen aloittamiselle syksyllä 2016″.

Systra SA on HKL:n pyynnöstä selvittänyt vaihtoehtoista projektin toimintatapaa, jonka alustavia löydöksiä esiteltiin johtokunnalle. Lopullinen raportti tulee muutaman viikon kuluttua ja analysointia jatketaan.

Kokouksessa Kälviä (vihr.) teki Lehtisen (sdp) kannattamana muutosesityksen, johon tein vastaesityksen, joka äänestytettiin. Omani voitti 5-4. Omani voitti pohjan äänin 6-0 (3 tyhjää, Lehtinen (sdp), Vepsä (sdp), Kälviä (vihr.)) ja kuului näin:

”Liikennelaitos -liikelaitoksen johtokunta edellyttää, että länsimetro avataan liikenteelle elokuussa 2016. HKL:n johtokunta pitää kriittisenä Siemens:in konkreettista sitoutumista projektin aikatauluun ja pyytää projektin etenemisvaihtoehtojen esittelyä johtokunnalle pikemmiten.”

Infra 1) Suomenlinnan lautan ohituskaista asukkaille ja työssäkävijöille

Johtokunta on noteerannut suomenlinnalaisten huolen lauttoihin mahtumisesta turistikauden ruuhkissa. Johtokunnan jäsenet ovat saaneet runsaasti sähköpostia suomenlinnalaisista. HSL on sysännyt vastuun etuoikeuden toteuttamisesta Helsingin kaupungille.

Puheenjohtaja teki johtokunnan yksimielisesti kannattamana muutosesityksen, jonka ydin on, että johtokunta kehottaa virkamiehiä selvittämään yhteistyössä Suomenlinnan hoitokunnan ja Suomenlinna-seuran kanssa jotain yksinkertaista ja kevyttä ratkaisua etukulkuoikeuden järjestämiseksi niin, että hoitokunta vastaa oikeuksien hallinnoinnista.

Suomenlinnan hoitokunta ylläpitää jo rekisteriä suomenlinnalaisista ja siellä työssäkävijöistä Suomenlinna-kortin muodossa.

Infra 2) Myllypuron metroaseman peruskorjausurakoitsijan valinta

Tarjouksia on pyydetty runsaasti, niitä on saatu neljä. Esityksen mukaan.

Infra 3) Keski-Pasilan metroaseman varauksen rakennuttajan valinta

Artturi Lähdetie esitteli johtokunnalle:

Pasilan keskustakortteliin rakennetaan varaus metroaseman
toteuttamiselle aikaisintaan 2040-luvulla. Metroasema liittyy Töölön
metron yleissuunnitelmaan. Keskustakortteli rakennetaan vuosina
2014-2021.

HKL:ltä peritään kiinteistöstä rakennuskuluja, vaikkei kiinteistö käsittääkseni tule HKL:n hallinnoitavaksi ja sitä tullaan käyttämään aivan muuhun tarkoitukseen toistaiseksi.

Infra 4) Kuusmiehentien joukkoliikennekadun rakennuttaminen

Esityksen mukaan.

Infra 5) Lausunto HSL:n liityntälinjastosuunnitelmasta

Esityksen mukaan.

Infra 6) Selvitys selvityksistä metroasemien turvallisuudesta

Artturi Lähdetie esitteli metaselvityksen tuloksia ja kertoi turvallisuusjärjestelmien yhteisen tieto- ja käyttäjärajapinnan kehittämisen tarpeesta.

Ehdotetut parannukset turvallisuuteen liittyvät savunhallintaan, palo-osastointiin, poistumisturvallisuuteen, pelastuslaitoksen toimintaedellytyksiin ja palosuojatasoihin.

Merkitsimme selvityksen tiedoksi.

Olen ehdolla ehdolle eduskuntaan 2015

Helsingin Vihreät järjestävät neuvoa antavan jäsenäänestyksen 10 ehdokkaan nimeämisestä Helsingin vaalipiirissä eduskuntavaaleihin keväällä 2015.

Olen asettunut ehdolle tähän jäsenäänestykseen paitsi ilmiselvänä askeleena kohti eduskuntavaaleja myös mitatakseni kannatukseni Helsingin Vihreissä ja kasvattaakseni kannattajajoukkojeni osallistumista Helsingin Vihreiden toimintaan. Jäsenäänestys käytännössä määrää olenko ehdolla Helsingin vaalipiirissä.

Äänestysohjeet

Sähköisessä äänestyksessä saavat äänestää kaikki ne, jotka nyt keskiviikkoon 28.5. mennessä ovat maksaneet jäsenmaksun johonkin Helsingin Vihreiden jäsenyhdistykseen. Jäsenmaksu on 12,50 € jos kokee itsensä vähävaraiseksi tai muutoin 30€

Äänioikeudesta tulee erillinen vahvistus sähköpostitse. Liittymisjärjestelmä löytyy osoitteesta http://www.vihreat.fi/liity
Sähköinen äänestys avataan kaksi päivää liittymisdeadlinen 28.5. jälkeen,  perjantaina 30.5.

Äänestysoikeuden antavia yhdistyksiä ovat mm. :

  • Helsingin vihreä seura
  • Helsingin vihreät nuoret NuHeVi
  • Etelä-Helsingin vihreät
  • Kallion seudun vihreät
  • Länsi-Helsingin vihreät ja Pohjois-Helsingin vihreät
  • Itä-Helsingin vihreät ja Vuosaaren vihreät

Esimerkiksi Tieteen ja teknologian vihreät VIITE ei ole tällainen yhdistys.

Liittyäkseen ei toki tarvitse asua juuri Helsingissä, vaikkakin toimintaan osallistumisen kannalta on suositeltavaa asua PK-seudulla.

Alustavia teemoja kampanjassani

  • Työllistyminen, yrittäjyys ja sosiaalituet mutkattomiksi
  • Kaupungistava aluepolitiikka on palvelujen edellytys tulevaisuudessa
  • Julkishallinto läpinäkyväksi ja tieto avoimeksi kansalle

Haluan eduskuntaan koska katson, että eduskunta kaipaa paitsi nuorennusta 51 vuoden keski-ikäänsä myös asiantuntemusta, ymmärrystä ja kokemusta 2000-luvun suurista mahdollisuuksista ja haasteista. Suuri osa eduskunnasta elää vielä 80-lukua.

Haluan kiittää kaikkia, jotka kannustivat minua asettumaan ehdolle-ehdolle.

Asiantuntijalausunto homoliitoista eduskunnalle on epätieteellistä puppua

Sukupuolineutraalin avioliittolain valmistelussa eduskunnan lakivaliokunta on tilannut (yleensä maksullisia) asiantuntijalausuntoja valikoiduilta tahoilta. Osa asiantuntijavalinnoista on mystisiä. Yksi asiantuntijalausunnon antajista on Tapio Puolimatka, kasvatustieteen professori Jyväskylän yliopistosta.

Puolimatkan asiantuntijalausunto löytyy hänen verkkosivuiltaan. Jos jokin tulee mieleen käytyäni lähteet läpi, on se, että Puolimatka on yrittänyt luottaa lähdeviitteiden konetulitukseen, jotta kukaan ei jaksaisi tarkistaa niitä. Se on suosittu strategia erinäisissä salaliittoteoreetikkopiireissä ja suurissa lobbausyrityksissä. Minäpä kävin ne läpi, koska olen sataprosenttisen varma siitä, ettei lakivaliokunnassa kukaan tule niin tekemään.

Lue loppuun

Automaattimetro on hämäystä

EDIT 2.4.2014 – Aprillia! Muutama menikin lankaan.

