Tästä artikkelista on lahjoitettu 200 euroa. Henkilö ei halunnut nimeään julkaistavan.
TL;DR: Jos haluat vain uskoa sanaani etkä lukea pitkää läpikäyntiä, niin yksinkertaistetusti: tuulivoiman kehitys on laskenut hinnan uuden ydinvoiman ~tasolle. Tuulivoimaa on helpompi rakentaa, joten sitä kannattaa rakentaa ja paljon. Ydinvoima voi osoittautua erittäin kalliiksi, mutta sillä on muita hyötyjä. Tarkemmat johtopäätökset lopussa, johon pääset tästä.
Jos pidät artikkelista, laita muutama kolikko vaalikassaani.
————-
Näin vaalien lähestyessä on iltapäivälehdistössä ja sosiaalisessa mediassa kauhisteltu tuulivoiman hintaa, kun huomioidaan tuulisähkön julkinen tuki. Halusin selvittää mitä numerot oikeasti sanovat. Minua pidetään yleisesti ydinvoiman puolustajana, vaikka itse pidän itseäni hiilidioksidipäästöjen vähentämisen näkökulmasta teknologianeutraalina. Maineeni liittynee siihen, että olen yrittänyt selittää energiantuotannon fysiikan perusteita ydintekniikkaa pelkääville. Artikkeli on laadittu käytettäväksi viitemateriaalina ja siinä käsitellään tuulivoimaa ja muita energiamuotoja taloudellisesta näkökulmasta. Otan mielelläni vastaan järkeviä kirjallisuusviittauksia ja tarkempia arvioita.
Mikä on syöttötariffi?
Tuulivoiman julkinen tuki ilmenee ns. syöttötariffin muodossa. Se on valtion takaama määräaikainen takuuhinta. Kun tietyt uusiutuvan energian voimalaitokset ovat hakeneet järjestelmän piiriin, niille maksetaan verkkoon syötetystä sähköstä takuuhinta. Sähkön tuottajalle maksetaan tukea myyntihinnan ja takuuhinnan välinen erotus verovaroista. Takuuhinta on 83,5€ per MWh (megawattitunti) kun taas sähkön markkinahinta Suomessa tänään 4.3.2015 NordPoolissa oli 35,94€/MWh. Syöttötariffi oli siis näiden erotus, 48,56 €/MWh. Käytännössä se siis yli kaksinkertaisti tuuli- ja metsähakesähkön hinnan kokonaistaloudellisesti ja joku sai paljon rahaa.
Uusiutuvien energiamuotojen syöttötariffijärjestelmä luotiin Matti Vanhasen (kesk.) toisen hallituksessa (2007-2010) Keskustan ja Vihreiden toimesta (1396/2010) ja laki astui voimaan 1.1.2011. Lain tarkoitus oli edistää uusiutuvien energiamuotojen kuten biokaasuvoiman, metsä/puuhakevoiman, tuulivoiman ja vesivoiman voimalarakentamisen lisääntymistä. Laki loi takuuhintajärjestelmän, jossa uusiutuvan energian tuotannosta saa jonkin aikaa tahallaan korkean hinnan, jonka valtio takaa. Ennen lakia näitä voimaloita rakennettiin hyvin vähän. Tariffia koskee mm. seuraavat ehdot:
- Syöttötariffia maksetaan enintään 12 vuoden ajan
- (2014) Tariffi poistuu kun 2500 MW tuotantokapasiteetti on saavutettu
- Jos sähkön markkinahinnan keskiarvo 3kk jaksona on alle 30€/MWh, takuuhinta laskee 53,5 euroon megawattitunnilta.
- Investointi ei ole saanut muuta julkista tukea (paitsi 2014 jälkeen merituulikokeilut).
Syöttötariffit luotiin siis kannustimeksi, jotta takuuhinnan houkuttelemana syntyisi nopeasti uusia yrityksiä uusiutuvan energian voimaloiden rakentamiseen. Se on toiminut.
