Demokratia ei tarvitse ajatuspoliiseja mutta tiede tarvitsee vertaisarviointia

Jyväskylän yliopiston kasvatustieteen professori Tapio Puolimatka on joutunut yliopistonsa tarkastelun kohteeksi sen jälkeen, kun keväällä 2014 julkaisin läpikäyntini hänen sukupuolineutraaliin avioliittoliittolakiin liittyvästä lausunnosta eduskunnan lakivaliokunnalle. Väitteeni lausunnosta saivat Jyväskylän yliopiston huolestumaan maineestaan. Yliopisto käynnisti selvityksen Puolimatkan tieteellisen ilmaisun laadusta.

Jatka lukemista Demokratia ei tarvitse ajatuspoliiseja mutta tiede tarvitsee vertaisarviointia

Koneelle puhuminen on noloa – mitä seuraavaksi?

En juuri kirjoita viihteellisemmistä aiheista, mutta sitä on kaivattu, joten yritän. Minulla nimittäin sattuu olemaan kosketusnäyttöjen käytöstä syntynyt ranteen tulehdus.

Tulevaisuusfiktiossa esitellään usein unelmina käyttöliittymiä, jotka todellisuudessa kuitenkin ovat äärimmäisen epäkäytännöllisiä. Suurin yhdistävä tekijä on, että ne vaikuttavat pintaraapaisulla siisteiltä. Joskus kuitenkin yritetään kaupallistaa näitä populaaritieteiselokuvien keksintöjä, koska niillä ainakin saa huomiota. Valitettavasti joskus jopa kuluttajille, virkamiehille ja poliitikoillekin myydään asioita imitoimalla scifiä. Kaikki muistanevat sosiaalisen median ”Solar Roadways”-kuhinan. Idea osoittautui nopeasti älyttömäksi kun teki vähän laskelmia.

Tunnettu esimerkki täysin älyttömien, mutta mainosvideossa kivalta näyttävien ideoiden markkinoinnista on kestävien älypuhelinten näyttölasien valmistaja Corning, joka muutama vuosi sitten julkaisi kornin videon ”A Day Made of Glass Made Possible by Corning”.

Kaiken maailman kosketusnäyttöideat ovat sinänsä söpöjä, mutta niitä säännöllisesti käyttäessä kehittyy herkästi ranteen rasitusvammoja. Kaikkialla kodin pinnoilla liikkuvat videot ovat alkuun hauska konsepti, mutta pidemmän päälle käy selväksi, että ihminen on varsin huono suodattamaan pois ympäristöstään ylimääräisiä visuaalisia ärsykkeitä, jolloin söpöt looppaavat videot lapsista leikkimässä lopulta ovat saada ihmisen hulluksi. Työpöytään sisäänrakennettu ylöspäin kuvaava webcam saa kenet tahansa näyttämään kaksoisleukaiselta. Kodin ja ajoneuvojen vuoraaminen kosketusnäytöillä on ainakin seuraavat 15-20 vuotta niin kallista ja ne ovat niin herkästi rikkoutuvia, ettei siinä ole tolkkua. Kännykästä pöydälle asetettaessa pulppuavat valokuva-albumit kuka tahansa huomaa huonoksi ideaksi kun kännykässä sattuu olemaan kuvia, joita ei halua kaikkien näkevän.

Tulevaisuusfiktiossa esitellään usein käyttöliittymiä, jotka todellisuudessa ovat äärimmäisen epäkäytännöllisiä. Kai ne sitten näyttävät siisteiltä. Kuvassa tuleva jännetuppitulehduspotilas.
Kuvassa tuleva jännetuppitulehduspotilas.

Ääniohjaus on yksi pahin tällainen klisee. Meidän älypuhelimissa on jo Siri tai Google Now, mutta harva kehtaa käyttää niitä julkisilla paikoilla. Ihan vain, koska ei-eläville asioille puhuminen on sosiaalinen tabu ja ärsyttävää kanssaihmisille. Tämä tuskin tulee muuttumaan koskaan.

Ennustankin yhden ääniohjauksen korvaavan teknologian, joka todennäköisesti astuu valtavirran normaaliin arkeen 5-15 vuoden aikavälillä ja palvelenee meitä kunnes voimme komentaa arkiteknologiaamme ajattelemalla verbaalisesti itseksemme; koneellinen huulilta lukeminen. Huulten liikuttaminen kuin puhuttaessa mutta ilman noloa ääntelyä on keino hoitaa asioita turhaa huomiota herättämättä. Koneellinen tekstiksi sanelukin onnistuisi mukavammin ja olisi erittäin käytännöllistä netinkin selailuun. Automaattinen huulilta lukeminen on jo olemassaoleva tutkimusala, mutta siitä ei toistaiseksi ole tehty arkikäytössä toimivaa sovellusta. Kameran se toki vaatii.

Koska tuskin olemme heti asentamassa asuntojemme nurkkia täyteen huultentunnistuskameroita, teknologia ilmestynee arkeemme ensin älypuhelimiin ja tietokoneisiin.

Taloussanomien talousmyytit, elvytys ja talouskuri

Autioituneet keskisuuret kaupungit ovat Suomen maaseudun menetetty tulevaisuus. Kuvalähde.
Autioituneet keskisuuret kaupungit ovat Suomen maaseudun menetetty tulevaisuus. Kuvalähde.

Näihin talousmyytteihin suomalaiset haksahtavat, kirjoitti Taloussanomiin toimittaja ja vasemmistokirjailija Mikael Brunila lauantaina 27. joulukuuta. Artikkeli on luonteeltaan enemmän ideologinen manifesti kuin varsinainen asiantuntijahaastattelu. Käyn nyt läpi nämä esitetyt myytit ja artikkelin kahden ensimmäisen argumentin ongelmat omasta näkökulmastani, joka edustaa hieman valtavirtaisempaa taloustieteellistä näkemystä. Pisteet Brunilalle täytyy toki antaa esille tuomastaan tosiasiasta, että kasvukeskusten ulkopuolella etenkin omakotitalojen arvot tulevat selvästi laskemaan väestön siirtyessä kaupunkeihin.

1. Leikkauspolitiikka

Hieman yllätyksettömästi talouskurille kriittiseksi asiantuntijaksi toimittaja nostaa vasemmistoaktiivina profiloituneen ja valtiotieteiden maisteri Lauri Holapan. Holappa on ollut Attac-aktiivi ja SDP:n puoluevaltuuston varajäsen. Holappa edustaa kirjoituksissaan hieman vasemmistolaisesti sävyttynyttä tulkintaa jälki-Keynes:iläisestä talousajattelusta.