Automaattimetroprojektin hitaudelle on löytynyt yllättävä selitys; nimittäin ettei sen ole koskaan ollut tarkoituskaan valmistua ainoastaan julkisuudelle kerrottuun tarkoitukseen. Espoon ja Helsingin alle rakennettava tunneliverkosto on toki lähes valmis, mutta ns. ”automaatio”-tekniikan asentaminen on vasta alkutekijöissään, koska sen on tarkoitus valmistua samanaikaisesti Olkiluoto-3 -ydinreaktorin kanssa – samalta toimittajalta.
dumb1

Kun tarkemmin perehtyy piirustuksiin ja kuntien hankintoihin, käykin ilmi, että Espoon ja Helsingin alle rakennetaan onkalosto, joihin on tarkoitus pystyttää ELF-säteilyä tuottava valtava antenniverkosto. Olkoluotoa suunnitelmassa tarvitaan turvaamaan antenniverkoston valtavaa virrankulutusta, jotta sen vaikutukset yltäisivät maan alta stratosfäärin alarajaan asti.

Tältä näyttää DERP:n ohjauslaite
Ohjauslaite

Voi tietenkin vain arvailla mihin valtio aikoo tätä ilmajohdinverkostoa käyttää, mutta on päivänselvää (ja tutkimustieto vahvistaa asian), että ELF-säteily häiritsee ja muokkaa ihmisten käyttäytymistä ja tarpeeksi hienostuneella ohjauselektroniikalla sillä voitaisiin kontrolloida siviilikansalaisia suurina massoina! Kutsuttakoon tätä Helsingin seudun alle rakennettavaa laitteistoa englanniksi vakiintuneen tavan mukaisesti  Directed ELF Radiation Program:iksi, lyhennettynä DERP. Nykyään tällaisia sijaitsee jo Norjassa (HERP) Alaskan (HAARP) lisäksi. Poikkeuksellista on maanalaisuus, eli  DUMB-rakennelma (Deep Underground Military Base).

Mikään ei estä DERP:in kaltaisten mikroaaltosäteilykoneistojen käyttämistä lentokoneista levitettävien pienhiukkasten sähköistämiseen tavalla, jolla voidaan mm. pudottaa helikoptereita taivaalta, aiheuttaa tsunameja ja sabotoida naapurimme avaruustutkimuksia. Ainoa looginen johtopäätös onkin, että ”automaattimetro”- ja Olkiluoto-3-hankkeet ovat Yhdysvaltain varjohallinnon ja NATOn pyrkimyksiä nukkehallituksen avulla sabotoida Suomen suhteet Venäjään, estäen Suomen demokraattisen siirtymän Euraasian Unioniin Krimin tavoin ennen kuin on liian myöhäistä.

On siis ensiarvoisen tärkeätä, että automaattimetron DERP-luonne paljastuu laajemmalle yleisölle demokratian, ilmaston, turvallisuuden ja perhearvojen suojelemiseksi Amerikkalaiselta fasismilta, jonka riippumaton media RT on ansiokkaasti tuonut julkisuuteen.

Suomalaiset ovat aina olleet slaavilainen kansa.

Guggenheim – kulttuurin Talvivaara?

Nyt kun pahin joulunaika on ohi, katson sopivaksi jälleen häiritä lukijoitani vaikeilla asioilla. Tällä kertaa pyrin havainnollistamaan uudestaan kaavaillun Guggenheim-museon kustannusrakennetta sekä arvioimaan museon rakentamisen taloudellisia perusteluita ja Levón-instituutilta tilattua tutkimusta Museoiden taloudellinen vaikuttavuus.

Aloitan taloudellisella katsauksella säätiön uuteen (09/2013) esitykseen [PDF]:

Kuluerä Arvio Maksaja(t) Saaja(t)
Rakennus 130 M€* 50% Helsingin kaupunki
50% Valtio
Guggenheim Foundation, Rakennusliikkeet, Arkkitehtitoimisto
Lisenssimaksu 30 M€ Rahoittaja ei tiedossa Guggenheim Foundation
Sosialisoitava tappio 5 M€/v Eri malleja, tod.näk. Helsingin k. Guggenheim Foundation
Kulut 20 vuotta** 13 M€/v Veronmaksajat ???, Guggenheim Foundation
Väitetty hyöty
Alueen kasvanut liikevaihto 41 M€/v
Bruttoverohyöty Suomelle 8 M€/v
Nettoverohyöty Suomelle julkisen tuen jälkeen 3 M€/v

* Arviota on haukuttu epärealistiseksi julkisten r.hankkeiden kustannustasoon nähden
**
 Helsinkiläisen varavaltuutettu, arkkitehti ja kaupunkitutkimuksen asiantuntija Kaarin Taipaleen (SDP) mukaan kustannuksissa ei ole huomioitu rahoituskuluja, tonttivuokran subventiota, kiinteistöveroa, huoltokuluja ja muita tällaisia pakollisia menoja. (Uusi Suomi)

Guggenheim sanoo sen itsekin; nettoverohyöty Suomelle olisi jatkuvasti selvästi tappiolla jos huomioidaan epäsuorat  julkiset tuet. Verohyötyargumentti on siis debunkattu parhaimmilla saatavilla olevilla tiedoilla Guggenheimin itsensä toimesta. Näillä tiedoin ainoa käytännön seuraus taloudellisesti olisi Helsingin kaupungin veronmaksajien rahojen todella kallis rahanpesu valtion tileille ja yhdysvaltalainen Guggenheim Foundation ottaisi oman siivunsa.

Haluaisin tämän lisäksi nostaa esiin muutamia huomioitavia lukuja, jotka liittyvät näihin ennusteisiin kun syvennytään tarkemmin:

  • Suomen vähittäismyynnistä elintarvikkeet ja juomat (40+%) ja tekstiilit ja vaatetus (10%) muodostavat yli puolet (Tilastokeskus, 2007). Vähittäismyynti Suomessa on vahvasti tuontivoittoista, eli sen työllistävä vaikutus on pääasiassa palvelualalla ja merkittävä osa liikevaihdosta kuluu ostoihin ulkomailta. (Performance of Trading Firms in the Services Sectors, Ljubljanan Yliopisto, 2004 [PDF]) Se tarkoittaa siis loppuen lopuksi aika pientä verokertymää Suomeen.
  • Guggenheim-säätiön ja konsulttiyhtiö BCG:n esitykselle julkaistiin jälkikäteen (yleisön vaatimuksista) esityksen talousluvuille GuggenheimHKI-sivustolle valikoituja, joskin epätarkkoja perusteluita. Guggenheim Helsinki -sivuston PR-työstä vastaa mainostoimisto Miltton.
    On hyvä huomioida, että 550 000 vuosikävijämäärästä ennusteessa kansainvälisiä risteilymatkustajia olisi vain 17 000, nimenomaan Guggenheimista kiinnostuneita ulkomaisia vierailijoita 25 000 ja vierailuaikaansa G:n takia pidentäviä turisteja 107 000 — ulkomaalaisia kaiken kaikkiaan 173 000, joiden kulutusennuste on 9,609 M€/v. Etenkin vierailuaan pidentävien osalta kävijäarvio on sangen optimistinen. Esityksen 41 miljoonasta vain 10 miljoonaa on uutta kulutusta  ja loput 377 000 kävijää ovat pois muun Helsingin ja Suomen museoilta ja palvelualalta. Se olisi siis pitkälti nollasummapeliä Suomen kannalta.