Syöttötariffin idea on tehdä investointiympäristöstä vakaampi. Kun voi luottaa siihen, että tuotteesta saa tietyn korkuisen hinnan ja että kaikki ostetaan, voi tehdä investoinnille luotettavan kannattavuuslaskelman ja myyntiriski pienenee huomattavasti. Riskin aleneminen alentaa kuluja ja siten hintaa. Rakentajalle jää enää itse voimalan rakentamiseen ja operointiin liittyvät riskit. Ne ovat tuulivoimassa pienet.
Syöttötariffi on siis ihan järkevä kun tavoitteena on aikaansaada nopea lisärakentaminen, mutta sen ylempi takuuhinta on uuden teknologian valossa turhan suuri. Tariffi tulee nähdä rakentamisen kiihdytyskompensaationa kätevälle energiamuodolle siitä, että se on astunut markkinoille sen jälkeen, kun olemassa olevat energiamarkkinat on rakennettu julkisin varoin ja siis nauttivat etua siitä, että ovat jo olemassa.
Eikö tuulivoima voi pärjätä markkinoilla?
Täytyy katsoa, mitä muut energiamuodot maksavat. Energiamuotojen tukiverkosto on monimutkainen. Julkisen sektorin epäedullisten (eli huonojen/kalliiden) sijoitusten tarkka laskeminen tukimääräksi muuten kuin tapauskohtaisesti on vaikeaa eikä kaikki tieto ole julkista. Se on silti puhtaasti julkista tukea, koska yksityinen rahoitus olisi määrittänyt sijoitukselle markkinaehtoisemman arvon.
| Tyyppi | Villi arvio | Real. arvio |
|---|---|---|
| Tuulivoima (maalla) | 30-50€/MWh¹ | n. 50€/MWh. (siirtymä 83,5€/MWh) |
| Merituulivoima | – | 70-78-?€/MWh (siirtymä 83,5€/MWh) |
| Hiilivoima (F) | 50€/MWh | 50-70€/MWh² + pääomatuet |
| Puuhake | 60€/MWh | n. 70-90€/MWh³ (siirtymä 83,5€/MWh) |
| Uusi ydinvoimalaitos | (20-)35€/MWh | 58-127€/MWh + pääomatuet. Hintariski suuri. |
| Uusi reaktori vanhan viereen | 20€/MWh | 44€/MWh + pääomatuet. Pienempi riski. |
| Vanha ydinvoima | – | 35-40(-60)€/MWh. Ei vertailukelpoinen. |
Tarkemmat avaukset alla:
Tuulivoiman n. 50€/MWh, mikä on ihan järkevä hinta uusista voimaloista tekniikasta riippumatta. Tuulivoiman investointikulu per kapasiteetti on ~sama kuin hiilivoimalla. Investointikustannusta alentaa se, että propellitolppia voi vaivattomasti pystytellä haluamansa määrän, kun taas perinteiset suuret sähkövoimalaprojektit tapaavat venyä ja kallistua TBTF-ilmiön mukaisesti (Too Big To Fail). Syöttötariffin ehtona on, että se on ainoa julkisen tuen muoto, joten tuulivoiman hinta on kokonaistaloudellisesti korkeimmillaan 83,5€/MWh ja alimmillaan 53,5€/MWh ensimmäisten 12 vuoden aikana. Tuulivoimalan elinkaari on helposti yli 20 vuotta. Tariffin piirissä oli v. 2014 vain 11 voimalaa. Voimaloista maksetaan kiinteistöveroa kunnalle 10-15k€/v ja hinnassa näkyy maan vuokra/ostohinta. Sivuhuomiona, että se lintuvahinko on muihin vaaratekijöihin suhteutettuna epäoleellisen pieni. Meteli, sopivan säätövoiman löytäminen ja/tai edullisen energian talteenoton toteuttaminen ovat tuulivoiman aidot haasteet. Itse tuotantohinta on tarpeeksi hyvä toimimaan ilman tukea, mutta keskellä lamaa ei synny uutta ilman.
