Katso myös tuoreempi kommentti avioliittolakikeskusteluun
Sukupuolineutraalin avioliittolain valmistelussa eduskunnan lakivaliokunta on tilannut (yleensä maksullisia) asiantuntijalausuntoja valikoiduilta tahoilta. Osa asiantuntijavalinnoista on mystisiä. Yksi asiantuntijalausunnon antajista on Tapio Puolimatka, kasvatustieteen professori Jyväskylän yliopistosta.
Puolimatkan asiantuntijalausunto löytyy hänen verkkosivuiltaan. Jos jokin tulee mieleen käytyäni lähteet läpi, on se, että Puolimatka on yrittänyt luottaa lähdeviitteiden konetulitukseen, jotta kukaan ei jaksaisi tarkistaa niitä. Se on suosittu strategia erinäisissä salaliittoteoreetikkopiireissä ja suurissa lobbausyrityksissä. Minäpä kävin ne läpi, koska olen sataprosenttisen varma siitä, ettei lakivaliokunnassa kukaan tule niin tekemään.
Arvioin nyt Puolimatkan asiantuntijalausuntoa akateemisena artikkelina, koska se on näennäisesti puettu sellaisen asuun kirjallisuusviitteineen. Keskityn lähinnä lähdeviitteiden luotettavuuteen, tyyppiin ja relevanssiin. Olen jakanut läpikäynnin viiteen otsikkoon Puolimatkan tavoin. Läpikäynnissä omat pohdintani on merkitty himmeämällä tekstillä. Jos haluat skipata parituhatsanaisen uppoutuvan läpikäynnin, siirry suoraan artikkelin loppuun.
1. Loukkaako sukupuolineutraali avioliittolaki lasten oikeuksia?
Puolimatka aloittaa viittaamalla YK:n sopimukseen lasten oikeuksista vuodelta 1989, ja siteeraa 7. artiklaa: ”Lapsi on rekisteröitävä heti syntymänsä jälkeen ja hänellä on syntymästään lähtien oikeus nimeen ja kansalaisuuteen sekä mikäli mahdollista, oikeus tuntea vanhempansa ja olla heidän hoidettavanaan”.
Puolimatka laajentaa omatoimisesti lapsen oikeutta tuntea vanhempansa oikeudeksi tulla biologisten vanhempiensa kasvattamaksi avioliitossa. Tämä on ristiriidassa artiklan yleisen tulkinnan kanssa, mikä näkyy jo eri maiden artiklan implementoinneissa lakiin. Hän tiedostaa avioeron, kuoleman ja muut ”poikkeustapaukset”, muttei katso tämän kumoavan oikeutta elää biologisten vanhempiensa kanssa. Nurkan takaa hän vain toteaa, että sukupuolineutraali avioliittolaki sen sijaan uhkaa tätä oikeutta ”periaatteellisella tasolla”. Ilmeisesti ”normin täyttämisessä” saa ”epäonnistua”, mutta normia ei saa ”uudelleenmääritellä.” Tälle ei esitetä mitään perusteluita.
Puolimatkan punainen lanka kappaleessa on, että laki on moraalikoodi, ja siksi lakia ei saa muuttaa (koska ilmeisesti homoparin vanhemmuus on moraalitonta – tai jotain).
Lähdeviite Prof. Don Browning & Elizabeth Marquardt (2006). Viite ei liity; viittaus epätarkka; viite ei tieteellinen; viitatut henkilöt ovat teologeja – eivät esimerkiksi sosiologeja, eikä heidän esittämänsä näkökantoja tai asiantuntemustasoa ole perusteltu tekstissä. Kirja, jossa tämä essee esiintyy, on eräänlainen amerikkalaisten kristilliskonservatiivien yritys koota näennäistieteellinen tiiliskivi, jotta voisivat (valheellisesti) väittää vastustavansa homoliittoja tiedemaailma takanaan.
Lähdeviite Frank Furstenberg et al (2003:48); viittaus harhaanjohtava, koska viitattu teksti ei tee vertailua samaa sukupuolta olevien avioliittojen ja eri sukupuolta olevien avioliittojen välillä, vaan vertailee heteroavioliittossa kasvaneita lapsia yksinhuoltajien ja kenties sosiaalihuollon kasvattamiin lapsiin. En ota kantaa väitteeseen biologisen vanhemmuuden mahdollisesta edusta, koska en ole evoluutiobiologian ja sosiologian tutkija. Puolimatka toki haluaa ottaa kantaa.
Lähdeviitteet Brown (2004), Manning et al (2004), McLanahan & Sandefur (1994); kuten yllä, ei liity käsiteltävään aiheeseen. Liittyisi, jos lakiesityksessä määrättäisiin lapset pakkohuostaanotettaviksi syntymästä lähtien. Näin ei nyt satu olemaan.
Lähdeviitteet Moore (2004) ja Manning & Lamb (2003); McLanahan & Donahue & Haskins (2005); Park 2003; Wilcox & Doherty & Fisher et al (2005); kuten yllä – viite ei liity siihen, mitä sillä yritetään todistaa, koska vertailu ei kohdistu Puolimatkan ilmaisemalla tavalla. Manning & Lamb vertailee adoptioperheiden avo- ja avioliittostatuksia, mikä ei taaskaan liity käsiteltävään aiheeseen (oikeus avioliittoon). Moore:n ei liity aiheesen myöskään mitenkään. Artikkeli löytyy sitäpaitsi ChildTrends:in koosteesta, jonka ensimmäisellä sivulla lukee isoin kirjaimin:
”..no conclusions can be drawn from this research about the well-being of children raised by same-sex parents or adoptive parents.”
Silti Puolimatka haluaa käyttää sitä juuri noin.
Lähdeviite Marriage and the Public Good: Ten Principles, jota Puolimatka kehuu todelliseksi tieteentekijöiden suurkuoroksi ei ole tieteellinen julkaisu vaan poliittinen manifesti , joka liittyy amerikkalaiseen konservatiiviliikkeeseen. Niinsanotun ”Princeton Principles” -teoksen julkaisujuhlien kunnianavieraana oli George W. Bush.
Lähdeviite McLanahan & Sandefur (1994) analysoi yksinhuoltajuuden ongelmia; ei liity käsiteltävään aiheeseen. Ellis & Bates & Dodge et al (2003); voi olla, että kasvaminen ilman miespuolista lähiomaista mm. varhaistaa naisten seksikokeiluja, mutta yleensä ns. ”puuttuvan isän” teoriaa kritisoidaan tutkimusotoksen kohdistumisesta suppeasti länsimaalaisiin hyväosaisiin, joissa stigma on huomattavasti vahvempi. Samalla elän käsityksessä, että Yhdysvalloissa yleinen ja problematisoitu ilmiö teiniraskaudesta ei ole samalla tavalla ongelma Suomessa, koska täällä on seksuaaliterveystiedon opetus näiltä osin kunnossa – monen amerikkalaiskonservatiivin pettymykseksi.
Lähdeviite Wilcox & Doherty & Fisher et al (?); viite epätarkka; viite ei tieteellinen. Kyseessä ei ole tieteellinen artikkeli tai tutkimus, vaan avioerovastaisen Institute for American Values:in ideologinen manifesti. Blackman & Clayton & Glenn et al (2005) analysioi vain amerikkalaisten tummaihoisten avioitumiskäyttäytymistä; ei liity käsiteltävään aiheeseen.
Lähdeviite David Popenoe (1996); ei liity; väärinkirjoitettu muotoon ”Papenous”; ei tieteellinen artikkeli vaan kirjallisuusviitteellinen ideologinen pohdiskeleva essee, jossa sosiologi Popenoe esittää pohdintojaan äitien ja isien ominaisroolien hyvistä ja huonoista vaikutteista lapsen kasvuun. Hieman mieskriittinen näkökulma. Käsittääkseni alun perin julkaistu populaariaikakausilehti Reader’s Digest:issä, jonka suomenkielinen vastine on nimeltään Valitut Palat.
Lähdeviite Bradford Wilcox (2005); sama kuin Wilcox & Doherty & Fisher et al.
Lähdeviite Loren Marks (2012); Marksin kritiikki tutkimusten otosten pienuutta kohtaan on perusteltua, mutta Marks vaikuttaa virheellisesti tulkitsevan sen todisteeksi tieteellistä konsensusta vastaan – tämä on ns. muodollinen päättelyvirhe. Se, että Kalle ei voi todistaa omistavansa Ferraria, ei tarkoita, että minä sen sijaan omistan Lamborghinin. Otosten pienuuteen vaikuttaa homovanhempien määrän vähäisyys ja kenties otantojen suppeuteen se, että homovanhemmuus ihan lisääntymisteknisistä syistä painottuu suunniteltuihin lapsiin ja hyvin toimeentuleviin perheisiin, päinvastoin kuin heterovanhemmilla, jossa keskiarvo on selvästi huonompi. Kyseessä ei siis välttämättä ole viallinen otanta, vaan tutkittavan populaation ominaisuus. Puolimatkan ”APA-niminen järjestö” -ilmaisu antaa ymmärtää, ettei Puolimatka tiedä American Psychological Association:in olevan maailman suurin ja merkittävin psykologian alan tutkimusjärjestö, eikä mikä vain homosaation ajatuspaja. Girgis et al (2012); kuten yllä.
Puolimatka kirjoittaa ”Yksikään APA:n tai Solantauksen viittaamista samaa sukupuolta olevien parien vanhemmuutta koskevista tutkimuksista ei täytä korkeatasoisen yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen vaatimuksia: joukossa ei ole yhtään pitkittäistutkimusta, jossa olisi käytetty suurta, edustavaa satunnaisotantaa”
Jos analysoin tätä väitettä koko artikkeliin ja tämän viitteisiin nähden, yrittää Puolimatka tällä puolustaa kolmea metodologisesti sabotoitua suuren otannan roskatutkimusta – kyseessä ovat Sarantakos (1996), Regnerus (2012) ja Allen (2012), joihin hän viittaa myöhemmin todisteina homojen kelvottomuudesta.
Puolimatkan ongelma on Marks:in tavoin, että hän haluaa tulkita (tiedemaailman konsensusta vastaan) vastapuolen tutkimusten vähäisyyden todisteeksi omalle päinvastaiselle mielipiteellee, jolle ei taas löydy vertaisarvioitua tukea. Onkin tavallaan huvittavaa, että Puolimatka kirjoittaa korkeatasoisista yhteiskuntatieteellisistä tutkimuksista, kun hänen siteeraamansa viitteet eivät joko liity käsiteltävään aiheeseen, ovat metodologisesti metsässä tai ovat epätieteellisiä poliittisia esseitä.
Lähdeviite Bos & Balen & Van den Boom (2007); vihdoin ensimmäinen muodolliselta rakenteeltaan tieteelliseltä artikkelilta näyttävä viite kaikenmaailman esseiden seasta. Se tosin ei sano kuin pari sanaa liittyen Puolimatkan toteamuksiin otantojen valikoitumisesta, kts. Marks.
Lähdeviite Sirota (2009); ei liity. Theodora Sirotan tutkimusta on siteerattu useissa homovastaisissa medioissa todisteena homovanhempien kelvottomuudesta; tutkimus itsessään ei kuitenkaan tutki tätä, vaan siinä tutkitaan lapsia, jotka ovat kasvaneet heteroavioliitossa, jossa isä on paljastunut biseksuaaliksi tai homoseksuaaliksi. Sirota itse on todennut, ettei tutkimuksen aineisto sovellu konservatiivipiireissä siitä tehtyihin johtopäätöksiin.
Lähdeviite Sarantakos (1996) on yksin vastaan huomattavasti suurempaa tutkimusten joukkoa, ja on tunnettu sen vakavista metodologisista puutteista, jotka ennustettavalla tavalla johtavat tulosten vääristymään. Esimerkiksi se, ettei siinä ollut minkäänlaista sokkoutusta ja aineisto perustuu epäneutraalien osapuolten subjektiivisiin raportteihin homovastaisessa ympäristössä, jolloin sosiaalinen stigma pääsee vaikuttamaan tutkimusta harhaanjohtavalla tavalla. Se, että Puolimatka haluaa siteerata Sarantakosta kertoo jotain.
Puolimatkan ylpeästi siteeraama Regnerus, Mark (2012) on tunnettu roskatiede-esimerkki, jossa toteutettiin suuri kyselytutkimus, jonka viattomaksi puetut ainoat vastausvaihtoehdot kysymykseen vanhempien parisuhdekäyttäytymisestä tarkoittivat Regnerus:in mielestä:
A: Olen rikkinäisestä perheestä koska äitini on joskus rakastunut naiseen
B: Olen rikkinäisestä perheestä koska isäni on joskus rakastunut mieheen
C: Olen terveestä heteroavioperheestä
Tästä ilmiselvästä ansasta huolimatta sukupuolineutraalin avioliiton vastustajat linkittelevät tutkimusta innoissaan minkä ehtivät tueksi huuhaalleen.
Lähdeviite Douglas W. Allen (2013); metodologisesti virheellinen lähde. Jälleen on esimerkki ideologisesta roskatieteestä, jossa on suuri satunnaisotanta, mutta tahallinen metodologinen virhe; se nimittäin laskee homovanhempien ei-vielä-valmistuneet lukiolaisopiskelijat koulukeskeyttäjiksi, vaikka he eivät ole vielä tarpeeksi vanhoja valmistuakseen.
Puolimatka jatkaa toistamalla johtopäätöstään, että koska heterojen orpolapset ja yksinhuoltajien kasvattamat lapset ovat tilastollisesti huonommassa asemassa kuin biologisten heteroavioliittojen lapset, homoliittojen lapset voidaan jotenkin rinnastaa orpoihin. Ajatuskulku ei yksinkertaisesti toimi, ja on kaukana tieteellisestä argumentista.
Vaikka miten yhdistelisi avioero- ja yksinhuoltajatilastoja, ei niistä voi tehdä ennusteita eheästä homoavioliitosta. Brown (2004), Manning & Smock & Majumdar (2004), Girgis & Anderson & George (2012: 61−62). –”–
”On selvää, että yksittäinen homoisä tai -äiti voi kasvattajana olla omistautuneempi ja tiedostavampi kuin heteroisä tai -äiti keskimäärin. Nykytilanteessa homoparit ovat tietynlaisessa pioneerivaiheessa, jossa tällaisen perhemuodon omaksuneet ja kenties adoptiolapsia hankkineet parit ovat keskimääräistä tiedostavampia ja omistautuneempia.”
Yllä oleva Puolimatkan ajatus onkin se mielenkiintoisin kysymys koko asiassa; ovatko nykyiset homovanhemmat eräänlaisia tilastollisia supersankareita (ns. pioneerit) juuri siksi, että he yrittävät tietoisina suurennuslasin alla olosta muita enemmän?
Asiaan on vaikea vastata mitään, mutta näen kolme vaihtoehtoa:
- Nykyiset homovanhemmat näkyvät tilastoissa hyväosaisina ja pärjäävinä siksi, että he tietoisesti pyrkivät vaikuttamaan imagoonsa – kunnes stigma poistuu, ja ylimääräinen yrittäminen aikojen saatossa loppuu.
- On homovanhemmuuden ominaisuus olla hyväosainen ja pärjäävä; lapset tulevat usein pitkän suunnittelun tuloksena eikä niitä hankita ilman vakaata taloudellista asemaa.
- Tiedemaailmassa on suuri paljastumaton salaliitto, joka pyrkii aktiivisesti salaamaan homojen vanhemmuuskelvottomuuden. Motiivi epäselvä.
Puolimatka jatkaa saman ajatuskulun toistamista; lapsi tarvitsee biologisen isän ja äidin aviosuhteessa, ja kaiken muun täytyy olla väärin koska se nyt vain on niin, ja siksi sukupuolineutraali avioliittolaki on väärin. Tämän lisäksi hän kauhistelee moniavioisuutta, avioeron sallimista ja sitä, ettei lapsille ehkä tulevaisuudessa opeteta heteroavioliiton instituutiota ainoana normina. Tätä seuraa pitkä julistus heteroavioliiton kriisistä, kun ihmiset nykyään eroavat. Aasinsilta sukupuolineutraaliin avioliittoon jää hämäräksi.
Blankenhorn (2007); ei ole tutkimus tai artikkeli vaan vapaamuotoinen essee, joka julistaa amerikkalaiskonservatiivista avioliittokäsitystä. Kuulemma mies on sittemmin muuttanut mieltään (2012). Samoin Girgis et al (2012); teosnimi on ”What is marriage? Man and Woman: A Defence”.
Puolimatka siirtyy spekuloimaan siitä, oppivatko lapset enää miten lapsia tehdään jos s.p.-neutraali avioliitto sallitaan. Tämän jälkeen kauhistellaan taas heterojen avioerotilastoja. Relevanssi jälleen epäselvä.
2. Normatiivisen rakenteen erilaisuus synnyttää erilaisen juridisen säätelyn tarpeen
Puolimatkan argumentti, että heteroavioliitto on jotenkin sitoutuneempi kuin homoavioliitto vain ja ainoastaan lasten saamisen riskin vuoksi on yksinkertaisesti perustelematon, eikä ota huomioon lasten hankkimista varten solmittuja homoavioliittoja. Väite siitä, että avioliiton ainoa juridinen funktio on tuottaa lapsia on tuulesta temmattu; avioliitossa on etuja jos lapsia hankkii, muttei se ole sen ainoa funktio. Muita funktioita ovat mm. juridinen yhteistalous sekä lähiomais- ja perintöasiat.
Tämän jälkeen seuraa pari kappaletta julistusta, jotka eivät perustu mihinkään ja josta puuttuu kokonaan viitteet tai viitteet eivät kerro sitä, mitä Puolimatkan saate antaisi ymmärtää. (Ei ole mikään uutinen, että samaa sukupuolta olevien suhteissa henkilödynamiikka on erilainen kuin heterosuhteissa. Samaa sukupuolta olevissa pareissa voi olla jopa huomattavia etuja tietyissä osa-alueissa kun kulttuurisesti tai biologisesti sukupuolittuneet tarpeet kohtaavat paremmin ja konflikteja on näillä alueilla vähemmän.)
Puolimatka nostaa avointen suhteiden olemassaolon esimerkiksi kaikkien homosuhteiden epäonnistumisesta, ikään kuin kontra heterosuhteet. Vertailu ei ole rehellinen, koska heterosuhteissa ja -avioliitoissakin on erilaisia avoimuuden ja polyamorian muotoja, myös lasten kasvattamisen yhteydessä. Näitä on lukumäärällisesti todennäköisesti monikymmenkertainen määrä homovanhempien vastaaviin nähden ihan siksi, että heteroita on runsaasti enemmän. Puolimatka sekoittaa kuvioon pettämisen, joka on eri asia kuin avoin suhde. Heterosuhteissa tilastollisesti petetään säännöllisesti; suhteen ulkopuoliset seikkailut vain ovat heterosuhteessa vahvempi tabu, jolloin niitä ei juurikaan näe kuin nimettömissä kyselytutkimuksissa. Pettämisen yleisyys vaihtelee välillä 20-50%, tutkimuksesta riippuen. Muistelen suomalaista tutkimusta, jossa todettiin aviopuolisoiden syrjähyppytoleranssin kasvavan iän funktiona.
Lähdeviite Andersson, Gunnar (2004) – Puolimatka ei ole lukenut tutkimusta johon viittaa. Tutkimus ei tue hänen väitettään niin kuin hän sen haluaa esittää.
