Suurkaupungit ovat kaikkialla maailmassa työperäisen muuttoliikkeen kohteena. Helsinki ei ole poikkeus. Helsinki on sadoille tuhansille suomalaisille unelma paremmasta tulevaisuudesta. Työpaikkoja syntyy Helsinkiin ja katoaa muualta. Tämä kaupunkisampo synnyttää lisäksi ympärilleen runsaasti muitakin työpaikkoja. Työn ja sitä tukevien opintojen perässä on voitava muuttaa pääkaupunkiseudulle, eikä se voi olla hyväosaisten yksinoikeus. Siksi Helsingin kunnallisvaalit ovat tärkeät.
Vaikka poliitikot usein vaalien alla puhuvat arvoista ja ihanteista, eivät politiikan ongelmat eivät yleensä johdu siitä, että päättäjien enemmistöllä olisi jotenkin väärät arvot tai halut. Kaikki ovat aika samaa mieltä perusasioista. Ongelmat johtuvat siitä, että poliitikot eivät ymmärrä päättämiään asioita, eikä heillä ole tarjota ongelmiin toimivia ratkaisuja. Ratkaisutkin on yleensä jo keksitty, mutta niitä ei ole käytetty. Poliitikot ovat jumittuneet menneisyyteen eivätkä halua ottaa asioista selvää. Virkamiehet eivät uskalla ehdottaa uutta. Siksi minä olen lähtenyt politiikkaan. Siksi minä kirjoitan blogiani.
Menestyvä kaupunki tarvitsee toimivaa asumista, liikkumista ja palveluita
Helsingin ja siten koko maamme menestymisen haasteisiin on kolme keskeistä avainta: asumisen hinnan laskeminen, tehokas liikenne ja joustavuus peruspalveluissa. Näiden ratkaiseminen avaa lukemattomia muitakin lukkoja, jotka liittyvät köyhyyteen, eriarvoisuuteen, työllisyyteen, yritysten kilpailukykyyn ja verokertymään. Kun perusasiat laitetaan kuntoon, on yhtäkkiä jälleen varaa rakentaa hyvinvointivaltiota.
”Liljalla on uskomaton kyky tunnistaa tärkeitä asioita ja saada muut ymmärtämään, mikä on olennaista. Parasta on kuitenkin se, että hän ymmärtää miten järjestelmä toimii. Hyvistä aikomuksista on nimittäin hyötyä vain, jos ymmärtää miten eri ratkaisut tosiasiassa vaikuttavat lopputulokseen.–Antero Vartia, kansanedustaja
Alla seuraa tiivistetyssä muodossa niitä ratkaisuja, joiden käyttöön rohkeus on puuttunut. Jos jokin asia ei aukea, minulta voi kysyä suoraan. Olen sellainen vastailijapoliitikko.
Kestävä asuntopolitiikka
Kaikkien vuokralla asuvien ja omistusasunnon hankkivien asuinkustannukset Helsingissä ovat korkeat. Kohtuuttomin tilanne on kuitenkin yksin- ja kaksinasuvilla pienituloisilla. Poliitikoille asuntopula on yleensä etäinen teema, koska eivät itse joudun sen kanssa painimaan.
Halvempaa asumista saadaan kaavoittamalla reippaasti lisää tiivistä ja korkeaa korttelikaupunkia keskustasta ulospäin. Niin paljon, että tontteja on enemmän kuin ottajia, niin kuin pitäisi aina olla. Tämä edellyttää valtuustolta paitsi rohkeutta investoida kunnallistekniikan rakentamiseen ja esimerkiksi lähiörakentamiseen tarkoitetun parkkipaikkakiintiön ja varjostusnormin poistamista korttelikaupunkialueilta.
Helsingin kaupunki voi ryhtyä itse rakennuttajaksi jos grynderit haluavat odotella tonttien arvonnousua. Näin kaupunki tehostaisi markkinoita. Kaupunki voi rahoittaa rakentamisen maan vuokran ja kiinteistöverokantojen nostamisella erityisesti siellä, missä on tehty julkisia investointeja.