Museoiden edunvalvontajärjestö Suomen Museoliiton Vaasan Levón-instituutilta ostama tutkimus museoiden taloudellisesta vaikuttavuudesta (PDF) on mielenkiintoinen yritys kartoittaa museoiden vaikutusta lähialueen talouteen. Tutkimus valitettavasti tyssää metodologiassaan käytännön ongelmiin; jotta museoissa lojuvaan kyselykaavakkeeseen saataisiin vastauksia, täytyy kaavakkeen olla yksinkertainen, minkä seurauksena data ei ole järin mielenkiintoista eikä sen avulla pysty vastaamaan vaikeisiin kysymyksiin ilman mielikuvituksellista tulkintaa. Pitkästä proosasta koostuva julkaisu antaa ymmärtää, että museot toimivat parhaiten maakuntien vetonauloina kotimaan turisteille, joita ei pääasiassa kiinnosta taide. Tekstin mielenkiintoisimmat osuudet itselleni olivat alan kirjallisuusviittaukset.

Vaikka talousluvut huomioitaisiin suurella virhemarginaalilla, ei se tekisi Guggenheim Helsingistä millään mittaustavalla selkeästi kannattavaa yksityiselle tai julkiselle sektorille Helsingissä tai Suomessa. Korkeintaan se keskittäisi suomalaisten vierailuja maakuntien museoista Helsinkiin, mitä toki voi pitää urbanistisena aluepolitiikkana.

On siis lopulta puhdas arvokysymys halutaanko tänne väkisin Guggenheimia juuri Guggenheimin vuoksi tai kalliisti elvyttää Kauppatorin ympäristön yrityksiä kaikkien muiden kustannuksella. Minusta tällainen kysymysasettelu ei yksinkertaisesti kuulu vastuuntuntoiseen politiikkaan. Puhumattakaan siitä, mistä nämä lisääntyneet verotaakat kerätään tai mitä kaupungin palveluja niiden takia leikataan. Paremmat nettovaikutukset Suomen ja Helsingin kansainväliselle kilpailukyvylle saataisiin todennäköisesti rakentamalla samalla rahalla 40 ARA-kerrostaloa kantakaupunkiin.

Näen mielelläni Helsingin, jossa on kansainvälisesti merkittävä(t) muotoilun ja arkkitehtuurin museo(t) — vaikka sitten Guggenheim — mutta sen investointikulujen tulee tulla yksityiseltä sektorilta jos kaupunki ei omista rakentamaansa museota. Minä pidän irvokkaana sitä tapaa, jolla tässä ollaan nyt sekoittamassa julkisen sektorin rahaa ja yksittäisen yksityisen tahon riskiliiketoimintaa.

Guggenheim-museon rakentamisen perusteena on pidetty ns. Bilbao-efektiä, jossa tylsään kaupunkiin 15 vuodessa saatiin 500 M€ lisää liikevaihtoa ja 100 M€ nettoverotuloja. Nyt näyttää siltä, ettei Bilbao-efektin toistumiseen Helsingissä usko edes Guggenheim-säätiö itse omassa mainospuheessaan. En usko minäkään — sanokaa minun sanoneen.

 

Tempputyöllistämisen hinta työmarkkinoille

Kuultuani lukuisia kertomuksia viime aikoina erilaisista työharjoitteluista, työpajoista, palkkatuetuista työllistämisistä ja muista välityömarkkinoille tempputyöllistämisistä aloin pohtia mitä tämä lysti maksaa verorahakertymästä ja miten paljon käytäntö ihan matemaattisesti syö yksityisen sektorin työllistämiskykyä. Tiivistettynä: miten monen työpaikan synty estetään tempputyöllistämisellä?

Paljon erinomaista työtä välityömarkkinoiden ongelmista ja nöyryyttävästä vaikutukseta on ansiokkaasti tehnyt Tasavallan harjoittelijat ja tukityöllistetyt THT ry. He ansaitsisivat jonkinlaisen palkinnon heikoimpien edunvalvontatyöstään.

Tempputyöllistämisessä kyse on pitkälti siitä, että kansalaisyhteiskunta maksaa veroja, jotta se voisi palkata virkamiehiä maksamaan palkkaa siitä, että tehdään kansalaisyhteiskunnan muutenkin tarvitsemaa työtä. Tällä tapaa yksin­kertais­tet­tunahan koko järjestely on eräänlainen byrokratian Goldbergin kone. Toki jos syvennytään aiheeseen käy nopeasti ilmi, että kyse on eräänlaisesta liian tiukan työlainsäädännön ohittamisen valkopesusta viranomaisen valvonnan verukkeella.

Tein siis illan verran selvitystyötä niistä tilastoista, joihin tavallinen kansalainen pääsee jollain tapaa käsiksi. A.o. kustannusarviosta on jätetty pois kuntouttavan työtoiminnan, yrityspalveluiden, kotoutumistuen aktivoinnin ja starttirahan kustannukset. Arviossa ei ole huomioitu aktivoinnista aiheutuvia toimintakuluja, koska niistä ei ole saatavilla yksityiskohtaista tietoa. Lisäksi laskelmassa ei ole huomioitu kuluja työttömyyskassoista, kuntien harkinnanvaraisia palkkaustukia eikä matalapalkkatukia.

Budjetoitu etuuskulu/vuosi Budjetoitu Määrä (€)
33.20.52 Valtionosuus työmarkkinatuesta työllistämistä edistävien palvelujen ajalta ylläpitokorvauksineen (arvio 2013)1 407 200 000
33.20.50-51 V.o. ansio- ja peruspäivärahasta työllistämistä edistävien palvelujen ajalta ylläpitokorvauksineen (arvio 2013)1 233 000 000
33.20.52 ELY-keskusten maksamat palkkatuet (arvio 20131)
starttirahalla vähennettynä2
85 000 000
Budjetoitu yhteensä 725 200 000
Rahalla aktivoidut Henkilöä
Työmarkkinatuella aktivoidut3 (2011) 27 752
Perus- ja ansiopäivärahallä aktivoidut4 ~ 23 440
ELY-keskusten palkkatuetut4 ~ 13 725
Aktivoituja yhteensä ~ 64 917
Keskimääräinen etuuskulu/henkilö/vuosi* 11 171 €
10€ tuntipalkalla täystyöllistämisen
vuosikustannukset ilman sivukuluja
18 857 €

* Ei ole näyttöä, että aktivointitoimet kestäisivät koko vuoden

Ylivoimaisesti kalliimmaksi aktivoinnin muodoksi muodostuu aktivoitujen työmarkkinatuen saajien osuus, joiden etuuksien keskiarvo/henkilö/vuosi on 14672€. Se on jo monen työssäkäyvän ihmisen vuosiansio. Siihen päälle vielä huomattavat toimintamenot. Aktivointitoimien toimintakulut ovat todennäköisesti huomattavia ja liikkunevat sadoissa miljoonissa vuosittain. Esimerkiksi vuoden 2010 valtion talousarvioesityksessä oli budjetoitu erikseen 560,75M€ tällaisiin palveluihin, mikä useallekin vuodelle jaettuna nostaa aktivointitoimien kustannukset hirvittäviksi5.

Näyttääkin silmämääräisesti siltä, että Suomen työllisyystilannetta ja työmarkkinoiden sujuvuutta parannettaisiin paljon nykyisiä toimimattomiksi todettuja aktivointitoimia paremmin ja kestävämmin yksinkertaisesti lakkauttamalla ne ja vapauttamalla kansalaisyhteiskunta näistä tietyistä aktivointitoimien verokuormista, jotta työttömät työllistyisivät ns. normaalia reittiä talouden kiertoon vapautuvalla rahalla. Samalla saattaisivat masentavat talousnäkymätkin parantua.

Aktivointitoimiin nyt käytettävällä verorahalla työllistyisi yksityisellä sektorilla täysipäiväisesti kevyesti yli 35 000 ihmistä, mikä vastaa jo yli kuudesosaa kaikista tilastollisista työttömistä Suomessa. Semmoisia lukuja tänään.

Muita työllisyyden ja taantuman parannusehdotuksiani voi lukea artikkelistani Hyvinvointisuomi kaipaa kaskenpolttoa II: Miten työt katosivat.

