Skip to content

Energiapolitiikkaa Greenpeacen Tapio Laakson kanssa

Tapasin tänään ekoaktivistijärjestö Greenpeace Suomen ohjelmajohtaja Tapio Laakson sopimallamme debattilounaalla. Tapio ehdotti tapaamista sen jälkeen kun olin facebookissa kritisoinut Greenpeace Internationalin lehdistötiedotetta vuodelta 2005, jossa tuomittiin fuusiovoiman tutkimushanke ITER:in rahoittaminen. Vanhaa tiedotetta kauhisteltiin muuallakin sosiaalisessa mediassa, ja Vihreät leimattiin välillä haukuissa samaan syssyyn. Käsittelen kuitenkin ensin “skandaalin” kohteena olevaa artikkelia lyhyesti.

Lehdistötiedote perustelee kantansa viittaamalla:

  1. fuusiovoiman tuottamaan jäteongelmaan (täsmentämättä mistä jätteestä on kyse)
  2. suuriin radioaktiivisiin päästöihin (taas täsmentämättä mistä on kyse)
  3. fuusivoimaloiden potentiaaliin ydinaseiden tuotannossa (taas täsmentämättä)

Loppukaneettina esitetään väite, että fuusiovoima on “vaarallinen lelu, joka ei tule ikinä tuottamaan kunnolla sähköä “, ja että siihen käytetyt rahat voitaisiin paljon paremmin sijoittaa uusiutuvaan energiaan, joka heidän mukaansa on olemassaoleva teknologia jo 2005 päinvastoin kuin fuusio, jonka arvioivat toimivan vuonna 2080.

Huom! En ole ydinfyysikko vaan arvioin nyt väitteitä harrastuspohjalta.

Jos poisluetaan ristiriita, että Greenpeacen tiedote sekä väittää fuusion toimivan 2080 että kieltää sen toimivan koskaan, sisältyy argumentointiin aika kummallisia väitteitä. Vastaan alla näihin

  1. Fuusio ei tuota polttoainejätteitä perinteisessä mielessä lainkaan. ITERin tutkimushankkeessa käytetään vedyn isotooppien tritiumin ja deuteriumin fuusiota vakaaksi helium-4 -isotoopiksi ja tästä jää yli yksi neutroni, joka sinkoutuu reaktorin pintaan ja iskeytyessään kuumentaa kuorta, joka vuorostaan keittää vettä, jonka hyörypaine pyörittää sähköturbiineja. Ajan myötä tämä rikastaa reaktorin kuoren materiaalin, mikä asettaa reaktorin sisärakenteille elinkaarimaksimin. Ehdotettu ratkaisu tähän onkin muodostaa kuori sulasta litiumkalvosta (IFMIF), jota syötettäisiin järjestelmään kuin nestettä ja reagoisi neutronien kanssa jakautuakseen vuorostaan helium-4:sta ja tritiumiksi, jota syötettäisiin takaisin fuusioreaktioon. Näin ollen reaktio söisi vain litiumia ja deuteriumia, joita molempia on maapallolla paljon. Jätteitä reaktio tuottaisi vain, jos suojakuori tehtäisiin vääristä materiaaleista ja sen annettaisiin rikastua päinvastoin kuin litiumin. Jäteargumentti ei siis ole validi tekniikan valossa.
  2. Ainoa tällainen radioaktiivinen materiaali olisi rikastuvat kuorimateriaalit, joita ei kuitenkaan haluttaisi kustannussyistä käyttää.
  3. Deuterium-tritium-litium -reaktorilla kyllä voitaisiin tuottaa tritiumia litiumista, mutta niin voidaan tehdä litiumista jo muutenkin, joten fuusioreaktorit eivät sinänsä luo mitään uutta ydinaseriskiä, niinkuin artikkeli antaisi ymmärtää.

Itse tapaaminen
Kävimme puolentoista tunnin mittaisen lounaspalaverin Tapio Laakson kanssa Greenpeacen edustamasta energiapolitiikasta, elinkaarikustannuksista, erilaisista energiantuotantoratkaisuista tuulivoimasta fissioon sekä pragmatismista ja idealismista. Keskustelun lähtökohtana oli yllä referoimani artikkeli, johon palasimme useaan otteeseen. Kävimme pitkän keskustelun termistä “teknologianeutraali”, jonka merkityksestä meillä molemmilla oli oma tulkinta. Tapio selosti ilomielin Greenpeacen toiminnasta ja sen taustalla olevasta ajattelutavasta. Sain myös selville, että vuoden 2005 lehdistötiedote on laadittu tilanteessa, jossa investoinnit uusiutuviin energiamuotohin olivat vielä marginaalista verrattuna nykypäivään.

Vaikka minulle on vuosien saatossa syntynyt mielikuva, että Greenpeace ydinvoima-argumentoinnissaan pakenee rintamalta toiselle aina hävittyään väittelyt (kyseenalaistamatta lähtökohtaansa), ja että ydinvoiman vastustuksen perustelu kustannuksilla on vain uusi tällainen rintama (ottamatta kantaa argumentin pitävyyteen), vakuutti Tapio Laakso minulle, että nykyinen ydinvoimakanta on pragmaattinen:

Greenpeacen mielestä fuusio ei ole ratkaisu ilmanmuutokseen – aikataulun vuoksi.
– Tapio Laakso

Tapaamisen päättyessä sain todeta, että olemme periaatteessa samaa mieltä hyvin monesta kysymyksestä, mutta olemme tottuneet erilaisiin diskursseihin. Minusta on syytä erottaa toisistaan kahden täysin eri aikavälin tavoitteet; kyllä, nyt on tärkeätä saada kasvihuonepäästöt nopeasti alas ja yleensä kestävämmälle pohjalle maailman energiatuotanto, mutta se ei sulje mitenkään pois pidemmän tähtäimen tavoitetta fuusiosta sähkötuotannon graalin maljana. Vastakkainasettelu näiden välillä on turhaa.

Helposti väittely näyttäytyy tällaisena
Helposti väittely uusiutuvista vs. fuusio näyttäytyy tällaisena

Oma ydinvoimakantani löytyy aiemmasta kirjoituksestani vuodelta 2011 – “Hiilivoima on päivittäinen fukushima“.

Published inpolitiikka

Be First to Comment

Vastaa