Holapan keskeinen argumentti julkisen sektorin koon puolustuksessaan on, että julkisen sektorin leikkaukset hidastavat talouskasvua. Hän toteaa, että kansantalous ei toimi kuin kotitalous. Nämä ovat jossain määrin paikkansapitäviä väitteitä, mutta viitekehys johon ne on asetettu antaa väärän käsityksen siitä, mitä ajatukset oikeastaan tarkoittavat käytännössä. Valtiontalous eroaa kotitaloudesta mm. siinä, että sillä on luottoon perustuva teoriassa pohjaton kassa ja verotusoikeus. Luotto ei kuitenkaan ole pohjaton, eikä tuottamattomaan rahaansa käyttävä valtio nauti loputonta luottoa. Tämä kävi selväksi Kreikassa, josta eurokriisi alkoi.

Suomessa oikeistoon liitetty leikkauspolitiikka tai talouskuri (engl. ”austerity”) ei ole toisin kuin Manner-Euroopassa niinkään kohdistunut peruspalveluiden karsintaan vaan liittyneet julkisen sektorin yksiköiden tehostamistoimiin. Julkinen sektori on Suomen suurin palkanmaksaja ja irtisanomiset näkyvät tietenkin kansalaisten kulutustasossa.

Tehostamistoimien järkevän kohdistamisen ongelma Suomen julkisella sektorilla liittyy siihen, että monen vakituisesti palkatun työehtosopimukseen liittyy monimutkaisia irtisanomissuojia etenkin kuntasektorilla. Näin ollen tehostamistoimet työehtosopimusten vuoksi osuvat joskus vähäpalkkaisiin, osa-aikaisiin ja nuoriin, joissa tehostamisvaraa olisi vähiten. Syy on kuitenkin työehtosopimuksissa, ei tehostamistarpeessa.

Julkisella sektorilla on löysää ja tehostamisvaraa, etenkin peruspalvelujen eli kunnallisten opetus-, sosiaali- ja terveys-sektorien ”kenttätyön” ulkopuolella – ja se tulee päivänselväksi, jos viettää edes lyhyen aikaa julkisella sektorilla töissä ja sattuu omaamaan yksityisen sektorin vertauskohdan. Tämän kiistävät aina julkisalojen työntekijöiden edunvalvojat ilmiselvästä syystä. Tuskin millään muulla alalla on yhtä järjestäytynyt, suuri ja valtaansa käyttävä ammattiyhdistysliike. Toisaalta monet julkisen sektorin työntekijät eivät omaa merkittävää yksityisen sektorin kokemustakaan.

Irtisanomattomuuden evankeliumissa törmäämme moraaliseen dilemmaan; onko se pitkäaikaistyöttömyyden syntyriskin ehkäisyn ja kulutustason ylläpidon arvoista luoda velkarahalla uusi eliitti – ikipalkallisten luokka, jonka työmarkkina-asema tai palkka ei riipu tarpeesta, suhdanteesta tai tuottavuudesta, ja jonka palkat tosiasiallisesti maksaa yksityisellä sektorilla olevat veronmaksajat – työntekijät, yrittäjät ja omistajat. Syntyisi uusi koskematon virka-aatelisto.

Tiputan pommin; Suomen on todennäköisesti talouskuriajattelun vastaisesti pakko elvyyttää, koska vaihtoehtoiset tiet eivät saa poliittista tukea. Mutta toisin kuin vasemmisto työmarkkinapopulismissaan joskus antaa ymmärtää, ei sosiaaliturvan nostaminen tai julkisalojen irtisanomattomuus ole toimivaa elvyttämistä. Se ei oleellisesti vaikuta Suomen yritysten kilpailuedellytyksiin ulkomaiden kanssa mitenkään, vaan lyhytnäköisesti velkarahalla lykkää kipua ja pitkällä tähtäimellä pahentaa sitä entisestään.

Talouselvyttämistä on se, että rahaa suorasti tai epäsuorasti syydetään strategisesti markkinoille, jotta saadaan pois pääasiassa psykologisesta pelkotilasta johtuva lamaannustila, jolloin luottamus markkinoilla palaa ja ihmiset uskaltavat laittaa rahaa liikkeelle. Talouselvytys on onnistuessaan siis aina dynaamista vaikutuksiltaan, ei nollasummapeli. Esimerkkejä strategioista ovat lainakorkojen ja verojen laskeminen heikkotuottoistenkin investointien tekemiseksi houkutteleviksi. EMU-maana Suomi ei voi vanhaan tapaan devalvoida valuuttaansa tai omatoimisesti painaa lisää rahaa, vaan tämän täytyisi tapahtua EMU-maiden suurena yhteisymmärryksenä.

Paras hetki jukisen sektorin koon pienentämiselle on, kun talous on nousuvaiheessa, koska silloin irtisanotut paremmalla todennäköisyydellä sijoittuvat kasvavalle yksityiselle sektorille eikä synny tragediota. Se on kuitenkin poliittisesti vaikea aika perustella irtisanomisia, koska juuri nousukautena työmarkkinasuhdanne on hyvä, ja ihmiset käsittävät tämän helposti (perusteetta) koskevan myös julkista sektoria, joka ei perustasollaan ole työvoimatarpeessaan riippuvainen työmarkkinasuhdanteista vaan lähinnä väestön koosta.

Vastateesini: Suomen taloutta tulisi elvyttää ensisijaisesti laskemalla lainakorkoja ja tuloveroja kautta linjan niin, että jonkin aikaa otetaan tahallaan takkiin. Samalla seuraavan hallituksen täytyy antaa lupaus veronkorotusmaltista, jotta yritysten usko Suomeen ennustettavana liiketoiminta-alueena säilyy. Kun talous osoittaa nousun merkkejä, tulisi julkisen sektorin löysää työvoimaa leikata mitä pikemmiten, ja tarvittaessa epätarkoituksenmukaiseksi kehittyneet siirtymä-aikojen yms. irtisanomissuojat purkaa lainsäädännöllä. Muita vaihtoehtoja ei juuri ole.

2. Suomen kallis työvoima

Myytinmurtajaksi Brunila nostaa asiantuntijana Palkansaajien tutkimuslaitoksen Pekka Sauramon. Sauramo sattuu olemaan Vasemmistoliiton eurooppapoliittisen työryhmän jäsen.

Sauramo tyrmää ajatuksen, että Suomen hintakilpailukyky olisi huono. Hän nostaa esimerkiksi, että ”monilla tärkeillä aloilla, kuten metsä- ja metalli-teollisuudessa” palkkataso on matalampi kuin Ruotsissa ja Saksassa.

Ruotsi ja Saksa sattuvat olemaan Euroopan kalleimmasta päästä. Suurteollisuus ylipäätään edustaa Suomessa ja Euroopassakin menneisyyttä ja juuri Suomen palkkakustannukset ovat johtaneet ns. Kiina-ilmiöön ja työelämän rakennemuutokseen. Eivät yritykset ilkeyttään ulkoista teollisuuden töitä Kiinaan ja muihin halvemman työvoiman maihin. Syy on täysin kannattavuuslaskennallinen. Kansainvälisesti kilpaileva lisäarvontuotanto ei voi perustua hyväntekeväisyyteen.