Lähdeviite Allen, Douglas (2010); viittaus epäselvä; ei-tieteellinen lähde. Puolimatka ei täsmennä mihin kohtaan viittaa. Kyseessä on pitkä julistuksellinen kirjallisuusviitteellinen essee, jossa Douglas vastustaa homoavioliittoja. Kyseessä on sama Douglas, joka myöhemmin loi tahallisesti vääristellyn tilaston homovanhempien lasten lukiovalmistumisasteesta.
Päinvastoin kuin Puolimatka yrittää antaa ymmärtää, ei sukupuolineutraalin avioliittolain esityksessä ole mitään sellaisia muutoksia, jotka heikentäisivät esim. heteroavioliittojen juridista asemaa tai oikeuksia, koska Suomen avioliittolaki sen verran suppea. Saarna sukupuolierojen tärkeydestä jää hämäräperäiseksi.
3. Hyödyttääkö avioliitto homoseksuaalisia pareja?
Osuus alkaa epämääräisellä spekuloinnilla, jonka ajatuskulkuna ilmeisesti on ”ei voida tietää mitä tapahtuu kulttuurillemme jos homot saavat avioitua, joten ei pidä edes kokeilla”.
Ensimmäiset viitteet eivät liity väitteeseen. Jälleen Andersson (2004); käsittelee lesbo- ja homoavioliittojen eroamisasteita. Puolimatka ei ole lukenut tutkimusta, koska jos olisi, hän huomaisi relevantin kohdan jossa anomaliaa käsitellään.
Yleisesti ottaen Puolimatkan kolmas tekstin osa perustuu olettamukseen, että avioliiton ainoa funktio on sosiaalinen status (minne katosi ”vain lasten hankkiminen”?). Avioliitto pelkkänä sosiaalisen statuksen tuojana on erittäin suppea tulkinta, eikä heijastu Suomen lainsäädännössä mitenkään. Status liittyy enemmän kirkkovihkimiseen, johon lakiesitys taas ei koske. Näin ollen hänen kritiikkinsä kohdistuu johonkin aivan muuhun kuin lakiesitykseen, jota häntä pyydettiin kommentoimaan.
4. Hyödyttääkö sukupuolineutraali avioliittolaki homoseksuaalisten parien lapsia?
Puolimatkan muotoilu antaa ymmärtää, että homoavioliitoissa ei ole biologisia vanhempia. Lapsenryöstäjiksikö Puolimatka homoja epäilee? Homojen avioliitossa yksi vanhemmista on perinteisesti biologinen vanhempi, eikä toisen biologisen vanhemman säilyttäminen kuvioissa ole harvinaista.
Lähdeviite La Sala (2002); artikkeli ei edes käsittele homomiesten avioliittoja; ei liity käsiteltävään aiheeseen. Andersson (2004) on jo käsitelty yllä pariin otteeseen.
Puolimatka syvenee tämän jälkeen avioliiton tarveharkintamatematiikkaan;
jos amerikkalaisten tilastojen mukaan 1/200 lapsesta elää samaa sukupuolta olevien vanhempien talouksissa, ja arvataan 50% avioitumisprosentti näissä suhteissa; tällöin sukupuolineutraali avioliittolaki koskettaisi 1/400 lapsesta. Jos oletetaan heteroavioliittojen eroprosentti 50%, niin 1/800 lapsesta kokisi vakaan avioliiton lakimuutoksen myötä. (Tässä vaiheessa matematiikka epäonnistuu; 50% ei eroa elämänsä aikana vaan 50% avioliitoista hajoaa; todellisuudessa toteutuneiden erojen määrää ei voi juontaa tästä prosenttiluvusta, koska erojen määrä on avioliittojen määrän funktio). Puolimatka jatkaa oletuksella, että 80% näistä lapsista olisi aiempien heterosuhteiden hedelmiä, jolloin uudelleenavioitumisella ei olisi lapsen kannalta etua suhteessa yksinhuoltajuuteen Puolimatkan siteeraamien viitteiden perusteella. Tämä laskee Puolimatkan luvun 1/4000 lapseen, eli n. 224:een alle 15-vuotiaseen suomalaiseen lapseen (census 2013).
Tämän päättelyketjun tuloksena Puolimatka toteaa, ettei homojen avioliitolle ole tarvetta, koska se koskettaisi vain pientä määrää lapsista kun tehdään pitkä ketju villejä arvauksia.
Sen sijaan Puolimatka toteaa kylmästi perustelematta, että 98% lapsista kärsisi sukupuolineutraalin avioliittolain käyttöönotosta, perustelematta asiaa mitenkään. En tiedä onko Puolimatka edes lukenut kansalaisaloitetta jos hän näkee siellä jotain radikaaleja rakenneuudistuksia.
5. Johtaako sukupuolineutraali avioliitto epätasa-arvoon ja avioliiton merkityksen trivialisoitumiseen?
Puolimatka avaa pelin toteamalla, että avioliittolaki ”jo ON tasa-arvoinen”, koska kuka tahansa voi astua heteroavioliittoon. Höhö. Kansanedustaja Oras Tynkkynen on esittänyt vastaesimerkiksi kysymyksen, olisiko se tasa-arvoinen avioliittolaki jos miehet saisivat mennä naimisiin vain miesten kanssa ja naiset vain naisten, muttei ristiin? Aika moni ymmärtää, ettei olisi.
Puolimatkan keskeinen argumentti on, että avioliittolain muutaman sanamuodon muuttaminen sukupuolineutraaliksi (kontra sukupuolittuneeksi) jotenkin yhtäkkiä sortaisi heteroavioliitossa olevia. Mitään perusteita tälle ei toki esitetä, eikä ajatusta avata.
Jatko lähtee raiteelle, jossa Puolimatka ilmeisesti haluaisi avioliittolain säätävän tarkasti siitä, millaisia yhdynnän muotoja saa harrastaa ja ovat Valtion Hyväksymiä, koska muuten joku saattaisi avioitua pelkästä seksin ilosta tai ihan vaan kaveruuden vuoksi – ja kohta vielä sisaruksetkin. Mieleeni palautuu lukutuokiot Niilopedia -satiiritietosanakirjasta.
Prioriteetit käyvätkin selviksi, kun aiempi lapsimatematiikka lakkaa yhtäkkiä olemasta relevantti; ei ole väliä miten harvinaisia Puolimatkaa ärsyttävät suhdemuodot ovat, niitä täytyy vastustaa periaatteellisella tasolla ja tähän tarvitaan valtion byrokratia turvaksi.
Puolimatkan ABCDE-kooste koostuu mielipiteistä, joille ei tekstissä ole pitäviä perusteita.
Summa summarum – omaa tulkintaa
Keskeisin ongelma Puolimatkan artikkelissa on huomattava osuus epätieteellisiä, ideologisia tai muutoin laadullisesti heikkoja lähteitä. Toinen ongelma on lähdeviitteiden runsas käyttö ikään kuin todistamaan asioita, joita lähteet eivät oikeastaan tue. Jos Puolimatkan artikkelin lähettäisi vertaisarvioituun tiedejulkaisuun, se ei läpäisisi edes ensimmäistä roskaseulontaa.
Tuleekin vääjäämättä mieleen, että Puolimatka tuskin on alkuunkaan tutustunut käyttämiinsä lähteisiin, vaan on kopioinut lähdeviitteet suoraan jostain amerikkalaiskristilliskonservatiivien blogeista tai pamfleteista. Jos niitä nimittäin googlettaa, monen kohdalla tulee melkein enemmän debunkkauksia kuin linkkejä itse materiaaliin, ja monen viiteteoksen taso jää self-help -kirjan tasolle. Lähdeaineisto on myös käytännössä täysin keskittynyt Pohjois-Amerikkaan.
Tällaisella lähdeviitteiden käytölla olisi ihan turha yrittää tehdä pro gradu -tutkielmaa muualla kuin Jyväskylän opistossa; se olisi automaattinen hylätty. Siksi onkin jokseenkin kauhistuttavaa, että tätä tekstiä suoltaa Jyväskylän yliopiston professori – mitä se kertoo Suomen tiedeosaamisen tasosta, jos professoritkaan eivät ymmärrä perustavanlaatuisia tieteen periaatteita, joita olettaisi jo kandin hallitsevan? Onko syytä huolestua siitä, että Suomen yliopistoista voi valmistua täysin epätieteellisin lopputöin? Ovatko kasvatustieteen gradut vain paperipinoja, joita kukaan ei oikeasti lue? Entä väitöskirjat?
Professori on palkittu Skepsis Ry:n huuhaa-palkinnolla 2008 yrityksestä saattaa kreationismi koulun tiedeopetukseen. Professori Esko Valtaoja on julkisesti vahvistanut palkinnon ”tarpeen”. Puolimatkan professuuri on ilmeisesti(?) myös osasyy siihen (vai seuraus siitä?), että Jyväskylän yliopistossa on hyväksytty kasvatustieteen pro gradu -töiksi ainakin kaksi hämärää tekstiä saatananpalvonnasta ja okkultismista, jotka käsittelevät nuorten uhkaa ”joutua tekemisiin pimeiden voimien kanssa pakonomaisesti”. Opettajakoulutuksessa. Puolimatka on oikaissut, että saatananpalvontagradutyöt on hyväksytty täysin hänestä riippumatta, koska hän ei tuolloin ole ollut virassa Jyväskylän yliopistolla.
Puolimatkan lausuntoa vaivaa toistuva ns. ’moving the goalposts’, eli kriteerien mielivaltainen muuttaminen asiayhteyksien vaihtuessa. Halutaan asettaa mahdottomat kriteerit harkitsevien homovanhempien vanhemmuuskelpoisuudelle samalla kun suljetaan silmät siltä, että kuka tahansa sukukypsä hetero-teini voi hetken mielijohteesta tuottaa jälkeläisiä huostaanotettaviksi laitoksiin ja jatkokoulutettaviksi huumediilereiksi.
Puolimatka ottaakin homojen yhteiskuntakelpoisuuden mittatikuksi eräänlaisen fiktiivisen idyllin täydellisestä heteroydinperheestä, jolla on talousasiat kunnossa, naapurit rakastavat heitä ja he ovat kaikki nuoria, terveitä ja kauniita, mutteivät koskaan tule eroamaan. Samaan aikaan Puolimatka katsoo voivansa perustellusti rinnastaa toisiinsa homoavioliittojen lapset ja orpolapset jotenkin samantapaisina lähtökohtina. Ihan vaan koska.
Jos Puolimatkan ajatuskulun ottaisi tosissaan, merkittävä osa heterovanhempien suomalaislapsista pitäisi ottaa huostaan, koska heidän vanhempansa eivät sopisi Puolimatkan määritelmään heteroista ja heteroavioliitoista.
Jos minulta kysyttäisiin, pitäisi tällaisesta roskatieteen julkaisusta asiantuntijalausuntona perua professorititteli ja mitätöidä kaikki kandidaatintutkintoa korkeammat tutkinnot kommentoidulta alalta. Luulisi Jyväskylän yliopiston varjelevan mainettaan tieteellisenä ja pedagogisena instituutiona edes jotenkin.
Sen sijaan, että olisi istuttanut Tapion käyttämään tuntikausia liirumlaarumiinsa, lakivaliokunta olisi hyvin voinut vain ostaa sen mitä halusivat puntaroivan lakiasiantuntijatyönsä tueksi; paperilappusen, jossa lukee:
Homot ovat kyvyttömiä vanhemmuuteen, luonnottomia,
saatanan luomuksia ja kuoleman airuita.
Kiitos tästä Lilja! Hienoa, että joku jaksaa pureutua näihin hämmentäviin pseudoiluihin. Uskaltaisin veikata, että eräänkin änkyrän pienpuolueen porukkaa on ollut innokkaasti tilaamassa tätä ”asiantuntijalausuntoa”. Kyllä nyt kasvatustieteilijää hävettää (vaikka en Jykylästä olekaan valmistunut).
Änkrä pienpuolue on hyvin arvolatautunut ja absurdi heitto.
Taitaa vihreät olla lähes yhtä pieni liike, joka on myös radikaali, mutta vastakkaiseen – arvoliberaaliin suuntaan.
Puolimatkalta hyvin argumentoitu teos. Kirjoittaja tässä ”vastineessa” kuvaa heti ensimmäistä viittausta konservatiivien turhaksi tuotokseksi, osoittaen ettei itse pysty minkään asteiseen objektiiviseen ajatteluun liberaalisissa kiihkoissaan.
Äsken minulta yhtä huonoa argumentointia ja yleistystyä. Minä tiedänkin etten ole soveltuva poliitikoksi. Pitäisikö Liljankin ymmärtää olla hiljaa. Pitäisi.
hä
Hieno pureutuminen Puolimatkan ”tieteelliseen” asiantuntijalausuntoon. Kuka tahansa yliopiston käynyt (tai siellä oleva) tajuaa, että viittaukset ovat päin honkia ja olet hienosti tuonut esille, miten artikkelit eivät käsittele viitattua ongelmaa. Taitaa olla Puolimatka itse kommentoimassa ympäripyöreitä täällä! Kertokaa toki, eri mieltä olevat, mitä Lilja on ymmärtänyt väärin (kuten toweri kirjoitti). Kiitos tästä suuresta urakasta!
Ei Puolimatka taida kovin paljon hommia tehdä siellä yliopistolla. Sehän on vakiokasvo tv 7:lla ja puhuu Radio Dein lähetyksissä siitä, miksi kristillinen kasvatus on parasta kasvatusta.
Jos on tarkoituksena kirjoittaa vastine, joka voisi vakuuttaa myös jonkun sellaisen, joka ei ole jo valmiiksi saman tunnekuohun vallassa kuin kirjoittaja, olisi hyödyllistä lukea kritisoitava teksti muutamaan kertaan lävitse, hengittää syvään, purkaa tunnekuohunsa vaikka johonkin erilliseen tiedostoon ja yrittää sitten vielä varmistaa, että on ihan oikeasti ymmärtänyt, mitä on lukenut. Tällä olisit jo päässyt paljon pidemmälle kuin paatoksellisella hutkimisella.
On myös hyvä, jos ei itse toisen lähdeviittauksia kritisoidessaan jakele väärää informaatiota. Professori Puolimatkalle ei ole myönnetty ainuttakaan Huuhaa-palkintoa, eikä Huuhaa-palkinnoilla ole mitään tekemistä tiedeyhteisön antaman kritiikin kanssa, niin kuin ei ole tällä kirjoituksellakaan. Skepsis ry myönsi surkuhupaisan Huuhaa-palkinnon v. 2008 Kustannus oy Uudelle Tielle Puolimatkan kirjan ”Usko, tiede ja evoluutio” julkaisemisesta – lukematta edes koko kirjaa. Lienee selvää, minkä tahon tieteellistä uskottavuutta tapaus horjutti.
Professoriksi pääsee tieteellisten ansioiden avulla, jotka kansainvälinen tiedeyhteisö arvioi. Rohkeasti siis vain itsekin opiskelemaan lisää, että ei tarvitse jatkossa kadehtia toisten professorinvirkoja. Samalla voi argumentaatiotaitokin kehittyä.
Olet oikeassa siinä, että Puolimatka henkilökohtaisesti ei saanut Huuhaa-palkintoa 2008, vaan hänen kustantamonsa, koska vuoden 2007 äänestyksessä Puolimatka jäi 2. sijalle. Käytännössä palkinto kuitenkin osoitettiin hänelle ansiona kirjoista ”Usko, tiede ja Raamattu” ja ”Usko, tiede ja evoluutio”. Skepsis ry ei tiettävästi ole huuhaa-palkinnoissaan vielä osunut sellaiseen kohteeseen, joka kestäisi tieteellisen vertaisarvioinnin, joten maaliin ovat menneet. Vastaesimerkkejä saa mielellään antaa.
🙂 Se on tietysti kätevää, kun antaa palkintoja populaareista teoksista, joita ei ole tehty akateemisiksi julkaisuiksi. Puolimatkan kohdalla on kyllä vaara sekaannukseen, koska hänen viittaustekniikkansa myös populaareissa teoksissa on hyvin perusteellinen ja huolellinen. Se todettakoon, että hän ei aina vaivaudu auttamaan vähemmän perehtyneitä tai yksinkertaisempia lukijoita ja vääntämään johtopäätöksiänsä rautalangasta, vaikka ne ovatkin kyllä ymmärrettävissä.
Kuta kuinkin kaikki ammattitieteilijät, myös Valtaoja & co, julkaisevat populaareja kirjoja, jotka ”eivät kestä tieteellistä vertaisarviointia”. Ehkä he voisivat alkaa palkita itseään? Surkuhupaisaa on, jos Skepsis ry, joka esiintyy mielellään tieteellisen maailmankatsomuksen edustajana, ei erota akateemista ja populaaria teosta toisistaan. Vaikeaahan se tietysti on, jos ei ole vaivautunut edes lukemaan kyseistä kirjaa.
Mutta varmaankin siis ymmärrät sen, ettei Skepsiksen palkinnolla aikuisten oikeasti ole mitään tekemistä tiedeyhteisön tekemien arviointien kanssa?
Joka tapauksessa kyseinen ”palkinto” oli pelkästään hyödyksi Uudelle Tielle ja kasvatti kiinnostusta Puolimatkan kirjoja kohtaan. Tämän kustantamo myös hyödynsi taitavasti vaatimalla julkista palkinnonjakotilaisuutta, jossa Puolimatka sai esittää Naturalismin kritiikkinsä ja kolme kommentaattoria sai esittää vastaväitteensä. Tilaisuus oli myös eräänlainen lähtölaukaus laajemmalle maailmankatsomukselliselle keskustelulle, joka on edennyt korkeakouluissa erityisesti Veritas Forumin vaikutuksesta.
Tällaista korkeatasoista keskustelua voi tulla seuraamaan vaikka huomenna pe 25.4. klo 14-16 Helsingin yliopiston päärakennuksen 1 saliin, jossa Oxfordin yliopiston matematiikan professori John Lennox ja Turun yliopiston uskontotieteen professori Matti Kamppinen keskustelevat otsikolla ”Has Science Buried God?”.
Vakavasti otettavan keskustelun painopiste on siis jo siirtynyt muualle, koska Skepsiksen tyyli keskustella tai pyrkiä sammuttamaan avoin keskustelu ei vastaa ajattelevan ihmisen tarpeita.
En ota kantaa muuhun, koska vaikutat itse olevan niin syvällä Puolimatkan edustaman aatesuunnan sisällä, ettei sanomallani ole vaikutusta.
Sen sijaan kommentoin, että varteenotettava tieteellinen keskustelu maailmankaikkeuden luonteesta ei ole sitä, että kaksi kristittyä apologeetikkoa keskustelevat yhteisestä uskostaan kristittyjen apologeetikoiden järjestämässä tilaisuudessa. Tietty on heillä vapaus pitää kerhokokouksiaan jossain yliopistorakennuksen saleissa, muttei se tee tilaisuudesta tieteellisesti relevanttia luonnontieteiden kannalta.
