Sähköpyörätuolien kielto hämmentää HSL:n asiakkaita

”Sähkömopedeja, joissa on erillinen ohjaustanko, ei kuljeteta busseissa, raitiovaunuissa eikä metrossa, koska ne eivät mahdu pyörätuoleille varattuun tilaan liikennevälineissä.”

Näin lausuu HSL:n esteettömyysohje, joka on hämmentänyt ohjaustangollisella sähköpyörätuoleilla liikkuvia matkustajia. HSL:n linjauksen myötä heitä ei nimittäin enää oteta kyytiin, vaan vaaditaan poistumaan bussista ja raitiovaunusta. Tämä on erikoista siihen nähden, että invalidien käyttämät sähkömopedit ovat olleet ennen tervetulleita.

Asian otti kanssani puheeksi espoolainen vammaisasiain aktiivi Marko Hento, joka on ollut innokas esteettömyyssuunnittelun puolestapuhuja. Hänen verkostojensa mukaan nämä sähkömopot ovat raitiovaunuihin mahtuneet aivan hyvin, ja ovat kooltaan lähinnä verrattavissa isoihin lastenvaunuihin, joita usein näkee liikenteessä.

sähkömopo
Ohjaustangollinen sähköpyörätuoli, eli ”sähkömopo”.

 

Lähdin siis selvittämään, mistä uusi sääntö oikein juontaa. Teknisesti esteitä ei tulisi olla, koska laitteet mahtuvat ainakin käytännössä, painorajojen ei uskoisi ylittyvän ja laitteessa on omat jarrut ja turvajärjestelmät.

Koska istun raitiovaunu- ja metroliikenteen tuottajaorganisaatio HKL:n johtokunnassa, tiedustelin HKL:n raitioliikenteen johtaja Pekka Sirviöltä asiaa, joka ryhtyi selvitystoimiin. Liikennepäällikkö Eija Tuomonen vahvisti, että kuljettajat noudattavat HSL:n ohjeistusta, ja että HKL:ssä on eletty uskossa, että laitteet ovat sallittuja. Lähestyin siis HSL:ää.

HSL:n liikennepalveluosaston johtaja Reijo Mäkinen ei osannut suoralta kädeltä kommentoida asiaa, mutta ohjasi insinöörille, jonka vastausta odottelen. HSL:n puolelta sen sijaan arvailtiin, että ohjeistus voisi liittyä bussien osalta rampin painorajaan, joka HSL:n omien tietojen mukaan on 300 kg. Sähköpyörätuolien painot liikkuvat siinä 130-150kg luokassa ja niiden pituus on 129 cm + 11 cm turvajalasta. Luulisi siis yhden tällaisen mahtuvan sekä bussin että matalalattiaratikan keskiosaan.

Oma arvaukseni on, että jostain yksittäisestä koko- tai painorajahaasteesta on johdettu kaikkeen kalustoon ohje, joka ei vastaa arkikokemusta. HKL:n puolella olemme asiasta lähinnä ihmeissämme. Odotan HSL:ltä selvitystä tähän hämmennykseen.

2000px-Radio_waves_hazard_symbol.svg

Yksi tutkija käenpesästä – Kodin sähkölaitteiden säteilyvaara on huuhaata

Edit: Artikkelini on saavuttanut odotettua laajemman julkisuuden ja herättänyt kritisoimani liikkeen huomion. Kohun seurauksena YLE on muuttanut artikkeliaan ja pahoitellut tapahtunutta. Pieni voitto sekin, vaikka vahinko on tapahtunut.