Suomen hintakilpailuongelma ei – niinkuin haastattelussa annetaan ymmärtää – liity korkeatuottoiseen asiantuntijatyöhön (jossa Suomi on oikeastaan aika kilpailukykyinen), vaan matalapalkkatyöhön. Suomessa on käynnissä kestämätön kehitys, jossa elinkustannukset etenkin kasvukeskuksissa nousevat hallitsemattomasti – periaatteessa täysin poliittisista syistä – ja matalapalkka-alojen palkkatason täytyy kiriä tätä nousua kiinni, jotta kaupungeissakin voi asua – jotta voisi käydä töissä matalapalkkatyössä. Tämä on synnyttänyt ns. kannustinloukun, josta väännetään päiväpolitiikassa.

Vastateesini: Ratkaisu matalapalkkaisten elinkustannusten kehään ei ole palkkojen nostaminen kuluhirviötä tyydyttämään, vaan rohkeat toimet elinkustannusten laskemiseksi. Matalapalkka-alojen palkankorotukset vain nostavat minimielinkustannuksia. Asuminen on suurin yksittäinen kulusyöppö, ja siksi asumisen kalleuteen tulisi puuttua kaupungeissa paitsi ”ylenpalttisella” kaavoituksella, höllentämällä mukavuussääntelyä ja tiiviillä rakennuttamisella myös strategisesti muuttamalla asuntokiinteistöihin liittyvää ohjaavaa verotusta. Suomalaiset on aivan turhaan ohjattu sitomaan kaikki varallisuutensa omaan asumiseensa sen sijaan, että sijoittaisivat johonkin tuottavaan ja likvidoitavaan.

Yhteenveto

Oikeiston talouskuriparadigman kumoaminen ei todista, että olisi mitään järkeä käyttää julkista rahaa harkitsemattomasti, niin kuin vasemmisto käytännössä ehdottaa. Sitä kutsutaan tuhlaamiseksi, ei elvyttämiseksi. Ne ovat kaksi täysin eri asiaa, vaikka ne populistisesti usein sekoitetaan keskenään.

Automaattimetron tuomiopäivä, finale

Tänään klo 16 HKL:n johtokunta, jossa istun kahden muun puoluetoverini Otso Kivekkään (pj) ja Kari Kälviän kanssa Vihreiden mandaatilla, piti pitkään pohjustetun finaalikokouksensa Helsingin metron ja länsimetron automatisaatiosta, jossa pohjaesityksenä oli sopimuksen purku Siemensin kanssa.

Thkl-johtokuntaaustalla on johtokunnan ja virkamiehistön tulkinta, että Siemens on rikkonut automatisoinnista tehtyjä sopimuksia. Katson itse, että HKL on monesti, pitkään ja hartaasti pyrkinyt antamaan Siemensille aitoja mahdollisuuksia kääntää farssiprojekti menestykseksi ja jopa yrittänyt pelastaa Siemensin kasvot toistuvasti myöhästyneessä projektissa. Olemme tarjonneet avointa kättä, mutta siihen on vastattu hiljaisella torjunnalla ja tyhjillä lupauksilla. Juna ei odota loputtomiin.

Siemens on esittänyt johtokunnalle sähköpostitse…..eriävän mielipiteen.

Päivitys:  HKL:n johtokunta päätti oikeuttaa HKL:n purkamaan metron automatisoinnin sopimukset. Päätöstiedote on luettavissa HKL:n sivuilla.

Olemme tehneet Suomen julkisten hankintojen historiaa, kävi miten vain.

Johtokunnan puheenjohtaja Otso Kivekäs on julkaissut kattavan historiikin automaaattimetrosta blogissaan.

Minut tavoittaa tarvittaessa puhelinnumerosta 040 2477 928.

MTV Push Helsinki – minne rahat katosivat?

Yleensä kun kunnallishallinto sekaantuu liike-elämään, tulokset ovat kurjia. Tästä tuoreena esimerkkinä toimii Music Television:in MTV Push Helsinki -tapahtuma, jota Helsingin kaupunki, OKM ja TEM tuki 850 000 eurolla hakeakseen Helsinkiin European Music Awards -gaalan. No, eipä tullutkaan. Höhlästähän vetivät. Kuka olisi arvannut? Viacom vielä kehtasi perustella, että EMA-hanke kaatui Helsingin hotellitarjontaan.

Oikeastihan tämä on vain osa suurempaa ilmiötä, johon maailman pienemmät kaupungit usein sortuvat. Tällaisia pieniä ja isoja flopanneita Guggenheimeja on riittämiin ympäri maailmaa. Mainittakoon, että Suomen vetovoimaisimmat luomuilmiöt Ravintolapäivä ja Flow ovat joutuneet toimimaan ruohonjuuritasolla, kun miljoonia syydetään viemäriin. Disneyland-syndroomasta voi lukea aiemmasta artikkelistani.

MTV Push -tapahtuman tavoitteena Helsingin kaupungin osalta oli markkinoida Helsinkiä kansainvälisesti niin, että 16-23 -vuotiaiden nuorten mielestä Helsinki olisi The.Bilekaupunki, jonne turisteina tulla bilettämään. Näin asia esiteltiin hyvänä investointina turismiin. ”Hyvät investoinnit turismiin” tapaavat maailman kaupungeissa sääntönä ennemminkin flopata kuin onnistua, koska keinotekoisesti saa vain väsyneen väkinäistä tekohengitystä. Se ei ole luomua, ja kaikki huomaavat sen.

Jätetään nyt myös täysin sivuun se kaikkien nuorten tietämä tosiseikka, että Music Television ei ole ollut mikään nasta brändi yli kymmeneen vuoteen. Mitä rahalla sitten saatiin? Onnistuttiinko tavoitteessa ja menikö toteutus ihan hyvän tavan mukaan? #Juuh_elikkäs

BxRfNQ9IEAEiRny1500 hengelle mitoitettu tapahtuma piti järjestää The Circus -yökerhossa Helsingin narinkkatorin kupeessa. Liput maksoivat vain viisi euroa, eli Helsingin mittapuulla kävijöille tapahtuma oli lähes ilmainen. Tällaisen luulisi kosiskelevan etenkin nuoria, joilla ei ole paljon rahaa. Toisin kävi.

Tilaisuutta oli vaikea saada myytyä edes viidennekseen, ja MTV Push Helsingin järjestäjät vajosivat niin alas, että lähtivät rekrytoimaan ekstranäyttelijöitä ilmaislipuilla, jotta paikka saataisiin näyttämään täydeltä. Facebook-eventissä oli 379 going-ilmoitusta. Lopullinen tilaisuus oli puoliksi tyhjillään. Kävijät kehuivat tilavaksi.