Lähdeviitteet
1. 17.9.2012 päivitetty talousarvioesitys 2013 , Valtiovarainministeriö
2. Selvitys työ- ja elinkeinoministeriölle, Vice Consulting Oy 2012
3. Selvitystyö välityömarkkinoiden mahdollisuuksista tukea vaikeasti työllistyvien työelämään osallistumista ja työmarkkinoille pääsyä.Työ- ja elinkeinoministeriö 2013
4. Työmarkkinatukiseuranta: Aktivointiaste, KELAn tietopalvelut: Aktivointitoimet ELY-keskuksittain
5. Pitkäaikaistyöttömien työllistyminen, Valtiontalouden tarkastusvirasto 2011

Jos löydät parempia lukuja, ilmoitathan ne kommenttiosioon

Lukiovasemmisto, Preka-Eetu ja Anarko-Marko

Minulta kysytään poliitikkona säännöllisesti miksen kuulu Vasemmistoliittoon vaan Vihreään liittoon. Kysymysasettelu juontunee siitä, että käsittelen usein sosiaalipoliittisia aiheita tavalla, joka pyrkii huomioimaan päätösten vaikutukset vähäosaisiin ja moni­ongelmaisiin päinvastoin kuin perinteiset porvaripoliitikot. Esimerkkinä tästä nyt vaikka Komerot-hankkeen yhteydessä antamani haastattelut, pitämäni puheet erinäisissä semi­naareissa ja vaalikampanjoideni teemat.

Tässä artikkelissa pyrin määrittelemään eräänlaisen modernin naiivivasemmistolaisuuden ja sen kompastuskivet. Vasemmistolla en viittaa erityisesti vasemmistoliittoon, vasemmistonuoriin tai kaikkiin vasemmistolaisiksi itsensä lukeviin. Lukiovasemmistolaisuus on ennen kaikkea tietty suhtautuminen työllisyys-, talous-, elinkeino- ja sosiaalipolitiikkaan, johon törmää paljon näennäisesti sosiaalisesti ja globaalisti valveutuneiden (etenkin nuorten) vasemmistolaisiksi identifioituvien keskuudessa. Artikkeli on seissyt luonnoksena kuukausitolkulla, mutta itsenäisyyspäivän tapahtumien yhteydessä julkaisu tuli luontevaksi kommentiksi netissä käytyyn poliittiseen keskusteluun.

Lukiovasemmistolainen on henkilö, joka tarkastelee yhteiskuntaa vain ja ainoastaan siltä kantilta, mitä kaikkea kivaa ja/tai hyödyllistä voisi tehdä verovarojen ikuisella suihkulähteellä – jättäen huomiotta kysymyksen siitä, mistä rahat oikein saadaan ja kuka ne loppu­kädessä kykenee tai suostuu maksamaan. 

Itseni miellän sosiaaliliberaaliksi – pidän vapaata markkinataloutta kätevänä tapana allokoida resursseja ja saada hintatietoja, mutta katson myös, että yksilön vapauden takaamiseksi täytyy taata tietty minimitoimeentulo (yösija, perusterveys ja ruokaa), jotta häntä ei epätoivon vuoksi voisi hyväksikäyttää tai painostaa hänelle epäedullisiin sopimuksiin. Suomi ei tällä hetkellä ole vapaa markkinatalous eikä se de facto takaa mitään minimitoimeentuloa. Poliittinen ajatteluni on juuriltaan juuri perinteisen vasemmistolaista, mutta olen kyllästynyt liikkeen idealismiin.

”Kun aloin lukea jotain taloudesta ja kuunnella muutakin kuin vasemmistoräppäreiden sanoituksia, liika punaisuus karisi pois.”
— Pekka Peni, ex-vasemmistolainen, Vihreä talousliberaali

1. Raha tulee seinästä

ilmaista-rahaa-ja-sahkoa
Näin oikea ryhtiasento saa chakrat oikeaan asentoon, mikä tuottaa ääretöntä universumin elämänenergiaa tesla-käämiin.

Lukiovasemmistolaisuutta leimaa käsitys, että kaikkiin sosialististen ihanteiden mukaisiin asioihin ja muuhun kivaan löytyy aina rahaa jonkun muun, ulkopuoliseksi mielletyn taskusta – oli kyse sitten tuhannen euron perustulosta tai huonosti talouttaan hoitavien EU-valtioiden tappioiden sosialisoinnista. Rahan lähde on aina joko velka tai korkeampi yksityisen sektorin verotus, ja näitä voi aina korottaa ilman seurauksia. Perusoletus on, että palveluiden ja tavaroiden verotus ei vaikuta mitenkään tuottavuuteen tai kustannuksiin.

No, raha kyllä tulee seinästä, tai tarkemmin sanoen töpselistä; se on luottoverkostoista syntyvän fiat-rahan todellisuus. Mutta sen sijaan arvo, jolle raha pyrkii olemaan jonkinlainen mittari ja vaihdon väline, ei tule seinästä eikä töpselistä. Se tulee siitä, että joku on valmis tekemään vaihtokauppaa ja ketjun matkalla syntyy lisäarvoa jollekulle. Arvo on subjektiivinen määre, joka mittaa miten paljon taloudellinen toimija (esim. kuluttaja) kokee hyötyvänsä jollain tapaa tuotteesta tai palvelusta. Arvojakin on eritasoisia; on käyttöarvoja ja vaihtoarvoja. Aiheesta on kirjoittanut kansantajuisesti mm. Thatcher-uusliberalistien kammoama Karl Marx .

Todellisuudessa yksityisellä sektorilla on sääntelyn ja verotuksen suhteen kaksi kipupistettä, joiden ylittämisellä on katastrofaalisia seurauksia;

    1. se piste kun byrokratian aikaansaama arvoa tuottamaton lisätyömäärä alkaa yksinkertaisesti vituttaa yrittäjää niin paljon, että hän luovuttaa henkisesti ja lähtee kilometritehtaalle ja/tai tulee päihde- ja mielenterveysongelmaiseksi;
    2. se piste kun verotus tai byrokratia tekevät yrityksen toiminnan kannattamattomaksi, koska tuotteen tai palvelun hinta nousee yli sen, mitä tarpeeksi moni asiakas olisi valmis siitä maksamaan kun asiakkaiden tulotasot eivät vastaavasti nouse.

Kummallakin tapauksella on varsin ikävä seuraus; yritys ei enää tuota verotuloja arvonlisäverotuksen tai yhteisöveron kautta, ja vaikkei yritys olisi koskaan näitä maksanut, niin työntekijät joudutaan irtisanomaan kilometritehtaalle ja heidän palkoistaan peritty verokertymä katoaa, niin kuin myös heidän entisen ansiotason mukaisen kulutuksen verotus. Tämän lisäksi syntyneiden työttömien ja moniongelmaisten ylläpitoon kuluu nyt verorahaa, jolloin yrityksen kaatumisella on monitasoinen kerrannaisvaikutus valtiontalouteen. Samalla kyseinen palvelu tai tuotanto katoaa.

2. Jokainen yrittäjä on Mr. Burns

mr-burns-1-percent-ows

Lukio­vasemmistolainen määrittelee lähes kategorisesti pahoiksi yritykset tai yrittäjät, riippumatta siitä onko kyse McDonaldsista vai köyhästä kampaamoyrittäjästä. Lukiovasemmistolainen ymmärtääkin taloutta äärettömien voittojen myytin kautta, jossa jokainen yrittäjä takoo miljoona­voittoja ja ajaa käteisellä ostetulla urheiluautolla – samalla kun hän maksaa työntekijöilleen paskaduunista ala-arvoista palkkaa ihan ilkeyttään. Yrittäjät ja korkeapalkkaiset lasketaan syssyyn nimeltä ”eliitti”, jota vastaan tulee tehdä vastarintaa kaljapulloilla ja tarranliimauksella. Tausta tälle on se, että lukiovasemmistolaisella ei usein ole merkittävää työkokemusta yksityiseltä sektorilta, joten kaikki edellytykset työelämän arjesta vieraantumiseen täyttyvät.

