Skip to content

Kaipuu aikaan, jota ei koskaan ollut

Kun parin sukupolven verran aikaa on kulunut historian traumaattisista kokemuksista ja kosketukset menneiden aikojen todellisuuteen katoavat muutaman itsensäkastelevan dementiapotilaan mukana, alkaa usein romantiikka tehdä tuloaan.

YLE julkaisi tänään otsikolla “Teinityttö kaipaa sota-aikaan” uutisen, joka kertoo 16-vuotiaan tytön kaipuusta jatkosodan aikaiseen Suomeen. Artikkelissa hän ihannoi sota-ajan yhteisöllisyyttä ja ilmoittaa innostuksensa lähteeksi mm. Väinö Linnan suuret tarinat. Se herätti minussa halun käsitellä aihetta blogissani, koska olen itse joskus aikoinaan kasvanut ulos fennonationalismista.

Saksan kielessä on termi sehnsucht, jota ei voi suoraan kääntää suomeksi kadottamatta merkitystä. Niin kuin portugalin sana saudade, se viittaa eräänlaiseen itseisarvoiseen kaipuuseen, jonka kohde on epämääräinen tai epätodellinen. Termit eroavat nostalgiasta (kreikk.kotiinpaluuvaiva“) siinä, että kokija ei joko ole todellisuudessa kokenut kaipaamaansa asiaa tai ei oikeastaan tiedä, mitä konkreettisesti kaipaa.

Olen havainnut Suomessa esiinnousevan ilmiön, jossa nuori sukupolvi on kadottanut elävän muistin yhteyden sota-aikaan, minkä seurauksena se tulkitsee menneen ajan mytologiaa ilman kokemustiedon vertauskohtaa. Käytän termiä mytologia sen laajassa merkityksessä kuvaamaan kaikkea sävytteisestä historiankerronnasta taiteeseen. Vanhat rituaalit ja seremoniat kadottavat pikkuhiljaa yhteytensä alkuperään ja näiden tulkinnasta tulee tulkinnallista arkeologiaa, jossa on vaikea erotella kerrostumia alkuperästä. Kirjallisuuden romanttiset kuvaukset ja sankaritarinat, jotka ennen tulkittiin aina tietyssä viitekehyksessä aikalaistaiteena, kadottavatkin viitekehyksensä ja muuttuvat uusien sukupolvien mielissä itsenäisiksi ajankuviksi. Tämä luo suotuisat olosuhteet sehnsuchtin syntymiselle.

Samoin on käynyt lukemattomille historian aikakausille – ehkä koulun käyneille tutuimpina esimerkkeinä renessanssiajan suunnaton antiikin ihailu ja Suomen sodan jälkeinen romanttinen kirjallisuus (mm. Vänrikki Stålin tarinat). Sama kuvio toistuu esimerkiksi gooteille tutussa neoviktoriaanisuudessa, joka ammentaa esteettistä, moraalista ja kulttuurista sisältöään 1800-luvun hömppäkirjallisuudesta ja kauhuromaaneista, joiden historiallinen tarkkuus on vähintäänkin kyseenalaista. Fiftari-liike alkaa myös lukeutua samaan kategoriaan perustuen televisiosarjojen ja mainosten luomaan kuvaan kultaisesta 50-luvusta. Viestinnän teoriassa näitä kutsutaan kulta-ajan myyteiksi.

Yhteistä näille kaikille on kuitenkin viimeisten haavojen paranemisen jälkeinen todellisuudesta irtautunut kukkaiskerronta, joka tekee vaikutuksen nuoriin ihmisiin. Usein kukkaiskerronta herättää vastapainokseen koomista jännitteen purkamista, niin kuin on käynyt jo mm. natsi-Saksan, hippiliikkeen ja Mannerheimin ihannoinnin uudelleensyntymisille.

Suomalaisen teinitytön kaipuu sota-aikaan onkin juuri tätä todellisuudesta irtautunutta ja herkkää kukkaiskerrontaa. Tämä trauman ja myytin kiertokulku näyttää olevan ihmiskulttuurin ominaispiirre, eikä suomalainen uusisänmaallisuus ole mitään sen erikoisempaa. Kenties tulemme 2010-luvulla näkemään pop-yhtyeitä, jotka pukeutuvat itseironisesti Lotta Svärd -univormuihin ja musiikkivideoissaan itkevien lasten ympäröiminä syövät kuivia leivänkannikoita pommisuojassa.

Hyvää itsenäisyyspäivää.

Edit: poistettu asianomaisen nimi hänen toiveestaan.