Mitä pienistä; projektihan oli ensisijaisesti vain markkinointitempaus Helsingille, joten arvioidaan sitä sellaisena.

850 000 eurosta Music Televisionin mukaan käytettiin:

Kansainvälinen verkkokampanja 270 000 euroa
Tapahtuman tekninen toteutus ja TV-tuotanto 450 000 euroa, joista
—Lavatekniikka (jo varusteltuun yökerhoon, kahvilaan ja teurastamolle) 150 000
—Turvallisuuspalvelut (???) 130 000
—Somistus (?) 30 000
—Tuottajien yms. palkat 55 000
—Backstage-tiloihin (?) 5 000
—Tarjoilut (aika kallis catering) 30 000
—WC:t (??) 15 000
—Siivouspalvelut 8 000
—Liikennejärjestelyt (?) 8 000
—Kuljetukset 15 000
—Luvat (?) 4 000
Kotimaan markkinointikampanja (?) 70 000 euroa
Dokumentaatio / Raportointi 10 000 euroa
Esiintyjien palkkiot 50 000 euroa

* punaisella merkityt summat oudon kokoisia

Avustushakemuksessa ollaan tuomassa jotain uskomatonta Helsinkiin. Mainitaan design ja luovat alat. Kerrotaan, että tässä syntyy nyt markkinointikanava paikallisyrityksille maailman markkinoille. ”Kokonaisuutta edeltäää aktiivinen ennakkomarkkinointi, jolla kutsutaan tapahtuman kohderyhmä Helsinkiin”. Todellisuus puhuu jotain aivan muuta.

80 000 euroa paikalliseen markkinointiin on mennyt…jonnekin. MTV Push Helsinki tuli kuuluisaksi lähinnä siitä, kun kriitikot avautuivat asiasta verkossa. Mitään varsinaista mainoskampanjaa ei näkynyt juuri missään. Edit: kuulemma JCDecaux:n pysäkeillä on nähty mainoksia. Tapahtumaa pidettäessä 10. syyskuuta, sen Facebook-sivulla oli 65 tykkäystä. Aika kalliit tykkäykset.

Eurooppaanhan sitä piti markkinoida...
Eurooppaanhan sitä piti markkinoida…

Kansainväliseen verkkomarkkinointiin luvattu 270 000 euroa ei näytä menneen mihinkään lisäarvoa tuottavaan toimintaan. MTV Finland -sivu Facebookissa sai toki yhtäkkiä 1,7 miljoonaa tykkääjää, mutta kun katsotaan mistä nämä tulevat, paljastuu jotain jännittävää: saavutetut Facebookin käyttäjätilit on rekisteröity (ei vahvistettu) moneen maailman köyhimpään maahan. Tilastoja johtavat Chile, Kolumbia, Venezuela, Italia, Argentina, Meksiko, Yhdysvallat (väitetty), Intia, Indonesia, Peru ja Turkki – voimme siis selvästi jo pelkkien matkakulujen osalta odottaa näistä maista suoranaisia turistitsunameja Helsinkiin. Sosiaalisen median markkinointistrategioista mitään ymmärtävälle on ilmeistä, että tykkäykset ovat pääasiassa rahalla ostettuja joko feikkitilejä — tai aitoja, joita on houkuteltu tykkäämään jonkinlaisilla vastikkeilla.

Screen Shot 2014-12-16 at 2.11.45
Orgaaninen somepöhinä

Tapahtuman lukemattomat maininnat Twitterissä olivat lähinnä väärennettyjen tilien eli spambottien ja MTV:n mainostilien klooniarmeijan monotonista konelaulantaa. Twitter-botit ovat maksullinen palvelu, jota käytetään kun halutaan tahallaan väärentää yleisösuosio jollekin. Mainittakoon myös, että se on varsin halpaa hupia. Kansainvälisillä markkinoilla feikkiseuraajia saa helposti kymmeniä tuhansia alle viidellä eurolla. Jää siis mysteeriksi, minne 269 000 euroa on kadonnut.

Itse tapahtuman järjestämisessäkin on omat kysymysmerkkinsä. 30 000 euroa cateringeihin? Tuolla hinnalla koko tuotanto-, roudaus-, kuljettaja- ja apuritiimi perheineen söisi Ravintola Savoy:ssa monta kertaa. Miksi täysvarusteltuun yökerhoon tarvitaan 150 000 eurolla ALV0% lavatekniikkaa? Missä lavatekniikka on nyt? Miten pienten tapahtumien kertasomistukseen saa palamaan 30 000 euroa? Miten turvapalveluihin saa palamaan 150 000 euroa, kun järkkäreitä saa 25 eurolla tunti? 375 järjestyksenvalvojaan? Eipä näkynyt.

Ulkoilmatapahtumien markkinointi ja järjestäminen – 70 000 euroa? Tapahtumat olivat pienimuotoisia ja sellaisia, joita täällä Helsingissä nyt järjestetään ruohonjuuritasolla lähes joka viikonloppu ilman suuria budjetteja. Markkinointia ei näkynyt oikein missään. No, yksi paperilappunen oli, johon oli kirjoitettu tussilla illan aikataulu. Kallis taideteos.

Summa summarum; rahaa on siis kadoksissa ainakin n. 430 000 euron edestä. Koska kyseessä on julkista tukea, jossa monen hankinnan rajat ylittävät 30 000 euron rajapyykin, pitäisi käsittääkseni hankkeen hankinnat kilpailuttaa. Onko näin tehty? Voima-lehden mukaan näyttää siltä, että hankintoja on lainvastaisesti pilkottu. Missä on dokumentointi, johon oli haettu 10 000 euroa rahaa?

Ainoa dokumentointi, joka julkisuuteen asti on levinnyt, on MTV:n tyhjänpäiväinen parin sivun nollaraportti — tästäkö maksettiin 10 000 euroa julkista tukea? MTV kehuskelee tuhansilla kävijöillä ulkoilmatapahtumissa. Jää täysin pimentoon, mistä ovat tällaiset luvut keksineet, eivätkä ne saa tukea tapahtumissa käyneiltä. Samalla väitetään mainoksilla saavutetun satoja miljoonia kotitalouksia. Miten nämä on laskettu? Ilmeisesti on vain laskettu kotitalouksien määriä kohdemaissa, joissa on nuoria. Tai jotain. Informaatiomuotoilija Juuso Koponen arvioi Facebookissa, että koko Länsi-Euroopassa ja Pohjois-Amerikan väestöpohjassa on yhteensä ehkä juuri se 169 miljoonaa 16-28 -vuotiasta yhteensä, jotka MTV väittää tapahtumalla tavoittaneensa. Aika paksua.