Korkea rakentaminen täytyy tehdä mahdolliseksi. Kaupungin tulee aloittaa korkean rakentamisen edistämisohjelma, jonka myötä annettaisiin taloyhtiöille lupa esimerkiksi purkaa homeongelmainen talo ja rakentaa tilalle korkeampi talo. On usein jopa halvempaa tehdä niin kuin tehdä täysi putkiremontti. Tulisi myös tehdä mahdolliseksi rakentaa korkeampia taloja joko vanhojen päälle julkisivut säästävin tukipilarein. Näin tehdään jo monessa kaupungissa ulkomailla siksi, että kaikki hyötyvät siitä.
Kokonaista kaupunkia ei voi museosuojella sen joutumatta itse historiankirjoihin. Harkitsematon suojelu ei saa estää esim. hissien rakentamista ikäihmisille. Suojelukohteet pitää valita tarkkaan harkiten kulttuurihistoriallisiin ja arkkitehtuurihistoriallisin näyttelyargumentein.
Kiinteistöjen käyttötarkoituksen muutokset kaavoihin asuin-, toimisto- ja majoituskäytön välillä tulisi käsitellä ilmoitusasioina niin kauan kuin rakennusvalvoja toteaa tilat käyttötarkoitukseen soveltuviksi. Muutokselle tulisi säätää kiinteä esim. neliömääräperusteinen käsittelymaksu ja ehtojen täyttyessä maksimikäsittelyajan tulisi olla 3 kuukautta. Näin saataisiin tyhjistä toimistotiloista asuntoja jopa 20 000 helsinkiläiselle vuonna 2018, mikä laskisi yleistä hintatasoa huomattavasti.
”Harvassa poliitikossa yhdistyy monipuolinen perehtyminen asioihin ja rohkeus luoda uutta. Lilja Tamminen voisi todella onnistua edistämään kohtuuhintaista asumista Helsingissä, siksi tarvitset Liljan valtuustoon.– Turkka Louekari, Helsingin asuntotuotantotoimikunnan jäsen
Joustavat palvelut
Päiväkotien aukioloajat eivät saa muodostaa koko Helsingin työelämää rajoittavaa pullonkaulaa. Pidennetään siis aukioloaikoja niin, että vanhempien töissäkäynti helpottuu. Jotain se maksaa, mutta hyödyt ovat valtavat. Päivähoitomaksujen progressiota tulisi loiventaa Helsingissä, koska monen tulot menevät poikkeuksellisen kalliiseen asumiseen.Perusterveydenhuollon tulee kunnioittaa ihmisten aikaa. Helsingissä tulisi olla terveysasema, joka palvelisi perusterveysasioissa myös virka-aikojen ulkopuolella ajanvarauksella. Ihmisten odotuttaminen ja peruspalvelu pelkästään virka-aikaan sulkee pois työssäkäyvät ja yrittäjät. Sote-palvelut siirtyvät maakunnille vasta 2019, joten tässä on edelleen hyvin aikaa kehittää palveluita.
Omaishoitajia ja erityisperheiden vanhempia voidaan tukea paremmin tuomalla joustoa arkeen kotiin tuotavilla apupalveluilla. Erityisperheidenkin vanhempien on saatava välillä levätä. Apua on myös saatava virka-ajan ulkopuolella, ja se onnistuu parhaiten keskitetyillä toiminnoilla, joissa on aina suunnilleen tarpeeksi henkilökuntaa.
”Lilja on sellainen kuin poliitikon pitääkin olla. Hänessä yhdistyvät intohimo ja perehtyneisyys harvinaisella tavalla. Lilja ymmärtää sekä markkinataloutta että sosiaalipolitiikkaa, mikä on harvinainen yhdistelmä.– Heikki Pursiainen, ekonomisti ja ajatuspajatyyppi
Joukkoliikenteen kehittäminen
Laaja joukkoliikenne on nykyaikaisen kasvukaupungin keskeinen elementti yhdestä hyvästä syystä: ihmisten täytyy liikkua tavalla tai toisella, ja joukkoliikenne vie vähiten tilaa. Lisäksi se on ekologisempaa ja tuottaa vähemmän syöpää aiheuttavia pienhiukkaspäästöjä per matkustaja.