Published inYleinen

7 Comments

  1. Ilmeisesti nykynuorisoa vaivaa kaipuu sodasta traumatisoituneeseen, agraarivaiheeseen pysähtyneeseen kehitysmaahan.

    Jätän tämän vain tähän (Isäm maamme laulu)

  2. Olisikohan kaiho kohtuullisen lähellä oikeaa käännöstä?

    • Itselleni tuli mieleen myös haikailu. Nuo sanat sisältävät kuitenkin paljon kontekstia etymologisen tarkoituksensa lisäksi, minkä vuoksi niitä yleensä käytetään ihan sellaisenaan.

  3. Kaverilta tuli ajatuksia herättävä pointti FB:ssä:

    “Kuinka fiksu pitää olla ihmisen, joka ei lain mukaan ole riittävän fiksu ajamaan autoa, ostamaan alkoholia tai äänestämään?”

  4. Morjens Morjens

    Fiftarimeininki kyl ihmetyttää eniten, varsinkin naisten puolesta jotka siitä diggaavat.

    Sota-ajan ihannointi on todella monen nuoren miehen juttu, se huolestuttaa koska siihen liittyy lähinnä kärsimys, pelko, veri ja kuolema. Ne jätkät jotka oikeesti sodassa oli kärsivät myös posttraumaattisesta stressistä, itsemurhista, mielenterveysvioista kokemuksistaan johtuen. Kun tulivat takaisin monet muuttuivat sen ajan myötä kun ei tunnettu psykologiaa, väkivaltaisiksi alkoholisteiksi tai yhteiskunnan eläteiksi ja syrjäytyneiksi. Ihmetyttää kyllä naiset jotka ihannoivat sodanjälkeistäkin aikaa juuri tämän vuoksi, kun miessukupolvi oli aika pitkälti henkisesti pilattu ja teki monen perheen elämästä helvettiä.

    Ei oikeasti voi vaan ymmärtää miksi tätä on päätetty juhlistaa itsenäisyyspäivänä. Haluaisin itse että se päivä olisi rakkauden, hyvin syömisen ja viihtymisen juhla. Jos ei pysty nauttimaan siitä miksi nuo taistelivat, mikä hiton pointti siinä oli? Muuta kun että pistää mielisairautta perintönä tuleville sukupolville…

  5. Nuorison rehellinen ja suora puheenvuoro vanhemmilleen kodista, sodasta ja sen sukupolvelta toiselle siirtyvästä traumaperinnöstä; “Eikö oikeesti riitä jo…?!?”

    KOTI -esitykset
    ma 12.11. & to 15.11.2012, klo 19.00 Espoossa
    http://www.facebook.com/events/312236688864740/

    “Maamme liki kuusivuotisen joukkotappelun seurauksena väestöstämme kuoli tilastojen mukaan hyvin likelti 100 tuhatta ihmistä – ihan vitusti siis. Kahvipakettien sijaan kerättiin vielä bingovoittobonuksina 200 tuhatta haavoittunutta, joista sittemmin kruunattiin pysyvästi vammautuneiksi ihastuttavat 94 000 ihmistä. Vammautuneista suurin osa oli alle kolmikymppisiä hullunrohkeita idiootteja. Sotien seurauksena 12 prosenttia koko väestöstä joutui jättämään kotinsa, kun Suomi menetti liki 45 tuhatta neliökilometriä dinosauruksilta perimäänsä maata. Maa-alan alkuperäisessä perinnönjakotilaisuudessa suomalaisten kansalaisuutta ei kuitenkaan kysytty. Sodan syttyessä lapsia oli maassamme alle miljoona. Heistä joka 20. menetti huoltajansa täysin turhaan. Huolimatta kondomin massatuotannon satavuotisesta taipaleesta, maahamme synnytettiin sotien aikana vuosittain 65-95 000 lasta. Miksi helvetissä? sitä pohtikoon jokainen mielessään… LEPO!”

  6. Sodan ihannointi on asia, joka vaikuttaa toistuvan sukupolvesta toiseen. Esimerkiksi 1914 Englannissa sotaan lähdettiin suurella innolla sakemanneja lahtaamaan, mutta 1918 yleinen mieliala sotaa kohtaan oli sattuneista syistä kääntynyt täysin päinvastaiseksi. Sama toistui USA:ssa Vietnamin ja Irakin sotien kanssa.

    1945 ja 1989 Berliinissä oli tiukka “Nie wieder”-meininki, ensin sotaa ja fasismia kohtaan, sitten myös kansaa jakanutta muuria kohtaan.

Vastaa