Skip to content

Tekijä: Lilja

Lilja Tamminen on Vihreiden ehdokas Helsingin kaupunginvaltuustoon äänestysnumerolla 722. Hän on liberaalia ja tulevaisuuteen katsovaa työllisyys- ja sosiaalipolitiikkaa edustava talousasiantuntija, tietokirjailija ja Kallion Seudun Vihreiden puheenjohtaja.

Avoimuudesta lääkkeitä IT-hankintoihin

Vaikutin keväällä Helsingin IT-strategiapaperin sisältöön kaupunginhallituksen tietotekniikkajaoston varajäsenenä.  Sen uumenissa on mitä vallankumouksellisimpia periaatteita Suomen kuntien IT:n kehittämiseksi ja verovarojen tehokkaasta käyttämisestä hankinnoissa. IT-hankinnoista julkaistaan lähiaikoina liite, mutta odottelun ajaksi jaan pohdintojani muutamista lisenssien tarjoamista keinoista torjua toimittajaloukkuja.

Tarkastelen kolmea tyypillistä ohjelmistohankintatapausta joihin törmää valtionhallinnossa, kunnissa ja suurissa yrityksissä. Jokaisessa tapauksessa on tyypillinen sisäänrakennettu ongelma eli haaste, johon esitän kehittämäni esimerkkiratkaisun.

Miksi nollatuntisopimuksia on tyhmä kieltää

Nollatuntisopimukset ovat ikäviä niille, jotka haluavat elättää itsensä matalapalkka-aloilla. Niiden kielto ei kuitenkaan korjaa sitä oikeata ongelmaa; työttömyyttä. Työttömyys johtuu ihan muista syistä. 

mcdonalds
Kuva ei liity tapaukseen

Nollatuntisopimusten kieltämistä vaativat vaaleissa SDP, Vasemmistoliitto ja Perussuomalaiset. En tiedä onko esityksellä piilomotiiveja, mutta hyvästä tarkoituksesta huolimatta esitys on…noh, vastuuton. Sen seurauksia listaan artikkelin lopussa.

Heikoimpien etu voi olla hyväosaisten etu

Helsingin sanomissa 17.4.2015 Forssan Rotaryklubin jäsen Juha Koskelainen kysyi kirjoituksessaan ”Kuka puhuisi keskiluokan puolesta?” mitä nykyvaalit tarkoittavat keskituloisen kannalta. Hänen mukaansa vaaleissa on puhuttu ainoastaan heikko-osaisista, pienituloisista ja syrjäytyneistä. Kauppatieteilijä Emil Elo kysyi tänään samaa twitterissä,

Miten #vaalit2015 vaikuttaa ihmiseen, joka ei ole työtön, opiskelija, sairas tai lapsiperheellinen? Harvaa kiinnostaa onko veroprosentti 21 vai 22.

parempi-huominen-villePoliittinen katsantokantani on sosiaaliliberalismi. Se kuulostaa helposti teoreettiselta ja vanhanaikaiselta, mutta on työelämän murroksen aikaan ajankohtaisempi kuin koskaan. Sosiaaliliberalismi on  sosiaalipoliittinen talousliberalismin irtiotto ns. klassisesta liberalismista, joka tiivistyy seuraavaan sitaattiin:

Faber est suae quisque fortunae – ”jokainen on oman onnensa seppä”, lausui etuoikeutetun ja varakkaan aatelistoperheen diktaattori Appius Claudius Caecus vuonna 280 eaa.

Vastaan sosiaaliliberaalilla sitaatilla aiemmasta artikkelistani Hyvinvointisuomi kaipaa kaskenpolttoa II

Se, että joku on puhtaan sattuman kaupalla saanut tietyt lähtökohdat ei ole hänen omaa ansiotaan vaan sattuman oikku – josta tietenkin kannattaa ottaa kaikki irti. Monen muun tilanne on samalla ansaitsemattomasti paljon huonompi.

Sosiaaliliberalismin teesi on, että markkinataloudessa vapautta ei voi aidosti olla, jos valintoja ei aidosti voi tehdä – ja siksi täytyy turvata heikoimpien lähtökohdat ja turva – valinnavapaus. Olen usein toistanut lausetta ”epätoivo on vapauden suurin vihollinen”. Kun ihminen on tarpeeksi epätoivoinen, hän vaistomaisesti suostuu aivan mihin tahansa saadakseen hetkellisen helpotuksen kurjuuteensa.