- HSL-kausikortinhintaa voidaan laskea siten, että lippuhintojen viime vuosien korotusten sijaan rahoitamme uudet joukkoliikennehankkeet kiinteistö- ja tonttivuokratuotoilla. Silloin joukkoliikenteen tuottama maan arvonnousu auttaa kustantamaan myös joukkoliikenteen rakentamisen – niin kuin normaaleilla markkinoilla.
- Eläkeläisliput saattaisi kannattaa uudistaa niin, että alennushintaisten lippujen sijaan eläkeläisille tarjottaisiin kolminkertaisella voimassaoloajalla olevia normaalihintaisia lippuja. Tämä kannustaisi hoitamaan asioitaan julkisilla kulkuvälineillä autoilun tai hoitamatta jättämisen sijaan. Mitä enemmän eläkeläiset liikkuvat omin päin kaupungilla, sen vähemmän he myös sairastelevat tai tarvitsevat laitoshoitoa.
Parempi Helsinki on mahdollinen – jos niin halutaan
Näissä vaaleissa meillä on vastuu ratkaista jatkuvasti pahenevat asumiskustannusten, asuntopulan, palvelutarjonnan ja eriarvoistumisen ongelmat. Se on vastuumme itseämme, muuta Suomea sekä kaupunkimme lapsia ja tulevia asukkaita kohtaan. Haluan viedä valtuustoon muutoksiin tarvittavan rohkeuden tehdä toisin kuin aina ennen, ja uskon saavani puolelleni sekä virkamiehet että muiden puolueiden poliitikot.
Kiitos äänestäjieni, olen vuosina 2013-2017 saanut mahdollisuuden tehdä työtä joukkoliikenteen suurten ja pientenkin ongelmien ratkaisemiseen Helsingin kaupungin liikennelaitos HKL:n johtokunnassa ja edistää päätöksenteon avoimuutta blogaamalla siitä. Vaikeiden valintojen edessä, kun muut meinasivat jänistää, pidin linjani ja sain sille tuen. Päätöksellämme säästimme n. 100 miljoonaa euroa kankkkulan kaivolta ja saimme plan B:llämme toimivat uudet metrojunat. Ne rahat voidaan nyt käyttää vaikkapa Raidejokerin ja kruunuvuorensillan raideyhteyden toteuttamiseen. Seuraavaksi lisää nopeaa poikittaisliikennettä.
Lisäksi olin aktiivinen kaupunginhallituksen IT-jaoston varajäsen, ja myötävaikutin maamme edistyksellisimmän IT-hankintapolitiikan kirjaamiseen kaupungin menettelytapoihin. Paljon on kuitenkin vielä edessä ja on paljon, mitä haluan vielä tehdä kaupungin digitalisaation ja sähköisten palveluiden parantamisen parissa.
Näinä vuosina kaupungin päätöselimissä olen saanut erittäin arvokasta kokemusta virkamiesten kanssa toimimisesta ja oppinut tuntemaan päätöksentekojärjestelmämme – sekä sen epäviralliset kommervenkit. Ilman valtaa ei kuitenkaan saa suuria tuloksia. En ole ollut valtuutettu, vaan Vihreän valtuustoryhmän asettama luottamushenkilö.
Nyt haluan mennä eteenpäin, kohti suurempia haasteita. Siksi pyydän helsinkiläisiltä äänioikeutetuilta lupaa toimia kaupunginvaltuustossa ajamassa kaikkien kaupunkilaisten asiaa. Se sallisi minun aidosti keskittyä politiikantekoon ja antaisi minulle väylän valmistella asioita virkamiesten kanssa laajemmin. Jos siis haluat ideoideni toteutuvan, pyydän sinun ääntäsi.
Lilja Tamminen on Vihreiden ehdokas Helsingin kaupunginvaltuustoon numerolla 722 kevään 2017 vaaleissa.