”Lähdekritiikkimme ja julkaisuprosessimme petti. Voin vain pahoitella. Korjasimme juttua heti kun huomasimme, mutta sosiaalisessa mediassa asiat lähtevät leviämään nopeasti, ja virhe ehti tapahtua”
– YLE Alueet -päällikkö Jyri Kataja-Rahko

—————–

Tietojenkäsittelytieteen tohtori Mikko Ahonen on jälleen päässyt maakuntamediaan (YLE Tampere) leikkimään aaveenmetsästäjäantennilla ja pelottelemaan kansaa kodin sähkölaitteiden säteilyvaaroilla. Ahosta tituleerataan artikkelissa tutkijaksi. Toimittaja ei tajunnut kysyä, minkä tieteenalan asiantuntija Ahonen onkaan, koska ”onhan tohtori nyt sentään tohtori”. Hänellä ei ole asiaankuuluvan alan muodollista pätevyyttä, jota kannattaisi edellyttää kun päästetään ihminen puhumaan tieteen näkökulmasta outouksia valtiolliseen joukkotiedotusvälineeseen. Ahonen on tunnettu ”tapaus”.

Asia on osa paljon isompaa vyyhtiä. Suomessa on syntynyt sähkölaitteiden ”säteilyvaaroista” puhuvien kiertävien myyntimiesten kaarti, joka ensin pelottelee asiaan perehtymättömiä ihmisiä tekemään ”säteilymittauksen” kotiinsa. Älyttömille asetuksille säädetty mittari näyttääkin että ”onpas paljon säteilyä”, minkä jälkeen on hyvä myydä uhreille talo täyteen epämääräistä roinaa, joka mukamas suojaa sitten tämän säteilyn vaaroilta – kaikkea satojen eurojen pöytälampuista tuhannen euron verhoihin.

Missään vaiheessa ei esimerkiksi kerrota uhreille, että:

  • mikrowatti (tehoyksikkö watin miljoonasosa) on täysin järjetön skaala mitata arkiympäristössä oikein mitään; kodin tavallisten lamppujen tehot liikkuvat 15-40 watissa, eli 15 000 000 – 40 000 000 mikrowattissa. Onpas isoja lukuja, oho. Yhtä lailla järjetöntä olisi mitata kodin lämpötilavaihteluita Celcius-asteiden tuhannesosissa ja huolestua vaihtelusta. Säteilyaltistusta mitataan wateissa per neliömetri.
  • ”säteily” voi sanana tarkoittaa hyvin paljon eri asioita fysiikassa kuin miten sana arkisesti käsitetään. Arkikielessä säteilystä puhuttaessa tarkoitetaan ns. ionisoivaa säteilyä, jota erittyy esimerkiksi radioaktiivisista aineista ja jota osuu maapalloon avaruudesta käsin. Ionisoiva säteily on vaarallista ilmiselvistä syistä, koska se muuttaa atomien koostumusta kun se osuu aineeseen. Radioaallot ja muu arkinen radioaaltoliikenne ei ole ionisoivaa säteilyä ja täysin eri energiamäärän omaavaa, eikä se siten voi myöskään aiheuttaa samoja ongelmia. Säteilystä puhuminen yhtenä asiana on kuin puhuisi lämpötilasta yhtenä asiana, eikä näkisi eroa huoneenlämmön ja auringon ytimen lämmön välillä; yksi kun on meille mukavaa ja toisessa emme edes huomaisi yhtäkkiä haihtuvamme.
  • että kodin arkisilta sähkömagneettisilta kentiltä on ihan turha suojata itseään, koska ne eivät ole meille (osoitetusti) terveysvaikutuksellisia.

Mistä oikeasti on kyse?

Sähköallergia tai -yliherkkyys ovat termejä, joilla epämääräistä stressioireilua ilmentävä ryhmä ihmisiä alkoi kutsumaan oireiluaan joskus 90-luvun alussa. K.o. henkilöt ovat itse päättäneet, että oireet johtuvat sähkölaitteista. Ongelma on, että henkilöt yrittävät selittää oireiluaan kuvauksilla, jotka ovat ristiriidassa k.o. sähkölaitteiden teknisen toiminnan kanssa ja jotka yleensä ilmentävät heikko ymmärrystä sähkömagneetiikan (heidän termeillään säteilyn) fysiikasta ylipäätään. Samalla he eivät tutkitusti reagoi sellaisiin kenttiin, joista he eivät ole tietoisia. Tiedemaailman konsensus on se, että sähkölaitteet eivät selitä heidän oireiluaan, vaikka itse oireilu on henkilöille hyvin todellisia. He ovat kuitenkin täysin vakuuttuneita, että syypäät ovat puhelimet, radiot ja muu kuluttajaelektroniikka. Monet heistä ovat vakuuttuneita, että elektroniikkateollisuus on salaliitossa peitelläkseen sähkölaitteiden suuria vaaroja ja hiljentääkseen heidät. Mikko Ahonen ja Erja Tamminen ovat kuuluisia esimerkkejä liikkeen aktiiveista.