Olen jopa törmännyt erääseen työttömyyttään ja kaikkien yrittäjien äärettömiä voittoja valittelevaan nuoreen mieheen, joka vastasi ehdotukseeni oman yritystoiminnan aloittamisesta toteamalla, ettei hän ”halua mennä osaksi Babylonia sortamaan tovereita”. Halutaan kuvitella, että kaikki yrittäjät uivat rahassa – ja toisaalta ei haluta tehdä oman työttömyyden ratkaisemiseksi oman mielikuvitusmaailmankaan sisällä mitään…

3. Tussataan Babylon maan tasalle

babylonin-lammasMonessa lukiovasemmistolaisessa on tiettyjä yhteisiä piirteitä vähemmän koulutettujen aatetoverien Preka-Eetun ja Anarko-Markon kanssa. Itsensä Che Guevaran kaltaisiksi suuriksi vallankumouksellisiksi mieltävät Markot ja Marketat harrastavat ”vastarintaa kapitalistista järjestelmää vastaan”, joka kulminoituu sankarilliseen seinien tussaamiseen, poliisin heittelemiseen kaljapulloilla, pankkien ja kirkkojen ikkunoiden rikkomiseen ja valtion omaisuuden tuhoamiseen. Veronmaksajien piikkiin tietenkin. Työssäkäyvät veronmaksajat taas tuomitaan paikoittain Babylonin Lampaiksi.

Kun vuosia sitten päätin lähteä politiikkaan, totesin, että voidakseen kunnolla kritisoida nyky-yhteiskuntaa, täytyy oppia ensin perustelemaan status quo. Jari Sarasvuo tiivisti hienosti idealistisen maailmankuvan luonnetta vuosi sitten YLE Puheen monologissaan:

Idealisti palvoo ajatuksiaan ja samalla karsastaa tämän hetken tosiasioista piirtyvää todellisuutta. Idealistille ideat ovat puhtaita ja luotettavia siinä missä todellisuus on väärin, epävakaa ja virheellinen. Usko täydellistyvään maailmaan lunastetaan ohittamalla idealistin yhtälöistä ihmisluonto. Kun maailma ei kuitenkaan tottele idealistin ajatuksia, idealisti julmistuu maailmanvirheestä. Idealisti tarvitsee viholliskuvia, jotta voisi jatkaa harhojensa hellimistä.

Kapitalistinen järjestelmä tuhotaan rikkomalla ikkunoita. Fuck the systsem.

Listaamani kolme pääpiirrettä ovat yhdistettynä asiatieto- ja numerokammoon lukio­vasemmisto­laisen löysän ajattelun ydin, johon törmään jatkuvasti poliittisissa piireissä – etenkin nuorten keskuudessa. Varmasti joku tulee itkemään ’olkinuken’ maalailusta. Pointtina on kuitenkin kertoa, mihin vasemmiston kuoppiin ei kannata kompastua. Tällä artikkelilla en halua leimata kaikkia vasem­mistolaista arvopohjaa omaavat, vaan ennen kaikkea sanoa, että vasemmistolaisia ajatuksia voi toteuttaa muuallakin kuin kapeakatseisessa ja luokkavihaisessa toverit-ulottuvuudessa – ja että tämän ovat monet merkittävät modernit vasemmistolaiset ajattelijat ymmärtäneetkin. Ihanneyhteiskuntaa ei rakenneta yksin ja kieltäytymällä status quo:n ottamisesta muutoksen askeleiden lähtöpisteeksi. Siksi olen sosiaaliliberaali enkä enää anarkokommunisti.

Kiakkovieraista toistaiseksi paras analyysi on SDP:n vpj Eero Vainiolta 

Hyvinvointisuomi kaipaa kaskenpolttoa II: Miten työt katosivat

Lue myös artikkelisarjan ensimmäinen osa: Hyvinvointisuomi kaipaa kaskenpolttoa

kuntien-tulevaisuus-kriisi-investointiloukku

Jos haluaa syyllistää Suomen työttömiä täytyy ymmärtää, mikä työmarkkinoilla on muuttunut sitten 80-luvun – etenkin matalapalkka-aloilla, hanttihommissa ja haalarityössä: niitä ei enää juuri ole, ja jos on, ei ole kohta. Syitä tilanteeseen tunnistan neljä.

I. Ulkomaaninvestoinnit halpatyömaihin

Jos ennen Suomessa tai ylipäätään teollistuneissa maissa harjoitettu ala ulkoistetaan kilpailusyistä kauttaaltaan halpatyömaihin, ei tälle alalle vuosia kouluttautuneen työttömän auta kuin muuttaa itse halpatyömaahan tekemään lähes ilmaistyötä – tai uudelleenkouluttautua. Uudelleenkouluttautuminen on kallista, ja sulkee ihmiset hetkellisesti työvoiman ulkopuolelle. (Syitä Kiina-ilmiöön löytyy kohdasta IV).

II. Tekniikan kehitys ja robotisaatio

Aina ei auta koulutuskaan, koska moni ammattinimike on sitten kultaisen 80-luvun kauttaaltaan korvattu koneilla tai muutoin tullut tarpeettomaksi. Syystäkin: länsimaisella ihmistyövoimalla kaikki olisi paljon kalliimpaa, eikä länsimainen elintaso olisi mahdollista. Lyhyellä tähtäimellä tosin halpatyövoima voi olla robotteja edullisempaa, vaikka tehtävä olisi miten mekaaninen tahansa.

Jaetaan tilanteen hahmottamiseksi seuraaviin ryhmiin työt,

0.  jotka on jo korvattu koneilla tai halpatyöllä (esim. tehdastyöläiset, operaattorit);

  1. joita ei ihan vielä ole saatettu historian kirjoihin koneiden avulla (kassatyöntekijät, siivoojat, postinjakajat, varastotyöntekijät, vartijat);
  2. joita ei vielä uskalleta korvata halpatyövoimalla tai roboteilla (sairaanhoitajat, erilaiset valvontatehtävät, kuljettajat, lentäjät);
  3. joiden suorittaminen vaatii erikoistunutta asiantuntemusta ihmisyydestä (mainosala, myyntiedustajat, lääkärit, toimittajat, taiteilijat, suunnittelijat, johto, opetus, poliisi, oikeuslaitos);
  4. jotka perustuvat ihmisten korvaamiseen roboteilla (insinöörit, tutkijat, suunnittelijat).

Tunnistatko oman ammattisi ryhmistä 1 tai 2? Teollisuusintoilijan ideaalissahan tämä ei ole ongelma; työvoimaa vapautuisi tekemään kaikkea sitä, mitä koneet tai halpatyövoima ei voi tehdä. Tuottavuus jatkaisi eksponentiaalista kasvuaan kohti niukkuudenjälkeistä yhteiskuntaa kaikkien siirtyessä superinsinööreiksi ja lopulta saavutetaan transhumaninen singulariteetti.

