Euthanatos (kreikk. ”hyvä kuolema”).
Vihreiden tuore periaateohjelma suhtautuu myönteisesti ajatukseen, että täysi-ikäinen ihminen voisi hakea lopullista apua pitkittyneeseen kärsimykseen, jotta hän voisi elää arvokkaan elämän. Timo Soini ja Päivi Räsänen haluavat riistää häneltä sen.
”En istu päivääkään sellaisen puolueen johdossa, joka kannattaa puolustuskyvyttömien surmaamista”.
— Timo Soini, perussuomalaiset
”Kristillisdemokraatit eivät voi olla sellaisessa hallituksessa mukana, joka laillistaisi sairaitten tai vammaisten ihmisten surmaamisen”
— Päivi Räsänen, kristillisdemokraatit
Soinin ja Räsäsen kommentit ovat tietenkin retorinen yritys tehdä pesäero vihreisiin, mutta samalla he sortuvat asiattomuuksiin ja olkinukkeargumenttiin; kukaan ei ole ehdottanut tahdonvastaista ihmisten surmaamista ja he tietävät sen. Kukaan ei ole kieltämässä saattohoitoa. Molempien puolueiden puheenjohtajien ajatusjuoksun taustalla on fundamentalistiuskonnollinen vakaumus, että elämän ylläpitäminen on itseisarvo, johon tulee pyrkiä hinnalla millä hyvänsä, kärsimyksestä ja seuraamuksista piittaamatta. Molemmissa puolueissa on myös eri mieltä olevia.
”Jo nyt on mahdollista luopua aktiivisista hoidoista, mikäli ne eivät enää hyödytä potilasta tai potilas niistä kieltäytyy.”
— Päivi Räsänen (HS)
He kannattavat dystanasiaa – huonoa kuolemaa, joka seuraa elämän keinotekoisesta pitkittämisestä. He kieltävät aikuisilta ihmisiltä oikeuden määrätä omasta elämästään ja ehdottavat kärsiville sairaille, että he kuolevat nälkään tai kituvat hitaasti hengiltä.
Tahdonmukaisen eutanasian vastustamiseen voi liittyä myös paljon vilpittömämpiäkin aikeita. Ihmisellä on lajityypillinen vaisto pitää heimoaan hengissä. Ei kukaan pidä siitä, että läheinen kuolee. Se ei kuitenkaan anna meille oikeutta riistää toiselta oikeutta arvokkaaseen kuolemaan. Jos kiellämme pitkään kärsineeltä harkitun päätöksen jättää tämä todellisuus, on se vain itsekästä ja epäempaattista.
Tuomas Tuure (vihr) esitti blogissaan varauksellisemman näkökulman, jonka tavallaan ymmärrän, mutta josta olen eri mieltä. Hän esittää kaltevan pinnan argumentin, jossa hän on huolissaan mielipideilmaston muokkautumisesta eutanasian laillistamisen myötä kohti pitkäaikaishoidon poissulkemista mm. vammaisten kohdalla. Eutanasia ei ole Euroopassa ennenkuulumatonta ja tutkimatonta; Alankomaissa eutanasia on ollut sallittua 10 vuotta parantumattomien vakavien sairausten kohdalla – Sveitsissä avustettu itsemurha 70 vuotta.
”Lupasin Leenalle tehdä parhaani eutanasian edistämiseksi, jotta kenenkään ei enää tarvitsisi kokea samaa tuskaa ja pelkoa kuin hänen.”
— Esko Valtaoja koskettavassa kolumnissaan Turun Sanomissa 20.3.2012
On jokaisen oma asia päättää omasta elämästään. Minä tiedän, miten haluan kuolla, enkä lähde arvottamaan muiden valintoja. Haluan kuolla onnellisena, toimintakuntoisena ja kauniina. Haluan voida hyvästellä läheiseni rauhassa. Haluan todeta kuin inkkarivanhus lapsuuteni 90-luvun Mars-mainoksessa:
”It is a good day to die”
Kirjoittaja on ehdolla Helsingin kaupunginvaltuustoon syksyllä 2012
Hyvää keskustelua vaikeasta aiheesta
Noissa muissa argumenteissa paistaa läpi uskonnollisuus, mutta mielestäni Tuurella on tärkeitä pointteja.
Tuuren blogissa kommentoijat ovat kertoneet Hollannissa tapahtuneista etenemisistä lain hyväksymisen jälkeen esimerkiksi vastasyntyneiden vaikeavammaisten tappamisena.
Lyötkö pääsi pantiksi siitä mitä Suomessa voisi tapahtua?