Viime päivinä minulta on tivattu usealta suunnalta autoverosta, joten muotoilen keskitetysti vastauksen ja avaan verotusjärjestelmää.
Autoveron poisto on fiskaalisesti hyvin ongelmallinen ehdotus, mutta sen sijaan voidaan luoda budjettineutraaleja kannustimia, jotka eivät suosi vanhoja ja halpoja autoja niin kuin nykyjärjestelmä. Ei myöskään ole järkevää jatkuvasti romuttaa toimivia autoja, vaan ohjauksen täytyy edistää kestävää kulutusta.
Eduskunnan perustuslakivaliokunta päätti tänään, että kuntien erityisterveydenhoidon vastuiden yms. uudelleenjärjestelypaketti eli ”sote-uudistus” lykätään ensi eduskunnan vastuulle. Perustuslakivaliokunta katsoi, että uudistuksessa oli ristiriitoja perustuslaissa säädetyn kuntien itsehallinnon kanssa. Asiasta uutisoi ensin Helsingin Sanomat.
Sote-uudistuksesta tuli kävelevä Frankensteinin hirviö kun kuntauudistus, jonka varaan käytännössä sote-uudistus rakentui, ei toteutunut tarkoituksenmukaisesti. Nyt meillä on aidosti parempi pohja valmistella uusi sote-uudistus ensi eduskuntakaudella.
Min ”karriär” som självutnämnd talesperson för utstötta unga vuxna fick sin början i början av 2010-talet då jag började lägga märke till en växande grupp unga som helt enkelt givit upp allt hopp om att klara sig i samhället. De isolerade sig från världen så gott de kunde. De var i stark kontrast till medians stereotyp av utstötta unga, som närmast omfattade en bild av slappa unga som hellre drack öl på socialstöd än gick i skola eller på arbete.
”Sähkömopedeja, joissa on erillinen ohjaustanko, ei kuljeteta busseissa, raitiovaunuissa eikä metrossa, koska ne eivät mahdu pyörätuoleille varattuun tilaan liikennevälineissä.”
Näin lausuu HSL:n esteettömyysohje, joka on hämmentänyt ohjaustangollisella sähköpyörätuoleilla liikkuvia matkustajia. HSL:n linjauksen myötä heitä ei nimittäin enää oteta kyytiin, vaan vaaditaan poistumaan bussista ja raitiovaunusta. Tämä on erikoista siihen nähden, että invalidien käyttämät sähkömopedit ovat olleet ennen tervetulleita.
Edit: Artikkelini on saavuttanut odotettua laajemman julkisuuden ja herättänyt kritisoimani liikkeen huomion. Kohun seurauksena YLE on muuttanut artikkeliaan ja pahoitellut tapahtunutta. Pieni voitto sekin, vaikka vahinko on tapahtunut.
”Lähdekritiikkimme ja julkaisuprosessimme petti. Voin vain pahoitella. Korjasimme juttua heti kun huomasimme, mutta sosiaalisessa mediassa asiat lähtevät leviämään nopeasti, ja virhe ehti tapahtua”
– YLE Alueet -päällikkö Jyri Kataja-Rahko
—————–
Tietojenkäsittelytieteen tohtori Mikko Ahonen on jälleen päässyt maakuntamediaan (YLE Tampere) leikkimään aaveenmetsästäjäantennilla ja pelottelemaan kansaa kodin sähkölaitteiden säteilyvaaroilla. Ahosta tituleerataan artikkelissa tutkijaksi. Toimittaja ei tajunnut kysyä, minkä tieteenalan asiantuntija Ahonen onkaan, koska ”onhan tohtori nyt sentään tohtori”. Hänellä ei ole asiaankuuluvan alan muodollista pätevyyttä, jota kannattaisi edellyttää kun päästetään ihminen puhumaan tieteen näkökulmasta outouksia valtiolliseen joukkotiedotusvälineeseen. Ahonen on tunnettu ”tapaus”.
Asia on osa paljon isompaa vyyhtiä. Suomessa on syntynyt sähkölaitteiden ”säteilyvaaroista” puhuvien kiertävien myyntimiesten kaarti, joka ensin pelottelee asiaan perehtymättömiä ihmisiä tekemään ”säteilymittauksen” kotiinsa. Älyttömille asetuksille säädetty mittari näyttääkin että ”onpas paljon säteilyä”, minkä jälkeen on hyvä myydä uhreille talo täyteen epämääräistä roinaa, joka mukamas suojaa sitten tämän säteilyn vaaroilta – kaikkea satojen eurojen pöytälampuista tuhannen euron verhoihin.