Hiili on maailman käytetyin sähköntuotannon polttoaine, mutta sillä on hyvin ikäviä ulkoisvaikutuksia. Polttoaine on edullista, mutta siitä maksetaan lisäksi päästöoikeudesta n. 5€ per tonnia hiilidioksidia. Päästöoikeuden hinta on romahtanut neljässä vuodessa n. kolmannekseen, mikä on laskenut hiilivoiman hintaa vajaan neljänneksen. Hiilivoimalat ovat de facto olleet julkisen sektorin hankkeita lainatakauksineen ja maa-alueineen, joten pääomakulut ovat lähes olemattomat. Markkinaehtoisesti rahoitettu hiilivoima olisi kalliimpaa. Maakaasuvoiman hinta on lähes täsmälleen sama kuin hiilivoiman, mutta polttoainekustannus on hinnan määrittävin tekijä.
Puu, eli hakkeen polttaminen on yksi syöttötariffin piiriin kuuluva ja ylivoimaisesti sen suurin hyödyntäjä (48 voimalaa 2014). Päästökauppavapaudesta huolimatta hakevoimaloiden kynnyskysymys on polttoaineen hinta kuljetuksineen, joka helposti maksaa enemmän kuin pääomakustannukset ja operointi yhteensä (n. 33€/MWh). Puuvoiman järkevin käyttökohde on lämmitys.
Uuden ydinvoiman omakustannehinta olisi teoriassa n. 20€/MWh. Kuitenkin hankkeissa on huomattava määrä julkisen sektorin epäedullisia sijoituksia (kts. omistajat-lista) ja valtava investointiriski. Käytännössä hinta saattaa laitosten viivästyksillä ja lisäkuluilla nousta yli 100€/MWh:iin (esim. Englannissa Hinkley C, 127-329€/MWh), eikä tämä sisällä kaikkia epäsuoria tukia, kuten valtion tekemiä lainantakauksia. Ydinvoiman korkea hinta muodostuu pääasiassa investointikustannuksista. Itse polttoaine on halpaa, alle 2€/MWh, kuluineen femman. Syy siihen, miksi ydinvoimaa on vaikea tehdä yksityisen sektorin voimin on, että siihen on hyvin vaikea saada yksityistä rahoitusta, koska sijoitusriskit katsotaan niin korkeiksi. Uusia ydinvoimaprojekteja kautta maailman vaivaa erittäin kova TBTF (too big to fail) -ilmiö, niin kuin myös Olkiluoto-3:sta, jonka rakennuskustannukset ovat lähes kolminkertaistuneet, ja samalla tuotettavan sähkön hinta, joka on jo ylittänyt sähkön markkinahinnan. Ydinvoimassa investointikulut ovat sähkön hinnan varsinainen muodostaja. Areva on myös saanut Ranskan valtiolta vientitukea 610 miljoonaa, joten markkinahintaisemmin tarkasteltuna O3 on vähintään yli kolminkertaistunut 19€ ennusteistaan n. 49 euron tuotantohintaan kun huomioidaan suorat tuet. Se tarkoittaa tappiollista myyntiä ja identtistä hintaa tuulivoiman kanssa valtavalla riskillä. Fennovoiman kannattavuuslaskelmat taas pohjautuvat täysin älyttömiin ennusteisiin sähkön hinnasta 2030-luvulla – siis selkeästi yli minkään kuviteltavan tuulivoiman hinnan. Myyjän mainosmateriaalikin arvioi 45€/MWh.
Vanhan ydinvoiman hintaa on vaikea arvioida, koska sitä ei ole rakennettu edes etäisen markkinaehtoisesti, vaan se on rakennettu valtion kassasta. Vanhat ydinvoimalat myyvät sähkönsä omistajilleen omakustannehintaan, mutta veikkaus olisi n. 35€/MWh. Hinta on historiallisista syistä hyvin vääristynyt, eikä siitä voi tehdä johtopäätöksiä uuden ydinvoimarakentamisen kannattavuuteen.