Ongelma onkin siinä, että merkittävä osa ihmiskunnasta ei nykyoletuksin yksinkertaisesti pysty suoriutumaan tyydyttävästi jäljellä olevista erikoistuneista asiantuntijatehtävistä sen jälkeen kun ryhmät 1 ja 2 ovat jääneet historiankirjoihin. Jatkuvasti kasvava ryhmä 0 koostuu niistä tehtävistä, jotka on jo koneistettu tai muuten tehty tarpeettomiksi – ja näiden kyseisten tehtävien työnhakuun kuulen usein hyväosaisten ennen 70-lukua syntyneiden viittaavan, kun neuvovat Y-sukupolven köyhiä hakemaan työtä. ”Menisit vaan sinne kauppaan kysymään”. (Kts III)

Parinkymmenen vuoden sisällä työllisyyden itseisarvosta tulee huono vitsi, ja painopiste siirtyy kokonaistuottavuuden kasvattamiseen kun kytkös näiden välillä alkaa katketa. Arvioiden mukaan 47-70% nykyisestä työvoimasta jäisi hyödyttömäksi 20 vuoden sisällä. Se onkin asia sikseen, mitä järkevää tekemistä ihmisille keksitään.

III. Työn jatkuvasti kasvava sääntely

Minä ja merkittävä osa tuttavapiiristäni sattuu kuulumaan juuri asiantuntijatyötä tekevien ryhmään (joiden aloilla on kysyntää) – emme siis ole uskottava otanta sukupolvestamme. Se, että joku on puhtaan sattuman kaupalla saanut tietyt lähtökohdat ja sosiaalisen (tai jopa taloudellisen) pääoman ei ole hänen omaa ansiotaan vaan sattuman oikku – josta tietenkin kannattaa ottaa kaikki irti. Monella muulla ikätoverilla tilanne on samalla ansaitsemattomasti paljon huonompi.

Monelle näistä ikätovereistani olisi sinänsä teoriassa kategorian 1 työtä, mutta työmahdollisuudet on pilattu pätevyysvaatimuksilla. Nykyään lattian pesemiseenkin täytyy osata ajaa siivouskoneella, ojat kaivaa kaivinkoneilla ja kadut lakaista (sekä lumet luoda) erikoisajoneuvoilla. Edes olutta ei saa noin vaan kaataa lasiin tai ruokaa kantaa pöytään. Luonnollisesti näiden kaikkien suorittamiseen edellytettäneen erilaisia ajokortteja, lupia tai kursseja.

Turvallisuudelle kaikki kunnia, mutta täytyy myös ymmärtää miten kaikenmaailman erillisvaatimukset invalidisoivat työvoiman liikkuvuuden alojen välillä. Nykymenolla työttömäthän eivät tee täällä kohta muuta kuin opiskelevat matalapalkka-aloja toisensa jälkeen, jotka ehditään automatisoida 0-ryhmään ennen valmistumista.

 IV. Markkinat ovat pilalla

Työmarkkinoiden ongelmista osa on vahingossa synnytettyjä, toiset taas luonnollisia.

  • AY-liike on eläköityvän haalarikeskiluokan etujen ajamisella onnistunut yhdessä työeläkepolitiikan kanssa ajamaan työllistämisen minimikustannukset, sääntelyn ja riskit niin korkealle, että monen aloittelevan työntekijän ennustettavat kustannukset ylittävät hänen tuottavuutensa yritykselle – hänen palkkaamisensa siis vie enemmän kuin tuo. Tämän tilan ylläpitämisestä on tullut AY-liikkeen ainoa funktio; sen tehtävä on korottaa työuransa kokemuslisähuipulla olevien ennestään korkeita palkkoja ja etuja, ja estää ylimääräisiksi jääneiden työntekijöiden irtisanominen. Kun kustannukset nousevat ilman vastaavaa tuottavuuden nousua, johtaa se siihen, että työntekijöihin kohdistuu enemmän ja enemmän stressioireilua aiheuttavia tuottavuuspaineita. Nämä vuorostaan lisäävät henkilökunnan sairaspoissaoloja ja työttömyyseläköitymistä, mikä taas tuottaa lisäkustannuksia yritykselle ja kehä on valmis. Kansainvälisissä yrityksissä se johtaa Kiina-ilmiöön.
  • Vapaat työpaikat ja tekijät eivät kohtaa tarpeeksi hyvin. Tämä on kommunikaatiohaaste. Työ- ja elinkeinohallinto on muuten tässä aivan surkea ja voisi oikeasti lopettaa työvoimavälitysleikkinsä.
  • Suomen talouden sydän pääkaupunkiseutu kärsii yhä enemmän asuntopolitiikan sabotoinnista. Pk-seudulla vuokra-asuntojen markkinahinnat ovat jo niin korkeita, että moni matalapalkkainen vuokran jälkeen saa käydä leipäjonossa.  Se luo samalla kannustinloukkuja sosiaaliturvan kanssa.
  • Entisajan hanttihommien teettämisestä on yksinkertaisesti tullut sääntelyn vuoksi liian kallista. Monet pienet työt jäävät siis kokonaan tekemättä.

Kaskenpoltto:

  • Nykyinen työeläkejärjestelmä joutaa perusteelliseen remonttiin. Ei välttämättä olisi huono idea pohjata se muokattuun kansaneläkkeeseen ja kannustaa vapaaehtoiseen mutta lailla reiluehtoiseksi turvattuun eläkevakuuttamiseen.
  • Työn lupa- ja pätevyysvaatimuksia on höllennettävä sopivilta osin, jotta työvoiman liikkuvuus alojen välillä saataisiin toimimaan. Triviaalin työtehtävän suorittaminen ei saa tarkoittaa kahden vuoden mittaista koulutusta joka kerta kun vaihdetaan työpaikkaa. Kuntasektorilla tulisi luopua älyttömistä maisteritutkintovaatimuksista toimiston kahvinkeittäjiltä.
  • Runsas ja tiivis asuntorakentaminen kasvukeskuksiin alentaa elämisen ja liikenteen kustannuksia (ja laskee siten palkkatason paineita), samalla luoden hyvät edellytykset palvelualojen menestyvälle liiketoiminnalle, jonka suuremmat volyymit yhdistettynä kilpailuun laskevat kuluttajahintoja ja tuottavat verotuloja. Kun työssäkäyvällä ihmisellä jää rahaa käteen, syntyy kulutettavaa ja sijoitettavaa pääomaa sekä parempi mieli.
  • Useimmilla maaseudun kunnilla ei näillä näkymin yksinkertaisesti ole mitään taloudellista tulevaisuutta ja k.o. kuntien ihmisarvoisen peruspalvelurakenteen ylläpitäminen tulee siksi mahdottomaksi. Tällä hetkellä epäonnistuneita kuntia tekohengitetään kalliilla valtionosuuksilla, jotka siis ovat tulonsiirtoja menestyviltä ja asiansa hyvin hoitaneilta kunnilta niille, jossa kaikki on keskustajohtoisesti sössitty. Valtionosuusjärjestelmä tulee asteittain ajaa alas, jottei ihmisiä ohjattaisi vääristetyllä hintarakenteella harhaan asumisvalinnoissaan. Tällä menolla Muun Suomen Läänissä ei tule kohta olemaan muuta kuin pitkäaikaistyöttömien, sairaiden ja köyhien luonnonreservaatteja.
  • AY-liikkeen täytyy joko ottaa peukalo suustaan ja sopeutua globaaleihin työmarkkinoihin tai palaa poroiksi. Työllistämisen kustannusten täytyy pysyä kohtuullisina suhteessa työntekijän tuottavuuteen. Työntekijöiden palkanmaksun tulee olla läpinäkyvää, jotta palkansaajat näkevät mitä heidän de facto -palkastaan vähennetään näennäisesti heidän edukseen.
  • Työn verotuksen laskeminen etenkin matalatuloisilla on tutkimuksissa osoitettu lisäävän työllisyyttä. Sama pätee matalapalkka-alojen osittaiseen maksettujen palkkojen palkkasubventioon, mikä tosin on turhan monimutkainen lääke liian korkeisiin minimipalkkoihin ja/tai matalapalkkaisten korkeaan veroasteeseen.
  • Irtisanomissuojien kohtuullistamiset vähentäisivät työnantajien tarvetta käyttää matalapalkka-alojen työntekijöitä turhaan kuluttavia vuokratyöpalveluita. Samalla vähennettäisiin työnantajien riskiä, jolloin vastahakoisuus palkata nuoria vähenisi.