Olen sitä mieltä, että tapahtuman järjestäjien hakiessa julkista tukea on menetelty selvästi petoksellisesti, ja että Helsingin kaupungin, Opetusministeriön ja Työ- ja Elinkeinoministeriön tulisi saattaa asia poliisitutkinnan kohteeksi.  Tämä ei ole normaalia liiketoiminnan riskiä, koska kaupunki, OKM ja TEM eivät tässä ole tehneet liiketoimintaa vaan myöntäneet tietyin kriteerein julkista tukea, jota on haettu tietyin perustein.Nyt näyttää pahalta.

Päivitys: Kaupunginhallituksen jäsenen mukaan kaupungilta laskutettiin 70 000 euroa budjetoitua vähemmän. Kaupunginhallitukselle annettu selvitys lisäätään kun saan sen.

Lisäys: julkistan nyt samalla olevani ehdolla eduskuntaan keväällä 2015. Helsingin Vihreiden yleiskokous asetti minut ehdolle yhdessä Pekka Haaviston ja Tuomas Rantasen kanssa 10. joulukuuta.

HKL 17/2014: Lopun ajat

Infra 1) Itäkeskuksen metroaseman liukuportaan korjauksen lisätyövaraus
Esityksen mukaan

Hallinto 1) Varikkotilojen vuokraaminen HelBus:ille
Vuokrataso on käypä ja markkinaehtoinen. Esityksen mukaan.

Tj 2) Eteneminen automaattimetrohankkeessa

Olemme johdossa saavuttaneet konsensuksen siitä, mikä hankkeen loppuratkaisu suurinpiirtein on. Varsinainen päätös jätettiin pöydälle ensiviikolle, jotta varmistamme sillä välin kaupunginhallituksen olevan kartalla.

Esitän tässä omia näkemyksiäni HKL:n johtokunnan jäsenenä, joita tulen soveltamaan äänestettäessä johtokunnassa.

Jos Siemens olisi omatoimisesti lähestynyt meitä vielä muutamia kuukausia sitten kustannusperusteisella allianssimallilla, olisi vastaanotto ehkä ollut toinen. Kuitenkin tällainen viime kädessä keksitty ja puskan takaa apulaiskj. Saurille esitetty ja valmistelematon etenemismalli part deux ei luo esitetyssä muodossa luottamusta Siemensin asiakkuushallintaan ja työskentelykulttuuriin. Siemens on ollut hyvin kirjoilla johtokunnan epäilyistä ja aikomuksista, ja yhtiöllä olisi ollut valtavaati aikaa valmistella vaihtoehtoja. Näin Siemens ei ole tehnyt, ja otamme nyt selkeämmän otteen projektinhallinnallisesti.

Allianssimalli on ideatasolla kiinnostava, mutta käytännnön toteutus kustannusten seurannan open book -periaatteen kannalta on hyvin ongelmallinen, kun kyse erityisalan teknologiasta ja immateriaalipalveluista, joita vielä pitäisi sovittaa hankintalakiin ja olemassaolevaan kilpailutettuun sopimukseen. Muokkaamalla projektin kannustinrakennetta ratkaistaan sitäpaitsi vain osa ongelmista.

Siemens toivoi jatkoa neuvotteluihin tammikuun loppuun, mutta kyllä se lisäajan lisäajan lisäaika selitellä on jo mennyt. Kuukausi viivettä maksaa kaupungille n. 15 miljoonaa euroa. Perjantaina 28.11. Siemensin johtoa saapuu Saksasta ja Suomesta ja Siemensillä on käytännössä alle viikko aikaa kertoa sen, mitä haluavat omalta osaltaan kertoa neuvotteluissa jos haluavat vaikuttaa loppuratkaisun muotoon. Miten päin tahansa, nykyinen meno loppuu.

Johtokunta pitää ylimääräisen kokouksen 4.12. klo 16, joka on päällekäin Siemensin jokavuotisten suurbileiden kanssa. Se ei tosin haittaa, koska Siemens jätti minut pois kutsulistalta.

Automaattimetron tuomiopäivä

Tänään torstaina 27.11. yhdeksänhenkinen HKL:n poliittinen johtomme tekee päätöksen pahasti takkuilleen automaattimetrohankkeen etenemisestä ja kohtalosta – kaupunginhallituksen mandaatilla. Järjestely on poikkeuksellinen, sillä yleensä kaupunginhallitus pidättää itsellään oikeuden tehdä asioissa toinen päätös. Itse olen istunut johtokunnassa Vihreiden luottamushenkilönä kunnallisvaalien jälkeen, vuoden 2013 alusta. Helsingin kaupungin liikennelaitos on osa Helsingin kaupunkia, ja liikennelaitoksen johto päätetään poliittisesti puolueiden kesken.

Automaattimetron lyhyt historia

Päätös Helsingin metron rakentamisesta vuonna 1969 sisälsi taustalla ajatuksen automaattimetrosta. 1970-luvulla metroa rakentaessa ja suunnitellessa automatisaatio tehtiin automaattiajoa silmällä pitäen. Koeradalla testattiin automaattiajoa ja siihen liittyvää tekniikkaa laajasti. Metroliikenne kuitenkin aloitettiin 1982 manuaalisena, ilman teknistä valmiutta automaattiajoon, ns. ATO:hon. (Hietaranta, Juhana 2013: Helsingin metron automatisoinnin historia ja perustelut)

Metron automaattiajo tuli uudelleen ajankohtaiseksi 2000-luvulla, kun  metrojärjestelmän laitteiden uusiminen tuli ajankohtaiseksi. Jälkikäteen hatariksi osoittautuneiden selvitysten pohjalta päädyttiin täysautomaattiratkaisuun. Köpenhaminan kokemusten pohjalta päädyttiin sisällyttämään laituriovet hankkeeseen. Hanke aloitettiin 2006 ja automatisaation toimittajaksi valittiin tarjouskilpailulla Siemens, metrojunien toimittaja CAF:in tappioksi. Sopimus solmittiin 12/2008 (Hietaranta 2013).