Internetin ja sosiaalisen median käytön yleistymisen myötä sähköallergialiike on saanut uuden kanavan levittää harhakäsityksiään. Liike on myös muuttanut toimintatapojaan ja lähtenyt eräänlaiselle hyökkäyskannalle.

90-luvulla ja 2000-luvun alussa liikettä leimasi ennen kaikkea sähköallergikoiksi itsensä lukevien koetuista oireista kertominen self-help -tyylisissä kirjoissa ja Tupperware-kutsuja muistuttavissa tilaisuuksissa. Liike ei juuri saanut ääntään kuuluviin new age -piirien ja muiden haavoittuvaisten ryhmien ulkopuolella. 2010-luvulla liike on ottanut toisen lähestymistavan; sen keulahahmot käyvät erilaisissa yleisötapahtumissa puhumassa kotielektroniikan sähkömagneettisten kenttien säteilyvaaroista etenkin lapsille ja joskus jopa myyvät erikoisia vempaimia, joiden väitetään suojelevan k.o. ”vaaroilta”. Menettely muistuttaa lähinnä amerikkalaisia herätyssaarnaajia ja vempainmarkkinointihuijauksia.

Uusimpana ilmiönä on se, että suomalaiset liikkeen edustajat pyrkivät mediaan siellä, missä rima on matalin, joka vaikuttaa olevan maakuntamedioiden toimitukset, joilta jostain syystä vaikuttaa tyystin puuttuvan lähdekritiikki. Siellä äänensä saa kuuluviin yksisarvisia palvovat ja enkeleille puhujat ikäänkuin alansa neutraaleina asiantuntijoina. Median tasapuolisuusharhasta tiedeuutisoinnissa on kirjoittanut hyvin Vesa Linja-aho.

Ongelma ei ole siinä, että ihmiset saavat uskoa oireidensa selittyvän juuri niillä tekijöillä, jotka ovat saaneet päähänsä, vaan se, että erityisesti haavoittuvaisessa elämäntilanteessa olevat ihmiset ilman fysiikan ja lääketieteen sivistystä ovat otollisia uhreja tälle ajatukselle. Kun ihminen saa päähänsä jotain tällaista, hän ei enää ole vastaanottavainen hoidoille, jotka selitetään toisella syy-seuraus -suhteella. Ihmismieli, jolla ei ole tieteen tuntemukseen perustuvaa suojaa, haluaa uskoa ”yksinkertaisiin” selityksiin vaikeista asioista, jotka sitä paitsi tarjoavat omasta itsestään ulkopuolisen syyn ongelmille. Tämä pätee niin yhteiskunnallisiin kuin henkilökohtaisiinkin ongelmiin. Tällaiset ideat käyttäytyvät memeettisesti. Siksi on vastuutonta antaa joukkoviestimet ilmiön levittämisen käyttöön, koska ihmiset ihan oikeasti alkavat selittää ihan mitä tahansa oireitaan sillä. Media siis levittää epidemiaa.

Miksi sähköherkkyys ei voi olla sitä, mitä sen väitetään olevan?

Allergiat ja yliherkkyydet tietyille aineille kuten ruoka-aineille ovat seurausta kehon immuunijärjestelmän väärästä reaktiosta vieraita aineita tai omaa kehoa kohtaan. Solut hyökkäävät ”tunkeutujan” kimppuun. Valoyliherkkyyden mekanismi on vastaava; geneettisestä tai muusta syystä keho reagoi tuottamiinsa ihon valoon reagoiviin molekyyleihin. Näistä seuraa ihottumaa. Itse valo ei siis ole aiheuttaja, vaan ainoastaan laukaisee piilevän reaktion ihossa.