Vastikkeellinen työttömyysturva ja/tai toimeentulotuki ei ole ratkaisu näihin ongelmiin vaan lisäbyrokratian avulla luotava porsaanreikä nykyongelmien ohittamiseen oikeasti hoitamatta niitä. Samalla on riskinä, että vahingossa luodaan eriarvoistava järjestelmä, jossa tiettyjen alojen palkatut työntekijät korvataan verovaroin kustannetulla uustorppareiden maksuttomalla työvoimalla nälän näkemisen uhalla. Näitä on luotu hyvin aikomuksin mutta vahingossa katastrofaalisin seurauksin mm. Iso-Britanniassa. Työtä tehdään ilman pakottamistakin, kun työntekijä saa siitä nettona oikean korvauksen suhteessa kulutasoon ja työnantaja toivomansa kustannus/hyötysuhteen. Molempien tahojen kuluihin voidaan vaikuttaa tekemällä kohdan IV poliittisia päätöksiä.

Se pitää toki sanoa, että osallistava toiminta tekee passivoituneille ja sairaille hyvää. Työtön ei tosin ole sama asia kuin passivoitunut. Osallistavuus ei myöskään saa olla uus-orwellilainen ilmaisu uhkaamiselle ja pakottamiselle, vaan sen pitää tarjota porkkanoita. Keppi ei tutkitusti ole pidemmän päälle tehokas keino innostaa ihmisiä, mikä on huomattu jo orjuuden aikoina – päinvastoin aiheuttaa se yleensä vain tuhoisasti purkautuvaa vastarintaa.

Ei ole sattumaa, että hyväosaiset irvailevat työelämänsä alussa oleville nuorille. He elättävät itsensä joko asiantuntijatehtävillä tai omaisuuden pyörittämisellä. Vielä tietty löytää vielä suurten ikäluokkien edustajia 0-ryhmästä, jotka eivät ole joutuneet halpatyömaiden tai automatisaation uhreiksi – mutta syyt tähän ovat lähinnä byrokraattisia tai historiallisia. Julkisella sektorilla näitä suojatyöpaikkoja ikuisella irtisanomissuojalla riittää. Oleellista on silti ymmärtää, että sellaisen työpaikan hallussapito on etuoikeus.

Lue myös artikkelisarjan ensimmäinen osa: Hyvinvointisuomi kaipaa kaskenpolttoa

Kommentoinnistani varavaltuutettu Xia:sta

Sosiaalisessa mediassa esittämäni kommentti Helsingin varavaltuutettu Belle Selene Xia:n mediaroolista Perussuomalaisissa ja hänen koulutustaustastaan ovat kuohauttaneet verkkokeskusteluissa mm. hommaforumilla. Tämän johdosta sovin lauantaiaamulla tapaamisen Xia:n kanssa kasvotusten, jotta voisin esittää harkitsemattomasta huhun esille nostamisesta anteeksipyyntöni ja voisimme selvittää asian suoraan. Perussuomalaisten verkkosivuilla julkaistiin tänään tosin aiheesta myös kommentointiani käsittelevä uutinen, jossa ei mainittu tapaamistamme.

Belle Xia on tietääkseni suomalaisen korkeakoulun kepulikonstein läpäissyt nolla, jolla ei ole mitään sanottavaa mihinkään. Hän on persujen rotupesutuote.
- Kommenttini Ossi Mäntylahden (kok.) Fb-seinällä

Kommenttini taustaa Perussuomalaisten uutisesta
Kommenttini taustaa Perussuomalaisten uutisesta

Päätimme lauantaina julkaista blogissani yhteisesti mietityn kirjoituksen aiheesta, joka tulee tässä.

Tamminen – Minusta oli myös tärkeää kuulla Xia:n versio plagiointihuhusta, jonka nostin harkitsemattomasti esille verkkokeskustelussa. Tapaamisemme auttoi myös ymmärtämään Xia:n taustaa, ajatusmaailmaa ja toimintaa valtuustossa. 

Xia – Koska olen suorittanut opintoni melko nopeasti ja saanut vaihtelevia arvosanoja,  ymmärrän, että se herättää ihmisissä epäilyjä, mutta kaikki plagiointihuhut ovat aiheettomia. Tekemäni tutkimustyöt ovat julkisesti tarkistettavissa. Olen kuullut aiemminkin vastaavia väitteitä, mutta plagiointisyytökset ilman todisteita ovat kunnianloukkaus ja suhtaudun niihin erittäin vakavasti. 

Tamminen – Vaikka tapaamisemme aihe oli vakava saimme samalla kosketusta toistemme puolueiden valtuustotyöhön ja näiden toimintaan. Uskon siihen, että ihmisten pitäisi tavata kasvotusten keskustelemaan asioista useammin, ja että se vähentäisi eri ryhmien välisiä turhia jännitteitä. Tämä pätee paitsi poliittisten puolueiden myös muun kansan syvien rivien kohdalla; segregaatiota vastaan on tärkeä toimia yhteiskuntarauhan ylläpitämiseksi.

Xia  Lähdin politiikkaan, koska haluan vaikuttaa asioihin, ja olen tehnyt paljon poliittista työtä. Aloitteiden suhteen olen toiminut kuntalain mukaisesti. En ole hankkinut allekirjoituksia, koska haluaisin käyttää aikani sen sijaan itse kokouksiin osallistumiseen, enkä näe allekirjoitusten hyötyä. Se, että olen nähnyt mitä yhteiskunnallisia muutoksia olen aloitteellani saanut aikaan, riittää minulle. Suomessa asuu fiksuja ihmisiä, joten annan tekojeni puhua puolestaan.

Xia – Olen huomannut, että osa Helsingin kaupunginvaltuutetuista tahallaan vääristävät faktoja saadakseen oman tahtonsa läpi; aikaa käytetään politikointiin ja oman edun tavoitteluun mieluummin kuin kaupunkilaisten hyvinvoinnin edistämiseen ja yhteistyöhön. Kaupunkilaiset saavat vapaasti ilmaista huoleenaiheensa ja poliitikkojen rooli on ratkaista kaupunkilaisten huolenaiheita. Tarvitsemme toimenpiteitä ja uudistuksia, erityisesti kun talous menee huonosti. 

TamminenVaikka puolueemme usein julkisessa keskustelussa nähdään toistensa vastakohtina, oli meillä kuitenkin paljon yhteisiä näkemyksiä yrittämisestä, nuorten syrjäytymisestä, kuntapolitiikan haasteista ja Suomen tulevaisuudesta. Meillä molemmilla oli myös yhteisiä kokemuksia poliitikkoina toimimisen negatiivisemmista lieveilmiöistä.

Xia painotti ymmärrettävästi myös, miten tärkeätä hänelle on suojata yksityisyyttään ja käsitteli tapaustani varsin asiallisesti. Pyydän siksi jälleen kerran anteeksi harkitsematonta kommenttiani.

belle-selene-xia-lilja-tamminen


Sen sijaan minun on vaikea käsittää Facebookissa riepotteluuni osallistuneita mm. Muutos 2011 -puolueen edustajia, jotka ilmeisesti ymmärsivät ”rotupesu/mamuwashing”-termin jollain tapaa rotuoppiin perustuvaksi – ja jos oikein ymmärsin, halusivat minulta heidän erottelevaa etnisyyskäsitystään tukevan lausunnon. Se, että tiedostaa eräiden ”maahanmuuttokriitikoiden” keskuudessa olevan rotuajattelun ja ihmiskuvan olemassaolon ei tarkoita, että sitä kritisoidakseni minun täytyisi pitää rotuajattelua perusteltuna lähtökohtana ihmisten tarkastelulle ylipäätään.