Ne ”yksityiset” omistajat
Usein kuulee väitettävän, että uudet suuret voimalahankkeet Fennovoimaa myöten olisivat yksityisen sektorin hankkeita. Selvennetäänpä vähän. Voimaosakeyhtiö SF on pääasissa kuntien omistama ja mukana on vain pari hassua yksityistä teollisuusfirmaa. TVO:n omistaa välillisesti kuntien alueelliset energiayhtiöt sekä ja mm. Fortum ja Helsingin energia. Fortum on pörssinoteeraattu valtionyhtiö. Helsingin energia on Helsingin kaupungin äskettäin yhtiöittämä entinen liikelaitos. Kymppivoiman omistaa Outokumpu ja kuntien alueellset sähköyhtymät. Outokumpu on pörssinoteerattu entinen valtion laitos, josta kolmanneksen omistaa julkinen sektori eläkevakuutusyhtiöineen. Yksityisiä omistajia näistä voimalahankkeista löytyy vain pienosakkaina, joilla ei ole merkittävää määräysvaltaa. Yhteisiä rahojamme eläkkeitä myöten siis tässä pyöritellään ja todennäköisesti suljettujen ovien takana sijoituksista sovitaan ristiin rastiin.
Huomioita
Ydinvoima olisi edullisin, jos julkiset jättihankkeet menisivät kuin Strömsö:ssä eikä huomioitaisi vakuutuskulusubventiota. Eivät mene. Vanhan ydinvoiman hinta on myös harhaanjohtava, koska siinä julkinen sektori on antanut ilmaiseksi kaikkea kivaa. Ydinvoimalla saattaa kuitenkin olla sija uusiutuvien säätövoimana, jos hyväksytään sen korkea hinta ja riski, koska toistaiseksi mitään pakettiratkaisua ei ole uusiutuvien tuotantovaihtelun edulliseksi tasoittamiseksi.
Tuulivoiman pääomakulut ovat nousseet tuulivoimabuumin myötä mutta myös siksi, että voimalahankkeista tehtaillaan viivyttäviä valituksia. Myös maanomistajat haluavat apajille, jolloin kiinteistökustannukset nousevat. Harva energiatoiminta rakentuu kuitenkin niin markkinaehtoisesti kuin tuuli, koska kirjanpidossa näkyvät kaikki kuluerät.
Sähkön markkinahinnat ovat myös harhaanjohtavia, koska myyntihinnoissa ei näy monet eri maiden tukimuodot,joten hinta näyttää alhaiselta vaikka yhteiskunnille kokonaiskustannukset ovat suuremmat. Lisäksi syöttötariffien aikaansaama tuotannon lisääntyminen puu- ja tuulivoimassa on laskenut sähkön markkinahintoja, mikä monimutkaistaa asiaa.
Energiatuotannon markkinaehtoistaminen on pitkä tie, koska vanha järjestelmä on niin tukisotkuinen. Siksi yksityisenkin sektorin uusiutuvien rakentamiselle täytyy alkuun kompensoida historiaa, jotta se pääsisi edes etäisesti samalle tasolle markkinoilla. Pitkän tähtäimen tavoitteena tulee olla se, että poistamme energiantuotannosta julkiset tuet ja ainoastaan verotetaan haittavaikutuksia.
Lisäys: Kaleva uutisoi tänään, että Jorma Peranderin mukaan syöttötariffeja laadittaessa 2010 ei huomioitu tuulivoiman tekniikan kehittymistä, ja että takuuhinta on siksi liian korkea. Tästä olen samaa mieltä. Suhtaudun toki hieman varauksella ennusteisiin hyötysuhteen huomattavasta paranemisesta.
Tausta-aineistoa
1) Tuulivoima-yhdistys -etujärjestön mukaan n. 30-50€/MWh.
2,3) Tarjanne & Kivistö, 2008, Sähkön tuotantokustannusvertailu, Lappeenrannan yliopisto. Päästöoikeuden hinnanmuutos 2008-2014 huomioitu.