Projektissa ilmeni varhain ongelmia, joista olen itse päässyt todistamaan vain osan. Siemensin ja HKL:n välillä on ollut merkittäviä näkemyseroja siitä, miten projekti tulisi toteuttaa ja mitkä työt kuuluvat sopimukseen. Teknisiä haasteita on ilmaantunut M100-sarjan, eli teknisesti vanhimpien metrojunien, automaattilaiteasennuksissa. Työtaakka yllätti Siemensin ilmeisesti täysin ja asioista riideltiin. 7/2011 Siemens ehdotti täysautomaatin sijaan kuljettajallista puoliautomaattia, mutta Siemens ei suostunut laskemaan projektin hintaa vastaavasti. (Hietaranta 2013)

HKL varoitti Siemensiä kahdesti 2 vuotta myöhästyneen sopimuksen purkamisuhasta, koska Siemensin ei katsottu suorittaneen sopimusvelvoitteitaan. HKL:n johtokunta päätti 05/2012 purkaa Siemensin sopimuksen ja option länsimetron automatisoinnista. Siemens otti yhteyttä apulaiskaupunginjohtaja Sauriin, jonka johdolla käytiin neuvotteluja. Sauri vei asian kaupunginhallitukseen, joka kumosi HKL:n purkupäätöksen. (Hietaranta 2013)

Saman kuun lopussa allekirjoitettiin surullisenkuuluisa vuoden 2012 etenemissopimus, jonka jälkimainingeissa sain aloittaa luottamushenkilötyöni HKL:ssä. Syvällisempää raporttia löytää jonkun verran blogini arkistosta avainsanalla HKL, mutta tiivistetysti etenemissopimus ei minun silmin ole vaikuttanut projektin etenemiseen tai sen erimielisyyksiin juuri mitenkään. Lähinnä HKL:lle ja johtokunnalle on syntynyt jatkuvasti tarkentuva kuva siitä, mikä projektissa on pielessä – teknisesti ja hallinnollisesti.

Nykytila

Automaattimetroprojektissa ei ole tapahtunut merkittävää tai edes näkyvää edistymistä pitkään aikaan, ja tähän liittyy ratkaisemattomia teknisiä ongelmia ja alkuajoista jatkuneet konfliktit HKL:n ja Siemensin välillä. Projekti on etenemissopimuksestakin reilusti myöhässä, eikä ole enää uskottavaa sen valmistuvan tätä tahtia lykätyn aikataulun vuoden 2016 syksyyn.

Viimeisenä mahdollisuutena Siemensin kanssa pyrittiin kesästä 2014 lähtien käymään neuvotteluita korkean tason edustajien kanssa siitä, että saataisiin selvyys Siemensin maantieteellisesti hajaantuneen organisaation tahtotilasta hankkeen loppuun saattamiseksi. Alustavia edistysaskeleita tehtiin, mutta lopulta Siemens vain lykkäili, lupaili ja taas lykkäili asiakirjojen toimituksia ja kieltäytyi allekirjoittamasta kokousten pöytäkirjoja.

Nyt kun Siemensille on tehty päivänselväksi, että jonkun täytyy muuttua, on Siemens ehdottanut uutta etenemissopimusta ”allianssimalli”-nimikkeellä, jossa aiemmat kustannusriidat tulisi sopia ja luotaisiin uusi jakomalli hankesopimuksen selvästi ylittäville kustannuksille. Kaikki tämä on tietenkin hankintateknisesti ongelmallista, eikä Siemensin ulosanti vaikuta siltä, että olisivat asiaa juurikaan itsekään pohtineet kunnolla. Itse tulkitsenkin allianssimallin lähinnä Siemensin keinoksi paineen alla jälleen väistää projektin poliittisia päätöksiä ja ostaa itselleen lisäaikaa joulun yli.

Selvää lienee se, että Siemens on ennakoinut ja budjetoinut hankkeen tarjousta tehtäessä pieleen, pelkää menevänsä tappiolle ja on lähtenyt hanketta rahoittaakseen peräämään lisämaksuja asioista, jotka voidaan katsoa kuuluvan alkuperäiseen sopimukseen. On myös mahdollista, että Siemensin maantieteellisesti pirstoutuneessa organisaatiossa on sisäistä skismaa osastojen välillä tai tieto ei vain kulje.

Tänään teemme jonkun päätöksen automaattimetroprojektista, ja toivon, ettei kaupunginhallitus vesitä päätöstämme, niin kuin kävi edelliselle johtokunnalle.

Pidän blogia ajan tasalla.

Kommentti avioliittolakikeskusteluun

Keskustelu käy nyt erittäin kuumana, ja avioliittolakiesitystä vastustavat ovat laittaneet kaikki puut kamiinaan. Itse olen pysynyt pääasiassa loitolla keskustelusta ja keskittynyt käymään läpi vastapuolen argumentoinnin tasoa, mutta nyt minusta tuntuu, että minun on pakko kommentoida aihetta.

Kristilliskonservatiivi Jyväskylän yliopiston kasvatustieteen professori Tapio Puolimatka, jonka puppulausunnon kävin läpi keväällä, on jälleen eilisessä Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksessaan avannut tarinallisen arkkunsa ja selittänyt antiikin Rooman ja Kreikan kulttuurien tuhon sukupuolineutraalilla ajattelulla. Suorastaan absurdi väite, joka ei heijastu historiantutkimuksessa, kertoo lähinnä siitä, mihin vastustavat tahot ovat valmiita yrittäessään hienoilla titteleillä sumuttaa tavallisia, asioihin perehtymättömiä kansalaisia.

Lyhyitä huomioita keskustelussa esitettyihin argumentteihin

  • Avioliittolakikeskustelussa kyse on pohjimmiltaan siitä, mitä moraalisia oikeuksia valtiolla tai poliitikoilla on rajoittaa aikuisten ihmisten elämää ja sopimusvapautta. Eurooppalainen valistusajan jälkeisen sekulaarin yhteiskuntateorian valossa on suorastaan absurdia, että valtio lähtisi määrittelemään uskontoperusteisesti millaiset holhouksesta vapaiden aikuisten väliset sopimukset ovat laissa tunnustettuja. Vanhoollisten tahojen argumentit ovat ristiriidassa tämän periaatteen kanssa, ja he puolustavat usein teokraattisia rakenteita, joissa kansan sijaan papistolla tai vastaavilla on yhteiskunnan määräysvalta.
  • Avioliitto ja vihkiminen ei kirkkohistoriaan nähden ole mikään erityisen pyhä rakenne, vaan sitä pidettiin kirkoissa kauan täysin maallisena, joskus likaisenakin toimituksena. Raamattu ei tunne avioliittolainsäädäntöä.
  • Avioliittolainsäädännöllä on keskeinen ja tärkeä rooli perintö- ja huoltajuuskysymyksissä jo olemassaolevissa perhejärjestelyissä. Lakiesityksessä kyse on siis puhtaasti juridisesta järjestelykysymyksestä, ei katsomuksellisesta kysymyksestä, niin kuin jotkut vanhoolliskristillisten tahojen kuten Patmos- ja Luther-säätiöiden edustajat ovat esittäneet.
  • On huomionarvoista, että avioliittoesityksen vastustajien taustalla on hyvin pitkälti sama porukka, joka aikoinaan teki kaikkensa homoseksuaalisuuden pitämiseksi rikollisena ja rangaistavana. Tämä sirkus ei ole mitään muuta kuin samojen ryhmien yritys epätehokkaasti taas ahdistella ja häiritä aikuisia ihmisiä. Aiempia kysymyksiä ovat olleet mm. oikeus avioeroon, joka säädettiin Suomessa vuonna 1987.
  • Lakiesityksessä kirkko säilyttää vapauden itse päättää ketä vihkii.
  • Tieteen tutkimus ei tue ajatusta, että lapset voisivat huonosti samaa sukupuolta olevien vanhempien tai huoltajien perheessä. Siihen on turha vedota. Asia on jatkuvan tutkimuksen kohteena.
  • Argumentti siitä, että lakiesitys koskettaa niin harvoja ja on siksi turha (kts. mm. Puolimatka) on Suomen lainsäädäntöperinteeseen nähden älytön. Samalla ajattelulla Suomen lainsäädännöstä tulisi poistaa kaikki vähänkin harvinaisempia tapauksia koskevat pykälät lainsäädännöstä, kuten mm. murha rikoksena ja oikeus henkilötietojen suojaan. Jos kerran avioliittolain esitys on vastustajien mielestä niin vähäpätöinen, miksi he sitten käyttävät kaiken energiansa rummuttamaan sitä vastaan?
  • Huomio, joka on jäänyt julkisessa keskustelussa täysin sivuun on, että ihmiset perustavat liittoja monista muistakin syistä kuin rakkaudesta tai lasten hankkimista varten. Lähihistoria on täynnä esimerkkejä siitä, että avioitumista on käytetty puhtaasti pragmaatisesti mm. omistajuus-, huoltajuus-, perintö- ja yhteistalousasioissa ilman että osapuolet olisivat olleet missään romanttisessa suhteessa keskenään. Tätä on turha rajoittaa. Neutraalin avioliittolainesityksen juridista puolta on turha seksualisoida. Kyllä ne ihmiset toisiaan laittaa lailla tai ilman.

