Helsingissä on hirvittävä asuntopula, joka on nostanut hinnat taivaisiin. Taustalla on asumisen eli ns. välttämättömyyshyödykkeen myyjän markkinat: kun on enemmän muuttohalukkaita kuin asuntoja, myyjä tai vuokraisäntä voi aina pyytää korkeimman hinnan, jonka joku pystyy maksamaan. Hinta siis nousee kun ihmisten maksukyky nousee. Tärkeää maa-aluetta ei voi varsinaisesti tuottaa lisää kuten tehdastuotteita voi, joten se, joka maata hallitsee, nauttii monopolituottajan tapaisesta asemasta.
Kaupunkimaisen Helsingin lisärakentamista varten hyväksyttiin uusi Helsingin yleiskaava nyt syksyllä. Yleiskaava ei kuitenkaan tarkoita, että nyt saisi rakentaa lisää asuintaloja, joista on erityisesti julkisten kulkuvälineiden liepeillä pulaa. Yleiskaava kertoo vain minne suurin piirtein saa jatkossa kaavoittaa rakentamista ns. asemakaavoilla. Vasta alueiden asemakaavojen ja niiden toimeenpanoprosessin jälkeen voidaan lähteä rakentamaan mitään. Se tapahtuu joskus 2020-luvulla. Rakentaminen tapahtuu joskus 2020-luvulla.
Helsingin asuntopula kohdistuu nyt ylivoimaisesti pahiten yksin ja kaksin vuokra-asunnoissa asuviin vähätuloisiin (niin työllisiin kuin muihinkin). Tämä ei voi jatkua näin.
Samaan aikaan Helsingin Sanomat uutisoi keväällä 2016, että pääkaupunkiseudulla on tyhjää toimistotilaa 30 postitalon verran. Tämä on ihan absurdia. Helsingissä ei ole niin paha pula asuttavista rakennuksista kuin annetaan ymmärtää. Oikeastaan täällä on yli miljoona kerrosneliötä tilaa, joka seisoo tyhjillään. Määrä myös kasvaa kaiken aikaa. Ne ovat tyhjiä toimistotiloja, joista osa on ihan hienojakin.
Niitä ei kuitenkaan saa käyttää asumiseen, koska ne on merkitty kaupungin asemakaavaan toimitilaksi, jolloin laki samalla käytännössä kieltää sen vuokraamisen asuinkäyttöön, eikä siihen siksi voi myöskään hakea asumistukea, toimeentulotukea vuokranmaksuun tai edes rekisteröidä niitä kotiosoitteeksi. Tämä johtaa tehottomuusongelmiin, joiden ainoat hyötyjät ovat asuinkiinteistöjen omistajat.
Olen viimeisen vuoden aikana valmistellut suunnitelman siitä, miten Helsingin kaupunki toimintatapojensa muutoksella voi kohtalaisen ketterästi mahdollistaa hukkatilojen käyttöönoton edullisina pieninä asuntoina ilman, että asia vaatisi eduskunnalta muutoksia huoneistonvuokralakiin. Lainvalmisteluun nimittäin kuluu helposti puoli vuosikymmentä ja on paljon monimutkaisempi prosessi kuin toimintatapojen muuttaminen.
Nykylakien puitteissa voidaan tehdä toimitilojen kaavan käyttötarkoituksen muutoksia normaalia kevyemmällä sääntelyllä niinkin, että niissä kohtuullistetaan rakentamismääräyksiä. Maankäyttö- ja rakentamislaki (MRL) mahdollistaa sen, vaikka näin ei yleensä menetellä.
Käytännössä käyttötarkoitusten muutokset toteutettaisiin tilapäisinä rakennuslupina, joissa kaupunki kuitenkin voisi asettaa ehtoja muutosten toteutustavalle. Tärkeintä on kuitenkin varmistaa muutoslupahakemusten käsittelyn nopeus, objektiiviset kriteerit luville ja näiden myötä ennustettavat hinnat ja arviointikriteerit muutosten toteuttamiselle. Tämä ei poistaisi kaupungin harkintavaltaa, mutta lupahakemuksia ei saisi enää mielivaltaisesti hylätä vedoten historiallisiin virhearviointeihin toimistotilojen tarpeesta. Tämän jälkeen asunnoiksi muttaminen olisi lähinnä ilmoitusluontoinen asia, kunhan kriteerit kiinteistössä täyttyvät.