– Vakkilainen et al 2012, Sähkön tuotantokustannusvertailu, Lappeenrannan tekn. yl.
– Vainio 2011, Sähkön tuotantokustannusvertailu, Aalto-yliopiston energiatekniikan laitos
-Lähdeaho, Meskanen & Yrjänäinen 2007, Sähköenergian kustannusrakenne, TTY
Muuta lukemisen arvoista energiantuotannosta ja -politiikasta
Uudenlaisten energiamarkkinoiden erikoisia piirteitä pohtiva J.M. Korhosen blogi
Teemu Pyyluoma: Kenelle Fennovoima kannattaa
Johtopäätös
Tuulivoima on kehittynyt tasolle, jossa se voi markkinaehtoisesti kilpailla uuden ydinvoiman rakentamisen kanssa, vaikka ydinvoimaa ei rakennettaisi markkinaehtoisesti. Energiamuotoja tuetaan kuitenkin niin eri tavoin, että suora vertailu on vaikeaa. Tuulivoiman etu tulee rakentamisen pienestä investointiriskistä verrattuna suurvoimaloiden poliittistaustaisiin ennusteisiin, jotka tapaavat paisua 2-3-kertaisiksi oikeassa maailmassa. Tuulivoiman lisärakentaminen 2500 MW kapasiteettiin asti on perusteltua ja turvallista.
- Syöttötariffin 83,5 € takuuhintaa tulisi laskea hieman, koska vuoden 2010 arviot tuulivoiman tuotantokuluista eivät enää päde. Laki on silti palvellut tarkoitustaan, eivätkä maksetut tariffit ole olleet rahasummana suuria valtion skaalatasolla.
- Tärkeää on pyrkiä tekemään tulevaisuuden energiamarkkinoista markkinaehtoisia, eli pyrkiä tilanteeseen, jossa kaikki julkinen tuki voidaan poistaa kokonaan. Vähintäänkin tulisi tukien olla läpinäkyviä. Uusiutuva energia tariffeineen näyttää kalliilta, koska vanhassa energiassa tuki laskee tuotantohintaa.
- Suomen houkuttelevuutta vakaana liiketoimintaympäristönä täytyy parantaa. Valitusmenettelyissä täytyy ottaa käyttöön purkujono, jossa selvästi aiheettomat valitukset hylätään suoraan kättelyssä.
Ydinvoiman kannattavuusprojektiot ovat suuri investointiriski.
Tuulivoimalan saa pystyyn tässä ja nyt.
Jos pidit artikkelista, laita muutama kolikko vaalikassaani.
Näistä asioissa ei ehkä kannata kuitenkaan nojata yksin alan lobbareiden sanomaan. Tässä vaikka IPCC:n tuoreimmaista raportista. Tuossa on käytetty minusta liian korkeaa korkoa, koska ilmastonmuutoksen torjumisessa pitää ottaa pidempi aikahorisontti ja sen implikoima alhaisempi korko päätöksenteon ohjaajaksi. Stern raportti käytti 1.4% korkoa. Jos korkoa alennetaan ydinvoiman suhteellinen kilpailukykyn paranee nopeasti. Kukaan ei rakenna tuulivoimaa ilman tukiaisia ja ne tukiaiset on mitoitettu 83.5 euroa/MWh tasolle (ja yli 100 tasolle alkuvaiheessa) siksi, koska se on se taso mitä sijoittajat odottavat tehdäkseen mitään. Lyhyt, hiukan vanha, kirjoitus teemasta. . Missä tuulivoimayhdistys muuten väittää hinnaksi 30-50 euroa/MWh?