Avioliittolain esityksen tulisi olla laki, joka oltaisiin vain vilkaistu läpi lakivaliokunnassa, esitetty hyväksyttäväksi, pidetty se viiden minuutin keskustelu täysistunnossa ja sitten äänestetty säädettäväksi päivänselvänä tapauksena osana eduskuntatyön päivärutiineja, niin kuin useimmat muutkin lait.

Painakaa eduskunnassa sitä oikeaa nappia, että voidaan laittaa tämä yksinkertainen lakikysymys taaksemme ja keskittyä muuhun.

HKL Johtokunta 10-11/2014: Odotetaan Siemensiä, valittiin Toimitusjohtaja

Tj 7) Automaattimetron tilannekatsaus

V.t. toimitusjohtaja Yrjö Judström kuvaili tilannetta:

Siemens ilmoittanut toimitavansa sovituista reunaehdoista pöytäkirjaluonnoksen allekirjoitettavaksi Siemensin ja kaupungin korkean johdon välillä. Siemensiltä ei ole toistaiseksi kuulunut pöytäkirjaluonnosta, mutta viimeisimmän tiedon mukaan se saadaan kuun loppuun mennessä (29.8.2014?).

HKL pitää kiinni syksystä 2016 aikatauluna.

Raimo Kaunismäki: hanke kuukaudessa edennyt  0,2-0,3%.

Siemensin haasteina on länsimetron laituriovien lämpötilakestävyys. Selvittävät tuotanto- ja materiaaliteknisiä valintoja.

M100-sarja-asennukset myöhästyvät vielä kuukaudella.

Tj 4) HKL:n talouden osavuosikatsaus

Tilikauden tulosennuste 2,4M€. Kampin ja Kaisaniemen rullaportaiden kunnostus valmistunut. Länsimetron rakennus on aikataulussa niin, että se voidaan avata elokuussa 2016.

Merkittiin tiedoksi.

Tj 5) Talousarvioehdotus 2015 ja -suunnitelmaehdotus 2015-2017

Kaupunkipyöräjärjestelmän käyttökustannukset on hyväksytty kaupungin tuen piiriin. Pyritään toteuttamaan kaupunkipyöräjärjestelmä ensi kesäksi.

Kruunuvuoren silta 2018-2023
Raidejokeri 2021-2024

Jätettiin pöydälle. Kts. alempaa jatko.

Tj 6) Johtok. lausunto HSL:n toiminta- ja talousehdotuksesta 2015-2017

Espoon metron kustannuksista on päästy sopuun kuntien kesken siten, että käyttäjätutkimuksen avulla selvitetään miten paljon helsinkiläiset käyttävät Espoon osuutta.

Esityksen mukaan.

Tj 7) Johtokunnan osallistuminen paikallisliikennepäiviville 18.-19.9.2014

Ilmoitin halustani osallistua Kari Kälviän ja Otso Kivekkään tavoin.

Tj 9) Metroliikennesäännön uudistaminen

Selkeytetään vastuunjakoa HKL:n johtajien kesken. Täsmennetään vaatimuksia metrokuljettajan terveyden suhteen. Ajoluvan määräaikaa lyhennetään 10 vuodesta 5 vuoteen. Ajoluvan uusimisen ehto viimeisestä ajokokemuksesta laskettiin 5 vuodesta 3 vuoteen.

Tj 10) Tutkija Ilkka Levän oikaisuvaatimus asiakirjojen julkisuudesta

Tutkija Ilkka Levä on pyytänyt seuraavia asiakirjoja:

  • HKL:n ja Siemensin välinen neuvottelumuistio 13.1.2012
  • Asianajotoimiston tekemä riskiarvio automaattimetrohankinnasta
  • HKL:n ja Siemensin hankintasopimus automaattimetrosta

HKL:n tulkinta on, etteivät muistiinpanot ole julkisuuslain tarkoittamia asiakirjoja ja muut kaksi on tulkittu salaisiksi.

Esityksen mukaan.

Tj 11) Tutkija Ilkka Levän oikaisuvaatimus asiakirjojen julkisuudesta

Tutkija Ilkka levä on pyytänyt metroliikenteen myöhästymismerkintöjä.

Levälle on tosiasiallisesti toimitettu selvitys järjestelmän sisällöstä, mutta HKL:n tulkinta on, että järjestelmästä ei saa myöhästymisdataa ulos sellaisenaan eikä se muodosta lain mielessä ns. asiakirjaa.

Esityksen mukaan.

Infra 1) Kiinteistöissä tehtävien rakennustöiden tilausrajan korotus ja tilaaminen

Esityksen mukaan.

 

Johtokunnan ylimääräinen kokous 25.8.2014

Tj 2) Talousarvioehdotus (Raidejokerin aikataulu)

Taloussuunnitelmassa raidejokerin rakentamisen aloitusta on siirretty vuodella tulevaisuuteen vuosittaisen investointibudjetin pitämiseksi maltillisena karsimalla kaupungin pyynnöstä 65 M€. Sinänsä järjestely on erikoinen, koska kokonaisvaltaisesti rahaa kuluu kuitenkin sama määrä.

