Poliittisten nuorisojärjestöjen tukipäätöksistä olen aiemmin julkaissut asiakirjoja  ja ehdottanut uutta ei-tarveharkintaista ja objektiivista tukikannatusmallia tukien laskemiselle. Mallini on toistaiseksi jäänyt kohtalaisen vähäiselle huomiolle keskustelussa, ehkä sen teknisluontoisen ratkaisunsa vuoksi. Seuraava kirjoitukseni tulee koskemaan mallia perusteellisemmin.

Lähtökohtaisesti pidän puolueiden nuorisojärjestöjen tukemista julkisista varoista kyseenalaisena niinkuin myös nykyistä puoluetukimallia. Olen silti valmis hyväksymään käytännöllisyyden merkeissä nuorisojärjestöjen julkisen rahoituksen jos se tapahtuu oikeudenmukaisesti ja ilman mielivallan mahdollisuutta, koska pidän politiikan plutokratisoitumista vielä pahempana asiana. Tällä hetkellä tuet määräytyvät täysin mielivaltaisesti ja niistä ovat päättämässä edunsaajien edustajat.

Kohu sai alkunsa Sonkin entisen pääsihteeri Mikko Saulin kertoneen julkisuuteen, että OKM:n myöntämät tukisummat perustuvan petokseen. Julkisena salaisuutena kauan pidetty asia sai pontta alleen alakynteen jääneiden järjestöjen aikaisemman protestin vuoksi.

Tämän seurauksena 11.5. Opetus- ja Kulttuuriministeriö vaati poliittisia nuortenjärjestöjä luovuttamaan jäsenluettelonsa ministeriön virkamiehille (HS).  Alempana artikkelissa selvitän miksi tämä menettely on laiton. Samana päivänä Piraattinuoret kieltäytyi luvouttamasta jäsenluetteloaan, vedoten jäsentensä oikeuksiin (YLE). Tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnio totesi 14.5. OKM:n vaatimuksen laittomaksi (HS). 15.5. ministeriö ilmoitti tarkastavansa jäsenluettelot yhdistysten tiloissa (HS). Minulla ei ole oikeustieteellistä koulutusta, mutta harrastan ajantasaisen lainsäädännön lukemista.

Mitä sanoo laki?

Yhdistyslaki (1989/503)

— 11§ Jäsenluettelo

… Jäsenluettelossa olevien tietojen luovuttamisesta muutoin säädetään henkilörekisterilaissa (471/87).

Henkilötietolaki (1999/523)

— 6§ Henkilötietojen käsittelyn suunnittelu

…Henkilötietojen käsittelyn tarkoitukset sekä se, mistä henkilötiedot säännönmukaisesti hankitaan ja mihin niitä säännönmukaisesti luovutetaan, on määriteltävä ennen henkilötietojen keräämistä..

— 8§ Käsittelyn yleiset edellytykset

1) rekisteröidyn yksiselitteisesti antamalla suostumuksella;
4) jos käsittelystä säädetään laissa tai jos käsittely johtuu rekisterinpitäjälle laissa säädetystä tai sen nojalla määrätystä tehtävästä tai velvoitteesta;
9) jos tietosuojalautakunta on antanut käsittelyyn 43 §:n 1 momentissa tarkoitetun luvan.

Tietosuojalautakunta ei ole toistaiseksi (census 18.5.2012) antanut viranomaisille lupaa tarkastaa poliittisten yhdistysten jäsenluetteloita. Kyseisten yhdistysten jäsenet eivät taatusti ole suostuneet tietojensa luovuttamiseen viranomaisille eikä luovuttamista ole mainittu yhdistysten säännöissä tai rekisteriselosteessa.

Henkilötietolaki (1999/523)

— 11§ Arkaluonteisten tietojen käsittelykielto

Arkaluonteisten henkilötietojen käsittely on kielletty. Arkaluonteisina tietoina pidetään henkilötietoja, jotka kuvaavat tai on tarkoitettu kuvaamaan:

.. 2) henkilön yhteiskunnallista, poliittista tai uskonnollista vakaumusta tai ammattiliittoon kuulumista;

— 15 § Tilasto

Tilastotarkoituksia varten saa henkilötietoja käsitellä muilla kuin 8 §:n 1 momentissa säädetyillä perusteilla, jos:

1) tilastoa ei voida tuottaa tai sen tarkoituksena olevaa tiedontarvetta toteuttaa ilman henkilötietojen käsittelyä;

2) tilaston tuottaminen kuuluu rekisterinpitäjän toimialaan; sekä

3) tilastorekisteriä käytetään vain tilastollisiin tarkoituksiin eikä siitä luovuteta tietoja siten, että tietty henkilö on niistä tunnistettavissa, ellei tietoja luovuteta julkista tilastoa varten.

