Kommentti avioliittolakikeskusteluun

Keskustelu käy nyt erittäin kuumana, ja avioliittolakiesitystä vastustavat ovat laittaneet kaikki puut kamiinaan. Itse olen pysynyt pääasiassa loitolla keskustelusta ja keskittynyt käymään läpi vastapuolen argumentoinnin tasoa, mutta nyt minusta tuntuu, että minun on pakko kommentoida aihetta.

Kristilliskonservatiivi Jyväskylän yliopiston kasvatustieteen professori Tapio Puolimatka, jonka puppulausunnon kävin läpi keväällä, on jälleen eilisessä Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksessaan avannut tarinallisen arkkunsa ja selittänyt antiikin Rooman ja Kreikan kulttuurien tuhon sukupuolineutraalilla ajattelulla. Suorastaan absurdi väite, joka ei heijastu historiantutkimuksessa, kertoo lähinnä siitä, mihin vastustavat tahot ovat valmiita yrittäessään hienoilla titteleillä sumuttaa tavallisia, asioihin perehtymättömiä kansalaisia.

Lyhyitä huomioita keskustelussa esitettyihin argumentteihin

• Avioliittolakikeskustelussa kyse on pohjimmiltaan siitä, mitä moraalisia oikeuksia valtiolla tai poliitikoilla on rajoittaa aikuisten ihmisten elämää ja sopimusvapautta. Eurooppalainen valistusajan jälkeisen sekulaarin yhteiskuntateorian valossa on suorastaan absurdia, että valtio lähtisi määrittelemään uskontoperusteisesti millaiset holhouksesta vapaiden aikuisten väliset sopimukset ovat laissa tunnustettuja. Vanhoollisten tahojen argumentit ovat ristiriidassa tämän periaatteen kanssa, ja he puolustavat usein teokraattisia rakenteita, joissa kansan sijaan papistolla tai vastaavilla on yhteiskunnan määräysvalta.
• Avioliitto ja vihkiminen ei kirkkohistoriaan nähden ole mikään erityisen pyhä rakenne, vaan sitä pidettiin kirkoissa kauan täysin maallisena, joskus likaisenakin toimituksena. Raamattu ei tunne avioliittolainsäädäntöä.
• Avioliittolainsäädännöllä on keskeinen ja tärkeä rooli perintö- ja huoltajuuskysymyksissä jo olemassaolevissa perhejärjestelyissä. Lakiesityksessä kyse on siis puhtaasti juridisesta järjestelykysymyksestä, ei katsomuksellisesta kysymyksestä, niin kuin jotkut vanhoolliskristillisten tahojen kuten Patmos- ja Luther-säätiöiden edustajat ovat esittäneet.
• On huomionarvoista, että avioliittoesityksen vastustajien taustalla on hyvin pitkälti sama porukka, joka aikoinaan teki kaikkensa homoseksuaalisuuden pitämiseksi rikollisena ja rangaistavana. Tämä sirkus ei ole mitään muuta kuin samojen ryhmien yritys epätehokkaasti taas ahdistella ja häiritä aikuisia ihmisiä. Aiempia kysymyksiä ovat olleet mm. oikeus avioeroon, joka säädettiin Suomessa vuonna 1987.
• Lakiesityksessä kirkko säilyttää vapauden itse päättää ketä vihkii.
• Tieteen tutkimus ei tue ajatusta, että lapset voisivat huonosti samaa sukupuolta olevien vanhempien tai huoltajien perheessä. Siihen on turha vedota. Asia on jatkuvan tutkimuksen kohteena.
• Argumentti siitä, että lakiesitys koskettaa niin harvoja ja on siksi turha (kts. mm. Puolimatka) on Suomen lainsäädäntöperinteeseen nähden älytön. Samalla ajattelulla Suomen lainsäädännöstä tulisi poistaa kaikki vähänkin harvinaisempia tapauksia koskevat pykälät lainsäädännöstä, kuten mm. murha rikoksena ja oikeus henkilötietojen suojaan. Jos kerran avioliittolain esitys on vastustajien mielestä niin vähäpätöinen, miksi he sitten käyttävät kaiken energiansa rummuttamaan sitä vastaan?
• Huomio, joka on jäänyt julkisessa keskustelussa täysin sivuun on, että ihmiset perustavat liittoja monista muistakin syistä kuin rakkaudesta tai lasten hankkimista varten. Lähihistoria on täynnä esimerkkejä siitä, että avioitumista on käytetty puhtaasti pragmaatisesti mm. omistajuus-, huoltajuus-, perintö- ja yhteistalousasioissa ilman että osapuolet olisivat olleet missään romanttisessa suhteessa keskenään. Tätä on turha rajoittaa. Neutraalin avioliittolainesityksen juridista puolta on turha seksualisoida. Kyllä ne ihmiset toisiaan laittaa lailla tai ilman.

Avioliittolain esityksen tulisi olla laki, joka oltaisiin vain vilkaistu läpi lakivaliokunnassa, esitetty hyväksyttäväksi, pidetty se viiden minuutin keskustelu täysistunnossa ja sitten äänestetty säädettäväksi päivänselvänä tapauksena osana eduskuntatyön päivärutiineja, niin kuin useimmat muutkin lait.

Painakaa eduskunnassa sitä oikeaa nappia, että voidaan laittaa tämä yksinkertainen lakikysymys taaksemme ja keskittyä muuhun.