Linkki IPCC kuvaan ei tainnut toimia oikein. Tässä uusi yritys https://drive.google.com/file/d/0B5ObyYMPN-0Pb3ZsOXBMeWFwVzQ/view?usp=sharing
Tuulivoimalla ja ydinvoimalla tuotettua sähköä ei voi aivan suoraan verrata toisiinsa. Molemmilla toki energiayksikön marginaalikulut ovat niin alhaiset, ettei niitä kannata oikeastaan koskaan pysäyttää sen takia, että sähkö on liian halpaa, mutta ydinvoimalaa voi ajaa tasaisella teholla koko ajan ja mitoittaa huoltoseisokit pitkälti markkinatilanteen mukaan, siinä missä tuulivoimalaa ei voida käynnistää ihan sähkön hinnasta riippumatta, jos ei tuule.
Skaalautuvuus on toinen kysymys. Ydinvoima skaalautuu kyllä ylöspäin lähes rajatta, tuulivoimassa parhaat paikat menevät ensin ja toisaalta sähköverkko ei ilman hyvin radikaaleja uudistuksia kestä (osapuilleen) yli 40% stokastisten uusiutuvien osuutta.
Totta kai tuulivoimaa kannattaa toistaiseksi lisätä rajustikin. Tuulivoima ja ydinvoima eivät kuitenkaan ole toisiaan poissulkevia vaihtoehtoja vaan pikemminkin täydentäviä.
Ihan pätevää pohdintaa. Tässä on kuitenkin näkökulmana lähinnä yksittäisen sähkön tuottajan investointi. Tuulimyllyn pystyttäjä aiheuttaa tarvetta säätövoimalle, kysyntäjoustolle, varastoinnille ja/tai verkkoinfralle eri tavalla kuin perusvoiman pystyttäjä. Nämä haasteet kasvavat sitä enemmän, mitä isompi osa tuotetusta voimasta on vaihtelevaa. Ymmärtääkseni nuo esitetyt €/MWh-luvut eivät sisällä näitä kustannuksia koko mitassa. Mutta siis kyllä Suomeen tuulimyllyjä mahtuu ja on syytä rakentaakin.
Tuulivoima kun ei ole perusvoima, niin tarvitsee laskea myös se säätövoiman hinta tasaiseen perussähkön tuotantoon. Saksassa se on hiilivoima, minkä takia tuulivoima ei Saksassa olekaan juurikaan pudottanut päästöjä.
Eli tuulivoiman todellinen kustannus on 50€/MWh + säätövoima 50-70€/MWh.
Olkiluodon käyttämistä hintaesimerkkinä on kuin trollitehtaan perusteet.
Ainoa vaan että siinä on hinta sovittu jo rakennettaessa ja ylimääräiset kulut menevät Arevalle, joka ottaa niitä jo omaan kirjanpitoonsa. Eli hinta MW-hinta meille Suomalaisille lasketaan siitä sopimushinnasta. Ranskalaisille voidaan käyttää koko pömpelin hintaa.
Loviisan ydinvoimala tekee omakustannesähköä noin 16€/MWh.
http://faktabaari.fi/fakta/petrus-pennanen-ydinvoiman-ansiosta-ranskan-paastot-romahtivat-perati-60/
Hienoa että täällä ei heti tuomita ydinvoimaa. Itse uskon että ydinvoimaa tullaan rakentamaan paljon lisää seuraavan 30 vuoden aikana ja nekin valtiot, jotka ovat päättäneet luopua ydinvoimasta tulevat katumapäälle. Ydinvoimassa on paljon potentiaalia kehittyä turvallisemmaksi ja edullisemmaksi kuin nykyiset kevytvesireaktorit. https://planeetta.wordpress.com/2014/03/25/kiina-panostaa-torium-voimalaan/
Hei Lilja.
Kiitos artikkelista.
Olen mukana Faktabaarissa tekemässä tähän juttuun liittyvää väitteen faktantarkastusta. Annoit tuolla aika ison haarukan Hinkley Point C -ydinvoimalan kustannukseksi, 127-329€/MWh. Onko sinulla antaa tälle arviolle/haarukalle lähdettä? Mihin se pohjaa? (alempi 127 euroa on lienee Hinkleylle luvattu ”strike price” punnan nykykurssilla?)