Se, että tuollainen mukamasdialogi järjestetään kahden samaa aatesuuntausta edustavan henkilön välille on jo itsessään huvittava ”Kristillisen Tieteen” perinteen mukainen yritys legitimisoida täysin epätieteellinen toiminta siirtämällä se yliopistorakennuksiin ja pukemalla se akateemisen diskurssin vaatteisiin. Se kertoo joko siitä, että ”kristillinen tiede”-yhteisö ei ymmärrä eroa näiden kahden välillä, tai sitten tietoisesti pyrkii vääristelyllä vaikuttamaan yleisöön. Jälkimmäinen vaihtoehto on minusta kauhistuttava ja totaalisessa ristiriidassa kristillisen arvoperinteen kanssa.
Matti Kamppinen ei kyllä ilahdu siitä, että häntä kutsutaan kristityksi apologeetiksi. 😀 (Vaikka itse bloggauksesta olenkin kanssasi samaa mieltä.) Terveisin, vanha uskontotieteilijä
Tuossa esim. Jussi K. Niemelän arvio professori Kamppisen muutaman vuoden takaisesta kirjasta: Systeemiajattelu, rationaalisuus ja uskonto – Kriittisen uskontotieteen näkökulma (2009).
http://jussikniemela.blogspot.fi/2010/11/uskomusten-uskontojen-ja-maailmankuvien.html
Ottamatta itse aiheeseen kantaa, niin tämä viesti kertoo jo sen kuinka kirjoituksesi on yhtä asenteelinen Puolimatkaa kohtaan kuin on Puolimatkan kirjoitukset sukupuolineutraalista avioliitosta. Hutkiessa pitäis aina tutkia kunnolla ja ottaa selvää kaikesta mistä puhuu/kirjoittaa. Tämän koko keskustelun (sukupuolineutraali avioliitto) suurin ongelma on se että kumpikaan osapuoli ei halua ajatella toisen osapuolen näkökantoja ja sitä kautta ovat yhtä suvaitsemattomia kaikkeen toisten mielipiteeseen. Kaksi väärää ei tee asioista oikeaa 😉
Kamppisen ja Lennoxin keskustelu on epäilemättä korkeatasoinen, mutta siitä voi olla varma jo etukäteen, että kristittyjä se ei tule miellyttämään. Kamppinen on kirjoituksissaan hyvin vahvasti uusateismin ja ns. kriittisen uskontotieteen kannattaja. Lennoxilla sen sijaan näyttäisi olevan kristillinen tausta. Asetelma on siis hyvin herkullinen, ja voi olla, että keskustelun jälkeen kristillisdemokraatin mielestä keskustelun tulokset eivät olekaan odotettuja ja toivottuja.
Lilja: tuo debunkkaustekstisi oli kyllä ihan loistava, mutta toivoisin, että et sekottaisi uskontotiedettä teologiaan, kuten keskustelutilaisuutta koskeva kommenttisi antaa ilmi. Uskontotieteen tarkoitus on tutkia sitä, miten ja miksi ihmiset uskovat, millaisia uskontoja ja uskonnonkaltaisia ilmiöitä on jne. Uskontotiede ei ole teologiaa. Älä pilaa hyvää avaustasi osoittamalla, että et ymmärrä tieteenalojen eroja, ja että et ole vaivautunut ottamaan selvää keskustelijoiden taustoista, vaan kuvittelet kristillisdemokraatin kommentin perusteella, että kyseessä olisi kristinuskoa kannattava tilaisuus. Katso vaikka mitä Ilkka Pyysiäinen, Teemu Taira ja etenkin toinen keskustelija Matti Kamppinen kirjoittavat uskonnon tutkimuksesta omista näkökulmistaan.
Luonnontieteiden kannalta keskustelutilaisuus ei toki ole relevantti, mutta Kamppisen ja Lennoxin aatesuuntauksia ei mitenkään missään, ikinä koskaan voi pitää samoina.
Terveisin, uudempi uskontotieteilijä, joka on ollut Kamppisen luennoilla 🙂
Lempiargumenttisi taitavat olla muotoa Ad hominem vai kuinka? 🙂 Yllättäin muiden kommentoijien koko nimiä ja puoluekantaa ei ole kaivettu esiin, mutta ei se mitään. En loukkaannu mainostuksesta.
Tämän päiväisessä Veritas Forum keskustelussa prof. Matti Kamppinen edusti ateismia, prof. John Lennox kristillistä maailmankatsomusta ja moderaattorina toiminut prof. Lammenranta lienee agnostikko.
Keskustelun voi katsoa myös netistä, jos ei päässyt paikalle
http://www.veritasforum.fi/ajankohtaista/has-science-buried-god-livestream.html
Sivuilta löytyy myös mm. viimevuotinen William Lane Craigin ja Kari Enqvistin debatti ja tiedoksi nyt varmuuden vuoksi: Kari Enqvist ei ole kristitty apologeetta, ainakaan vielä. 🙂
Aatesuunnassani on se etu, että se ei estä avointa keskustelua, vaikka siinä olisi kuinka syvällä. Minua on aina kiinnostanut kuulla eri tavalla ajattelevien ihmisten näkemyksiä ja perusteluja näkemyksilleen. He eivät ole uhka vaan mahdollisuus. Siinä voi jopa itsekin oppia jotain.
Haluan kannustaa sinuakin keskustelemaan asioista asioina ilman pyrkimystä toisin ajattelevien leimaamiseen. Saatat huomata, että taustalla voi olla jotain muutakin kuin puhdasta pahuutta.
Haluaisin vielä huomauttaa kanssakommentoijille ja myös Liljalle, että teologia, samoin kuin uskontotiede, on tieteenala. Se on mm. Suomessa harjoitettu tieteenala, jossa tehdään kansainvälisesti palkittua tutkimusta jonka tutkimuskohteena on kristinusko. Se että tutkimuskohde on arvolatautunut ei tarkoita että tutkijalla pitäisi olla sama vakaumus. Tunnen teologeja jotka ovat omalta vakaumukseltaan buddhalaisia,uuspakanoita, kristittyjä ja ateisteja. He ja 99% teologeista eivät harjoita ”kristillistä tiedettä” tai apologetiikkaa.
Validissa tutkimuksessa, riippumatta tutkimuskohteesta, eivät tutkijan omat arvot näy (toisin on Puolimatkalla). Tästä näkökulmasta katsottuna on virheellistä asettaa teologia ja uskontotiede jotenkin epätieteelliseksi hapatukseksi.
Lilja: Kirjoituksesi on osuva ja huolella tehty, mutta voisit kiinnittää huomiota myös kommenttiosion faktapuoleen. Matti Kamppinen on yhtä paljon kristitty apologeetti kun kuu on juustoa. Huomaisit varmasti myös pienellä pintaraapaisulla, ettei Veritas foorumissa ole kyse kahden saamaa kantaa ajavan henkilön keskusteluista, pänvastoin.
Amarath: Uskontotiede on mielestäni siinä mielessä teologiaa, että se sisältää teologian. Kuten jo sanoit, uskontotiede tutkii kaikkia uskontoja, myös kristinuskon ilmiöitä.
Terveisin Uskontotieteen maisteri
Popularisoivien tieteilijöiden populaaritkin teokset kyllä kestävät vertaisarvioinnin, etkö ole sattunut huomaamaan.
Täynnä pyhää vihaavan saa olla, mutta sitten ei kannata arvostella jihadisteja jotka ihan samoilla perusteilla luokittelevat ihmisiä…
Puolimatkan kirjan muuten lukeneena voin sanoa ettei hän ole asioita useimmiten itselleenkään rautalangasta vääntänyt, senverran tekstin ajatus heittelee.
Ja koulutus muuten saattaa saajansa suurempaan vastuuseen alastaan ja puheistaan… miksei sitten se koskisi Puolimatkaakin?
Oliko vastineessa siis jotain olennaisia virheitä tai puutteita, poislukien tuo epätarkkuus siitä, menikö huuhaa-palkinto herralle itselleen vaiko kirjansa julkaisijalle?
”Jos on tarkoituksena kirjoittaa vastine, joka voisi vakuuttaa myös jonkun sellaisen, joka ei ole jo valmiiksi saman tunnekuohun vallassa kuin kirjoittaja, olisi hyödyllistä lukea kritisoitava teksti muutamaan kertaan lävitse, hengittää syvään, purkaa tunnekuohunsa vaikka johonkin erilliseen tiedostoon ja yrittää sitten vielä varmistaa, että on ihan oikeasti ymmärtänyt, mitä on lukenut. Tällä olisit jo päässyt paljon pidemmälle kuin paatoksellisella hutkimisella.”
Ylläolevalla nimittäin annat aika vahvasti ymmärtää, että mielestäsi Lilja on ymmärtänyt kritisoimansa lausunnon väärin. Olet siis selvästikin itse hyvin perillä lausunnon sisällöstä, joten varmasti osaat kertoa, että millä tapaa Lilja on ymmärtänyt väärin?
Vai?
On olennaisia virheitä ja puutteita. Se ensinnäkin lähtee liikkeelle ad hominem argumenteilla, jotka nekin liittyvät vain löyhästi todellisuuteen. Eli jo itsessään se, että viitataan henkilöön, eikä argumenttien pitävyyteen on virhe. Kaiken lisäksi henkilöön viittaavissa väitteissä on virheitä. Puolimatkaa muun muassa pyritään saamaan vastuuseen graduista, jotka Jyväskylän yliopistossa on hyväksytty ennen hänen astumistaan professorin virkaan.
Tekstissä myös annetaan virheellisesti sellainen kuva, että Skepsis ry:llä olisi jotain tekemistä akateemisten arviointien kanssa (ad verecundiam argumentaatiovirhe). Kyseessä on aatteellinen yhdistys.
Vaikka Puolimatka on akateemisesti ansioitunut professori, akateeminen ansioituneisuus ei ole edellytys sille, että voi antaa asiantuntijalausunnon eduskunnalle. Eduskunnan asiantuntijalausunnon tehtävänä on tuoda esiin eri näkökulmia lakimuutoksen vaikutuksista eri tahoihin.
Puolimatkan lausunto selventää eri tutkimusten valossa sitä, millaiset vaikutukset avioliittolain muuttamisella sukupuolineutraaliksi olisi lasten oikeuksien näkökulmasta. Lilja Tamminen ei ole käsittänyt edes tätä keskeisintä tavoitetta, joten ei ole ihme, ettei lähteiden liittyminen aiheeseen ole auennut.
Vaikuttaa siltä, että hänen käyttämänsä analyyttinen metodi on ollut näinä päivinä hyvin suosittu ”Google-metodi”: Googletetaan tutkimuksen nimi, katsotaan, mitä muutama ensimmäinen hakutulos sisältää, päädytään tunnepitoisille keskustelupalstoille ja poimitaan sieltä voimakkaimmat haukkumasanat, joita kyseisestä tutkimuksesta käytetään ottamatta selvää, onko niille perusteita.
Näin saadaan mukavan räväkkää tekstiä, mutta faktat saattavat olla hakusessa. Tällä metodilla hän sai mm. David Papenoen kirjoittaman ja Harvardin yliopistopainon julkaiseman 300-sivuisen tieteellisen monografian muuttumaan Valituissa Paloissa julkaistuksi ideologiseksi esseeksi.
Puolimatka voinee omalta osaltaan selventää käyttämiään lähteitä ja miten ne liittyvät lausunnon varsinaiseen aiheeseen. Ei kuitenkaan ole ihme, että tämä yhteys on jäänyt lilja Tammiselta huomaamatta, jos hänen käsityksensä mukaan lausunnon tarkoituksena oli perustella väitettä:
”Homot ovat kyvyttömiä vanhemmuuteen, luonnottomia,
saatanan luomuksia ja kuoleman airuita.”
Siinä Tamminen nimittäin on oikeassa, ettei yksikään Puolimatkan käyttämistä lähteistä perustele tuota väitettä, mutta ei kyllä perustele itse lausuntokaan. Sen pointit ovat ihan muualla.
Tuo tavoitehan tuossa on ilmiselvä. Hänen käyttämänsä lähteet eivät vain liity asiaan, mitä voidaan hänen kredentiaaleilla tulkita tahalliseksi vääristelyksi. Tulkinta voisi olla eri, jos kyseessä olisi kuka tahansa kaduntallaaja.
Et muuten nyt debunkannut mitään vaan keskityit haukkumaan tekstin sävyä ja itse läpikäyntiosuudesta irrallisia tekstinpätkiä.
No hyvä, jos tavoite olikin selvä. Alkuperäisestä blogikirjoituksesta sai toisenlaisen kuvan.
Osoitin argumentoinnissasi olevia virheitä, mitä minulta kysyttiinkin. Virheellinen argumentointi kumoaa jo itse itsensä.
Puolimatkan käyttämät lähteet, jotka ovat pääasiassa tutkimuksia eri perhemuotojen vaikutuksista lasten kasvuun ja kehitykseen ovat tässä yhteydessä relevantteja. On myös hyvä, että hän käyttää laajempia ja satunnaisotannalla toteutettuja tutkimuksia suppeiden kvalitatiivisten tutkimusten sijaan. Hän voinee itse vastata yksityiskohtaisemmin tästä asiasta.
Tekstin räväkkyys on sinänsä pelkästään myönteinen piirre blogitekstissä, jos se muuten pysyy asiassa ja perustelee näkökulmansa hyvin, eikä pyri loukkaamaan ketään henkilökohtaisesti. Räväkkää tekstiä on hauskempaa lukea.
Ei, ainoa kohta johon puutuit oli Popenoe, etkä siinä edes tehnyt muuta kuin vetosit auktoriteettiin (yliopisto).
Se mitä kutsut ad hominemiksi tekstissä voidaan lukea ns. kaivon myrkyttämiseksi, mutta se on vain retorinen keino, ei itse läpikäyntiin liittyvä tai sen oikeellisuuteen vaikuttava formaali virhe. Läpikäynti on rajattu vaakaviivoilla muusta tekstistä, joka on omaa tulkintaani. Läpikäyntiin ei myöskään liity Skepsis ry, joka on aatteellinen yhdistys, minkä pitäisi olla kaikkien tiedossa. Skepsis ry ei ole auktoriteetti eikä auktoriteetit kelpaa todisteina mistään. Syy miksi nostin esiin Skepsiksen huuhaapalkinnon on, että se antaa lukijalle viitekehyksen Puolimatkan poliittiskristillisestä aatetaustasta – ei siksi, että se todistaisi jotain Puolimatkan lausunnosta. Noin sivuhuomiona totean, että Skepsiksen tyypit ovat julkaisseet kirjoituksen juuri väittämästäsi, etteivät olisi kirjoja lukeneet. Huuhaa-leimaa taas voin omasta lähtökohdastani perustella sillä, että vuosikymmentenkään yrittämisen jälkeen ei ole löydetty luonnosta viitteitä kristillisen luomusopin mukaiselle maailman synnylle, vaan päinvastoin kaikessa on pitkän ajan ja muutoksen jäljet. Tieteellisestä näkökulmasta emme voi kuin seurata havaittavia jälkiä. Toki jokainen on vapaa hylkäämään tieteen tiedonsaannin periaatteenakin.
Voin myös todeta, ettei taustatyöni Puolimatkan lausunnosta rajoitu mihinkään keskustelufoormien lueskeluun vaan useat tieteellisistä lähteistä olen lukenut kauttaaltaan, muutaman kohdalla riitti tiivistelmät.
En puutu nyt kirjoittajan mielipiteisiin mutta lainaan suoraan perustuslakia:
Perustuslain 6 luvun 70 § kuuluu näin:
”Lainsäädäntöaloite
Lain säätäminen tulee eduskunnassa vireille hallituksen esityksellä taikka kansanedustajan lakialoitteella, joka voidaan tehdä eduskunnan ollessa koolla.”
Tässä on tyhjentävästi sanottu se miten laki tulee vireille. Laki kansalaisaloitteesta on ristiriidassa tämän pykälän kanssa ja perustuslaki menee edelle.
Tulkintani on, että mitään lakia ei lainkaan voida säätää kansalaisaloitteen pohjalta.
En ole lukenut Puolimatkan kirjoitusta, mutta minusta on outoa, että vihreä puhuu huuhaasta. Siis ihminen joka kuuluu itse huuhaa-puolueeseen.
”Tekstissä myös annetaan virheellisesti sellainen kuva, että Skepsis ry:llä olisi jotain tekemistä akateemisten arviointien kanssa (ad verecundiam argumentaatiovirhe). Kyseessä on aatteellinen yhdistys.”
Missä kohtaa? Ja poistaako se, että kyseessä on aatteellinen yhdistys jotenkin sen mahdollisuuden, että palkinnon myöntäjät olisivat kykeneviä arvioimaan teosta akateemisilla kriteereillä?
”Vaikka Puolimatka on akateemisesti ansioitunut professori, akateeminen ansioituneisuus ei ole edellytys sille, että voi antaa asiantuntijalausunnon eduskunnalle. Eduskunnan asiantuntijalausunnon tehtävänä on tuoda esiin eri näkökulmia lakimuutoksen vaikutuksista eri tahoihin.”
Akateeminen ansioituneisuus jollain alueella ei myöskään ole merkki siitä, että olisi kaikkien alojen asiantuntija. Tosin jostain syystä Jyväskylän yliopiston sivuilla prof. Puolimatkan kohdalla ei mainita puolta sanaa hänen tutkimus- tai opetusalueistaan mitään muuta kuin ”kasvatustiede (erityisesti kasvatuksen teoria ja traditio)”.
”Puolimatkan lausunto selventää eri tutkimusten valossa sitä, millaiset vaikutukset avioliittolain muuttamisella sukupuolineutraaliksi olisi lasten oikeuksien näkökulmasta. Lilja Tamminen ei ole käsittänyt edes tätä keskeisintä tavoitetta, joten ei ole ihme, ettei lähteiden liittyminen aiheeseen ole auennut.”
Aika kevyesti esität faktoja siitä, mitä kirjoittaja on käsittänyt tai ei ole käsittänyt.
”Missä kohtaa?”
Viittaus Huuhaa-palkintoon on tekstissä siinä kohtaa, jossa ilmaistaan huolestuneisuutta Professori Puolimatkan akateemisesta pätevyydestä. Tästä voi päätellä, että joko kirjoittajan mielestä näillä asioilla on jonkinlainen yhteys keskenään tai kirjoittaja on ollut tässä kohtaa hajamielinen. Tulkitsin tilanteen kirjoittajan eduksi, mutta toki kyse saattoi olla myös jälkimmäisestä.
”Ja poistaako se, että kyseessä on aatteellinen yhdistys jotenkin sen mahdollisuuden, että palkinnon myöntäjät olisivat kykeneviä arvioimaan teosta akateemisilla kriteereillä?”
Ei, mutta se tapahtuu eri kontekstissa.
”Akateeminen ansioituneisuus jollain alueella ei myöskään ole merkki siitä, että olisi kaikkien alojen asiantuntija.”
Aivan, ja tässä asiassa olisi skepsisläisten ollut hyvä olla tarkkana itsensä suhteen. Puolimatkalla on kasvatustieteilijänä asiantuntemusta nimen omaan lasten kasvuun ja kehitykseen liittyvistä asioista, joista hän lausunnon antoikin.
Hänen julkaisuluettelonsa löytyy täältä:
http://www.tapiopuolimatka.net/4
”Aika kevyesti esität faktoja siitä, mitä kirjoittaja on käsittänyt tai ei ole käsittänyt.”
Olet oikeassa, tässä tapauksessa voi olla kyse myös tarkoituksellisesta väärinymmärtämisestä.