Sähköallergiasta kärsivät valittavat useimmiten päänsärystä, akuutista pahoinvoinnista, sydämentykytyksestä, muistiongelmista ja huimauksesta. Kasvojen iho-oireista puhuminen on lähinnä pohjoismainen ilmiö. Tämä oirekuvaus ei sovi yhteen allergioiden ja muiden yliherkkyysoireiden kanssa.

Arkiset sähkömagneettiset kentät ovat ensinnäkin erittäin heikkoja tehoiltaan verrattuna esim. auringonvaloon ja toisaalta kehon solut eivät reagoi niihin merkityksellisellä tavalla. Kun radioaallot osuvat kehon pintakudoksiin, niiden energia muuntuu värähtelyin lämmöksi vastaavalla tavalla kuin äänen liike-energia. Tämä lämpöero on niin pieni, että sitä on jo vaikea mitata. Huomattavasti suurempi lämpövaikutus on toisen ihmisen hengityksellä samassa huoneessa. Voimme siis todeta, että arkinen sähkömagneettinen säteily ihmiseen osuessaan ei yksinkertaisesti fysiikan lakien mukaan voi aiheuttaa väitettyjä oireita, eikä se voi olla peruste pitää tavallisia kännyköitä, langattomia verkkoja tai muita kodin sähkölaitteita terveysriskeinä väitetyllä tavalla. Se ei myöskään ole syy ryhtyä maalaamaan kotiasi metallimaaleilla tai poistamaan kouluista tietokoneet tai tietoverkot.

Liikkeen puolestapuhujat ovat keksineet ovelan termin, ”varovaisuusperiaatteen”. Varovaisuusperiaate on keino yrittää luoda käänteinen todistustaakka; että muun maailman täytyisi joka ikistä vempainta kohden todistaa, että ne eivät voi aiheuttaa terveysriskejä ennen kuin niitä saisi käyttää missään. Sehän kuulostaa kivalta, että varmistuttaisiin aina siitä, että kouluun asennettavat laitteet eivät aiheuta lapsille haittaa. Käytännössä asioita on mahdotonta tutkia noin; ainoastaan jo tunnettujen vaaratekijöiden olemassaolo voidaan testata. Tässä piileekin juoni; sähkömagneettisten kenttien voimakkuutta on säädelty jo kauan ihan siksi, etteivät laitteet sotkisi toistensa toimintaa, ja kaikki arkinen elektroniikka toimii jo valmiiksi pikkuriikkisellä tasolla noista raja-arvoista. Nämä raja-arvot ovat kaukana siitä tehosta, jolla ihmisen merkityksellisiä fysiologisia vaikutuksia voisi odottaa. Lisäksi kuvatut oireet eivät vastaa niitä vaikutuksia joita voimakkailla sähkömagneettisilla kentillä olisi ihmiskehoon – niitä kun on tutkittu ihan muihin tarkotuksiin paljon.

Mikä voisi selittää oireet?

JOS oikeasti halutaan etsiä hypoteettisiä selityksiä sähköallergikoiden oireille, täytyisi ensin päätellä mikä heidät erottaisi fyysisesti muista ihmisistä, jotka eivät kärsi vaivasta. Heillä täytyisi käytännössä olla todella erikoisia soluja tai aineita kehossaan, jotka ensin reagoisivat ihokerroksessa tai silmien kautta todella poikkeavalla tavalla arkisiin sähkömagneettisiin kenttiin ja lisäksi näiden solujen tai aineiden tulisi kyetä laukaisemaan verenpainemuutos tai suora hermostoon vaikuttava muutos, joka selittäisi oireet. Lisäksi vaikutuksen täytyisi olla hidas laukeamaan ja poistumaan JA sitä paitsi jo kliinisissä sokkokokeissa testattujen täytyisi olla suurilta osin teeskentelijöitä tai luulosairaita, koska on jo todettu, että jo testatut sähköallergikot oireilevat niin kauan kun uskovat sähkökentän olemassaoloon, vaikkei sitä olisi kytketty päälle, nk. nosebo-ilmiön mukaisesti. Pidän tällaista hypoteesiä hyvin ongelmallisena, koska se tarkoittaisi sähköallergialiikkeen koostuvan sekaisin osin aidosti poikkeuksellisesta ruumiillisesta ongelmasta kärsivistä ja silti merkittävin osin teeskentelijöistä tai luulosairaista. En ole ihan niin kyyninen.

