Manningin kaapistatulo testaa mediaa

Kirjoittaessani aiempaa artikkeliani Venäjän sortovallan vaikutuksesta maailmanurheiluun, en voinut välttyä ajattelemasta samoihin aikoihin uudestaan otsikoihin tullutta tietoa sotarikosten paljastaja Chelsea Manningin identifioitumisesta naiseksi. Samalla tavalla kuin lehdistön ”homopropaganda”-termin käyttö ilman lainausmerkkejä, paljastaa se nimittäin paljon lehdistön toimittajien laadusta, tietotaidoista ja arvomaailmasta.

Suomessa onneksi Manningin julkinen kappaleiksi repiminen sukupuoli-identiteettinsä vuoksi on jäänyt varsin vaisuksi. Kohutuin esimerkki tästä oli Oululaislehti Kalevan päätoimittaja Markku Mantilan omasta mielestään röhönaurun ansaitseva lohkaisu:

”Tietovuotaja Bradley Manning haluaa muuttua naiseksi.
Se ei ole ihme. Laverteluhan on aina ollut ämmämäistä.”

Valkoisen heteromiehen henkseleitä paukuttelevan vitsikäs lohkaisu oli ehkä tarkoitettu olemaan jotenkin kömpelösti sukupuolenkorjausta sympatisoiva, mutta se on helppo lukea aivan toisella tavalla;

• että Manningin oma sukupuolikokemus on jotenkin epäaito (ihan kuin kokemus voisi olla epäaito – kokemuksen määritelmähän on, että jokin tuntuu joltain).
• että Manning on triviaali ”lavertelija” – eikä esimerkiksi vakavien sotarikosten paljastaja lehdistölle, mistä hän saa itse maksaa kovalla vankilatuomiolla, joka yleensä Yhdysvalloissa varataan poikkeuksellisen raakojen kidutusmurhien tekijöille.
• että lavertelu on naisille ominainen piirre.

Hommaforumilla hoopot yllätyksettömästi lähtivät kiistämään sukupuolivähemmistöjen kohtaamia ongelmia. YLEn Internetpalvelupäällikkö Kari Haakana laatikin hyvän dekonstruktion aiheesta otsikolla ”Paskaa sankarin silmille”. En siis keskity aiheeseen enempää. 

”Pohdin tässä vaan, että millaistahan olisi olla töissä Kaleva-lehdessä naisena tai seksuaalivähemmistön edustajana?”
– Rakel Liekki, twitterissä

Ulkomailla vuorostaan Manningia on yritetty repiä henkisesti riekaleiksi etenkin Yhdysvaltojen ulkomaanpolitiikkaa puolustavien keskuudessa yrityksenä ad-hominem -haukkumisen avulla poistaa pohja Chelsea Manningin uskottavuudelta ja epäinhimmillistää hänet, etenkin puolustusvoimien sidosryhmissä. Muun muassa Yhdysvaltain ulkopolitiikkaa vahvasti puolustava kristilliskonservatiivinen Fox News uutisoi asiasta soittamalla suoran uutislähetyksen taustalla Aerosmith:in laulua ”Dude looks like a lady” pidemmän pätkän.

Toinen, perinteisen median ulkopuolinen varsin mielenkiintoinen tapaus on Wikipedia, jonka englanninkielisen version toimittajakunta on ryhtynyt kiistaan siitä, minkä nimen alle Manningia käsittelevä artikkeli kuuluu ja mitä persoonapronominia hänestä tulisi käyttää. Juuri eilen Chelsea Manning -otsikon alle tehty siirto kumottiin osan toimittajien toimesta, koska osa toimittajista ilmeisesti kyseenalaisti transsukupuolisuuden olemassaolon. Kommentit toimittajien keskusteluissa paitsi paljastivat, ettei suuri osa itseään kaiken asiantuntijoina pitävistä kirjoittajista ollut perehtynyt edes aiheen perusasioihin – esimerkiksi wikipediasta – ja toisaalta katsoivat, ettei transsukupuolisilla ihmisillä ole ymmärrystä omista asioistaan (mikä tietenkin wikipedian muutamalla valkoisella heteronörtillä on) tai oikeutta päättää omista asioistaan, ja että vanhempien antamat nimet ilmeisesti ovat jonkin Suuremman Voiman määrittelemiä ja muuttumattomia. Sivu on editointisodan vuoksi laitettu Wikipedian korkeimman ohjausryhmän käsiteltäväksi. [New Statesman], [Wikipedia:Talk]

Manningin kaapistatulotapauksen kiinnostavuus ei kuitenkaan ole siinä miten huonosti häntä on mediassa kohdeltu, vaan siinä, että hän on ensimmäisiä Suomessa uutisoituja transsukupuolisia, joista uutisoitaessa keskitytään johonkin muuhunkin kuin sukupuoli-identiteettiin. Se on oikeasti mullistavaa – mikä kertoo jotain lehdistön surullisesta tilasta. Yleensä suomalaisessa mediassa kun transsukupuolinen henkilö pääsee lehteen tai televisioon, jutuissa keskitytään vain ja ainoastaan hänen sukupuoleensa jonkinlaisena friikkisirkuksen salonkikelpoisena versiona, vaikka hän saattaisikin olla miten älykäs, ammattitaitoinen tai merkittävän uran luonut kansalainen tahansa. Hänet trivialisoidaan epäyksilöksi. Jos sama tehtäisiin naisille yleensä, ihmiset olisivat lehtitalon edustalla varmistimet pois päältä osoittamassa mieltään.

Tästä syystä median ”homosaatiosta” valittaville vainoharhaisille uuskonservatiiveille ja Ruben Stillerille saattaakin syntyä illuusio siitä, että kuuluisaksi ja arvostetuksi pääsee ihan vain olemalla homo tai transsukupuolinen. Vahvin argumentti sitä vastaan onkin se, että lukemattomat seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat kuuluisat tai vaikutusvaltaiset ihmiset tajuavat pysyä tieten tahtoen kaapissa, koska he näkevät mediassa käsitellyistä tapauksista miten huonosti heitä tultaisiin siellä vielä nykypäivänä kohtelemaan.

P.S.: Mitä tulee ”homosaatioon”, niin ei tarvitse kuin vilkaista iltapäivälehteä nähdäkseen sivuntäydeltä ”cis-heterosaatiota”. Itsestäänselvinä pidettyjä asioita ei vaan mainita nimeltä – muutenhan tiiviistä journalismista ei tulisi mitään. Joku voisikin tehdä selain-pluginin, joka tekee iltapäivälehtien verkkosivuista cisheterosaatiomuotoiset.