Mitä sössötät
Soili Haverinen esitti kristillisissä piireissä toistellun väitteen, että Skepsis ry olisi 2009 antanut Huuhaa-palkinnon Puolimatkan kirjoihin tutustumatta. Jouduimme (valitettavasti) kuitenkin kahlaamaan kyseiset pseudotieteelliset läpyskät läpi varsin perusteellisesti. Väite alunperin perustuukin palkintomme kritiikissä toisteltuun retoriseen kysymykseen, joka on sittemmin tarpeeksi monella toistolla muuttunut ”totuudeksi”.
Palkintoteksti on luettavissa sivuillamme.
Kyse oli vuoden 2008 palkinnosta, ei vuoden 2009. Syy siihen, miksi on oletettu, etteivät skepsisläiset olleet tutustuneet kirjoihin, lienee se, ettei Skepsis kyennyt mainitsemaan yhtään ainoaa Puolimatkan argumenttia, joka olisi ollut virheellinen ja kumoamaan sitä. Argumentoivaa lähdetekstiä on kuitenkin sen verran paljon, ettei materiaalista olisi pitänyt olla puutetta, jos se on kyetty ymmärtämään.
Palkinnon perustelut ovat niin kätevästi tiivistetty paketti eri argumentaatiovirheitä, että olen voinut käyttää niitä harjoitusmateriaalina argumentaatiokoulutuksessa. Koko perustelu on rakennettu kirjoissa esitettyjen argumenttien sijaan niiden taakse oletetuille kätketyille motiiveille, joita vastaan hyökätään. Todella tieteellistä.
On myönteisempää Skepsisksen kannalta tulkita, että tämä surkuhupaisa tilanne johtui siitä, ettei kirjoja ollut edes luettu kuin siitä, että yhdistykseltä puuttuu tieteenfilosofinen kompetenssi siinä määrin, ettei parempaan pystytty.
Tunnekuohusta ei kirjoituksessa ollut kyllä häivääkään. Se on asiallisen viileä analyysi ja paljastus huijausyrityksestä tieteen valekaavussa. Kirjoittajan käyttämä kieli oli nuorekkaan railakasta mutta se oli tarpeen jo senkin takia, että etenkin nuoremmat lukijat lukisivat tekstin loppuun.
Eipä taida olla ikää ja kokemusta tarpeeksi ymmärtämään..
Voi hyvän tähden, kun ei mitään muuta sanottavaa keksitä niin aletaan vähättelemään ikää ja kokemusta. Pekka M voisi nyt ylivertaisella iällä ja kokemuksellaan purkaa sitten tämän hyvin ansiokkaan, toki sävyltään hieman asenteellisen, kirjoituksen ja osoittaa siitä ihan kohta kohdalta virheet. Itse en löytänyt erityisen paljon kritisoitavaa Liljan tekstistä, aika paljonkin Puolimatkan tieteellistä tyyliä matkivasta uskonnollisesta moraalipamfletista, terveisin kohta nelikymppinen uskovainen heteromies.
Lilja kirjoitti: ”Huuhaa-leimaa taas voin omasta lähtökohdastani perustella sillä, että vuosikymmentenkään yrittämisen jälkeen ei ole löydetty luonnosta viitteitä kristillisen luomusopin mukaiselle maailman synnylle, vaan päinvastoin kaikessa on pitkän ajan ja muutoksen jäljet. Tieteellisestä näkökulmasta emme voi kuin seurata havaittavia jälkiä. Toki jokainen on vapaa hylkäämään tieteen tiedonsaannin periaatteenakin”.
Keskustelua käydään usein asetelmassa tiede vastaan uskonto. Itseasiassa tiede on ollut meidän aikamme uskontoa siinä mielessä, että sen on katsottu antavan vastaukset kaikkiin olemassaolon kysymyksiin. Tai ainakin parhaat vastaukset. Tätähän ei tiede itse edes väitä. Tieteenfilosofia osoittaa että ns. tieteelliset totuudet ovat aina epävarmoja, eivätkä suinkaan koskaan ehdottomia totuuksia.
Olisi ehkä syytä palauttaa mieleen myös Ranskan tiedeakatemian julkaisu vuodelta 1861, jossa pienessä lehtisessä esitettiin 51 luonnontieteellistä tosiasiaa, jotka olivat ristiriidassa Jumalan sanan kanssa. Tänään yksikään luonnotietelijä koko maailmassa ei usko ainuttakaan noista 51:sta ”faktasta”.
Vanhat käsitykset ja kuvitelmat siitä että tiede on sivuuttamassa uskonnon (Kristinuskon), ovat uudet tutkimukset osoittaneet vääräksi. Uudet tutkimukset ovat päinvastoin lähentymässä sitä maailmakuvaa mitä Raamattu ja Kristinusko edustaa. Todellisuuskäsitys on muuttumassa aineellisesta yhä henkisemmäksi.
Siitä ei ole kauaa kun kuviteltiin että atomi on materian pienin yksikkö jota ei voida enää jakaa. Kuviteltiin myös että kaikki tapahtumat voidaan laskea etukäteen, ja vallalla oli ns. deterministinen käsitys todellisuudesta. Ja näin Jumalaakaan ei tarvita enää selittäjäksi mihinkään, koska yliluonnollisuutta ei ole olemassa. Meidän sukupolvemme aikana tähän on tullut täydellinen muutos. Mm. ydinfyysikko K.V.Laurikainen kirjoitti paljon siitä miten fysiikassa determininistiset lait ovat tutkimuksen myötä jouduttu korvaamaan tilastollisilla todennäköisyyksillä. Mitään ehdottomia luonnonlakeja ei siis ole olemassa, vaan on vain todennäköisyyksiä. Enää ei tarvitse puhua ns. aukkojen Jumalasta, jolloin Jumala sijoitettiin aina siihen aukkoon jota ei tunnettu. Koko todellisuuden perimmäisen olemuksen on nyt todettu olevan yksi suuri aukko, jonne Jumalan vaikutus voi ulottua milloin ja missä tahansa.
On esitetty väite että esim. vedenpaisumus on todistettu vääräksi. Kyseessä ei ole koskaan ollut kiistaton totuus, vaan enemmistön ”totuus”. Ongelmana on nähty esim. vesivarantojen puuttuminen. Maan syvyyksistä on hiljattain kuitenkin löytynyt vesivaranto, jossa on vettä arviolta peräti kolme kertaa kaikkien maapallon valtamerten määrä. Vesi on sitoutuneena sinertävissä kivissä, joita geologit kutsuvat ringwoodiiteiksi. Tämä antaa lisätukea Raamatun vedenpaisumuskertomukselle.
Nooan arkki ja venpaisumus ovat asioita jotka jakaa näkemyksiä edelleenkin. Tutkijoiden enemmistö on epäilevää tai suorastaan kieltävää , mutta enemmistö on ennekin ollut väärässä, kuten jo osoitin. Ihminen voi uskoa tai pitää todennäköisenä jotain teoriaa, mutta se on silti aivan eri asia kuin tietäminen. Siksi olisi erittäin viisasta olla ottamatta mitään ehdotonta kantaa, saati alkaa loukkaavin sanankääntein arvostelemaan toisinajattelijoita, kuten usein tapahtuu. Osoittaa pikemminkin viisautta ja nöyryyttä jättää sellaiset asiat avoimiksi jotka ovat kiistanalaisia.
On väitetty myös että luomista ei ole tapahtunut, vaan kyse on evoluutiosta. Tässä on selvä ajatusvirhe. Raamatun luomispäivät eivät edes alkukielen mukaan edellytä kirjaimellisia päiviä, vaan ne voivat tarkoittaa ajanjaksoja. Lisäksi luominen voi näyttäytyä ikäänkuin evoluutiona, mutta sen takana monet tiedemiehet näkevät henkistä ohjausta, eli päämäärähakuisuutta tai rakennussuunnitelmaa, jota ei voida palauttaa fysiikkaan tai kemiaan, eikä sattumanvaraiseen luonnonvalintaan. Monet tutkijat pitävätkin luomista eli ohjausta todennäköisempänä, kuin että sokea sattuma ja luonnonvalinta olisi yksin saanut kaiken aikaan.
Esim. kuuluisa ateisti Anthony Flew kääntyi deistiksi nimenomaan todistusaineiston johdosta.
Myös ID-teoria vahvistaa sitä ajatusta että evoluution takana on muutakin kuin sattuma, mutaatio tai luonnonvalinta. ID-teoria ei ota kantaa Jumalaan, mutta se osoittaa että elämän kehittymiseen tarvitaan muutakin, kuin se mitä on aikaisemmin luultu riittäväksi. Monet sanovat että ID-teoria ei ole tiedettä. No sen pahempi tieteelle.
Suht uusi tieteen löytö on ns. Higgsin hiukkanen, jota jumalhiukkaseksi on myös kutsuttu, koska se on kaikkialla. Tämä sopii myös mainiosti Jumala-oletukseen.
Massachusettsin teknillisestä yliopistosta mm. professori Seth Lloyd sekä fyysikko Stephen Wolfram, pitävät maailman perustana informaatiota, eikä ainetta, kuten on aiemmin oletettu. Ei ole vaikea johtaa ajatusta Jumalasta informaation antajana.
Lisää Raamatun maailmankuvaa tukevia löytöjä: niitä edustaa uusi aivotutkimus, jossa on tutkittu ihmisen tietoisuutta. On havaittu, että ihmisen tietoisuus (sielu/henki) voi olla olemassa aivoista riippumatta. Tämä on tullut ilmi ns. kuolemanrajakokemus-/ruumiistairtaantumis- tutkimuksissa, joita on tehty yliopistotasolla. Eräs esimerkki: Sokeana syntynyt saattoi nähdä aivan tarkasti asioita ympärillään, kun hän aivot toimimattomina oli irti ruumiistaan katsellen tapahtumia ylhäältäpäin. Kun hän palasi henkiin, hän oli edelleen sokea. Tämäkin uusi tutkimusalue tukee vahvasti ajatusta siitä että kuolema ei ole piste, vaan kaksoispiste, eli että elämä jatkuu kuoleman jälkeen, aivan kuten Raamattu on sen myös ilmoittanut.
Eipä taida olla koulutusta tarpeeksi ymmärtämään, mistä asiassa edes keskustellaan.
Hyvä, Lilja! Todella hienoa, että avasit jokaisen käytetyn viitteen ja arvioit niiden relevanttiuden. Käsittämätöntä, millaista huuhaata käytetään referenssimateriaalina lakeja säädettäessä. Puolimatkan puppunivaska kelpaa vain silppuriin ja kierrätyspaperin massaksi. Onneksi sinunlaisiasi fiksuja, tuoreita näkemyksiä tarjoavia ihmisiä on katsomassa eduskunnan töppäilyjen perään.
Olipas siinä kerrassaan itkupotkuraivaria, joka alkaa ad hominemilla ja olkinukkeen. Tässähän on kaikki perinteisen argumentoinnin virheet esillä mitä voi olla. Tämä kertoo ehkä enemmän artikkelin kirjoituksesta, kuin siitä mitä se yrittää olla.
Läpikäyntini alustuksen voi halutessaan tulkita ”kaivon myrkyttämiseksi”, mutta olkinukkea minun on vaikea tästä löytää. Voitko antaa esimerkin?
Et myöskään yritä kumota esittämääni analyysiä Puolimatkan käyttämistä lähteistä ja niihin tukeutuvista perusteluista, joten oletan sinun olevan eri mieltä vain kirjoituksen sävystä?
Olkinukkehan löytyy lopusta, jossa professori Puolimatkan teksti ”kiteytetään” sanoilla: ”Homot ovat kyvyttömiä vanhemmuuteen, luonnottomia,
saatanan luomuksia ja kuoleman airuita.”. Ja sitten samaan olkinukkeen päädytään lähes jokaisessa kohdassa, jossa ensin käännetään Puolimatkan sanoma olkinukeksi esimerkiksi toteamalla: ”Osuus alkaa epämääräisellä spekuloinnilla tyyliin ’ei voida tietää mitä tapahtuu kulttuurillemme jos homot saavat avioitua, joten ei pidä edes kokeilla’. ”
Analyysista on vaikea puhua, kun teksti – tai pitäisikö puhua retoriikka – on täynnä tunne puoleen vetoavia ilmaisuja eli artikkelissa siis on tosiaankin on ”sävy” esillä ja ilman vasta-argumentteja, joita tutkisivat tieteelliset tutkimukset. Tämä retoriikka ei tietenkään ole koko homoavioliiton ajossa mitenkään uutta, sillä termistöllä pelaaminen on aina kuulunut asiaan, niin että kun homoavioliitto ja sukupuolineutraali avioliitto eivät saaneet kannatusta, laitettiinkin se ”tasa-arvoisen avioliiton” termin alle, jota se ei tietenkään ole ellei tarkoita että kaikki mahdolliset vähemmistöt nähtäisiin avioliittoon kelpaavina.
Lähteiden tyrmääminen systemaattisesti ilman, että nostetaan syytä miksi lähteet ovat epätieteellisiä ja muutenkin ”huonoja” ja pahasti auki. Jos lähde – tai kaikki lähteet kuten artikkeli antaa ymmärtää – olisivat oikeasti epätieteellisiä, tulisi se selittää auki ja viitata missä näin on todettu.
Mutta se merkittävin ero Puolimatkan kirjoitukseen tähän verrattuna on pinnallisuus. Siinä missä Puolimatka menee homoavioliiton seurauksiin ja toisaalta myös avioliiton juurille, niin tästä on vaikea löytää mitään rationaallista ja pintaa (tunteita) syvemmälle meneviää luotauksia. Yksi tällainen olisi tietenkin avata, mitä avioliitto tarkoittaa ja miksi sellainen instituutio on edes olemassa. Tähän ei kuitenkaan artikkeli tarjoa muuta vastausta kuin HÖHÖ ja pari ivallista olkinukkea.
”Mystinen” professori Puolimatka veti siis pitemmän korren ”Höhöstä” tällä kertaa.
Siinä ei kiteytetä niinkään Puolimatkan tekstiä vaan asiantuntijalausunnon tilaajan motiivi. Toinen esimerkkisi on tiivistelmä, jonka sisältö pitkälti näyttäytyy minulle tuollaisena. Vaihtoehtoisen tulkinnan saa toki esittää.
Mitä tulee oman artikkelini luonteeseen, ei se yritä olla tieteellinen artikkeli vaan ns. debunkkaus. Mainitset, että minun pitäisi esittää todisteita Puolimatkan väitteitä vastaan; todistustaakka on täysin Puolimatkalla, paitsi siksi, että hänen johtopäätöksensä sotivat Occamin partaveistä vastaan myös koska hän on tiedemaailman konsensusta vastaan. Se on päivänselvää jos perehtyy viitemateriaaliin ja alan tutkimusaineistoon tarkemmin.
Puhut lähteiden ”systemaattiseesta tyrmäämisestä”. Pyrin olemaan tiivis läpikäynnissäni, ettei tästä artikkelista tulisi pidempää kuin Puolimatkan alkuperäistekstistä, ja tästä syystä avaan lyhyesti viitteiden kohdalla miksi olen luokitellut jonkun lähteen joksikin. Jos tutustut viitemateriaaliin tieteellisestä näkökulmasta, on useimpien kohdalla täysin päivänselvää, että ne eivät ole kelvollisia. Kannattaa esimerkiksi tutustua viitemateriaaleista käytyihin keskusteluihin eri medioissa ja näiden metodologioiden läpikäynteihin (siltä osin kun kyseessä on tutkimus; suurin osa viitteistä ei ole tutkimuksia). Mietityttääkö jokin tietyn lähteen ”tyrmäys”, niin voisin avata perusteita? Nuo kolme merkittävintä lähdettä, joihin Puolimatka vetoaa (Sarantakos, Allen, Regnerus) ovat kaikki vertaisarvioinnissa osoitettu rakenteellisesti sellaisiksi, että ne vääristävät tuloksia. Uppoudun myös suhteessa enemmän artikkelissa kertomaan juuri miksi ne ovat sitä. Jos haluaa syväluotaavamman analyysin näistä, kannattaa etsiä niistä analyysit netistä.
Mitä tulee pinnallisuuteen; en pyri tässä artikkelissa mihinkään muuhun kuin Puolimatkan kirjoituksen ilmiselvien virheiden osoittamiseen – en omien mielipiteideni esittämiseen vaihtoehdoksi niille. Jätän myös käsittelemättä ne osuudet, joissa Puolimatka ei sano mitään tieteen valtavirrasta merkittävästi poikkeavaa tai ilmiselviä henkilökohtaisia mielipideosuuksia. Ajatuksiani avioliitosta ja kulttuurista voi lukea muista blogini teksteistä.
Tieteen (jonka asuun Puolimatkan artikkeli on puettu) tehtävä ei ole antaa merkitystä symboleille tai rituaaleille, vaan tarjota ennusteita todellisuuden käyttäytymisestä ja dokumentoida sitä. Juridiikankaan tehtävä ei ole kertoa mikä on oikein tai väärin, vaan määritellä yhteisön säännöt. On äärimmäisen tärkeää ymmärtää nämä erot.
Todella hienoa Lilja! Puolimatkan ”lausunto” oli karua luettavaa. Jokainen koulutettu ihminen huomaa törkeän asenteellisuuden, joka on yritetty pukea tieteellisen artikkelin muotoon, mutta aika huonoin tuloksin. Kirjoitin hälle tällaisen kirjeen, josta käy ilmi oma ”tunnekuohuinen asenteeni” LOL 😀
Hyvä kirjoitus. Eräille tiedoksi että käsien ahkera heiluttaminen argumentointivirheistä on nolottavan paljon vähemmän vakuuttavaa kuin virheiden kylmäverinen yksilöinti ja perusteltu vasta-argumentti.
Hieno teksti Lilja. Huuhaa -palkitut kirjat lukeneena voin olla ilman epäilystä samaa mieltä Puolimatkan tekstin oikeellisuudesta.
Toivottavasti toimitat kirjoituksesi Eduskunnaan Puolimatkan höpöilyn tilanneelle taholle.
Mielenkiintoista olisi kyllä tietää, miksi Puolimatkaa ylipäätään on käytetty asiantuntijana, kun hänen sidosteisuutensa käsiteltävään asiaan tiedetään.
Niin. Löytyykö seksuaalivähemmistöjä tutkivista myöskään puolueettomia tutkijoita?
Loistava kirjoitus. Euroakaan ei pitäisi maksaa tuollaisista asiantuntijalausunnoista.
Uteliaisuudesta, millä perusteella liität Puolimatkan niihin saatananpalvontagraduihin?
Hyvin kiteytetty! Palautuipa samalla mieleeni jotkut tieteellisessä arviointitehtävissä kirjoittamani palautteet, joissa samantapaisista syistä (arvioitavan artikkelin lähteet epätieteellisiä tai eivät tue argumentteja) kiihtyneenä sain melkein näppäimistön sauhuamaan… 😀 En nyt tahdo leimata yksittäistä tieteenalaa kokonaan, mutta kasvatustieteiden osalta olen välillä muutenkin ihmetellyt tutkimusmenetelmien ja päätelmien summittaisuutta. Pieni ryhdistäytyminen tieteenteossa voisi olla paikallaan, ja tutkijan pitäisi osata erottaa tosistaan pamfletit ja tieteelliset tutkimukset. Pamfleteilla on oma tehtävänsä, mutta jos niitä käyttää tieteellisten perustelujen pohjana, tekee vain itsensä naurunalaiseksi.