Jos tehtäisiin kuten esitän, jopa 20 000 – 25 000 ihmiselle järjestyisi asumista, joka voitaisiin periaatteesssa avata vuokrattavaksi jo 2018. JOS siis aidosti halutaan ja päätetään niin. Tällä hetkellä käyttötarkoitusten muutoksia vastustetaan kovasti erityisesti virkamiespuolella, koska taustalla politiikkaa ohjaa vieläkin ajatus, että toimistoja kaavoittamalla tietylle alueelle syntyy taianomaisesti lähialueiden työpaikkoja, kun todellisuudessa tälle ei ole mitään näyttöä.*
Ehdottamani muutoksen toimeenpano johtaisi shokinomaiseen asuntojen tarjonnan kasvuun, joka laskisi yleistä vuokratasoa yksiöiden ja kaksioiden kohdalla. Tämä olisi hyvä ensiapu huutavaan asuntopulaan siksi aikaa että saadaan rakentaminen yleiskaavan alueille käyntiin. Samaan aikaan esimerkiksi toimeentulotukimenot laskisivat, kun vuokrat olisivat pienempiä. Lisäksi työssäkäyvien ja ensisijaisten etuuksien varassa elävien käytettävissä oleva rahamäärä kasvaisi, mikä mahdollistaisi lisääntyneen kulutuksen, mikä vuorostaan lisäisi työpaikkoja ja samalla hyvinvointia. Se olisi siis taloutta elvyttävää.
Ennen kaikkea muutokseni ei kasvattaisi kaupungin tai valtion menoja. Kaikki voittaisivat.
Tätä esitystäni varten pyrin Helsingin kaupunginvaltuustoon keväällä 2017. Haluan päättämään käyttötarkoitusten muutoksista, koska siellä on aiemmin oltu saamattomia laittamaan virkamiehille hanttiin. Nämä ovat päätösasioita, eivät lain sanelemia johtopäätöksiä.
Lisäksi meidän täytyy tietenkin katsoa, että rakennetaan tiheää, korkeaa, hyvien yhteyksien varrella olevaa uutta Helsinkiä kantakaupunkiin ja siitä ulospäin. Että kaikki halukkaat mahtuvat Helsinkiin. Muita kärkivaaliteemojani voi lukea osoitteesta liljat.fi/ratkaisuja
Parhaiten tässä hankkeessa voi auttaa liittymällä Facebook-ryhmään Lilja Tamminen Helsingin kaupunginvaltuustoon.
* Työpaikat syntyvät sinne, minne niitä on järkevää sijoittaa liiketoiminnan luonteen puolesta; ei sinne, minne poliitikot niitä toivovat tai lupailevat. Ajatusvirhe tässä nykyisessä linjassa on vanha ns. rationaalisen suunnittelun paradigma, joka kiistää ihmisten oman tahdon merkityksen elämänvalinnoissa ja olettaa, että kaavoittajat ja suunnittelijat voivat yksinkertaisesti piirtämällä ihmisiä kartoille saada heidät haluamaan sinne. Nykyään tolkuttomina pidetyt yhden käyttötarkoituksen nukkumalähiöt ja toimistoalueet ovat seurausta samaisesta ajattelusta. Pahimmassa tapauksessa maailmassa on tämän ajattelun seurauksena rakennettu aavekaupunkeja, joihin kukaan ei koskaan muuttanut.
PS: PS: Esitykseni tulee melko varmasti herättämään vastarintaa sellaisten toimesta, jotka hyötyvät asumisen jatkuvasta hinnannoususta suoraan tai välillisesti. Tullaan todennäköisesti nostamaan esille yksipuolistuvat käyttötarkoitukset*, vetoamaan suurkaupungistumiseen lyhyenä muotivillityksenä, vetoamaan alueiden rauhallisuuteen, vetoamaan poikkeavanlaisiin pohjakaavoihin ynnä muuta. Jotta esitykseni siis saadaan maaliin, tarvitaan siis myös aktiivista ja äänekästä kaupunkilaisuutta sen tueksi. Esityksen toteutuessa, se nähty vaiva näyttäytyykin edullista asumista tarvitseville investointina omaan asumiseen. Olen itsekin kiinnostunut asumisesta näissä uusissa tiloissa.
Vieläkin tehokkaampaa (ja eettisempää) olisi, jos Helsinki sääntelisi maankäyttöä vain niin paljon kuin valtio pakottaa.
Olen välillä miettinyt, onko yksikään kaupunki yrittänyt brändäytyä liberaalin kaavoituspolitiikan kaupunkina: kaupunkina jossa rakennuslupahakemukset hyväksytään automaattisesti, yleiskaavoista joustetaan jne. valtion vaatimukset juuri ja juuri täyttäen. Tämä voisi kaupungille aikamoinen kilpailuvaltti.
Joka luulee, että spontaanisti kehittynyt kaupunki tarkoittaa rumia maisemia tai slummia, perehtyköön uuteen kotikaupunginosaani Vaasan Palosaareen: alueella ovat iloisesti sekaisin vanhat puutalot, lähinnä 60-80-luvun kerrostalot ja uudet omakotitalot: https://binged.it/2ggT2aN Tietääkseni alue on myös ihan arvostettu. Sääli ettei Helsingissä ole vastaavaa.