Kun yhdistetään kaikki, mitä ongelmasta ja sen hoidosta on tutkittu ja tiedetään, on paljon todennäköisempää, että sähkölaitteista tietoisena oleminen tai niiden näkeminen on se, joka oireilun laukaisee. Silloin taudinkuva vastaisi hyvin jo tuntemaamme ilmiötä, jossa selittämättömästi oireilevat henkilöt jotain kautta ehdollistuvat assosioimaan tiettyjä ärsykkeitä oireiluun ja sen seurauksena ryhtyvät välttämään ärsykkeiden kohtaamista. Tätä tukee myös se, että sähköallergikoille yleensä myytävät suojausvempaimet eivät tosiasiallisesti tee mitään järkevää, mutta vaikuttavat silti auttavan ainakin aluksi. Plasebohoito siis toimii, ja oireilu vastaa noseboon.

On jo todettu, että potilaiden onnistunein hoitomuoto välttelykäyttäytyminen poisluettuna on kognitiivinen terapia, jolla pyritään purkamaan potilaan ehdollistuminen oireista liittymättömiin ärsykkeisiin. Näin he pääsevät asteittain takaisin normaaliin elämään, pois välttämiskäyttäytymisestään.

Kaikki tämä tarkoittaisi sitä, että sähköallergikot kärsivät jostain aivan muista sairauksista, ja että heidän oma vakuuttuneisuutensa syy-seuraus -suhteesta on este heidän asianmukaiselle hoitamiselleen. Tärkeä huomio on myös se, ettei ihmisiä tule altistaa sähköallergikoiden arvailuille, koska se saa valmiiksi oireilevat selittämään oireitaan tavalla, joka pahentaa heidän sairasteluaan.

Lisäys: Huomioita kommenttiosion keskusteluihin:

Syy miksi kritisoin Mikko Ahosen tituleeraamista tieteelliseksi asiantuntijaksi YLEn artikkelissa on se, että jos aiotaan päästää ihminen kertomaan tiedemaailman kannalta hyvin erikoisia väitteitä mediaan ikään kuin tieteen edustajana, häneltä tulisi edellyttää vastaavasti hyvin erikoista ymmärrystä aihealueesta.

Vastaavasti minua on ihan turha yrittää diskreditoida sillä, etten itse omaa fysiikan tutkintoa, koska minä en tee mitään erikoisia väitteitä. Päinvastoin, artikkelissani kuvaamani seikat ovat pääasiassa ns. yleistä tietoa ja ne voi todentaa halutessaan vaikka fysiikan oppikirjoista. En toista tässä kenenkään muun näkemyksiä niin kuin D. Leszczynski yrittää antaa ymmärtää, vaan artikkelini on oma tiivistelmäni tieteen valtavirran näkemyksistä, joita oma fysiikantuntemukseni edustaa. Jos nämä näkemykset tai fysiikantuntemukseni haluaa riitauttaa, on vastassa koko tiedeyhteisö. Artikkelini fysiikan on vahvistanut jo omatoimisesti sekä fysiikan professori että tohtoriopiskelija.

”Asiantuntijana voin vahvistaa, että Lilja Tammisen kirjoituksessa faktat ovat todellakin kohdallaan, myös tieteelliset sellaiset. Jos ne eivät miellytä niin vika on lukijassa. Faktoja ei voi sivuuttaa mielipiteillä.”
Tapio Ala-nissilä, fysiikan professori
Aalto-yliopiston teknillisen fysiikan laitos

Lisäksi totean, että vaikka joku päivä löydettäisiinkin poikkeavia solubiologisia reaktioita radioaaltoihin tietyssä ihmisryhmässä, eivät ne näillä näkymin kuitenkaan voisi selittää sähköallergikoiden värikästä oireiden kirjoa. Se nimittäin vaatisi vielä lisäksi erittäin kompleksisen oireiden syntymekanismin, että kaikki väitetyt oireet selittyisivät. Se on hyvin epätodennäköistä.