Katsoin eilen avalta sekavasta perheestä siinä oli kaksi isää ja kaksospojat ja pojilla masuäiti (sijaissynnyttäjä) jonka oli vaikea luopua lapsista synnytyksen jälkeen ja munasoluäiti. Kumpikaan ”isistä” ei näyttänyt koko ohjelman aikana äidiltä tai naiselta. Surullista katsottavaa sateenkaari perhe-elämä.
Samanlaista surullista katsottavaahan tuo lienee seurata yksinhuoltajavanhempia jotka eivät vain jaksa joka toinen päivä pukeutua vastakkaisen sukupuolen asuun täyttääkseen vaatimuksen siitä että lapsella on oikeus sekä äitiin että isään.
Kiitos Lilja! Aivan ihanaa, että jaksoit perehtyä asiaan näin perinpohjaisesti! Kyllä nyt vähän hävettää, että JYYssä on tällainen ”asiantuntija”…mutta onhan se jo tullut opittua, että kyllä näitä idiootteja vain tohtoritasollakin on. Ja tokihan mielipiteitä saa olla. Sitä vain täytyy ihmetellä, että tämän tasoinen argumentointi pääsee läpi missään tieteellisesti hyväksytyssä instituutiossa.
Lakivaliokunnan sähköpostiosoite on [email protected]
…ja jatkona edelliseen kommenttiini: Kävin läpi, ketä asiantuntijoita oli päätetty kutsua kuultaviksi, ja Puolimatkan asema vaikuttaa lähinnä entistä kyseenalaisemmalta. Hän siis on ainut yliopistoa edustava kasvatustieteilijä listalla, sillä muut professorit ovat oikeustieteilijöitä sekä yksi psykologian alan professori. Jos halutaan lausunto kasvatustieteen proffalta, eikö se pitäisi pyytää joltakin hieman puolueettomammalta.
Muita kuultaviksi kutsuttuja, joita erityisesti ihmettelen:
emerituspiispa Eero Huovinen
Helsingin piispa Irja Askola
Katolinen kirkko
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkkohallitus
Suomen ortodoksinen kirkollishallitus
Jehovan todistajat
Suomen Vapaakirkko
Suomen Helluntaikirkko
Suomen Babtistikirkko
Suomen Islamilainen Neuvosto
Miksi juuri nämä uskonnolliset yhteisöt, ja miksi ei mitään muita? Jos kuullaan uskonnollisia tahoja, niin miksi ainoastaan kristillisiä sekä islamilaisia? Joku voisi tietysti myös kysyä, miksi ylipäätään pitäisi kuulla uskontoja, jos niillä on jatkossakin mahdollisuus päättää omista vihkimisasioistaan itse.
SInänsä on jännää jo pelkästään se, että yleensä on kutsuttu uskonnolisten organisaatioiden edustajat kuulolle, kun lakiesityksellä ei edes yritetä vaikuttaa heidän oikeuteensa määritellä keitä he siunaavat avioliittoon.
Nuori koulutettu nainen tarttuu näppäimistöön eikä kirjoita ruokaohjetta tai vauvakolumnia, ja heti tytötellään niin helvetisti.
Yhtenä hetkenä vingutaan ad hominemista mutta toisena ”ikä ja kokemus neidillä ei vaan riitä”?
Luen jatkossakin. Joskus juuri nämä nuoret tunnolliset nyppivät auki paljon sellaista mitä jo valmistuneet eivät viitsi.
Kiitos Lilja ajatuksia herättävästä kirjoituksesta. Olet kuitenkin valitettavasti haukannut liian suuren palan ja kirjoittanut paremman tiedon, ammattitaidon ja ymmärryksen puutteessa. Olen pahoillani, että minulla ei ole aikaa tai kiinnostusta avata ajatuksiani tässä paremmin. Uskon, että joku muu on valmis käyttämään siihen aikaa. Sinulta on tullut myös paljon hyviä kirjoituksia, tsemppiä työhösi -Mika A
Arvostettavaa perusteellisuutta!
Lilja,
Aluksi antaisin kiitosta siitä, että olet nähnyt näin paljon vaivaa tarkistaessasi Puolimatkan lähteitä!
Mutta kirjoituksessasi on useita erikoisia ja virheellisiä väitteitä.
Ensinnäkin alun maininnat Puolimatkan huuhaa kirjoista eivät mitenkään liity itse asiaan.. En tiedä mikä niiden esittelemisen tarkoitus on?!
Toiseksi muutamat lähteet, joita Puolimatka käyttää, ovat mielestäsi roskalähteitä…Esimerkiksi David Popenoe on maailman eturivin perhetutkija ja perhesosiologi Rutgersin Yliopistosta. Mainittu viite ei ole mikään ”essee” vaan lähes 300 sivuinen Harvardin yliopistopainon julkaisema monografia. Popenoe tekee monografiassa selkoa sadoista perhesosiologisista tutkimuksista neljän vuosikymmenen ajalta.
En tiedä voiko tällaisia lähteitä pitää ”ideologisina esseinä” kuten väität?
Kolmanneksi ihmettelen kommenttiasi Lore Marksin julkaisusta. Toteat seuraavaa: ”Marksin kritiikki tutkimusten otosten pienuutta kohtaan on perusteltua, mutta Marks vaikuttaa virheellisesti tulkitsevan sen todisteeksi tieteellistä konsensusta vastaan”.
Mikä on tämä tieteellinen konsensus, jota vastaan Marks toimii? Eikö juuri APA ja sen laajamittainen analyysi yli 50:stä tutkimuksesta koskein samaa sukupuolta olevien vanhemmuudesta, edusta tieteen konsensusta? APA:aan viitataan lähes aina kun pyritään esittämään tieteellinen konsensus asiasta, näin mm. Tahdon 2013-kampanja, väittäessään ettei tieteen mukaan homovanhemmuudella ole mitään eroa heterovanhempiin.
Nyt Loren Marks on kuitenkin osoittanut (vertaisarvioidussa ja tieteellisessä julkaisussa julkaistussa artikkelissaan), että APA:n käyttämissä tutkimuksissa on isoja ongelmia eikä niistä voida tehdä tällaisia yleistyksiä? En tiedä onko näiden tutkimusten lisäksi olemassa useita kymmeniä muita tutkimuksia aiheesta, jotka ovat huomattavasti laajempia ja ongelmattomampia? En ole itse niistä ainakaan mitään kuullut..
Näyttääkin siltä, että Suomessa yleisesti viljelty väite, ettei tieteen mukaan homovanhemmuudella ole mitään vaikutusta lapsiin, perustuu pitkälti ongelmallisiin lähteisiin, joihin APA:kin täysin kritiikittömästi näyttää luottavan ja tekevän niistä äärimmäisen vahvoja johtopäätäksiä.
Remo, nähdäkseni Lilja ei missään kohtaa esitä Popenoen teoksen olevan roskalähde.
Marksin paperista muutama huomio:
Marksin huomiot perustuvat lähinnä tutkittavan väestön harvinaisuuteen, eivät tehtyjen tutkimusten heikkotasoisuuteen. On aivan oikein todeta, että esim. otoskokojen vuoksi tutkimus sateenkaariperheissä kasvamisesta on vielä kaukana konklusiivisesta mikä näkyy sitten tilastollisessa ”muskelissa”. Tämä on kuitenkin seikka joka johtuu puhtaasta käytännöstä: tällaiset perhemallit ovat vielä hyvin harvinaisia. Otoskoot ovat kuitenkin kasvaneet n. kertaluokan sitten alkuaikojen eikä ongelmia olla havaittu, joten pitäisin todennäköisempänä että isommissakaan otoksissa (sitten joskus) ei ongelmia esiinnouse. Samaan syssyyn menee pitkäaikaisseurannan puute.
Toisekseen, Marksin maininta homogeenisyydestä on, paitsi suora seuraus ym. seikasta (harvinaiset tapaukset –> vähemmän mistä tehdä otanta) niinikään ylipäätään adoptioon sisäänrakennettu seikka. Adoptioon valikoituvat parit nyt vain ovat sitä tietynlaista sakkia. Sikäli kun tämä tuskin tulee muuttumaan adoption yleistyessä – en ainakaan ole tietoinen siitä, että kriteerit olisivat koskaan höltyneet potentiaalisten adoptiovanhempien määrän kasvaessa – niin tästä huomauttaminen on vähän niinkuin nollahavainto.
Jotkut Marksin huomautukset, esim. se että dataa ei löydy kuin valkoihoisista perheistä & tämä on ongelma, ovat sitäpaitsi … No, vähän outoja. Miltä pohjalta esim. kasvaminen mustassa sateenkaariperheessä vs. mustassa heteroperheessä eroaisi kasvatuksesta syntyvien riskien puolesta valkoisissa vastaavissa kasvamisesta? Potentiaaliset sosioekonomiset ongelmat? Miten ne sitten eroaisivat perhemallin mukaan? Tai millä logiikalla se adoptioon valikoituminen (jossa eräs keskeinen kriteeri ON nimenomaan sosioekonomisesti vakaa asema) sitten negatoituisi vähemmistöjen kohdalla? Saa selittää.
Lopuksi: tieteessä nyt kuitenkin vain täytyy edetä olemassaolevan näytön tasolla, joka on alustavalla tasolla se, että näissä perheissä kasvaminen itsessään ei aiheuta riskiä. Poliittiset päätökset tehdään myös olemassaolevan näytön perusteella.
Kysyt artikkelissasi ”Onko syytä huolestua siitä, että Suomen yliopistoista voi valmistua täysin epätieteellisin lopputöin? Ovatko kasvatustieteen gradut vain paperipinoja, joita kukaan ei oikeasti lue? Entä väitöskirjat?”
Vastaus on: KYLLÄ, on TODELLAKIN syytä huolestua, koskien myös väitöskirjoja. Tänään klo 12 ”opponoidaan” tällainen taidonnäyte Helsingin yliopistolla kyseisen ”tieteen” nimissä: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/44771 .
Kyllä tähän jo uskaltaa poliitikkokin tarttua, ja saattaisi sillä minun ääneni ansaita.
Vanhaa tutkijaa ilahduttaa tällainen analyyttinen kirjoitus, jonka Lilja on tehnyt. On hyvä osoittaa konkreettisesti Puolimatkan ”lausunnon” asenteellisuus ja puolueellisuus vaikkapa analysoimalla lähteiden käyttö.
Olen myös yhtä lailla huolissani Tomin esiin ottamasta kasvatustieteen väitöskirjasta. Tämä ansaitsisi vakavan ja laajan keskustelun tieteestä ja mitä voidaan väitöskirjaksi hyväksyä. Olen itsekin kohdannut tapauksia, joissa merkittävintä on ollut tutkijan halu saada tohtorin titteli millä tahansa kirjoituksella. Niin se ei voi eikä saa olla.
Hyvää työtä, kiitos! Sellainen täsmennys voisi olla paikallaan Puolimatkan osalta, että hänhän on ”kasvatuksen teorian ja tradition” professori. Puolimatka ei nähtävästi tee ensinkään empiiristä tutkimusta vaan filosofeeraa, ja mikäs siinä. Mutta hän ei taida olla erityisen pätevä esittämään asiantuntijamielipiteitä psykologian tai sosiologian alaan kuuluvista kysymyksistä. Hyvä siis, jos asiantuntijoiden joukossa sentään on joku varsinainen psykologikin.
Puolimatkan sivuja silmäilemällä näkee, että hän on kroonisesti huolissaan ”indoktrinaatiosta” ja kannattaa ”pluralismia”, mikä konkreettisesti tarkoittanee sitä, että uskossa olevien pitäisi saada järjestää lapsilleen omia kouluja, joissa opetetaan uskovaisten juttuja. Tällainen ajattelu- ja argumentointitapa on toden totta amerikkalaisille taantumuksellisille ominainen: vrt. ”states’ rights” -puhe, jossa huoli valkoisen rodun asemasta verhotaan osavaltioiden ja liittovaltion suhdetta käsittelevään juristeriaan. Oh well.
Puolimatka on kuitenkin asiallinen kirjoituksessaan toisin kuin olet vastineessasI; leimaat ja haukut hänet; sisältö merkitsee. Tieteellisen tekstin arviointi ei näytä olevan alaasi.
Toinen on asiantuntijalausunto valiokunnalle, toinen on blogikirjoitus.
Meneeks nyt taas vähän appelsiinit ja omenat sekaisin?
Mitenkähän lienee oma kykysi arvioda tekstejä? Lilja on tehnyt perusteellista työtä.
Minua ainakin on pitkään jo häirinnyt Puolimatkan tapa käyttää professorin asemaa ja tieteen kaapua varsin konservatiivisten uskonnollisten mielipiteiden levittämiseksi. Olisi kunnioitettavaa, jos hän pystyisi pitämään erillään tieteen ja uskonnon ja selkeästi kertoisi missä roolissa hän milloinkin esiintyy.
Tuo ”asiantuntijalausunto” olisi pitänyt allekirjoittaa:
TP, fundamentalisti uskovainen
Bloggauksesi on herättänyt riemua Vastustamme sukupuolineutraalia avioliittolakia -ryhmässä. Olet mm. saanut ylennyksen ViNO:n puheenjohtajaksi ja muutenkin porukka lentää aika lailla omissa sfääreissään:
http://imgur.com/YIQqf0y
Juha Leinivaara on muuten myös kirjoittanut debunkkauksen Puolimatkan aivoripuliin, ja hän mainitsee myös tämän sinun bloggauksesi:
http://paholaisen-asianajaja.blogspot.fi/2014/04/professori-puolimatka-matkustaa.html
Hyvää työtä.
Tuo lähdemateriaali on sellainen haiseva kasa, että talikkoa heiluttaessa on varmasti vaikeaa pitää motivaatiota yllä loppuun asti. Debunkkauksille tyypillinen asenteellinen kielenkäyttö on oman järjen säilyttämiseksi tarpeellinen osa prosessia, koska viitehaulikkotekniikka nimenomaan pyrkii tekemään vääräksi todistamisesta kohtuuttoman työlästä. Vaikka jokaisesta viitatusta tekstistä näkisi pelkällä otsalla, ettei se tule kestämään arviointi, on hyvän tavan mukaista perustella jokainen erikseen. Lisäksi omalla äänellä kirjoittaminen tekee tekstistä yleensä viihteellisempää kuin asiallisempi analyysi. Silloinhan sen joku saattaa jopa lukea. Arvioidun tekstin tarkoitus ei ole tulla luetuksi loppuun asti, vaan antaa painokkaan tuntuinen vakuutus oikeasta ja väärästä.
Varsinainen työ on kuitenkin tässä tehty eli lähdemateriaali on käyty läpi ja luokiteltu tiiviisti. Analysoijan omat mielipiteet ja turhautuminen tulevat ilmi, mutta itse analyysi on siitä selkeästi erotettavissa.
Mitä jää jäljelle? No tytöttely ja tekstin viihteellisemmän osuuden sävyn ja argumentaation kommentointi. Näillä viitteillä tuota asiantuntijalausuntoa ei voi perustella. Kuka tahansa on vapaa tekemään asiasta kunnollista tieteellistä tutkimusta tai kaivamaan uusia olemassaolevia lähteitä, mutta tuo kyseinen lausunto on nyt ihan oikeasti tieteeseen tukeutuvilta osiltaan kumottu.
Pitäisi professoria hävettää, kun nuori vihainen tytönhöpsykkä pystyy kumoamaan koko tekstin tieteellisen pohjan. Ehkä se tappio on helpompi niellä, jos myöntää yhden asian: Kriittinen lukutaito ei edellytä penistä eikä harmaita hiuksia. Rationaalinen ajattelu riittää.
Muah hah haa! Touché!
Vasta-argumentoidaksesi olet tehnyt hyvin seikkaperäistä työtä. Todistustaakka on nyt Puolimatkan harteilla.
Eduskunta voisi jatkossa kuulla enemmän teräviä bloggareita, kuin tämänkaltaisia yliopiston edustajia.
Oma näkemykseni tähän kysymykseen löytyy täältä: http://janholmberg.weebly.com/2/post/2013/03/neutraalisti-naimisiin.html .
Tällaiseen asiaanhan pitäisi ottaa lausunto kasvatuspsykologian tai -sosiologian professorilta, ei kasvatusfilosofilta. Tarkoitushakuiselta siis haiskahtaa.
Olisi hyvä, jos vihdoin tajuttaisiin, etteivät akateemiset ansiot tarkoita mitään yleisneroutta edes samasta laajemmasta oppiaineesta, vaan erikoistuminen on alkanut jo kandivaiheessa, ja muiden alojen tietämys on lukiosivistyksen, yliopistollisten peruskurssien ja populaarikirjallisuuden varassa.
Lapsi on aina orpo jos hän ei saa elää isän ja äidin hoivassa ja huolenpidossa. Isä ei korvaa koskaan äitiä, eikä äiti korvaa koskaan isää he ovat kumpikin äärimmäisen tärkeitä ihmisiä sikiämisvaiheesta aina lapsen loppuikään asti.
Ensinnäkin, lapsella on oikeus hänen kasvuaan tukevaan aikuiseen riippumatta aikuisen sukupuolesta tai seksuaalisesta identiteetistä tai suuntautumisesta. Miksi? Koska se ei ole, laajojen kansainvälisten tutkimusten ja näissä perheissä kasvaneiden lasten mukaan, lapsen kehitystä määräävä tekijä. Ei, vaikka joku perheeelle tuntematon ulkopuolinen aikuinen niin sanoisi. Samoin kun ei voida sanoa, että heterovanhemmissa olisi mitään vikaa kasvattajina sukupuolensa perusteella.
Keskustelua käydään aivan kuin mitkä tahansa eri sukupuolta olevat vanhemmat olisivat lapselle hyväksi ja lapsella olisi heihin ”oikeus”. Se ei ole totta, vaan toisinaan lapsen äidistä ja/tai isästä ei ole lapsen kasvun turvaajaksi. Veikkaisin, että pääsääntöisesti esimerkiksi lastensuojelutapauksissa lapsia suojellaan juuri heidän heterovanhemmaltaan.
Turvallinen vanhemmuus ei siis ole lapsen kannalta sukupuolikysymys tai seksuaalisen suuntautumisen kysymys.
Toiseksi, maailmassa on varovaisen arvion mukaan 153 miljoonaa orpoa lasta, joilla ei ole minkäänlaista lähiaikuista turvanaan. On loukkaavaa kutsua yhden tai kahden aikuisen lapsiperheen lasta orvoksi, jollei vanhempi ole kuollut. Suomessa on tuhansittain sateenkaarinuoria, joita vähemmistö suomalaisia on ”lasten edun nimissä” valmis ahdistelemaan ja loukkaamaan. Se on väärin. Sateenkaariperheitä kun on aina ollut ja tulee aina olemaan.
Epäselvistä kasvatuskysymyksistä kannattaa kysyä tarkemmin sateenkaariperheiden vanhemmilta, http://www.sateenkaariperheet.fi/ .
Käsitteiden määrittelemättömyys ja historiattomuus kiusaavat minua aika suuresti tasa-arvoista avioliittolakia vastustavien puheessa. Pahimmillaan kristinuskon avioliittoon viitataan ”vuosituhansia vanhana traditiona” (minkä lukiessani olin kyllä tukehtua kahviini).
Tepan väite esimerkiksi vaatisi kipeästi ”isän” ja ”äidin” määrittelyä.