Selvyyden vuoksi, viittaan Mamuwashing -termillä viherpesun kaltaiseen kansainvälisesti käytettyyn julkisuusstrategiaan, jossa maahanmuuttajavastaiseksi leimaantunut taho pyrkii löyhästi maahanmuuttajamyönteisiksi tulkittavin julkisuustempauksin pesemään pois maineensa tahroja, kuitenkaan muuttamatta niitä alkuperäisiä toimintatapoja, jotka leimaantumisen aiheuttivat.

Tapauksen yhteydessä olen saanut erikoisia salaliittoteorioihin viittaavia irrallisia yksityisviestejä perussuomalaisten kannattajiksi itsensä lukevien henkilöiden taholta sekä lukenut nimettömien verkkokeskustelijoiden mielikuvituksekkaita väkivaltafantasioita itsestäni. Xia itse käsitteli tapauksen varsin asiallisesti.

Manningin kaapistatulo testaa mediaa

Kirjoittaessani aiempaa artikkeliani Venäjän sortovallan vaikutuksesta maailmanurheiluun, en voinut välttyä ajattelemasta samoihin aikoihin uudestaan otsikoihin tullutta tietoa sotarikosten paljastaja Chelsea Manningin identifioitumisesta naiseksi. Samalla tavalla kuin lehdistön ”homopropaganda”-termin käyttö ilman lainausmerkkejä, paljastaa se nimittäin paljon lehdistön toimittajien laadusta, tietotaidoista ja arvomaailmasta.

Suomessa onneksi Manningin julkinen kappaleiksi repiminen sukupuoli-identiteettinsä vuoksi on jäänyt varsin vaisuksi. Kohutuin esimerkki tästä oli Oululaislehti Kalevan päätoimittaja Markku Mantilan omasta mielestään röhönaurun ansaitseva lohkaisu:

”Tietovuotaja Bradley Manning haluaa muuttua naiseksi.
Se ei ole ihme. Laverteluhan on aina ollut ämmämäistä.”

Valkoisen heteromiehen henkseleitä paukuttelevan vitsikäs lohkaisu oli ehkä tarkoitettu olemaan jotenkin kömpelösti sukupuolenkorjausta sympatisoiva, mutta se on helppo lukea aivan toisella tavalla;

  • että Manningin oma sukupuolikokemus on jotenkin epäaito (ihan kuin kokemus voisi olla epäaito – kokemuksen määritelmähän on, että jokin tuntuu joltain).
  • että Manning on triviaali ”lavertelija” – eikä esimerkiksi vakavien sotarikosten paljastaja lehdistölle, mistä hän saa itse maksaa kovalla vankilatuomiolla, joka yleensä Yhdysvalloissa varataan poikkeuksellisen raakojen kidutusmurhien tekijöille.
  • että lavertelu on naisille ominainen piirre.

Hommaforumilla hoopot yllätyksettömästi lähtivät kiistämään sukupuolivähemmistöjen kohtaamia ongelmia. YLEn Internetpalvelupäällikkö Kari Haakana laatikin hyvän dekonstruktion aiheesta otsikolla ”Paskaa sankarin silmille”. En siis keskity aiheeseen enempää. 

”Pohdin tässä vaan, että millaistahan olisi olla töissä Kaleva-lehdessä naisena tai seksuaalivähemmistön edustajana?”
– Rakel Liekki, twitterissä

Ulkomailla vuorostaan Manningia on yritetty repiä henkisesti riekaleiksi etenkin Yhdysvaltojen ulkomaanpolitiikkaa puolustavien keskuudessa yrityksenä ad-hominem -haukkumisen avulla poistaa pohja Chelsea Manningin uskottavuudelta ja epäinhimmillistää hänet, etenkin puolustusvoimien sidosryhmissä. Muun muassa Yhdysvaltain ulkopolitiikkaa vahvasti puolustava kristilliskonservatiivinen Fox News uutisoi asiasta soittamalla suoran uutislähetyksen taustalla Aerosmith:in laulua ”Dude looks like a lady” pidemmän pätkän.

Tällaisilta kommenteilta ei ole vältytty
Tällaisilta kommenteilta ei ole vältytty.

Toinen, perinteisen median ulkopuolinen varsin mielenkiintoinen tapaus on Wikipedia, jonka englanninkielisen version toimittajakunta on ryhtynyt kiistaan siitä, minkä nimen alle Manningia käsittelevä artikkeli kuuluu ja mitä persoonapronominia hänestä tulisi käyttää. Juuri eilen Chelsea Manning -otsikon alle tehty siirto kumottiin osan toimittajien toimesta, koska osa toimittajista ilmeisesti kyseenalaisti transsukupuolisuuden olemassaolon. Kommentit toimittajien keskusteluissa paitsi paljastivat, ettei suuri osa itseään kaiken asiantuntijoina pitävistä kirjoittajista ollut perehtynyt edes aiheen perusasioihin – esimerkiksi wikipediasta – ja toisaalta katsoivat, ettei transsukupuolisilla ihmisillä ole ymmärrystä omista asioistaan (mikä tietenkin wikipedian muutamalla valkoisella heteronörtillä on) tai oikeutta päättää omista asioistaan, ja että vanhempien antamat nimet ilmeisesti ovat jonkin Suuremman Voiman määrittelemiä ja muuttumattomia. Sivu on editointisodan vuoksi laitettu Wikipedian korkeimman ohjausryhmän käsiteltäväksi. [New Statesman][Wikipedia:Talk]

Manningin kaapistatulotapauksen kiinnostavuus ei kuitenkaan ole siinä miten huonosti häntä on mediassa kohdeltu, vaan siinä, että hän on ensimmäisiä Suomessa uutisoituja transsukupuolisia, joista uutisoitaessa keskitytään johonkin muuhunkin kuin sukupuoli-identiteettiin. Se on oikeasti mullistavaa – mikä kertoo jotain lehdistön surullisesta tilasta. Yleensä suomalaisessa mediassa kun transsukupuolinen henkilö pääsee lehteen tai televisioon, jutuissa keskitytään vain ja ainoastaan hänen sukupuoleensa jonkinlaisena friikkisirkuksen salonkikelpoisena versiona, vaikka hän saattaisikin olla miten älykäs, ammattitaitoinen tai merkittävän uran luonut kansalainen tahansa. Hänet trivialisoidaan epäyksilöksi. Jos sama tehtäisiin naisille yleensä, ihmiset olisivat lehtitalon edustalla varmistimet pois päältä osoittamassa mieltään.

Tästä syystä median ”homosaatiosta” valittaville vainoharhaisille uuskonservatiiveille ja Ruben Stillerille saattaakin syntyä illuusio siitä, että kuuluisaksi ja arvostetuksi pääsee ihan vain olemalla homo tai transsukupuolinen. Vahvin argumentti sitä vastaan onkin se, että lukemattomat seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat kuuluisat tai vaikutusvaltaiset ihmiset tajuavat pysyä tieten tahtoen kaapissa, koska he näkevät mediassa käsitellyistä tapauksista miten huonosti heitä tultaisiin siellä vielä nykypäivänä kohtelemaan.

P.S.: Mitä tulee ”homosaatioon”, niin ei tarvitse kuin vilkaista iltapäivälehteä nähdäkseen sivuntäydeltä ”cis-heterosaatiota”. Itsestäänselvinä pidettyjä asioita ei vaan mainita nimeltä – muutenhan tiiviistä journalismista ei tulisi mitään. Joku voisikin tehdä selain-pluginin, joka tekee iltapäivälehtien verkkosivuista cisheterosaatiomuotoiset.