— 16 § Viranomaisen suunnittelu- ja selvitystehtävät

Suunnittelua ja selvitystä varten viranomainen voi muilla kuin 8 §:n (Tutkimus) 1 momentissa säädetyillä perusteilla kerätä ja tallettaa henkilötietoja viranomaisen henkilörekisteriin noudattaen soveltuvin osin, mitä 14 §:ssä säädetään.

Suomen laki siis nimenomaisesti ja yksiselitteisesti kieltää henkilötietojen luovuttamisen yhdistyslain ja henkilötietolain nojalla, koska OKM:n selvityspyyntö ei ole yksiselitteisesti luokiteltavissa 15§:n tilastoinniksi tai 14§:n tieteelliseksi tutkimukseksi. OKM:n vaatimus jäsenluettelon luovuttamisesta on siis räikeästi lain hengen ja tarkoituksen vastainen, ja käsittääkseni oikeuskäytännössä ennenkuulumaton. Sivistyneessä oikeusvaltiossa viranomainen ei voi vaatia mitä vain.

Samaa mieltä kanssani on Helsingin yliopiston oikeustieteen professori Kaarlo Tuori verkkouutisten haastattelussa.

“Ministeriön oikeudellinen pohja on horjuva. Tämä on iso periaatteellinen kysymys. Sama asetelma voisi tulla eteen vaikkapa seksuaalivähemmistöjen tai uskonnollisten järjestöjen kohdalle, Tuori sanoo Verkkouutisten haastattelussa.”

Tietosuojavaltuutetun toimisto on julkaissut ohjeistuksen yhdistyksen jäsenluetteloiden ja henkilötietolain suhteesta. [PDF]

Ohjeistuksessa todetaan yksiselitteisesti, että:

HetiL 12 § 7 kohdassa säädettävä poikkeus, jonka mukaan arkaluonteisten tietojen käsittelykielto ei estä uskonnollista, poliittista tai yhteiskunnallista vakaumusta koskevien tietojen käsittelyä vakaumusta edustavien yhdistysten ja muiden yhteisöjen toiminnassa, jos:
• tiedot koskevat näiden yhdistysten tai yhteisöjen jäseniä taikka henkilöitä, joilla on niihin säännölliset, yhdistysten ja yhteisöjen tarkoituksiin liittyvät yhteydet
• eikä tietoja luovuteta sivullisille ilman rekisteröidyn suostumusta.

sekä

Henkilötietolain lähtökohta on, että henkilötietoja käytetään vain siihen tarkoitukseen, joka on määritelty ennen tietojen keräämistä ja rekisterinpitäjä ei saa luovuttaa rekisteristä tietoja ulkopuoliselle ilman asianosaisen suostumusta. Suostumuksen voi koska tahansa peruuttaa.

On myös täysin samantekevää käykö OKM:n virkamies paikan päällä tarkastamassa jäsenluettelon vai ei, koska se on silti henkilötietolain 3§:n tarkoittamaa henkilötietojen käsittelyä. Tilannetta hämmentää merkittävästi seuraava valtionavustuslain pykälä, jonka määritelmän voi löyhästi katsoa koskevan nuortenjärjestöjen valtiontukea, mutta asiasta tulisi saada ennakkotapaus korkeimmasta oikeudesta. (kts. Apajalahden kommentti)

Valtionavustuslaki (2001/688)