Mitkä ovat ”isän” ja ”äidin” roolit? Mihin kumpaakin tarvitaan? Monissa kulttuureissa lapset kasvatetaan osana naisyhteisöä miesten eläessä omissa yhteisöissään? Onko näiden lasten kasvatus väistämättä vinouttava, ovatko he ”orpoja”?
Jos lapsesta huolehtiva miespuolinen ei ole siittäjä, onko hän ”isä”? Jos hän ei ole siittäjä, eikä asu samassa taloudessa, mutta huolehtii lapsesta, onko hän ”isä”? Jos hän on siittäjä, mutta ei huolehdi lapsesta, onko hän ”isä”? Samat kysymykset pätevät myös ”äitiin”?
Onko okei, jos ”isällä” on kaksi x-kromosomia?
Entäs jos toinen ”äiti” tai ”isä” on vaihtamassa fyysistä sukupuoltaan – tai muutoin katsoo olevansa fyysiseltä sukupuoleltaan olevansa toinen kuin psyykkiseltä? Kumman mukaan ”isyys” ja ”äitiys” määritellään?
Monissa kulttuureissa vanhemmat ovat huolehtineet omista lapsistaan vähän tai ei ollenkaan. Ovatko kaikki näissä kulttuureissa eläneet olleet jotenkin invalidisoituneita?
Hyvä ohje on, että ennen kuin voidaan keskustella, käsitteet pitää määritellä, jotta ihmiset tarkoittavat sanoilla samaa asiaa. Oman käsitykseni mukaan tärkeää on, että lapsella on monenlaisia ihmisenmalleja edustavia välittäviä, huolehtivia, mielellään rakentavasti ajattelevia ja rajojen vetämiseen kykeneviä aikuisia. Se, miksi näitä ihmisiä nimitetään tai mikä on lapsen biologinen suhde näihin aikuisiin, on mielestäni vähemmän oleellista kuin huolehtiminen tai välittäminen. Kykenisin ehkä ymmärtämään esimerkiksi Puolimatkaa paremmin, jos saisin tietää, miksi hän ei pidä oleellisena määritellä käsitteitä ja jos hän asemoisi itsensä suhteessa tutkimuskohteeseensa ja kirjoittaisi oman arvopositionsa jollakin tavoin näkyväksi, kuten nykyään esim. humanistisessa tutkimuksessa on hyvänä tapana. Tutkimukset ja mielipiteet kun eivät synny tyhjiössä, vaan yksilön päässä – vaikka kuinka olisi objektiivisuuteen pyrkivä yksilö kyseessä.
Pääasiassa asiantuntijoille ei makseta lausunnoista. En osaa sanoa onko Puolimatkalle maksettu, mutta pääsääntönä on, että vain matkakulut korvataan.
Valiokunnan jäsenet saavat kutsua asiantuntijoiksi ketä haluavat. Puolimatkan on luultavasti tilannut joku joka kannattaa hänen näkemyksiään. Onneksi tällaisissa kysymyksissä asiantuntijoita ei kuunnella, vaan melkein kaikilla on valmiiksi käsitys omasta mielipiteestään.
Osa Puolimatkan argumenteista pätee myös keinohedelmöitykseen heteroperheessä. Pitäisikö tästä päätellä jotakin?
Lystikästä on muuten sekin, että Puolimatka lainaa Paul Amaton myönteistä kommenttia Regneruksen tutkimuksesta. Amato nimittäin puolustaa Regneruksen /tutkimusta/, ei Regneruksen tai muiden tulkintaa siitä. Amato on nimenomaan todennut, että Regnerus itse selvästi ei ymmärrä omaa tutkimustaan. Amaton mielestä Regneruksen aineistosta voi lukea, että monet homot ja lesbot ovat menneet heteroliittoon saadakseen lapsia, mutta liitot ovat hajonneet puolisoiden keskinäiseen epäsopivuuteen ja lapset kärsineet samalla tavalla ja saman verran kuin avioeroissa yleensäkin; luonteva johtopäätös olisi sallia homoliitot, jotta lapset voisivat saada toisiaan rakastavat vanhemmat. Tämä Amaton mielipide ei varmaan Puolimatkalle enää kelpaakaan, vaikka mies on sentään, kröhöm, Pennsylvanian valtionyliopiston professori.
On kyllä huvittavaa, että samaan aikaan Lilja haukut Puolimatkan lähteitä huonoksi ja epätieteelliseksi vain sillä perusteella, että tutkimuksen taustalla on konservatiivisia kristittyjä. Ja toisaalta oletat muiden tieteilijöiden olevan objektiivisia. En tiedä tiedätkö esim. APA:n taustoista? APAn entinen presidentti Cummings on kovaan ääneen kritisoinut Apa:aa siitä, että Se on nykyään poliittinen liike, jolle politiikka on tiedettä tärkeämpää!! Tämä ehkä selittää täysin pöyristyttävien johtopäätösten tekemistä epäluotettavista tutkimuksista, jotka valitettavasti uskotaan tieteellisinä faktoina. Kannattaa tutustua myös näihin taustoihin.
Ainakin itse suhtaudun kaikkeen tutkimukseen tietyllä varauksella ja toivoisin sitä myös muilta.
Tasa-arvoista avioliittoa vastustavien joukossa on lienee valloillaan harha siitä, että tasa-arvoisen avioliittolain kumoaminen hävittää yhteiskunnasta sateenkaariperheet. Perheitä ja perheissä kasvavia lapsia on joka tapauksessa oli tasa-arvoista avioliittolakia tai ei. Tasa-arvoista avioliittolakia vastustavat väittävät ajavansa lasten etuja, mutta samalla argumentoinnillaan syyllistyvät sateenkaariperheissä elävien lasten perheen mitätöimiseen.
Onneksi lakivaliokunnalle on mennyt ainakin yksi lausunto, jossa myös huomioidaan sateenkaariperheiden lapset, joita on aina ollut ja tulee aina olemaan!
http://www.vaestoliitto.fi/@Bin/3326047/Sukupuolineutraali+avioliitto.pdf
Remo, aversio konservatiivisia kristittyjä johtunee siitä, että nämä tahot ovat aikaisemmalla toiminnallaan osoittaneet olevansa kuin moderni KKK mustien kansalaisoikeuksia koskevissa asioissa: siis ideologisesti (lähes poikkeuksetta uskonnollisesti) motivoituneita homoseksuaalien oikeuksien ja aseman parantamisen vastustajia, joiden metodeina ovat lähes poikkeuksetta olleet tieteellisen aineiston manipulointi ja joissakin tapauksissa taustaporukan piilottaminen (näin esim. Ragnarosilla, jonka rahoittajaksi ja primus motoriksi paljastui vasta uutteran tutkivan journalismin jälkeen uskonnollista oikeistoa edustava ajatushautomo; Ragnarosille itselleen ei ollut tullut mieleen huudella yhteyksistään tähän Witherspoon Instituteen).
Patamusta jenkkihellari on siten helppo tarkastemerkki, joka ohjaa syventymään viitattuun tutkimukseen pelkkää lähdeviitettä tarkemmin. Ja kas, lähes aina noista porukoista tulevat paperit ovatkin sitten osoittautuneet uskonnollisen vakaumuksen sanelemaksi tarkoitushakuiseksi ja ansioiltaan ei-akateemiseksi julistukseksi,
Siis jopa Regnerusilla. Allekirjoittaneella liikaa WoWia/skandinaavista mytologiaa..
Lilja. Jos olet onnellinen, miksi vaivaudut? Mikset vain ole onnellinen ja anna muiden olla? Mikä hirveä hätä tuomita kaikki jotka ei ole samalla tavalla onnellisia kuin sinä?
Yleisin kysymys, jonka olen saanut on ”miten jaksoit”. Ehkä koen jonkinlaista vastuuntuntoa suojella yhteiskuntaa tieteenteon tason rappeutumiselta puuttumalla räikeisiin rimanalituksiin. Puolimatka olisi varmasti voinut esittää argumenttinsä paremmin valitsemalla lähteensä tarkemmin. Nyt hän jostain syystä kaiveli niitä roskiksesta.
”Mikset vain ole onnellinen ja anna muiden olla? Mikä hirveä hätä tuomita kaikki jotka ei ole samalla tavalla onnellisia kuin sinä?”
Liljahan ei tässä ollut tuomitsemassa ketään, vaan estämässä sitä että tieteen kaapuun puetulla hömpällä estetään muita olemasta onnellisia. Jos konservatiivikristityt antaisivat muiden olla, tätäkään bloggausta ei olisi tarvittu.
Kyllä Liljakin saa olla ja kaikki muutkin saa olla. Olemmehan kristityssä maassa. Sen vapauden ja ihmisarvon kaikille on tuonut usko Jumalaan ja Jeesukseen jonka sanoma on ”jokainen ihminen on arvokas”. Täällä on oikeus puolustaa myös Raamatun sanaa. Ongelma on se, että nämä mainitsemasi ”kaikki”, haluavat muuttaa arvoja ja asioita jotka toisille ”kaikille” ovat pyhiä ja luovuttamattomia. Pitää rakentaa jotain uutta omaa jos haluaa uudistaa. Ei tunkea väkisellä muuttamaan vanhoja hyväksi koettuja asioita.
Niin näin tilanne ajoittain on, mutta taustayhteisö ei vielä tee tutkimuksesta epätieteellistä, argumentit ratkaisee. Toiseksi odotan edelleen vastausta Marksin esille tuomaan faktaan APA:n ongelmallisista tutkimuksista, joita on käytetty tieteen konsensus esimerkkinä. Ovatko Apa:n lähteet yhtään sen parempia kuin Puolimatkan siteeraamat tutkimukset? Lisäksi APA:n taustoihin kannattaa myös tutustua jos tausta tekee tutkimuksesta hyvää/huonoa. Ja APA taas tekee kovaa seksuaalipolitiikkaa tieteen nimissä, onko Se yhtään parempaa kun jenkkikonservatiivien tutkimus?..
Argumentit nimenomaan ratkaisevat, ja Puolimatkan tapauksessa jo pelkkä rivikansalaisen kursorinen viitemittailu riittää kohottamaan kulmakarvoja proffan tarkoitusperistä. Miksi professoritason ihminen käyttäisi lähteenään vaikkapa juuri tuota Regneruksen tutkimusta? Eikö hän ymmärrä, vai onko tarkoitus todellakin vaikuttaa lainsäätäjään vilpillisesti? Kumpikin vaihtoehto on jokseenkin kylmäävä.
APA on käsittääkseni mielenterveysalan ammattilaisten kattojärjestö, joka ei niinkään itse organisaationa tee tutkimusta, vaan edustaa alan kantaa, tekee tutkimusyhteenvetoja ja tuottaa niiden pohjalta erilaisia julkituloja. Tuo viittaamasi APA:n ex-pomo Cummings (joka toimi lafkan pääpaikalla v. 1979-1980) veti herneen nenään eräästä jälkimmäiseen kuuluvasta APAn kannanotosta (eli ei siis mistään APAn omasta tutkimuksesta tms.). Vuonna 2004 annettiin julkinen lausunto, jossa APA kehotti lainsäätäjiä edistämään nais- ja miesparien liittojen virallistamista, sillä tutkimusdatan mukaan vakaat parisuhteet edistävät psyykistä hyvinvointia. Cummingsin mielestä APAn liike oli politikointia. Linkistä http://www.apa.org/news/press/releases/2004/07/gay-marriage.aspx voi lukea siitä tarkemmin.
Cummings on tehnyt työtä homojen ”eheytyshoitojen” parissa ja on siksi erityisen hyvää pataa NARTHin ja muiden pseudotieteellisten kristillisten puoskarointijärjestöjen kanssa. Cummingsia hiertää, ettei tiedemaailma ole hyväksynyt ajatusta seksuaali-identiteetin muutoksesta rukouksen ja feminiinisillä homoilla esim. jalkapallon pelaamisen voimalla. Syy torjuntaan on tietenkin se, etteivät vuosikymmenet homojen ”eheytyksestä” ole tuottaneet juuri minkäänlaista tieteellistä evidenssiä NARTHin porukoiden väitteiden tueksi. Argumentit ratkaisevat.
Kovia nämä sinun väitteesi Lilja.. Roskiksesta tulleita lähteitä yms.
Esimerkiksi wilcox & Doherty & Fisher et al, ei ole mikään ”huuhaa” artikkeli, kuten annat ymmärtää. Vaikka kyseessä ei ole ns. tieteellinen vertaisarvioitu artikkeli, on heidän väitteidensä perustaksi esitety lähteet ihan ”oikeita” artikkeleita. En tiedä tarkastitko mitään muuta kuin sen, että taustalla on tietynlainen järjestö? Lähteinä mm.Journal of Family
Psychology, Journal of Marriage and the Family,Social Science Research.. Ilmeisesti lähteillä ei kuitenkaan ole väliä, kun taustalla on kristillistaustainen järjestö.
Kuten tämä blogisti (http://paholaisen-asianajaja.blogspot.fi/2013/03/regneruksen-tutkimus.html) toteaa ei tutkimuksen taustayhteisö ratkaise tutkimuksen tieteellistä arvoa!! Tätä et ole tainnut ymmärtää, vaan heittelet kylmänviileitä johtopäätöksiä tutkimusten epätieteellisyydestä heppoisin perustein.
Ja sitten tuo David Popenoe, jota syytät ”ideologiseksi esseeksi”, ei todellakaan ole sitä! Kyseessä on lähes 300 sivuinen monografi. Mistä olet tehnyt johtopäätöksen ideologisesta esseestä? Kovia väitteitä ilman mitään todistetta.
Lisäksi syytät Regneruksen tutkimusta ”roskatieteeksi” melko heppoisin perustein. Tutkimus ei ole roskaa, siitä tehdyt johtopäätökset ovat olleet ajottain aika heppoisia. Regnerus on kuitenkin antanut tiettyä näyttöä jota Puolimatka tulkitsee ehkäpä liikaa, mutta se ei tee lähteestä huonoa. Kysymyksenasettelussa on kyllä kritisoitavaa.
Ja Lauren Marksin osoittama kritiikki APA:aa kohtaan ei saa APA:n käyttämiä tutkimuksia näyttämään yhtään sen paremmilta… Jos APA tekee johtopäätöksiä tutkimuksista, joissa yli 70% otos on ollut alle 100 henkilöä, ei noita tutkimuksia voi kutsua kovinkaan laadukkaiksi ainakaan suuria yleistyksiä tehdessä. Mutta näihin et ole kiinnittänyt mitään huomiota
Ihan näin nopsaan lauantai-illan ratoksi kommentoituna olisin vilpittömän kiinnostunut ajatuksistasi Regneruksen tutkimuksen suhteen. Mitä lainsäätäjän työkalupakkiin soveltuvaa relevanttia näyttöä Regnerus on mielestäsi tuottanut? Miten tutkimus ei mielestäsi luokitu huonoksi, jos se väittää tarkastelevansa homoseksuaalien kasvattamia lapsia, mutta tutkiikin nais-mies-pareja, joista toisella on yhteiselämän aikana ollut suhde samaa sukupuolta olevaan henkilöön? Eikö verrokkiryhmänä pitäisi olla normaali sateenkaariperhe eikä rikkonainen avioeroperhe, kuten Regneruksella? Nämä nyt vain näin nopeasti.
Olen samaa mieltä siitä, että Regneruksen kutsuminen ”roskatieteeksi” yksin tein on liian pitkälle menevää ja erheellistä. Huomaa kuitenkin se, että mm. ”Paholaisen asianajaja” kertoo yksiselitteisesti sen, miksi tutkimus on tässä suhteessa hyödytön.
Regnerukselta oli myös toinen viite, tutkimukseen jossa hän yritti korjata edellisen työnsä puutteia (2012b Puolimatkan lähdeviitteissä). Perusasettelun vinoumaa se ei kuitenkaan poista: vertailu käy edelleen rikkonaisten perheiden ja eheiden perheiden välillä.
Kiitos hyvästä postauksesta. Toivottavasti et masennu näiden kaikkien trollien kanssa sillä aihe on tärkeä ja työsarkaa piisaa. APAn auktoriteetin suhteessa näihin homofoobisiin puulaakeihin voisi tuoda esiin mm. sillä miksi Suomessa eheyttäjät poistettiin TEKistä. Vielä kun saisi julkiseen tietoisuuteen -99 käyty oikeudenkäynti jossa saatiin esimakua siitä mihin mentäisi josko uskovaisille annettaisi lupa rajata tiedettä ja määritellä mitä lopputuloksia sen pitää löytää.
Tuo ensimmäinen argumentti on toki huonosti muotoiltu, mutta todellisuudessa (ainakin etäisesti) ihan järkevä. Lasten ihmisoikeuksien seitsemäs artikla alkuperäisessä muodossaan ei muuten sisällä fraasia ”mikäli mahdollista”. Alunperin kyseinen kohta on kirjoitettu ”as far as possible”. Tulkintamanuaalista havaitaan kyseisen kohdan kohdalla, että sanalla ”parents” tarkoitetaan nimenomaan biologisia vanhempia.
Sukupuolineutraali avioliittolaki todella rikkoisi lasten ihmisoikeuksia. Onko se sitten sen arvoista, se jää jokaisen itse päätettäväksi.
KV-oikeus ja tarkemmin Lasten oikeuksien julistuksen sisältämien oikeuksien toteutumista valvova YK:n lasten oikeuksien komitea ei käsittääkseni jaa Puolimatkan teesiä tuon seiska-artiklan tulkinnasta. Ensinnäkään julistuksen valmisteluasiakirjoista ei voida lukea tavoitetta sulkea esim. nais- ja miesparien perheitä ulos lasten oikeuksien vastaisena, ja toisekseen komitean järjestämissä yleisissä keskustelupäivissä komitea on alleviivannut vanhemmat-termin laaja-alaista tulkintaa esim. seuraavasti:
”When considering the family environment, the Convention reflects different
family structures arising from various cultural patterns and emerging familial relationships. In this regard, the Convention refers to the extended family and the community and applies in situations of nuclear family, separated parents, single-parent family, common-law family and adoptive family.” (Role of the Family in the Promotion of the Rights of the Child)
Esim. britit ovat julistusta ratifioidessaan tehneet selvyyden vuoksi varauman, jossa selvennetään Ison-Britannian ymmärtävän sanan ”vanhemmat” siten kuin se määritellään kansallisessa laissa.
Täytynee kaivella asiaa lisää. Tähän asti olen ymmärtänyt niin, että tulkintamanuaali olisi se, jonka perusteella sopimusta tulisi tulkittavan.
Mitä mieltä itse olet, tulisiko lapsella lähtökohtaisesti olla oikeus tuntea biologinen isänsä?
Jaa, kyllä ja ei. Ei mulla ole mitään vahvaa kantaa suuntaan tai toiseen. Nykyisellään hedelmöityshoitolaki taitanee edellyttää sukusolujen luovuttajan suostumusta henkilötietojen antamiseen, joten tilanne on siltä osin järjestetty biologiaa korostavien tahdon mukaisesti.
Lähinnä minua rassaa näissä biovaateissa se, että ne kohdistetaan lähes poikkeuksetta sateenkaariperheille kun taas heteroparit voivat rauhassa hyödyntää luovutettuja sukusoluja ja jättää sitten kylmästi kertomatta prosessin seurauksena syntyvälle lapselle tämän todellisesta alkuperästä. Tällaisia tapauksia on ollut huomattava prosentti hoitoa saaneista heteropareista – lukuja pyöriteltiin julkisuudessa hedelmöityshoitolain säätämisen aikoihin.