Lisäsimme johtokunnan yksimielisellä päätöksellä päätökseen tekstin:

Johtokunta tiedostaa investointien budjettikurin, mutta pitää ongelmallisena liikennehankkeiden lykkäämistä tarkoituksenmukaisena.”

Tj 3) Johtokunnan lausunto kaupunginhallitukselle toimitusjohtajan valinnasta

Virkaatekevä toimitusjohtaja Yrjö Judström päätyi esittämään Lehmuskoskea.

Sakari Oka (kok.) teki vastaehdotuksen, että toimitusjohtajaksi tulisi valita raideliikennejohtaja Pekka Sirviö. Kann. Marjaana Syrjälä.

Päätöksestä äänestettiin, 6-2 (1 tyhjä) pohjaesityksen puolesta.

Johtokunta päätti esittää Ville Lehmuskoskea HKL:n uudeksi toimitusjohtajaksi.
Onnittelen toimitusjohtajaehdokasta ja kiitän muita hakijoita panoksestaan ja pyydän hakemaan uudestaan seuraavalla kerralla. Asiasta päättää kuitenkin loppukädessä kaupunginhallitus, joten jäämme innolla odottamaan.

HKL Johtokunta 09/2014: Siemensin neuvottelut ja Suomenlinnan lautan ohituskaista

Ylimääräinen kokous pidettiin ennen juhannusta poikkeuksellisesti tiistaina. Kokouksessa käsittelimme pääasiassa Systra:n alustavia löydöksiä projektin etenemisvaihtoehdoista.

Tj 4) Raitiliikennesäännön uudistaminen ja Tj 5) Metroliikennesäännön uudistaminen

Esitysten mukaan.

Tj 6) Automaattimetron tilannekatsaus

HKL:n johto on neuvotellut Siemensin kanssa ja on alustavia viitteitä projektin tulevaisuuden selkeytymisestä. Siemens on alustavasti tehnyt hyviä myönnytyksiä, mutta mitään ei ole vielä kirjattu mustalla valkoiselle.

1) HKL:n vaatimus on ollut oikeus riitauttaa lisähinnan suuruus välimiesoikeudessa. Tähän Siemens on myöntynyt Siemensin ja HKL:n välisen kokouksen pöytäkirjassa.

2) Laituriovia koskevasta lisätilausvaatimuksesta Siemens luopui, eli he eivät vaadi asiasta lisätilausta/lisäkorvausta.

3) 150k € lisätilauksen perustetta HKL ei kokouksessa kiistänyt.

* Länsimetron automatisoinnin dokumentaation toinen toimituserä voidaan ottaa vastaa puutteella, koska osa dokumenteista puuttuu.

* Siemensin kanssa neuvoteltiin voidaanko lykätä välimiesoikeuden menettelyä, joka normaalisti alkaisi syksyllä 2015, eli kesken projektin. HKL esitti, että välimiesmenettelyä lykättään kunnes länsimetron liikenne alkaa. Tähän ei ole saatu Siemensiltä vastausta.

Siemens ”Ei ole teknisiä esteitä liikenteen aloittamiselle syksyllä 2016″.

Systra SA on HKL:n pyynnöstä selvittänyt vaihtoehtoista projektin toimintatapaa, jonka alustavia löydöksiä esiteltiin johtokunnalle. Lopullinen raportti tulee muutaman viikon kuluttua ja analysointia jatketaan.

Kokouksessa Kälviä (vihr.) teki Lehtisen (sdp) kannattamana muutosesityksen, johon tein vastaesityksen, joka äänestytettiin. Omani voitti 5-4. Omani voitti pohjan äänin 6-0 (3 tyhjää, Lehtinen (sdp), Vepsä (sdp), Kälviä (vihr.)) ja kuului näin:

”Liikennelaitos -liikelaitoksen johtokunta edellyttää, että länsimetro avataan liikenteelle elokuussa 2016. HKL:n johtokunta pitää kriittisenä Siemens:in konkreettista sitoutumista projektin aikatauluun ja pyytää projektin etenemisvaihtoehtojen esittelyä johtokunnalle pikemmiten.”

Infra 1) Suomenlinnan lautan ohituskaista asukkaille ja työssäkävijöille

Johtokunta on noteerannut suomenlinnalaisten huolen lauttoihin mahtumisesta turistikauden ruuhkissa. Johtokunnan jäsenet ovat saaneet runsaasti sähköpostia suomenlinnalaisista. HSL on sysännyt vastuun etuoikeuden toteuttamisesta Helsingin kaupungille.

Puheenjohtaja teki johtokunnan yksimielisesti kannattamana muutosesityksen, jonka ydin on, että johtokunta kehottaa virkamiehiä selvittämään yhteistyössä Suomenlinnan hoitokunnan ja Suomenlinna-seuran kanssa jotain yksinkertaista ja kevyttä ratkaisua etukulkuoikeuden järjestämiseksi niin, että hoitokunta vastaa oikeuksien hallinnoinnista.

Suomenlinnan hoitokunta ylläpitää jo rekisteriä suomenlinnalaisista ja siellä työssäkävijöistä Suomenlinna-kortin muodossa.

Infra 2) Myllypuron metroaseman peruskorjausurakoitsijan valinta

Tarjouksia on pyydetty runsaasti, niitä on saatu neljä. Esityksen mukaan.

Infra 3) Keski-Pasilan metroaseman varauksen rakennuttajan valinta

Artturi Lähdetie esitteli johtokunnalle:

Pasilan keskustakortteliin rakennetaan varaus metroaseman
toteuttamiselle aikaisintaan 2040-luvulla. Metroasema liittyy Töölön
metron yleissuunnitelmaan. Keskustakortteli rakennetaan vuosina
2014-2021.

HKL:ltä peritään kiinteistöstä rakennuskuluja, vaikkei kiinteistö käsittääkseni tule HKL:n hallinnoitavaksi ja sitä tullaan käyttämään aivan muuhun tarkoitukseen toistaiseksi.

Infra 4) Kuusmiehentien joukkoliikennekadun rakennuttaminen

Esityksen mukaan.

Infra 5) Lausunto HSL:n liityntälinjastosuunnitelmasta

Esityksen mukaan.

Infra 6) Selvitys selvityksistä metroasemien turvallisuudesta

Artturi Lähdetie esitteli metaselvityksen tuloksia ja kertoi turvallisuusjärjestelmien yhteisen tieto- ja käyttäjärajapinnan kehittämisen tarpeesta.

Ehdotetut parannukset turvallisuuteen liittyvät savunhallintaan, palo-osastointiin, poistumisturvallisuuteen, pelastuslaitoksen toimintaedellytyksiin ja palosuojatasoihin.

Merkitsimme selvityksen tiedoksi.