Yhtä lailla ei solujen koeputkialtistuksesta voi ongelmattomasti vetää johtopäätöksiä ihmiskehosta, eikä koeputkialtistuksella voi suoraan selittää väitettyjen neurologisten oireiden syntyä. Jos haluaa lukea tutkimuksia aiheesta, kannattaa olla tarkkana sen suhteen, mitä tutkimustulos oikeastaan tarkoittaa kun se suhteutetaan tutkimusasetelmaan.

Blogaan rahasta

Lukijoillani on nyt ensimmäistä kertaa mahdollisuus tukea vaalikampanjaani ja samalla saada uutta sisältöä luettavaksi. Sivustoni on kasvanut 147:n kirjoituksen kokoelmaksi, jonka artikkeleita luetaan vuosittain noin 100 000 kertaa. 

Lahjoittamalla vähintään 100 € eduskuntavaalikampanjaani ja antamalla aiheen, kirjoitan siitä blogikirjoituksen. Aiheen päätät sinä, sisällön ja tarkan näkökulman päätän minä. Suoria mainoksia en ota käsiteltäväkseni näin, mutta blogini sivupalkkiin voi sopimalla saada sivuston henkeen sopivan mainoksen.

Aihe voi olla periaatteessa mitä vain – kansantaloudesta tieteellisen tutkimuksen popularisointiin, musiikista visioihini lainsäädännön kehittämisestä. 

Lahjoita vähintään 100 euroa kampanjaani tilisiirrolla tilille FI39 5720 9920 0507 46 ja laita viestiksi ”Blogikampanja: <aihe lyhyesti>” TAI lahjoituslomakkeella ja lähetä ruutukaappaus verkkopankin vahvistuksesta sähköpostilla minulle -> [email protected], niin kirjoitan viiden vuorokauden sisään aiheesta blogiini. (Ilman ruutukaappausta maksun vahvistamisessa menee kohtuuttoman kauan, jopa 2 viikkoa.)

Kommenttiosiossa voi esittää lisäkysymyksiä. Eduskuntavaalit pidetään huhtikuussa 2015.

Poliitikko joutui onnettomuuteen, katso kuvat!

Päivi Räsäselle (kd) kävi tänään ikävästi automatkalla, vaikkei vakavia vahinkoja syntynyt. Helsingin Sanomat julkaisi kuvan siitä, kun Räsänen tuotiin ambulanssilla sairaalaan.

Ei, minulla ei ole kuvia tästä.

Median funktio vapaassa ja demokraattisessa yhteiskunnassa on valvoa vallankäyttäjien vallankäyttöä, argumentointia ja retoriikkaa. Usein näin tehdääkin, mutta joskus vallankäyttäjän ja yksityishenkilön roolit sumenevat toimittajien silmissä.

Jatka lukemista Poliitikko joutui onnettomuuteen, katso kuvat!

Demokratia ei tarvitse ajatuspoliiseja mutta tiede tarvitsee vertaisarviointia

Jyväskylän yliopiston kasvatustieteen professori Tapio Puolimatka on joutunut yliopistonsa tarkastelun kohteeksi sen jälkeen, kun keväällä 2014 julkaisin läpikäyntini hänen sukupuolineutraaliin avioliittoliittolakiin liittyvästä lausunnosta eduskunnan lakivaliokunnalle. Väitteeni lausunnosta saivat Jyväskylän yliopiston huolestumaan maineestaan. Yliopisto käynnisti selvityksen Puolimatkan tieteellisen ilmaisun laadusta.

Jatka lukemista Demokratia ei tarvitse ajatuspoliiseja mutta tiede tarvitsee vertaisarviointia

Koneelle puhuminen on noloa – mitä seuraavaksi?