Jos biologisesta vanhemmuudesta ja varsinkin sen ylemmyydestä huolestuneet todella olisivat huolestuneita nimenomaan lapsen tästä oikeudesta eikä motivaationa olisi pelkkä nais- ja miesparien perheiden vastaisuus, heidän tulisi loogisuuden vuoksi vaatia pakollista, täysi-ikäistyneeseen nuoreen kohdennettua viranomaistiedotetta kaikkiin sellaisiin perheisiin, joissa lapsi on saanut alkunsa luovutetuista sukusoluista.
Toivottavasti kaikki lukevat myös Tapio Puolimatkan alkuperäisen lausunnon. Siinä on monta hyvää kohtaa pohdittavaksi. Mielestäni Puolimatka ei todellakaan kirjoita mitään niin tuhoavaa homoista kuin Lilja Tamminen antaa tässä blogissa ymmärtää.
Kannatan sukupuolineutraalia avioliittoa, mutta kyllä avioliiton merkitys muuttuu väistämättä, kun se ei enää ole naisen ja miehen välinen.
Sitä ei kai kukaan voi kiistää.
Miksi sillä on väliä, että avioliiton käsitys muuttuu? Onhan ihmisarvon käsityskin päivittynyt sitten orjuusaikojen ja mustien äänestyskieltojen…
En jaksa lukea kaikkea mutta huuhaa- ja puoskari- ja tiesmitkä leimat eivät ole minua koskaan vakuuttaneet, vaan pikemminkin kertovat keskustelijan vaikeudesta hillitä tunnereaktioitaan ja pysyä asiallisuudessa. Ja jos harkintakyky pettää jo kättelyssä, voidaan olettaa että se on pettänyt jo aiemminkin asioita tutkiessa. Viittaan esim joidenkin ateistien kuten Richard Dawkinsin täysin epäasialliseen kielenkäyttöön uskovista puhuessaan. Puolimatka on todellinen herrasmies, eikä koskaan sorru vastaavaan toisinajattelijoita kohtaan. .
Entä mikä ihmeen Jumala se Skepsis on? Kuka tai mikä on antanut tälle seuralle valtuudet arvioida asioiden todenperäisyyttä? Sille itselleen voisi antaa erittäin usein oman huuhaa-palkintonsa täysin vääristä ja asiantuntemattomista tulkinnoista.
En usko että Puolimatka jää altavastaajaksi tämän Lilja Tammisen esityksen takia. Mihin tahansa tutkimustukokseen, myös Tammisen esittämiin, voidaan aina löytää vastaväite tutkimustuloksista. Ei riitä että lukee kritiikkä. Pitää lukea myös kritiikin kritiikkiä. Eli pitää kuunnella myös Puolimatkan mahdollista tulevaa vastinetta, eikä tehdä hätiköityjä päätöksiä. Epäilyttää myös tämän nuoren tytön elämänkokemuksen puute, koska nämä asiat eivät ole kiinni vain tiedosta, vaan kyse on perimmiltään arvoista. Ja arvomaailma kehittyy ihmisellä koko elämän ajan.
Puolimatkan uskonnollisuus tiedetään, ja siksi oletetaan että Puolimatka on puolueellinen tai epätieteellinen. Mutta on huomattava että jokaisen ihmisen taustalla on jokin uskonvarainen käsitys todellisuudesta. Jos ei usko Jumalaan, uskoo johonkin muuhun joka määrää aivan yhtä paljon ajattelua kuin usko Jumalaankin. Ts kukaan ei ole täysin neutraali ja objektiivinen, eli kaikki me olemme tavallaan uskovaisia.. Jos sanoo että uskoo vain tieteeseen, niin ei tiedekään edusta absoluuttista totuutta, vaan sen tulokset muuttuvat koko ajan. Mitään tieteellistä loppuunasti selitettyä maailmankatsomuksta ei ole olemassakaan. .
Menen hiukan sivuun aiheesta ja käytän sitä aasinsiltana siihen kysymykseen, mitä me todellisuudesta todellakaan tiedämme ja ymmärrämme. Puutun homojen eheytymiseen, jota usein pidetään puoskarointina. Mutta tästä huolimatta eheytyneitä homoja löytyy pilvin pimein. Ts teoriassa homoudesta ei voi eheytyä, mutta käytännössä voi. Amerikkalainen x-gay ryhmä totesi eheytysterapiaa arvostelleille että miten selitätte 20 000 entistä homoa. Useat ovat eheytynet terapian ja sielunhoidon seurauksena, mutta myös rukoustilanteessa on tapahtunut ihmeellisiä muutoksia homosta heteroksi. Tapaus Amadeus Oilinki löytyy netistä, ja erikoista siinä on, että artikkeli ei ole uskonnollisen lehden kirjoittama, vaan ”maallisen” Me naiset lehden 5.9.2013. Se että lääketiede ei pysty selittämään kaikkea, ei ole mikään peruste pitää jotain asiaa epätotena. Elämä ylipäätään on suurelta osalta mysteeri tieteelle.
Viittaan tässä professori Matti Leisolan uuteen mainioon kirjaan ”Evoluutiouskon ihmemaassa”. Vaikuttaakin siltä että nykyään on yhä enenevässä määrin ihmisiä jotka eivät niele sitä mitä tieteen nimissä meille kerrotaan. Samoin koko homous-kysymys on kiistanalainen. Me emme tiedä tarkalleen ja kiistattomasti mistä se johtuu, miten pysyvää se on, ja mikä on sen vaikutus yhteiskuntaan, jos se normalisoidaan. Lastenpsykiatrian professori Tuula Tamminen esim. toteaa ” Nykyinen geeni- ja aivotutkimus on korostamassa (homouden synnyssä) enemmänkin ympäristön ja kokemusten, kuin vain annettujen geenien merkitystä”. Adoptio-oikeudesta Tamminen toteaa: ”TEHDYT TUTKIMUKSET EIVÄT VIELÄ RIITÄ TODISTAMAAN ETTÄ HOMOLIITTOJEN LAPSILLE EI KOIDU LIITOSTA MITÄÄN HAITTAA JA ETTÄ TUTKIMUKSIA PITÄÄ TEHDÄ VIELÄ LISÄÄ. UUSISSA TUTKIMUKSISSA ON TODETTU ETTÄ JOPA KOLMEN KUUKAUDEN IKÄISEN VAUVAN KEHITYKSEEN VAIKUTTAA SE, ETTÄ HÄNTÄ NOSTELEE SEKÄ MIES ETTÄ NAISPUOLINEN HENKILÖ”. Minusta on kyllä aika outoa jos yhteiskunnassa joudutaan perustelemaan sitä että lapsi tarvitsee äidin ja isän.
Suhtautuminen homouteen on pitkälle arvokysymys, mikä taas nousee maailmankatsomuksestamme. Toisaalta myös medialla on pelottavan suuri valta muokata mielipiteitä. Kansanedustaja Marja Lohela (PS) toteaakin aiheellisesti: ”Kuinka monta lehtiartikkelia, radio- tai televisiohaastattelua olette nähneet tai kuulleet, jossa esimerkiksi toimituksen näkökulma olisi nykyisen lainsäädännön kannalla tai edes suhtautumisessaan neutraali?”. Samoin tv-sarjojen homot ovat jo niin yleisiä, ettei nitä jaksa enää ihmetellä, ja toisaalta kuvaavathan ne osittain todellisuutta ja lisäävät siten suvaitsevaisuutta, en sitä kiistä. Toisaalta odotan milloin ko. sarjoihin ilmestyy ensimmäinen eheytynyt, heteroksi muuttunut homo. Vai onko se meidän yhteiskunnassamme jo liian rankka juttu, ja liian pitkälle menevää suvaitsevaisuutta. Usein tuntuu että maahamme mahtuu vain yksi ”totuus” kerrallaan. On sitten kyse EU:sta, kehitysopista tai homoudesta. Ja populismi-, huuhaa- ja puoskarointi- syytökset lentelevät. Kuitenkin jokaisen ajattelu nojaa viimekädessä vain – enemmän tai vähemmän fundamentalistiseen – uskoon. Niin heidänkin, jotka sanovat että tietävät, tai nojaavat vain tieteeseen. Viittaan tässä tieteenfilosofi Paul Feyerabendin toteamukseen: ”Tiede on nuorin, aggressiivisin, ja dogmaattisin uskonnollinen instituutio”.
Sä valitettavasti puhut valheita. Kun näitä 20k eheytynyttä homoa yritetään löytää haastateltavaksi ja tutkittavaksi niin kumma kyllä ketään ei koskaan löydy. Ja ihan vasta pari vuotta sitten näiden eheyttäjien kattojärjestö löi lappua luukulle kun he joutuivat myöntämään että mitään taikaeheytymisiä ei tapahdu. Voi toki olla että he eivät vain olleet kuulleet näistä suurista määrin eheytyneistä homoista mutta todennäköisempää on että tämä on vain myytti jolla yritetään ylläpitää valetta. He kuiten toimi ihan naapurissa niin luulisi että muistiinpanoja oltaisi vertailtu. Laitoksen pomo vielä antoi julkisen lausunnon jossa myönsi ettei eheyttäminen toimi. Kun taas mitä apa on tutkinut eheytymisiä, ketään oikeasti eheytynyttä ei ole kuunaan toimitettu kenenkään heidän tutkittavaksi vaan aina ja joka kerta tutkittavaksi on päätynyt tapaus joka on saanut paitsi haittaa eheytysyrityksestä, on voitu osoittaa että eheyttäminen aiheuttaa haittaa myös yhteiskunnalle.
’Ateismi on uskontoa’ väite on taas mielipuolinen sillä on älyllistä perustella että ateismi on vain negatiivinen reaktio teistien väitteille. Ateistit saavat omat positiiviset arvot ihan muualta kuten humanismista tms. Tämä on niin sanottu kaivon myrkytys jolla sen käyttäjä myöntää että hän ei voi älyllisesti puolustaa ajatuksiaan mutta tässä typeriä selityksiä miksi noi toisetkaan ei voi. On täysin eriä perustellusti luottaa todisteiden painosta tiedettä medotina kuin sokeasti uskoa jumalahypoteeseihin vastoin kaikkea sitä mitä me olemme oppineet. Tiede on tehnyt tulosta siinä missä uskovien aukkojen jumalan elintila senkus pienenee. Sata vuotta sitten ihmiskeho oli absoluuttinen todiste jumalasta kun nykyisin jumalaa työnnetään kauas alkuräjähdyksen toiselle puolelle minne tiede ei vielä pääse.
Tämä eheytysroska on samalla viivalla kreationismin kanssa. Sen puolesta liputetaan ja sen vastustajia mustamaalataan mutta niitä ei vain ole voitu todistaa katsetta kestävällä tavalla. Suurin osa julkisista korkean profiilin eheytyneistä homoista myöhemmin myöntää valehdelleensa (rahasta) tai sitten jää kiinni rysänpäältä homoseksin parista. Olen myös henkilökohtaisesti jutellut monen exexgay tahon kanssa jotka nykyisin järjestää vertaistukea eheytystoiminnan traumoille ja puhuu äänekkäästi eheyttämistä vastaan. http://petersontoscano.com/former-ex-gays-speak-out-continue-to-organize/
Apan pystyy perustelemaan kantansa toisin kuin nämä eheyttäjät. Tästä puhuu hyvin aiemmin mainittu Suomen eheyttäjien (aslan) poistaminen TEKistä törkeästä käytöksestä. Pekka puhut paskaa joko tietoisesti tai tietämättäsi.
Vielä edelliseen liitteeksi eheytysjohtajien anteeksipyyntö rikoksestaan. Tämän olisi pitänyt olla piste eheytykselle, silti Pekka ja muut vihantäyteiset uskovat jatkavat tämän valheen levittämisestä sairaasta mielihyvästä.
Former Ex-Gay Leaders Apologize
Ketjussa soisi keskusteltavan eritoten blogitekstin sisällöstä, so. Puolimatkan lähdeviitteiden ja yleensä hänen tieteenteon ongelmallisuudesta. Tällaiset savolaisiin paikallislehtiin aiemmin lähetetyt tekstimassat voisi siten käsitellä omilla foorumeillaan.
Koska en kuitenkaan tee kuten itse saarnaan, kurotan muutamaan Mäkisen heittämään palloon. Väite 20 000 ”eheytyneestä” homoseksuaalista löytyy lähinnä NARTHin kuvareportaasista jostakin paikallisesta mielenilmauksesta, jossa tuo maaginen luku esiintyy yhden miehen kantamassa plakaatissa.
Siteeraamasi Tuula Tamminen on antanut adoptiolausuntonsa vuonna 2006. Jo ennen tätä ja sen jälkeen on tiedemaailmaan ilmaantunut lukuisa ja alati kasvava joukko yhä laajempia tutkimuksia, joissa Tammisen huoli kieroonkasvamisesta kumotaan. Samana vuonna Tamminen muuten palkittiin ulostuloistaan Setan Kunniarotalla. Se lienee joissakin piireissä aikamoinen sulka hattuun.
Tammisen kommentti homoseksuaalisuuteen vaikuttavista ympäristötekijöistä taasen on joko Tammisella tai sitten Mäkisellä ymmärretty päin honkia tarkoittamaan esim. lapsuudenaikaisia kokemuksia tms. kun kyse on kuitenkin epigeneettisistä tekijöistä eli kohdunaikaisista olosuhteista (eritoten hormoneista), jotka nature vs. nurture -tarkastelussa lasketaan jälkimmäiseen kategoriaan.
Tuosta alusta mainitusta Länsi-Savo-lehdestä bongasin muuten myös Pekka Mäkisen vaikuttimen tarjoilla paitsi ”ehetytysterapia”- myös kreationismimyönteisyyttään: hän, kuten kaikki ex-gay-järjestöt, Puolimatka itse, tässä ketjussa kirjoittanut Remo Ronkainen, evoluutiovastaiset lafkat, metodologialtaan järkyttäviä homotutkimuksia tehtailleet ja muut vastaavat ovat kaikki uskonnollisesti motivoituneita.
Joidenkin uskovien on pakko olla sitä mieltä, että homoksi ei synnytä, että nais- ja miesparien lapset menevät tärviölle, että kehitysoppi on huijausta jne. koska heidän uskontonsa niin sanoo. Yhteys on niin selvä, että monet (esim. juuri Regnerus ja vaikkapa kernaasti maallisena järjestönä esiintyvä NARTH) koettavat kätkeä kytköksensä uskontoon saadakseen enemmän uskottavuutta kulloisillekin kannoilleen. Toinen metodi näiden uskonsotureiden valikoimassa on sitten tutkimusasetelmien ja -datan vääristely, jotta tulokset saataisiin linjaan uskonnon etukäteen saneleman lopputuloksen kanssa. Juuri näistä on kyse myös Puolimatkan tapauksessa.
APA (Amerikan pyskologinen yhdistys) , ilmoittaa että homoseksuaalisuus aiheutuu monimutkaisista yhteyksistä kognitiiviisten ja biologisisten tekijöiden ja ympäristötekijöiden välillä.
http://www.apa.org/topics/sexuality/orientation.aspx
Eli homous ei siis ole synnynnäistä. Sitä ei olla vielä mitenkään todistettu, vaikka aktivisit ovat yrittäneet.
Homous ei ole genettiistä: http://blog.godreports.com/2013/05/identical-twin-studies-prove-homosexuality-is-not-genetic/?replytocom=28481#respond
Eräs terapiaa antanut mies totesi hiljattain tv-ohjelmassa, joka käsitteli homojen muutosterapiaa, että hän on hoitanut yli tuhatta homoa ja yhdessäkään tapauksessa homon taustalla ei ole kunnioittavaa, saati normaalia isä-suhdetta.
Löytyy myös reilut parikymmentä tutkimusta, jotka osoittavat, että homojen ja lesbojen varhaislapsuuden tärkeät ihmissuhteet ovat olleet ongelmallisempia kuin heteroilla. Näissä kriittisissä ihmissuhteissa homoja yhdistää etenkin samastumisvaikeus oman sukupuolen vanhempaan ja toverijoukkoon sekä epäterve suhde eri sukupuolen vanhempaan. Lisäksi homoilla on ilmennyt heteroja enemmän hyväksikäyttökokemuksia sekä muita haitallisia seksuaalisia kokemuksia:
Vuonna 2008 ilmestyi ruotsalainen homogeenitutkimus, jonka mukaan geenit selittävät vain n.30% homodesta ja loput on ympäristötekijöitä! Ts. homus ei siis ole annettu ominaisuus, vaan se on kehittynyt elämänkokemuksen myötä. Ihmisellä saattaa olla geneettistä taipumusta homouteen, mutta se ei siis ole määräävä tekijä homouden synnyssä.
Taustalla voi olla esim. lapsuuden hyväksikäyttö tai isän puuttuminen. Ts. nuoruudessa on puuttunut samaistumiskohde omaan sukupuoleen.
Irving Bieberin (1962) mukaan homoseksuaalisuus aiheutuu liian läheisestä suhteesta äitiin ja liian etäisestä suhteesta Isään.
http://www.questia.com/library/book/homosexuality-a-psychoanalytic-study-by-irving-bieber-toby-b-bieber-harvey-j-dain-paul-r-dince-marvin-g-drellich-henry-g-grand-ralph-h-gundlach-malvina-w-kremer-alfred-h-rifkin-cornelia-b-wilbur.jsp
Elizabeth R. Moberlyn (1983) mukaan homoseksuaalisuus johtuu samaistumisen puutteesta omaa sukupuolta olevaan vanhempaan. Läheinen suhde äitiin ei ole syy, vaan seuraus ongelmallisesta suhteesta isään.
http://openlibrary.org/books/OL3496474M/Psychogenesis_the_early_development_of_gender_identity
Joseph Nicolosin (1991) mukaan miesten homoseksuaalisuus johtuu pääasiallisesti isäsuhteesta, mutta myös suhdetta äitiin ja kavereihin ei saa aliarvioida.
http://search.barnesandnoble.com/Reparative-Therapy-of-Male-Homosexuality/Joseph-Nicolosi/e/9780765701428
Gerard van der Aadvergin (1986, On the Origins and Treatmennt of Homosexuality) mukaan murrosiän kaverisuhteet on pääasiallinen syy homoseksuaalsuuteen. Nuori ei samaistu kaveri joukkoon, vaan koki ”erilaisuutta”. Tämän vuoksi murrosikäisen homoseksuaalin elämään liittyy myös narsismia ja sisäänpäin kääntynyttä itsesääliä.
Judd Marmorin (1980) mukaan homoseksuaalisuuden syntyyn vaikuttaa biologiset tekijät, perheen sisäinen ilmapiiri, suhteet vanhempiin, syrjintä kaveruussuhteissa, pettymys heteroseksuaalisiin suhteisiin ja kulttuurin antamat mallit.
http://www.amazon.com/Homosexual-Behavior-Reappraisal-Judd-Marmor/dp/0465030459
Warren Gadpaille (1995, Comprehensive Textbook of Pshychiatry, s. 1324-1326) pitää homoseksuaalisuutta monen tekijän yhteissummana. Biologia, perhe- ja kulttuuriympäristö sekä psyykkeen sisäinen dynamiikka vaikuttaa seksuaaliseen suuntautumiseen.
