Skip to content

Case Guggenheim: Niitä parempia ideoita

Kirjoitin Guggenheim-aiheesta jo neljä ja puoli vuotta sitten artikkelissani Suomalainen alemmuuskompleksi ja huvipuistoajattelu (2012)On minusta käsittämätöntä, että asiasta väännetään vieläkin.

Guggenheim on parhaan arvaukseni valossa brändinä tyylipuhdasta 90-lukua – siis täysin last season ja ollut sitä jo pidemmän aikaa. Guggenheim-säätiön hallinto on käsittääkseni ollut kriisitilassa vuosikymmenen ja on muutenkin talousvaikeuksissa. Helsinki-Guggis olisi silkkaa pelastavaa hyväntekeväisyyttä säätiölle.

Suomalaista matkailupolitiikkaa leimaa edelleenkin 1900-luvulta asti jatkunut “hei, te ette varmaan tiedä meistä mitään, mutta meillä on tämmöinen hieno saksasta tuotu höyrylaiva, jolla voitte syödä valtion sponsoroimaa wieninleikettä.” -ajattelu. Tulkaa tänne, pliis very much sir!

Tuollaista ajattelua sovelletaan sulkeutuneiden diktatuurien turistienkäsittelyyn, etteivät menisi kotiin kertomaan miten kauheaa siellä Pohjois-Koreassa tai Neuvostoliitossa oli. Ikään kuin haluaisimme häpeässä peittää peräkyläluonteemme – ja vuorata sen tutuilla ulkomaisilla brändeillä, etteivät muut vain erehtyisi pitämään meitä jonkinlaisena Borat-kansana. Juuri tällä logiikalla nykypäivänä hommataan Guggenheimeja, areenoita ja MTV Pushejä.

“Rationaalisen suunnittelun” toimintatapa maabrändin kehittämisessä oli toki ihan kurantti taloudellisesti kehityksessä jäljessä olevissa off-the-beaten-track -maissa ja kaupungeissa vielä jonnekin 1980- tai 1990-luvuille saakka. Rakennettiin kaikenlaisia monumentteja, jotka loivat kaupunkikuvan. Tästä saamme kiittää Mannerheimintien tienposkea Finlandia-talolta stadionille asti. Internet-aikakausi ja matkailutapojen muuttuminen on kuitenkin nähdäkseni monimutkaistanut asiaa paljon.

Toisin kuin verrokkina toimiva Guggenheim-kaupunki “Espanjan Pori” eli Bilbao, Helsinki on kasvavissa määrin sykkivä pääkaupunki ja todellisuudessa hyvinkin eksoottinen paikka juuri sellaisena kuin se on ja elää – ilman keskusjohtoisia hankkeita. Olenkin viimeisen valtuustokauden aikana päätynyt siihen lopputulokseen, että keskusjohdon kyky ylipäätään arvioida tai tuottaa mitään nykyaikana merkittävää ja kuranttia kulttuuria on heikkoa ja heikkenee jatkuvasti.

Tästä hyvänä esimerkkinä toimi MTV Push -puhallus (2014), jonka skaala oli sentään vain n. 750 000 euroa. En haluaisi valtion tai kunnan yksin leikkivän vastaavilla taidoilla 130 miljoonan euron skaalalla. Saisi olla uskottava yksityisen rahan sitoutuminen lopputuloksiin. Suurilla rakennuksilla ja olympialaisilla turisteista maailmalla kilpailevat enää alikehittyneet maat kuten Venäjä ja Kiina, jotka tajuavat, ettei kyseessä ole niinkään taloudellisesti järkevää turismipolitiikkaa kuin maailmankartalle astumista isojen poikien sekaan – siis kallista henkseleidenpaukuttelua.

Nykyiset innovaatiot ja menestysjutut syntyvät hajautetusti kokeilemalla, kuin kultaa kaivamalla – ilman julkisen rahoituksen poliittisia kriteerejä. Flow Festival, Kallion yökerhokulttuuri, Kamome Shokudo (Kahvila Suomi), Helsingin startup-skene – jopa sompasauna – ovat esimerkkejä tällaisista hajautetun päätöksenteon turismihoukuttimista, jotka tuovat maahan joka päivä lentomatkustajia kaukaisilta mailta aina Yhdysvaltoja ja Japania myöten. Ongelma ei ole se, ettei näille annettu kulutettavaa rahaa heti alkuun, vaan se, ettei näitä palkittu onnistumisistaan.

