Irti toimeentulotuen ikeestä

– eli miten perustulon voisi toteuttaa jo nyt

Valtavirtaistunut perustulokeskustelu on tuonut mainiosti esiin kannustinloukku-käsitteen. Tämä on artikkeli siitä, miten sosiaaliturvaamme voidaan ja kannattaisi kehittää nykyjärjestelmän puitteissa, ennen kuin joku päivä saamme lopullisen perustulolain.

Työttömien vaalikoneen kohta 18 on väite ”Perusturvaa on korotettava”. Siinä ehdotetaan, että työmarkkinatukea (työttömyysetuus aktivointitoimien ajaksi) nostettaisiin 970 euroon kuukaudessa, vaikka se tietäisi 722 M€ lisäkustannuksia. 

Työttömän päiväraha on ensisijainen etuus, niin kuin myös esim. sairaspäiväraha. Nyt toimeentulotuki johtaa vain rahapussista toiseen siirtämiseen, eikä 722 M€ välttämättä ole lopullinen toteutuma. Lisäksi voitaisiin kannustinvaikutuksilla saada dynaamisia etuja. Jos alla kuvattu mekanismi toteutuu kuin Strömsössä, se olisi käytännössä kustannusneutraali ja kannustaisi olemaan hakematta toimeentulotukea.

Varoitus: paljon numeroita. Jos haluat asiaan, hyppää kohtaan B.

Työmarkkinatuki vastaa työttömien peruspäivärahaa (32,80 €/arkipäivä), joka on kooltaan n. 705 €/kk, mutta siitä vähennetään 20% ennakonpidätys, joten ellei laske KELAlle erikseen tukiverokorttia, sen koko on keskimäärin 564€/kk. KELAn yleisen asumistuki on Helsingissä 700 €-vuokraisen 30 m² yksiön (tavallinen markkinahinta) kohdalla n. 250 €/kk.

Yhteensä työtön siis saa tukia nettona tililleen 814€/kk. Tästä 700 euroa menee heti vuokraan, eli käteen jää 114 euroa kuukaudessa. Sillähän ei oikeasti maksa bussilippuja (~50 €), sähköä (18 €+), nettiliittymää (20 €+), puhelinlaskua (10 €+) ja ruokaa kuukaudeksi (180+ €). Vaikka söisi joka päivä makaronia tonnikalalla ja kävisi leipäjonossa kun sellainen pidetään.

Näin ei ole aina ollut. Ennen tuolla summalla pystyi asumaan ja tulemaan toimeen. Syinä muutokseen ovat nousseet elinkustannukset – ennen kaikkea asumiskustannusten kova nousu 2000-luvulla.

Yksinasuvan köyhän työttömän ”apuun” tulee toimeentulotukilaki, joka määrittää perusturvan kooksi 480,20 euroa kuukaudessa lähinnä asumismenojen jälkeen. Hakijalle maksettaisiin siis 366,20€. Toimeentulotuki on viimesijainen etuus. Se tarkoittaa, että toimeentulotuki on alun perin tarkoitettu vain joustoksi poikkeustapauksissa , kun ensisijainen sosiaaliturva ei riitä.

Nyt toimeentulotuesta on käytännössä tullut ensisijainen, mutta sen saamisen ehtona on käytännössä kaikkien muidenkin päällekkäisten etujen hakeminen KELAlta. Paperirumba toimeentulotuessa on jokakuukautinen älytön vaiva köyhälle, mutta KELA-hakemusten vaatimus tuottaa sitä vieläkin enemmän. Tämän takia moni työtön köyhä lamaantuu henkisesti, ja useasti ei saa kuukauden tukihakemusta edes aikaiseksi, jolloin velkakierre alkaa. Toimeentulotukea ei periaatteena myönnetä taannehtivasti eikä velkoihin.

Nykytila tuottaa paitsi aivan turhaa ja tuottamatonta päällekkäistä, virkamiestyönä tehtävää paperienpyörittelyä ja kuluja sosiaalivirastoissa ja KELAssa myös psyykkisiä ongelmia köyhille. Se muodostaa julkisille palveluille lisätaakkaa ja syrjäyttää ihmisiä työmarkkinoilta samalla kun lähinnä vain siirretään verorahoja pussista toiseen. Toimeentulotuesta on siis tehtävä jälleen aidosti viimesijainen etuus niin, ettei sitä enää tarvitsisi hakea.