En juuri kirjoita viihteellisemmistä aiheista, mutta sitä on kaivattu, joten yritän. Minulla nimittäin sattuu olemaan kosketusnäyttöjen käytöstä syntynyt ranteen tulehdus.

Tulevaisuusfiktiossa esitellään usein unelmina käyttöliittymiä, jotka todellisuudessa kuitenkin ovat äärimmäisen epäkäytännöllisiä. Suurin yhdistävä tekijä on, että ne vaikuttavat pintaraapaisulla siisteiltä. Joskus kuitenkin yritetään kaupallistaa näitä populaaritieteiselokuvien keksintöjä, koska niillä ainakin saa huomiota. Valitettavasti joskus jopa kuluttajille, virkamiehille ja poliitikoillekin myydään asioita imitoimalla scifiä. Kaikki muistanevat sosiaalisen median ”Solar Roadways”-kuhinan. Idea osoittautui nopeasti älyttömäksi kun teki vähän laskelmia.

 

Jatka lukemista Koneelle puhuminen on noloa – mitä seuraavaksi?

Taloussanomien talousmyytit, elvytys ja talouskuri

Autioituneet keskisuuret kaupungit ovat Suomen maaseudun menetetty tulevaisuus. Kuvalähde.
Autioituneet keskisuuret kaupungit ovat Suomen maaseudun menetetty tulevaisuus. Kuvalähde.

Näihin talousmyytteihin suomalaiset haksahtavat, kirjoitti Taloussanomiin toimittaja ja vasemmistokirjailija Mikael Brunila lauantaina 27. joulukuuta. Artikkeli on luonteeltaan enemmän ideologinen manifesti kuin varsinainen asiantuntijahaastattelu. Käyn nyt läpi nämä esitetyt myytit ja artikkelin kahden ensimmäisen argumentin ongelmat omasta näkökulmastani, joka edustaa hieman valtavirtaisempaa taloustieteellistä näkemystä. Pisteet Brunilalle täytyy toki antaa esille tuomastaan tosiasiasta, että kasvukeskusten ulkopuolella etenkin omakotitalojen arvot tulevat selvästi laskemaan väestön siirtyessä kaupunkeihin.

Jatka lukemista Taloussanomien talousmyytit, elvytys ja talouskuri

Automaattimetron tuomiopäivä, finale

Tänään klo 16 HKL:n johtokunta, jossa istun kahden muun puoluetoverini Otso Kivekkään (pj) ja Kari Kälviän kanssa Vihreiden mandaatilla, piti pitkään pohjustetun finaalikokouksensa Helsingin metron ja länsimetron automatisaatiosta, jossa pohjaesityksenä oli sopimuksen purku Siemensin kanssa.

Thkl-johtokuntaaustalla on johtokunnan ja virkamiehistön tulkinta, että Siemens on rikkonut automatisoinnista tehtyjä sopimuksia. Katson itse, että HKL on monesti, pitkään ja hartaasti pyrkinyt antamaan Siemensille aitoja mahdollisuuksia kääntää farssiprojekti menestykseksi ja jopa yrittänyt pelastaa Siemensin kasvot toistuvasti myöhästyneessä projektissa. Olemme tarjonneet avointa kättä, mutta siihen on vastattu hiljaisella torjunnalla ja tyhjillä lupauksilla. Juna ei odota loputtomiin.

Siemens on esittänyt johtokunnalle sähköpostitse…..eriävän mielipiteen.

Päivitys:  HKL:n johtokunta päätti oikeuttaa HKL:n purkamaan metron automatisoinnin sopimukset. Päätöstiedote on luettavissa HKL:n sivuilla.

Olemme tehneet Suomen julkisten hankintojen historiaa, kävi miten vain.

Johtokunnan puheenjohtaja Otso Kivekäs on julkaissut kattavan historiikin automaaattimetrosta blogissaan.

Minut tavoittaa tarvittaessa puhelinnumerosta 040 2477 928.

MTV Push Helsinki – minne rahat katosivat?