Hei. Kyseiset luvut tulevat seuraavista:
127€/MWh on vuoden 2012 punnan tasolle sovittu takuuhinta EDF Energy:lle, eli 136,36€ Brittein inflaatiokehityksen mukaan tänään. Tariffia on tarkoitus alkaa maksaa kun voimala arviolta valmistuu vuonna 2023. Jos EDF saa toisen voimalan aikaiseksi, tariffi laskee kolmella vuoden 2012 punnalla per megawattitunti.
329€/MWh on arvio 35-vuotisen tariffikauden aikana tapahtuneen indeksikorjauksen tuloksesta vuoteen 2058 mennessä. Itse punnan inflaatioarvio on raportista ”Renewable energies vs nuclear power: comparing financial support” (Mraz,Wallner,Resch & Suna 2014). Oleellista luvussa ei ole se, että se kuvastaa hintojen yleistä kehitystä, vaan että inflaatio ei pääse koskaan syömään sitä. Finanssimielessä se on siis hyvin vahva takaus erittäin pitkälle ajalle, eikä tuollaiseen sopimukseen astuisi mikään yksityinen toimija.
Syöttötariffin lisäksi valtio on antanut kymmenen miljardin punnan lainatakauksen hankkeelle pääomakuluja alentamaan.
Sivuhuomiona, että brittein saarilla minulle epäselvistä syistä sähkö on hyvin kallista ja syöttötariffit muissa energiamuodoissa ovat Pohjoismaiden sähköpörssin hintatasoon nähden huimaavia energiamuodosta riippumatta.
Kiitos. Eli tuossa kyse on inflaatio-suojatusta ”takuuhinnasta” (CfD) ja suurempi summa on arvio siitä, mitä summaa vuoden 2012 127 euroa vastaa vuonna 2058.
Kiitos tuosta raportista, en ollut siihen vielä törmännytkään. 🙂
Jos muuta kysyttävää on, niin kerro toki.
Tuulivoimaa saa kyllä pystyyn tässä ja nyt. Pitäisi kuitenkin nähdä koko tie perille asti, joka on kokonaan hiiletön energiantuotanto. Miten käy tuulivoimalle, kun sen osuus lähentelee kapasiteettikerrointa? Entä kun mennään siitä yli, saati että lähestyttäisiin 100 % ? Jos nyt unohdetaan ydinvoima ja edetään pelkästään tuulen ja muiden uusiutuvien varassa, olemme ongelmissa myöhemmin. Jos silloin olemme menettäneet ydinvoimaosaamisemme, olemme todellisissa ongelmissa, koska muuta hiiletöntä uusiutuvien lisäksi meillä ei ole. Siksi on tärkeää nähdä näissä suunnitelmissa pidemmälle kuin taloudellista voittoa tavoittelevilla tahoilla yleensä on tapana.
Ihmettelen suuresti, että vihreät kannattavat tuulivoimaa. Tuulivoiman ekologisuus on vähintäänkin kyseenalaista, jos otetaan huomioon koko hankinnan elinkaari ja ympäristövaikutukset. Valtion tuen piiri kattaa noin 850 tuulimyllyn rakentamisen.
Myllyt rakennetaan pääasiassa syrjäisiin metsiin johtuen niiden aiheuttamista melu- ja välkehaitoista. Jokaista myllyä varten kaadetaan 2,5 hehtaaria metsää. Alue poistuu pysyvästi metsäalasta, koska se täytyy pitää puhtaana. Lisäksi rakennetaan satoja kilometrejä uusia metsäteitä. Enpä ole nähnyt laskelmia, joissa nämä tekijät on otettu huomioon tuulisähkön päästöissä.
Koska aina ei tuule, vaatii tuulivoima säätövoimaa. Suomessa säätövoimana käytetään vesivoimaa. Tuulisähkö on priorisoitu mikä tarkoittaa sitä, että kun tuulee, vettä juoksutetaan ohi turbiinien. Siis ilmaista vesivoimaa jätetään käyttämättä, että voidaan käyttää verovaroilla tuettua tuulisähköä. Tuulivoiman lisärakentamisen myötä säätövoimana käytetään myös hiilivoimaa, jolloin päästöjen määrä edelleen kasvaa.