Vaikka itse suhtaudumme poliittiseen tilanteeseemme epäilevästi, oikeastaan monista maista kuten Etelä-Koreasta ja Taiwanista tullaan Suomeen yksinkertaisesti ihastelemaan hyvinvointiyhteiskuntaamme, yhteiskunnallista vakauttamme, alhaista rikollisuutta ja tasa-arvoa. He ihastelevat katukuvaamme, istuvat kahvilaan ja vain tuijottavat ulos ikkunasta. Heille tämä koko juttu on ihmeellinen.

Eikä näitä voi sanoa pelkästään nuorten jutuiksi, kun Helsinkiin ryntää ihmisiä näitä juttuja varten aina 50-vuotiaisiin asti. Tässä maailmassa Guggenheim näyttäytyy äärikonservatiivisena legacy-konseptina, joka ei oleellisesti eroa Ateneumista. Se olisi pitänyt rakentaa 1996.

Mitä siihen parkkipaikkatontille sitten voisi tulla? Jos kaupunki on valmis käyttämään tonttiin 130 miljoonaa euroa 20 vuoden aikavälillä, sillä saa yhtä jos toista kurantimpaa tavaraa ja halvemmallakin. Jos halutaan tehdä poliittisena hankkeena jotain, ennen kaikkea tulisi tehdä jotain uutta ja sellaista, jota muualta ei jo löydy.

  1. Maailman ensimmäinen Internet-kulttuurin ja mediataiteen museo.
    08catsjp4-superjumbo
    Vastaavaa ei ole pysyvänä näyttelynä missään. Se houkuttelisi lisäksi kansainvälisiä näytteilleasettajia ja taiteilijoita kilpailemaan näkyvyydestä täällä.
    Kissakuvanäyttely New Yorkin liikkuvan kuvan museossa
  2. Ympärivuotinen hiekkaranta
    beach_web__636 Miltä tuntuisi katsella lämpimältä ja valoiselta biitsiltä lasi­rakennelman ulko­puolella tippuvaa lumi­sadetta tai pelastautua sinne sateisena vapaa­päivänä? Entä pulpahtaa hyytävään keinoavantoon talvisin? Paikka palvelisi samaan aikaan kaamosmasennushoitolana, ravintolakompleksina ja konserttipaikkana. Hotelleja on jo kivenheiton päässä.
  3. Tulevaisuusmuseo
    89a523f68120f0e6a3d33a031bfe553fMuseot liitetään tyypillisesti menneisyyteen, eli ovat luonteeltaan tavallaan nostalgisia. Tulevaisuusmuseo olisi tavallaan sitä samaa, mutta keskittyisi menneisiin ja nykyisiin tulevaisuusvisioihin ja näiden välisten suhteiden tarkasteluun.
    Blade Runner -elokuvan estetiikasta vastanneen Syd Meadin futurismiteos, 1961. 

Vetoan samalla valtuustoon, ettei se äänestä Guggenheim-hankkeen puolesta.

Samalla ilmoitan, että olen ehdolla seuraavaan Helsingin kaupunginvaltuustoon 2017-2020, mm. jotta Guggenheimin tontille tehtäisiin jotain järkevämpää ja hajautetummalla päätöksentekorakenteellä eikä pelkästään veronmaksajien rahoilla.

Published inpolitiikka

4 Comments

  1. Anna R Anna R

    Zürichissä on kyllä jo Museum of Digital Art (muda.co), että ihan ensimmäisiä ei kyllä tuollakaan alalla oltaisi. Pieni se toki on ja mitään omaa pysyvää tai kokoelmanäyttelyä tuolla ei ole.

    Varsinaisesta asiasta ihan samaa mieltä. Itseäni kiehtoo muuten jotenkin ajatus Lapinlahden sairaalan muuttamisesta pysyväksi taidekeitaaksi (jotain yksittäisiä näyttelyitä ja muuta toimintaa siellä on jo ollutkin), siellä olisi tilaa vaikka veistospuistolle ja ties mitä.

  2. Internet-kulttuurin museo oikein kannatettava. Ympärivuotinen hiekkaranta vaikuttaa äkkiseltään yhtä vihreältä idealta kuin Dubain ympärivuotiset laskettelurinteet.

  3. Kuvataiteen harrastaja Kuvataiteen harrastaja

    Erinomaista argumentointia, kiitos näkemyksellisestä kirjoituksesta.

  4. Touko Kontro Touko Kontro

    Voisihan museon rakentaa ja käyttää Guggenheim-lisenssimaksun verran kiertävien näyttelyiden saamiseksi. Työnimi “Väliaikainen taidemuseo” niin eiköhän siitä pysyvä himmeli saada. Vaihtuva sisältö saa ehkä joskus jonkun matkustamaankin sitä katsomaan.

Vastaa