Yleensä kun kunnallishallinto sekaantuu liike-elämään, tulokset ovat kurjia. Tästä tuoreena esimerkkinä toimii Music Television:in MTV Push Helsinki -tapahtuma, jota Helsingin kaupunki, OKM ja TEM tuki 850 000 eurolla hakeakseen Helsinkiin European Music Awards -gaalan. No, eipä tullutkaan. Höhlästähän vetivät. Kuka olisi arvannut? Viacom vielä kehtasi perustella, että EMA-hanke kaatui Helsingin hotellitarjontaan.

Oikeastihan tämä on vain osa suurempaa ilmiötä, johon maailman pienemmät kaupungit usein sortuvat. Tällaisia pieniä ja isoja flopanneita Guggenheimeja on riittämiin ympäri maailmaa. Mainittakoon, että Suomen vetovoimaisimmat luomuilmiöt Ravintolapäivä ja Flow ovat joutuneet toimimaan ruohonjuuritasolla, kun miljoonia syydetään viemäriin. Disneyland-syndroomasta voi lukea aiemmasta artikkelistani.

Jatka lukemista MTV Push Helsinki – minne rahat katosivat?

HKL 17/2014: Lopun ajat

Infra 1) Itäkeskuksen metroaseman liukuportaan korjauksen lisätyövaraus
Esityksen mukaan

Hallinto 1) Varikkotilojen vuokraaminen HelBus:ille
Vuokrataso on käypä ja markkinaehtoinen. Esityksen mukaan.

Tj 2) Eteneminen automaattimetrohankkeessa

Olemme johdossa saavuttaneet konsensuksen siitä, mikä hankkeen loppuratkaisu suurinpiirtein on. Varsinainen päätös jätettiin pöydälle ensiviikolle, jotta varmistamme sillä välin kaupunginhallituksen olevan kartalla.

Esitän tässä omia näkemyksiäni HKL:n johtokunnan jäsenenä, joita tulen soveltamaan äänestettäessä johtokunnassa.

Jos Siemens olisi omatoimisesti lähestynyt meitä vielä muutamia kuukausia sitten kustannusperusteisella allianssimallilla, olisi vastaanotto ehkä ollut toinen. Kuitenkin tällainen viime kädessä keksitty ja puskan takaa apulaiskj. Saurille esitetty ja valmistelematon etenemismalli part deux ei luo esitetyssä muodossa luottamusta Siemensin asiakkuushallintaan ja työskentelykulttuuriin. Siemens on ollut hyvin kirjoilla johtokunnan epäilyistä ja aikomuksista, ja yhtiöllä olisi ollut valtavaati aikaa valmistella vaihtoehtoja. Näin Siemens ei ole tehnyt, ja otamme nyt selkeämmän otteen projektinhallinnallisesti.

Allianssimalli on ideatasolla kiinnostava, mutta käytännnön toteutus kustannusten seurannan open book -periaatteen kannalta on hyvin ongelmallinen, kun kyse erityisalan teknologiasta ja immateriaalipalveluista, joita vielä pitäisi sovittaa hankintalakiin ja olemassaolevaan kilpailutettuun sopimukseen. Muokkaamalla projektin kannustinrakennetta ratkaistaan sitäpaitsi vain osa ongelmista.

Siemens toivoi jatkoa neuvotteluihin tammikuun loppuun, mutta kyllä se lisäajan lisäajan lisäaika selitellä on jo mennyt. Kuukausi viivettä maksaa kaupungille n. 15 miljoonaa euroa. Perjantaina 28.11. Siemensin johtoa saapuu Saksasta ja Suomesta ja Siemensillä on käytännössä alle viikko aikaa kertoa sen, mitä haluavat omalta osaltaan kertoa neuvotteluissa jos haluavat vaikuttaa loppuratkaisun muotoon. Miten päin tahansa, nykyinen meno loppuu.

Johtokunta pitää ylimääräisen kokouksen 4.12. klo 16, joka on päällekäin Siemensin jokavuotisten suurbileiden kanssa. Se ei tosin haittaa, koska Siemens jätti minut pois kutsulistalta.