Tuulivoiman tukemispäätös on jo kolmas ympäristöministeriömme moka jätevesiasetuksen ja rakennusten energiatehokkuustodistusten jälkeen. Kahdessa ensimmäisessä tapauksessa ministeriö on jo joutunut peruuttamaan päätöksiään. Olisiko jo aika vaihtaa koko ympäristöministeriön henkilökunta. Yritysmaailmassa noin suuret virheet johtaisivat ainakin johtajien vaihtoon.
Mielestäni olet oiva ehdokas analyyttisen ajattelutapasi johdosta, vaikka en ole taaskaan kanssasi samaa mieltä.
”Ydinvoimalla saattaa kuitenkin olla sija uusiutuvien säätövoimana, jos hyväksytään sen korkea hinta ja riski, koska toistaiseksi mitään pakettiratkaisua ei ole uusiutuvien tuotantovaihtelun edulliseksi tasoittamiseksi.” Näin tällä hetkellä, ja tämä on poliittista realismia. Kuitenkin luulisin, että ydinvoimaa tarvitaan täyttämään uusiutuvien tuotannon ja Suomen energiankulutuksen välinen aukko, ei siis säätövoimaksi – jos aiomme pyrkiä hiilineutraaliin tulevaisuuteen. Mikähän mahtaa olla uusiutuvien kokonaispotentiaali Suomessa? Olisi hauska nähdä laskelmia tästä.
Mutta, mutta… Miksi me oikein vouhotamme ilmastonmuutoksesta? Emme me pysty tekemään sille mitään. Intia on tehnyt päätöksen lisätä voimakkaasti hiilivoiman käyttöä, Kiina polttaa hiiltä solkenaan, ja USA on alkanut käyttää öljyliusketta. Kehittyvien maiden talouskasvu on niin voimakas mahti, että mitkään ekologiset argumentit eivät paina sen edessä. Tietenkin tämä johtaa ilmastonmuutokseen. Oma villi arvaukseni on, että tulevaisuuden suurvallat, mitä ne sitten ovatkin, Kiina, USA, jne., tulevat turvautumaan ilmastonmuokkaukseen – tai sitten ilmastonmuutos ei olekaan niin tuhoisaa, kuin väitetään.
Tiedän, että tämä olisi poliittinen itsemurha kaikissa puolueissa tänä päivänä, mutta oma politiikkasuositukseni olisi: antaa palaa. (Tutkijankammiosta on helppo huudella.)
Lopuksi nostat esille ydinvoiman omistajien hämärät kytkökset. En ihan heti näe, miksi Fortum, Outokumpu tai TyEL-yhtiöt haluaisivat tehdä tappiollisia sijoituksia. Ne ovat voittoa tavoittelevia suuryhtiöitä. Jos mennään siihen, että päätökset tehdään luultavasti suljettujen ovien takana pienessä piirissä, sitten voit syyttää samasta ilmiöstä koko Suomen talouselämää.
Ja vielä: ydinvoiman korkea hinta johtuu osittain sille asetuista ankarista turvallisuusnormeista. Miksiköhän ei vaadita, että kemiantehtaiden pitäisi kestää matkustajalentokoneen törmäys?
Kattaako uusiutuvien energiamuotojen syöttötariffijärjestelmä myös aaltovoimalaitokset? Ovat ”vesivoimaa”, mutta ovatko ne sitä lainsäätäjän tarkoittamassa merkityksessä.
Olen joka tapauksessa ns. koskivoiman lisärakentamista vastaan enkä näe sen lisärakentamisen tukemisessa mitään järkeä. Kansantaloudellisesti hyödymme enemmän kalaisesta koskesta, joka vetää puoleensa turisteja ulkomailta.
Mitä ajattele siitä että jos metsässä kattuu puu mutta kukaan ei sitä kuule kuuluuko siitä silloin ääntä