Irti toimeentulotuen ikeestä

Meillä on seuraavan eduskuntakauden alussa kaksi aitoa vaihtoehtoa, joilla on eri ohjaus- ja kannustinvaikutukset. Otetaan lähtökohdaksi, ettei missään voi asua vapailla markkinoilla alle 300€/kk.

A. Korotetaan pelkästään asumistukea, jonka enimmäiskoko ( nyk. (12,60€/neliö – 64 € x 0,8) ) sidotaan alueelliseen hintatasoon, eli Helsingissä minim. 18 €/neliö/kk. Esimerkin henkilö saisi nykyiseen asuntoonsa asumistukea 380 euroa/kk ja käteen jäisi 244 euroa kuukaudessa. 10% Kela-verokortilla käteen jäisi 315 euroa. Vuokramarkkinat todennäköisesti reagoivat asumistuen huomattavaan korotukseen niin, että vuokrat nousevat keskimääräisen ostovoiman näennäisesti lisääntyessä ja siten syövät sosiaalitukia yhä enemmän yksityisen asunto-omistajien taskuun. Järjestelmän kannalta se on veronpalautusta suuryhtiöille ja hyväosaisille.

B. Korotetaan peruspäivärahaa, työmarkkinatukea ja sairaspäivärahan minimi vaikkapa 700 euroon, eli 875 euroon ennen 20% veroja. Asumistukineen esimerkin yksinasuva saisi 950 euroa kuukaudessa. Hän hakee 10% Kela-verokortin ja käteen jää kuukaudessa 338 euroa. Lopputulos jäisi 143 euroa alle toimeentulotuen tason, mutta se onkin homman juju.

Kun esimerkkihenkilö saa itse päättää mihin vapaan tulonsa käyttää ilman, että tulo oleellisesti muuttuu, hän voi parantaa elinolosuhteitaan merkittävästi valinnoillaan:

• Hän voisi tehdä päätöksen jättää toimeentulotukirumba (143 euroa työn arvo) pois tuottamattomana vaivana, ja käyttää energiansa johonkin muuhun – kuten työnhakuun tai itsensä työllistämiseen. Lisäksi hän silloin vapautuisi toimeentulotukiasiakasta vaivaasta kroonistuvasta stressistä, joka johtaa toimeentulotukiasiakkaiden joskus erikoiseen kulutuskäyttäytymiseen.
• Hän saisi ansaita 300 euroon asti vapaasti palkkatuloja, ja vasta sen ylittävästä osuudesta KELA leikkaisi päivärahaa 50%:lla ansiosta. Työn tekeminen olisi silti kannattavaa. 300 euron palkkatuloilla hän voisi elää nettona yli 600 € toimeentulolla.
• Hän voisi muuttaa asumaan edullisemmin – vaikka 20 neliön soluosuuteen á 400 €. Käteen jäisi yhtäkkiä 538 euroa, eli enemmän kuin toimeentulotukiasiakkana.
• Hän voisi muuttaa maaseudun aavekaupunkiin asumaan 200 euron vuokralla ja ajaa autoa 150 eurolla kuussa niin kauan kun työ- ja elinkeinotoimisto ei ryhdy hankalaksi. Hänelle jäisi ehkä käteen 620 euroa kuukaudessa. En tiedä mitä hän siellä tekisi tai kuka oikeasti lähtisi sinne.

Kuulostaa melkein perustulolta? Jotakuinkin. Nykyjärjestelmän puitteissa. Siitä on hyvä aloittaa.

EDIT: Jos ollaan aidosti huolissamme siitä, että mallilla olisi ohjausvaikutus synnyttää maaseudulle pitkäaikaistyöttömien luonnonreservaatteja tai se suosisi liikaa velattomia asunnonomistajia, niin painotetaan sitten vahvemmin asumistuen alueluokan 3 heikkoutta ja poistetaan a.t. muilta kuin vuokralaisilta. Näin syntyisi mekanismi, joka kompensoisi asuntolainakorkojen verovähennysoikeutta.