Tekstin on toimittanut vaatimattomaan uudisrakentamiseen väsynyt Thomas Nybergh.
Helsingin Jätkäsaareen sunnitellun Kämp Tower -hotellikeskuksen rakentaminen torpattiin eilen illalla kaupunginvaltuustossa. Monet ovat päätöksestä helpottuneita. Minusta on selvää, että tapaus ansaitsee arkkitehtuuria sopivasti solvaavan analyysin, tosin talouspoliittisen surunvalittelun kanssa. Kun olemme suomalaisessa kaupunkisuunnittelussa uponneet aina syvemmälle ja syvemmälle, on välillä vaikeata arvioida mikä kaupunkisuunnittelussa edustaisi edes keskinkertaisuutta tai pientä askelta eteenpäin.
Kämp-tornihotellin tapauksessa on täysin selvää, että se arkkitehtuuriltaan on sitä itseään: Mautonta, tähtiarkkitehdin brandillä myytyä epämuodostunutta kyrväkettä. Lainataakseni Liljaa:
Ei voi välttyä pakollisilta mielleyhtymiltä avaruudesta pudonneeseen kivenmurikkaan, joka yksinäisessä erektiossaan näyttää suhteessa ympäristönsä rakennuksiin lähinnä lapsista kiinnostuneelta creepy-stalkerilta.
Tornihotelli, vastedes Jätkänkyrpä, näyttää ehkä joillekin kiehtovalta kiiltävällä paperilla. Se antaa myös Suomi-kuva -paijausta niille kuolleiden bisnes-downtownien kautta suureen maailmaan tutustuneille kanssaihmisille, jotka eivät ymmärrä arkkitehtuurin roolia mukavien elinympäristöjen suunnittelutyössä. No, makuasia kuitenkin.
Kämp Tower eli Jätkänkyrpä. Huomaa erillään seisovan monoliitin tyypillisiä (d)espoo(tti)-torneja luontevampi yhteys katuun.
Se mikä ei ole makuasia on kapunkitilan laadun määräytyminen katutason aktiviteetin ja kotoisuuden perusteella. Kuten Ravintolapäivä- ja Platta-nikkari Olli Sirén totesi Huomenta Suomi-ohjelmassa, kapungin taloudellinen rooli on kohtaamiskone. Katutason laatu määrää, miten laajasti kaupunki toimii palvelutaloutta elävöittävänä ja monipuolistavana kohtauspaikkana. Pyöräkaistat ja kävelykadut ovat avainesimerkkejä ihmisystävällisistä ympäristöistä, jotka kerta toistensa jälkeen parantavat katutason liiketoimintaa.
Epämuodostuneen kyrväkkeen näköisen rakennuksen kanssa voisi kuitenkin elää yllättävän laadukasta kaupunkielämää, jos rakennus edes katutasolla sulaisi yhteen olemassaolevan kaupunkikorttelin kanssa. Kyrväkkeet kuitenkin harvoin sulatetaan ympäristöön katutasolla, koska suunnittelunormit ja arkkitehtien taitelijaegot määräävät toisin – jokainen fallistinen monumentti tarvitsee ilmeisesti ympärilleen oman Taivaallisen Rauhan Aukion.
Hotelli Torni: Kaunista, ihmisen kokoista Helsinkiä. Torni ja rakennuksen alaosa voisivat molemmat olla viisi kerrosta korkeampia, koska katutaso määrää pitkälti kaupunkikuvan laadun. Kuva valittu ankean harmaan taivaan perusteella.
Hannu Oskala kuuluu Helsingin tämän hetken tärkeimpiin inhimmillisen kaupungin puolustajiin. Jätkänkyrvän katutason laadun perusteella Oskala on sitä mieltä, että projekti edustaisi edistystä verrattuna kotimaiseen keskivertotorniin. Haluaisin olla samaa mieltä. Edistys pitää toivottaa tervetulleeksi Suomen surkeassa nykytilanteessa, jossa kaupunkiaktivistit närkästyneenä puolustavat Arabianrannan kaltaista ostari-parkipaikka-asuintalo-autiomaata maamme parhaana kaavoituksena.
Todettaneen, ettei Jätkäsaaresta kuitenkaan ole tulossa Helsinkiin vanhaan kantakaupunkiin verrattavissa olevaa huippukaupunkia, muunmuuassa parkkinormien takia. Oskala havainnollistaa blogissaan miten Jätkänkyrpä olisi suurimmilta osin piilossa kaupungin sisältä katsottuna ja näyttäisi pienemmältä kaukaa katsottuna (yllättävä käänne). Harmaina ja ja sumuisina päivinä kyrväke näkyisi huonosti, eikä aiheuttaisi lisää masennusta Helsingin seudulla. Nykyarkkitehtuurilla ei myöskään tämän tason statusprojekteissa saisi millään todennäköisyydella aikaiseksi kauniimpaa jälkeä.
Ehkä Jätkänkyrpä kuitenkin olisi kannattanut ajaa läpi pragmaattisin ja taloudellisin syin? Harjoitustöillä Suomen kalliimmalle maalle urbaniuutta rakentamaan? Kuulostaa sarkasmilta, mutta myös kaupunginystävä Osmo Soininvaara argumentoi hyvin tornihotellin puolesta. En nyt istu kaupunginvaltuustossa, mutta jos istuisin, kielteinen ääni olisi tuntunut vaikealta. Minulle ei tule uutisena, ettei Pasila kelpaa korkeasti rakennettujen matka- ja turismikohteiden piilopaikaksi.
Näkymä Länsi-Pasilasta Itä-Pasilaan.
Tähän päädyn, vaikka lyhyen pohdinnan jälkeen en enää ole varma siitä, integroituisiko Jätkänkyrpä käytännössä katukuvaan yhtään paremmin kuin esimerkiksi Manskun Scandic Continental ja Crown Plaza-hotellit – varsinkaan Oskalan valitsemien kuvien perusteella. Pelkästään parhaat ratkaisut toimivat todellisuuden iskiessä arkkitehtifirmojen vihertäviä, sinitaiviasia havainnekuvia vastaan. Suomessa todellisuus tarkoittaa suurimman osan vuodesta ankeata syys-talvi-kevättä, jolloin ainoastaan ihmisen kokoinen, huonemainen katukuva suojaa loputtomalta, autiolta harmaudelta. Jos haluaa hyväntuntuista, Hotelli Torni ympäristöineen tarjoaa Helsingissä edelleen vaihtelevan korkeisen, tiiviin kaupungin ihanteen.
Viihtyisällä Yrjönkadulla jaksaa seistä jonossa LeBonkiin kylmänä talvi-iltana.
Minulla ei sinänsä ole mitään tornihotellia vastaan. Jättirakennusten kannattavuus ja ylläpidettävyys lähivuosikymmenien mahdollisesti epävakailla raaka-aine ja energiamarkkinoilla jäävät toki kysymerkiksi. Taloudellisesti Kämp Towerissa olisi kuitenkin paljon lupaavaa koko kaupungin kannalta. Sääli, että Helsinkiin oltiin investoimassa rahaa näin luokattoman ruman rakennuksen ehdoilla.
Scandic Continental- ja Crowne Plaza-hotellit Helsingissä. Kaupunkitilaa on korvattu sattumanvaraisella vihreydellä. Mikään yläolevissa kuvissa ei viittaa kaupungin läsnäoloon. Kuvat: Google Maps ja kirjoittaja.
Thomas Nybergh on kulttuurituotannon opiskelija, Liljan kampanjatuottaja ja kaupunkiaktivisti
Lue myös: Helsinki-Qatar
