Skip to content

Tulevaisuudessa pääomaverotus tulee olemaan keskiössä

Verkkouutiset kertoi tänään Elina Lepomäen lähtevän Kokoomuksen verojärjestelmävisiointityöryhmän vetäjäksi. Lepomäen siteerattu kommentti oli, että yhteisöveroa ei ole enää 20 vuoden kuluttua.

On tärkeää, että näitä asioita pohditaan, ja oikeastaan näitä asioita olisi pitänyt pohtia jo 60 vuotta sitten, kun ensimmäiset merkit osasta nykyisistä “kriisiyttävistä” megatrendeistä voitiin selkeästi havaita. Suomessa keskityttiin silloin takaperinkävelyyn “hajautetun hyvinvointivaltion” ajattelulla.

Tänään esittelen klo 17 Ravintola Oivassa Juuso Pesälän kanssa kirjamme Olipa kerran työ, joka käsittelee muun muassa 21. vuosisadan hyvinvointivaltion tärkeimpiä verotuskohteita ja verottamisen haasteita. Tervetuloa myös kokoomuksen ryhmälle.

Annan kuitenkin jo tässä vaiheessa muutaman vinkin työryhmälle:

  1. Matalatuottoisen työn verotusta on laskettava merkittävästi tai siitä luovuttava
    Työllä sellaisena kuin sitä olemme tottuneet ajattelemaan palvelee muitakin rooleja kuin ihmisten elannon lähteenä. Työ tuottaa yksilölle vakaan statuksen kokemuksen, joka on tärkeä erityisesti miesten kohdalla. Lisäksi työ sitouttaa sosiaalisesti yhteiskuntaan työpaikkojen kautta. Vaikka teknologia tekisi meistä huomenna kaikista työttömiä, tarvitsisimme silti työtä muodossa tai toisessa, koska olemme kasvaneet ansiotyön kulttuuriin, josta ei noin vain irtauduta henkisesti. Workfare ei kuitenkaan toteuta tätä tehtävää, koska se ei tuota statusarvoa. Työn verotuksen laskeminen palvelee  sitä tavoitetta, että työtä on markkinaehtoisesti eli aidosti tarjolla mahdollisimman pitkään, kun jotkut alat kokevat teknologista työttömyyttä. Korkea työn verotus myös aiheuttaa laadukkaan ihmistyön automatisointia, koska automatisoidut itsepalvelukonseptit tulevat tuotanonntekijöiden verokohtelun vuoksi edullisemmiksi. Teknologinen työttömyys kohdistuu myös yllättävillä tavoilla, joten tiettyjä aloja ei kannata subventoida kiveenhakatuilla säännöksillä.
  2. Kiinteistöjen verotus on moninkertaistettava
    Tämä saattaa kuulostaa kummalliselta, mutta palvelee useitakin tavoitteita, joista vähäisin ei ole kriisiyttävän markkinahäiriön hallinta tehokkaiden markkinoiden ylläpitämiseksi. Suurkaupunkien keskustat kokevat elinkeinorakennemuutoksen seurauksena kysyntäperusteista ja toisaalta kaavoituspolitiikkaperusteista ansiotonta arvonnousua, jolle ei ole nähtävissä loppua ainakaan 20 vuoteen tai paljon pidempään aikaan, ja jonka verottamisen hyvinvointitappio on lähtökohtaisesti erittäin pieni näiden arvokiinteistöjen omistajien laskevan rajahyödyn seurauksena sekä siksi, että ansioton arvonnousu itsessään luo hyvinvointitappiota. Tämä avaa mahdollisuuksia tehostaa yhteiskuntaa luomalla positiivisia takaisinkytkentöjä verojärjestelmän kautta eri keinoin. Suurkaupunkien maan arvokehityksestä on muodostumassa yksi merkittävimmistä yksilöstä riippumattomista eriarvoisuustekijöistä. Joudutte siis valitsemaan oletteko markkinataloutta kannattavia individualisteja vai konservatiivinen hyväosaisten eturyhmä.
  3. Pääomatuloverosta ja perintöverosta voidaan luopua, jos varallisuutta verotetaan
    Perintövero ja erilaiset varallisuusverot kohdistuvat oleellisesti samaan asiaan. Yhtä verotetaan kertaheitolla paljon perimisen yhteydessä, toista vähän ja hitaasti. Kannustimet ovat hyvin erilaiset. EKP:n keinotekoisesti deflatorisen talouspolitiikan olosuhteilla on kenties haettu matalatuottoistenkin investointien kannattavuutta, mutta tavoite ei vaikuta oikein vastaavan toteumaa. Kansantalouksien resursseja tulisi veropolitiikalla pyrkiä kohdentamaan pois erilaisista säästökohteista kohti tuottavia investointeja. Tämä antaa syytä verottaa erilaisia laiskoja pääomia, joista monet kiinteistöt ovat ilmiselvin vaihtoehto.
  4. Mikäli haluamme jatkaa edes jonkinlaista hyvinvointivaltiontapaista järjestelmää, meidän on etsittävä uusia merkittäviä tulonlähteitä muualta kuin työn palkkojen verotuksesta, jolla tällä hetkellä katetaan kokonaisuutena yli puolet julkisten tehtävien suorittamisesta. Varallisuusverotus ei voi myöskään keskittyä pelkästään kiinteistöihin, vaan aineettoman pääoman (mukaanlukien luonnollisten verkostotalousmonopolien) arvottamisesta tulee nousemaan politisoitunut kysymys.

Kokonaisuudessaan tilanne on kuitenkin hyvin haastava. Jos kansainvälinen veropolitiikan osaoptimointi jatkuu Irlannin tien mukaisesti, se ajaa kaiken hitaasti alas perinteisen ansiotyön tulo-osuuden vähenemisen kautta. Suurin osa ihmiskunnasta ei yksinkertaisesti ole valmis sellaiseen maailmaan, joten meidän on opittava elämään sen kanssa ainakin sukupolven tai parin ajan. Sosiaalinen kestävyys edellyttää sitä.

Vaikka meidän tulisi pyrkiä työllisyyden maksimointiin, meidän tulisi samalla myös pyrkiä maksimoimaan automatisaatio siellä, missä siitä saadaan suurimmat kokonaistaloudelliset hyödyt.

Julkisen sektorin juoksevat kulut suhteessa BKT:hen eivät Suomessa enää voi nousta, vaan ne on saatava laskuun julkisten palveluiden automatisoinnilla, prosessikehityksellä ja osaamisresurssien joustavammalla kohdentamisella. Muuten demokraattinen mandaatti katoaa.

Published inesitys hallituksellepolitiikka

Be First to Comment

Vastaa