— 16§ Tarkastusoikeus

Valtionapuviranomaisella on oikeus suorittaa valtionavustuksen maksamisessa ja käytön valvonnassa tarpeellisia valtionavustuksen saajan talouteen ja toimintaan kohdistuvia tarkastuksia. Jos valtionavustus on myönnetty 7 §:n 2 momentissa säädetyllä tavalla käytettäväksi valtionavustuspäätöksen mukaista käyttötarkoitusta toteuttavan muun kuin saajan hankkeeseen tai toimintaan, valtionapuviranomaisella on oikeus tarvittaessa tarkastaa valtionavustuspäätöksen mukaista toimintaa tai hanketta toteuttavan taloutta ja toimintaa. Valtionapuviranomainen voi päätöksellään valtuuttaa toisen viranomaisen tai ulkopuolisen tilintarkastajan suorittamaan 1 momentissa tarkoitettuja tarkastuksia. Tilintarkastajan tulee olla tilintarkastuslaissa (936/1994) tai julkishallinnon ja -talouden tilintarkastajista annetussa laissa (467/1999) tarkoitettu hyväksytty tilintarkastaja tai tilintarkastusyhteisö. Tilintarkastusyhteisön on nimettävä tarkastuksesta vastuullinen tilintarkastaja. Ulkopuolinen asiantuntija voi valtionapuviranomaisen pyynnöstä avustaa tarkastuksessa. Tilintarkastajaan ja ulkopuoliseen asiantuntijaan sovelletaan hallintomenettelylakia (598/1982), kielilakia (148/1922), viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettua lakia(621/1999) sekä valtion virkamieslain (750/1994) 14 ja 15 §:ää. Tilintarkastajaan ja ulkopuoliseen asiantuntijaan sovelletaan rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä.

Valtionavustuslaki ei yksiselitteisesti sisällytä määritelmäänsä “talouteen ja toimintaan” arkaluontoisten henkilötietojen laaja-alaista ja systemaattista käsittelyä. Näin ollen OKM:n tulkinta laista on erittäin ongelmallinen, huomioiden myös, että henkilötietolaki ei mainitse valtionavustuslakia poikkeuksena. Ainoa tällä tavalla tulkittavissa oleva poikkeus on 12§ 5. momentti, joka ei estä “tietojen käsittelyä, josta säädetään laissa”. Valtionavustuslaki ei kuitenkaan ota lainkaan kantaa henkilötietojen käsittelyyn. Ehdotan, että OKM esittää asian kirjaamista lakiin, koska sillä olisi varsin mielenkiintoisia vaikutuksia muiden valtionavustuksia saavien yhdistysten toimintaan, jotka nauttivat lähes viranomaisstatusta.

Nuorisojärjestöjen tulee tehdä kantelu OKM:n toiminnasta tietosuojavaltuutetun toimistolle lainvastaisesta menettelystä ainakin jäsenluetteloiden luovuttamisvaatimuksessa, koska oikeustieteellisesti kouluttamaton hallitus saattaisi helposti panikoida ja myöntyä vaatimukseen. Kansalaisten on voitava luottaa viranomaistoiminnan laillisuuteen. Asianomainen voi myös haastaa tiedot luovuttaneen järjestön oikeuteen jäsenen henkilötietolain mukaisten oikeuksien ja perusoikeuksien rikkomisesta mikäli epäilee rikoksen tapahtuneen. Jos OKM epäilee nuortenjärjestöjä petoksesta, tulee järjestöistä tehdä rikosilmoitus. Tästä olisi tosiaan hyvä saada ennakkotapaus, sillä jäsenluetteloiden viranomaistarkastukset eivät oleellisesti ratkaise luetteloiden ilmaa (koska jäsenluettelot itsessään ovat virheellisiä) tai tuen myöntämisen mielivaltaa ja jääviyskysymyksiä.

Ongelmatonta olisi, jos OKM:n määrämälle tarkastajalle näytetään suppea versio jäsenluettelosta, josta on esim. poistettu suku- tai etunimet. Jää nähtäväksi tuleeko ministeriö suostumaan siihen.

Ehdottamani tukikannatusmalli ratkaisee kaikki jääviys- ja harkinnanvaraisuusongelmat, on tilastollisesti verrattain luotettava, eikä sementoi järjestöjen valta-asemia nykyisen ja  parlamentaarisen mallin tavoin. Se on määritellyiltä ominaisuuksillaan myös sellainen, että sen toteutuksen laaja kilpailuttaminen pienillä ja keskisuurilla toimijoilla on triviaalia ja sen kustannukset olisivat merkittävästi pienemmät kuin nykyjärjestelmän tuenjaon epäsuhdat suhteessa järjestöjen todellisen toiminnan laatuun ja määrään.