Tutkijat Pillard ja Byne näkevät että homous ei ole synnynnäistä, vaan seurausta vääristyneistä ihmissuhteista.
Erik Ewalds joka on vuosikymmeniä hoitanut homoja, toteaa että homous johtuu kasvutraumoista. Hän on menestyksellisesti hoitanut kymmeniä homoja.
Homous voidaankin nähdä kehityshäiriöksi, josta usein voidaan myös eheytyä. Ehetymisethän ovat faktaa, vaikka ne halutaan vastoin tosiasioita usein kiistää.
Nykytutkimus voi toki kiiistää kaiken mutta muutaman kymmen vuoden päästä kiistävät ”nykytutkimukset” ovat jo vanhentuneita ja homoutta ehkä osataan jo ehkäistä siinä vaiheessa. Ja se taan ei liene keneltäkään mitään pois.
Mitä merkitystä on sillä, onko homous synnynnäistä vai ei? Vaikka homous olisi ”opittu tapa”, miksi siitä pitäisi ”eheytyä”? Sama kun eheyttäisi polkupyöräilijöitä tai golfin pelaajia (joskin harrastuksesta luopuminen aiheuttanee vähemmän mielenterveysongelmia kuin seksuaalisuuden kanssa puoskarointi).
Pekalta menee nätisti ohi tää kolikon toinen puoli että eheytysterapiat on tuomittu vaarallisena ja tehottomana. Juuri tovi sitten yhdeksän entistä ex gay johtajaa ja aktivistia ilmoitti siirtyneensä vastustamaan eheytysterapiaa, luulisi että heistä joku olisi nähnyt näitä aiemmin mainittuja 20 000 heteroksi eheytynyttä homoa? Nope. Valheita. ( http://www.nclrights.org/former-ex-gay-leaders-unite-in-opposition-to-conversion-therapy/ )
Pekka myös jättää mainitsematta että hänen esittämät teoriat homouden synnystä on olleet apankin esittäminä mutta ne on _kaikki_ hylätty koska niitä ei voida osoittaa todeksi. Usein noissa ’tutkimuksissa’ on myös rajuja puutteita jotka hyvin selkeästi osoittaa että noilla enemmän yritetään osoittaa todeksi sitä mikä sattuu olemaan asianomaisten poliittinen agenda. Totuus jää jalkoihin kun nämä kristityt yrittää vihaansa rakkaudeksi maalata. Tästä on koonnut loistavan koosteen mm. Katrina Lumikallio ( http://www.yhteys.org/Raporttieheytysideologiasta.pdf ).
Pekka yritti myös ovelasti saada legimiteettiä pseudotieteellisille käsityksilleen aloittamalla apan lainauksella joka muutoin myös tuomitsee hyvin yksiselitteisesti eheytysterapian. Jopa suoraan tuossa linkissä jonka hän itse laittoi:
”Is homosexuality a mental disorder? No, lesbian, gay, and bisexual orientations are not disorders. Research has found no inherent association between any of these sexual orientations and psychopathology. Both heterosexual behavior and homosexual behavior are normal aspects of human sexuality.”
”What about therapy intended to change sexual orientation from gay to straight? All major national mental health organizations have officially expressed concerns about therapies promoted to modify sexual orientation. To date, there has been no scientifically adequate research to show that therapy aimed at changing sexual orientation (sometimes called reparative or conversion therapy) is safe or effective.”
http://www.apa.org/topics/lgbt/orientation.aspx
Ensimmäinen kohta joka pisti silmään aika rajusti:
”Puolimatkan professuuri on ilmeisesti myös osasyy siihen, että Jyväskylän ylopistossa on hyväksytty kasvatustieteen pro gradu -töiksi ainakin kaksi hämärää tekstiä saatananpalvonnasta ja okkultismista, jotka käsittelevät nuorten uhkaa ”joutua tekemisiin pimeiden voimien kanssa pakonomaisesti”.”
Jos nyt kerran kriittisesti tarkastellaan Puolimatkan tekstiä, niin jätetään nämä aivan käsittämättömät aivopieruheitot heti alusta pois. Yliopistossa opinnäytetyön arvostelee ohjaava professori(t). Lausunto esitetään tiedekuntaneuvostolle, joka joko hyväksyy sen tai jättää hyväksymättä.
1) Puolimatka EI OLLUT kummankaan ohjaava professori ja tarkastaja.
2) Puolimatka EI VAIKUTTANUT kummankaan gradun arvosteluun
3) Puolimatka on SAATTANUT olla mukana tiedeneuvoston kokouksessa jossa gradun hyväksymistä on käsitelty, mutta tätäkään emme tiedä varmaksi ellei pöytäkirjaa ole jostain kaivettavissa.
Kommentoisitko miten puolimatkan professuuri on vaikuttanut siihen millään tavalla että nuo kaksi aivopierugradua on ikinä hyväksytty kyseisestä laitoksesta? Aika salaliittoteoriameininkiä puolin ja toisin 😀
Itse kummankaan tekstiä en ole lukenut – enkä varmaan jaksakaan lukea. Hieman alkua luin kuitenkin vaikka ylläoleva aivopieru credibiliteettisi söi aika mukavasti ja toi esille että täälläkin tuutataan tunteella omasta maailmankuvasta ja arvomaailmasta käsin aika kovaa – samoin kuten Puolimatkakin tekee. Mutta sen mitä nyt luin niin hiton hyvä että nousee noiden lähteiden tarkastelu esille ja toivottavasti Puolimatka antaa myös siihen vastinetta ja alkaa syntyä keskustelua aiheesta!
Näiden gradujen sijaan voisitte kurkata Helsingin yliopistossa v. 2004 hyväksyttyä Mia Salon , myöh. Mia Puolimatkan väitöskirjan esipuhetta. Siinä Mia tyttö kiittää ohjaajaansa Tapio Puolimatkaa, josta tulikin sitten saman tien Tapion uusi puoliso.
Mietin millaisen synnintunnon kanssa ohjaaja ja oppilas saavat loppuikänsä kamppailla tällaisesta suhteesta synnytetyn Jumaluusoppinsa ja uusperheensä kanssa kun edellinen perhe on samalla hylätty ja vanha vaimo vaihdettu nuoreen oppilaaseen.
Mitähän raamatussa tästä sanotaan?
Millainen kasvuympäristö tästä syntyy entisen ja uuden perheen lapsille?
Miesproffalle ja ehkä oppilaallekin tässä tapauksessa ihan kiva juttu varmaan.
Ja vanhan proffamiehen puolustukseksi varmaan löytyy helposti sitaatteja raamatusta.
Joskus olisi kuitenkin siis hyvä katsoa peiliin!
Ja taitaapa tuo malka-rikka vertaus sopia tähän mainiosti!
Katri
Väitöskirjan ohjaaja ei pysty vaikuttamaan väitöksen opponointiin muuten kuin korkeintaan auktoriteetillaan. En ole tutustunut Mia Puolimatkan väitökseen, mutta pelkästä ohjaajuudesta ei voi vetää mitään johtopäätöksiä. Tästä kulmasta tarkasteltuna asian esille nostaminen jää hieman hämäräksi. Toki moraalisaarnaajaa voi kritisoida kaksinaismoralismista.
Jatkan vielä kkehnon ansiokasta selvitystä eheytyspuoskaroinnista. NARTHin nokkamies ei puhu ”eheytyneistä” homoista tai varsinkaan uusista heteroista, vaan ”ei-homoseksuaaleista homoseksuaaleista”. Huomannette eron. Ex-gay ei ole hetero vaan jonkinlaiseen seksuaali-identtiseen limboon jäävä ei-homo homo. Nicolosi puhuu siis edelleen identiteetiltään homoseksuaaleista, jotka eivät kuitenkaan ns. harjoita homoseksuaalisuuttaan, vaan tukahduttavat sen.
Exodus Internationalin pomo Chambers puolestaan on kertonut joka-aamuisesta rituaalistaan, jossa hän puhuttelee Jumalaa seuraavasti: ”En selviä tänään ilman sinua. Valitsen kieltää sen, mitä minulle tulee luonnostaan”. Love in Action -lafkan johtaja Smid puolestaan on todennut seuraavaa: ”En ole parantunut homoseksuaalisuudesta kokonaan. Se on osa emotionaalista, fyysistä ja henkistä historiaani. Sitä ei voi noin vain poistaa ja olla kuin sitä ei koskaan olisi ollut olemassakaan. Kamppailen aika ajoin edelleen sen kanssa. – – Minulla on ajoittain ajatuksia, jotka koskevat miehiä.” Focus on the Family -aktivisti Dallas on myöntänyt, ettei kukaan ole koskaan lähtenyt hoidosta sanoen ”Vau, minulla ei ole minkäänlaisia homoseksuaalisia ajatuksia.”
Ex-gay on siten olotila, jossa aktiivisesti kielletään luonnollinen osa itsestä mm. päivittäisellä muistuttelulla ja varsinkin helvetinpelolla (ei tarvinne mainita, että kaikki edellä kuvatut yhteenliittymät tukeutuvat kristinuskoon). Uskonnolliset ”eheyttäjät” ovat kuin mafia, joka ensin luo ongelman ja sitten tarjoutuu ratkaisemaan sen.
”Eheytys”järjestöjen lukuisuudesta huolimatta vakuuttava tutkimusaineisto loistaa poissaolollaan. Uskottavuus on samaa tasoa kuin samoin uskonnollisista piireistä tulevalla evidenssillä, jonka mukaan esirukous parantaa terminaalivaiheen syövän tms. Syy on toki jollain tasolla ymmärrettävä, sillä tuskin kukaan kehtaisi esitellä vakavastiotettavan tiedelehden sivuilla tuloksia, jotka on saatu mm. seuraavia ”eheytys”järjestöjen metodeja noudattaen:
– futiksen pelaaminen
– miespuolisiin kavereihin viittaaminen sanoilla ”jäbä”, ”jätkä” jne.
– ranteeseen laitetun kumilenkin napsauttaminen ihoa vasten homoseksuaalisten ajatusten ilmaantuessa
– pahojen henkien manaaminen
– kylmät suihkut
– sukuelinten mutilointi.
Yritin googlen kanssa löytää näitä kohuttuja 20k eheytyneitä vailla mitään onnea. Löysin kuitenkin tämän uutisen jossa uskon olevan esillä suurin osa näistä ’heteroksi eheytyneistä’ moninaisista homoista.
http://www.rightwingwatch.org/content/fewer-ten-people-show-ex-gay-pride-event-expected-draw-thousands
Paikallisten eheyttäjienkin super tieteellisessä työssä jokin aseksuaalinen seksuaalisuutensa kieltävä tila on suuri menestys.
”Haastattelin viittä ihmistä, jotka ovat ennen olleet homoseksuaaleja tai biseksuaaleja, mutta nyt eheytymisen jälkeen heteroseksuaaleja. Haastateltavista kahdella oli kiinnostusta vastakkaiseen sukupuoleen, mutta toisella haastateltavista tämä oli vain tunnetasolla eikä se sisältänyt eroottista kiinnostusta.”
http://kirjastot.diak.fi/files/diak_lib/Jarvenpaa2009/78dfcf_JRVENP_LAPPALAINEN_2009.pdf
Hei! Jos joku tällä forumilla ei ymmärrä arvostaa Liljan analyysia Tapio Puolimatkan ala-arvoisesta manifestista, niin kannattaisi opetella edes perustiedot tieteellisestä metodiikasta ja analyysistä. Puolimatka on tunnettu siitä, että hän valitettavasti käyttää professorin titteliään esiintymällä ja esittämällä perusteettomia väitteitä mm. biologiasta, luonnontieteistä ja kosmologiasta, vaikka hänellä ei ole mitään näiden alojen koulutusta tai asiantuntemusta. Viime syksynä TP esiintyi Tieteiden talossa Luonnonfilosofian seuran seminaarissa esitelmöimässä Thomas Nagelin uudesta kirjasta ”Mind and Cosmos”. Tämän mielenkiintoisen kirjan analysoinnin sijaan Puolimatkan esitys oli lapsellisen tasoinen manifesti siitä, mikä ”materialismissa” on vikana. Jos joku esittäisi julkisesti saman tasoista tekstiä kristillisyydestä tai muista uskonnoista, häntä syytettäisiin välittömästi jumalanpilkasta. Samalla tasolla liikutaan myös hänen ”asiantuntijalausunnossaan”. Surullinen tapaus, joka kuuluu enemmänkin psykologian kuin tieteen puolelle :).
Mistä johtuu että ylivoimainen enemmistö homoadvokaattien kannanotoista ei pysty säädylliseen kielenkäyttöön eikä sivistyneisiin käytöstapoihin?
Pelko väittelyn häviämisestä.
Minusta on perusteltua tuohtua vähän kun jotain sellaista väitetään todeksi jonka voidaan osoittaa olevan törkeää valetta. Ja vielä kun kyseessä on jotain mikä aiheuttaa traumoja joista asianomaiset kärsivät vielä vuosia myöhemminkin. Pekka puhui hyvin halventavaan ja vähättelevään sävyyn tehden riemukkaita olkiukkoja tietoisesti, tällöin ei ole sitä ns. moraalista korkeaa maata jonka nojalla vaatia tulla kohdelluksi muita paremmin.
Asianajaja eli kirjoitustyylistä päätellen Pekka Mäkinen voisi kommentoida postaukseensa tulleita viestejä, eikä vain kadota paikalta. Vai kummitteleeko väittelyujouden taustalla sittenkin pelko väittelyn häviämisestä? 😉
Lainaukset Puolimatkan lausunnosta.
”Lapsen kannalta on ongelmallista, että sukupuolineutraali avioliittolaki asettaa normiksi perhemallin, jossa ei oteta huomioon lapsen tarvetta kasvaa biologisen isänsä ja äitinsä muodostaman perheen sisällä.” … ”Avioerossa on kyse epäonnistumisesta normin täyttämisessä, ei normin uudelleen määrittelystä.” … ”kaikki tähän asti korkeatasoisissa tutkimuksissa tutkitut vaihtoehdot avioliitossa eläville biologisille vanhemmille ovat johdonmukaisesti osoittautuneet vähemmän onnistuneiksi”
Puolimatkan mukaan ne samat ongelmat mitä homoseksuaalisen parin perheessä esiintyy, eivät olekaan yhtäläinen ongelma heteroperheessä, koska heteroperheessä on sitouduttu heteronormiin. Normin mukaan aviopareilla pitäisi olla ainakin teoriassa mahdollisuus tuottaa jälkeläisiä keskenään. Homoseksuaalien avioliitot siis rajataan kategorisesti ulos. Huomattavaa on, ettei Puolimatka mainitse keinohedelmöitystä tai adoptiota heteroliitoissa erikoistapauksina. On hyvin epätodennäköistä, että hän olisi unohtanut niiden olemassaolon. Lienee turvallista olettaa, että Puolimatka pitäisi niitäkin epäonnistumisena heteronormin täyttämisessä.
”Jos avioliiton perustana on aikuisten välinen suhde, joka ei perustu jälkeläisiä tuottavaan sukupuoliyhdyntään, vaan suhteen intiimiyteen, niin silloin tulee vaikeaksi torjua avioliittoja, joihin ei sisälly varsinaista eroottista suhdetta.” … ”meidän pitäisi pystyä periaatteellisella tasolla torjumaan tällainen avioliiton merkityksen trivialisoituminen”
Puolimatkan mielestä lasten hyvinvoinnin ja tulevaisuuden kannalta on oleellista, että avioparit yrittävät täyttää heteronormia. Heteronormin rikkominen rapauttaa avioliiton merkitystä, koska avioliittoon voi mennä vääristä syistä. Vääriä syitä on kaikki muut, paitsi avioparin keskinäisten jälkeläisten tuottaminen. Vaikka keskinäisten jälkeläisten tuottaminen epäonnistuisi, on tärkeää että heteronormia on yritetty täyttää. Heteronormin täyttäminen on oleellista lasten hyvinvoinnin ja tulevaisuuden kannalta.
Summa summarum: homot eivät saa mennä keskenään naimisiin, koska he eivät ole heteroita.
Haluaisin kuulla Tapio Puolimatkan näkemyksen siitä, millaisen eettisen ja moraalisen normin rikkominen on kyseessä silloin kun opettaja rakastuu oppilaaseensa, jättää aiemman perheensä tämän uuden rakkaussuhteen vuoksi ja menee avioliittoon oppilaansa kanssa (ilmeisesti vain siittääkseen uusia lapsia). Itse opettajana pidän tätä moraalisesti kyseenalaisena ja hieman pedofilialle haiskahtavana tapauksena.
En kaipaa tutkimusviitteitä, vaan ihan professorin omakohtaisesta kokemuksesta nousevaa tulkintaa asiasta!
Katri
Pedofilialle? Oletko tosissasi?
Tietysti on:
– molemmin puolin riskialtista seurustella ”oman” (aikuisenkin) opiskelijan kanssa, koska siihen liittyy vallankäyttöasema (tässä nyt ei varmaan mitään sellaista ollut jos kerran naimisiinkin asti päätyivät). Toisaalta jos löytää ihanan tyypin niin miksi pitäisi olla seurustelematta vain siksi että tyyppi sattuu olemaan oma proffa / oma opiskelija?
– kaksinaismoralistista vastustaa homoavioliittoja koska kristinusko ja samalla luistaa kristillisestä avioliittomoraalista itse.
Mutta:
– on ikävää että moralisoijaa vastaan hyökätään moralisoimalla häntä asiasta jossa ei pitäisi olla mitään moralisoitavaa.
– tuollainen on mielestäni yksityisasia.
Katri ja Lilja, muistuttaisin, että Suomen laki koskee myös nettikirjoittelua ja nettisivuston moderaattori on lain edessä vastuussa siitä, millaisia viestejä sivustolla julkaistaan. Suosittelen siksi lämpimästi poistamaan Katriina Koiviston viestit, joissa esitetään väitteitä professori Puolimatkan yksityiselämästä.
Sen lisäksi, että ne ovat lainvastaisia, ne ovat myös huonoja vasta-argumentteja Puolimatkan lausunnolle. Lausunnon antajan oletetut yksityiselämän tapahtumat eivät vaikuta millään tavalla tutkimuksiin, joita on tehty eri perhemuotojen vaikutuksesta lasten kehitykseen.
Annan Katrin itse arvioida väitteidensä relevanssia tapaukseen – itselleni relevanssi tosiaan näyttäytyy hämäränä. Jos haluat omasta näkökulmastasi perustella juridista tulkintaasi, kuuntelen mielelläni.
Laki rikoslain muuttamisesta
24 luku
Yksityisyyden, rauhan ja kunnian loukkaamisesta
8 §
Yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen
Joka oikeudettomasti
1) joukkotiedotusvälinettä käyttämällä tai
2) muuten toimittamalla lukuisten ihmisten saataville
esittää toisen yksityiselämästä tiedon, vihjauksen tai kuvan siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa, on tuomittava yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2000/20000531
Siis tiedoksi, jos et tätä tiennyt, että moderaattori on vastuussa siitä, mitä omalla sivulla sallii julkaistavan.
Täältä löytyy myös lisää tietoa: http://toimittajanrikoslaki.fi/yksityisyydensuoja/
Sinun on hyvä olla näistä perillä, jos teet myös toimittajan hommia.
Olen hyvin perillä k.o. lainsäädännöstä ja toimitusvastuusta, mutta se ei itsessään luo kuin viitekehyksen, jonka puitteissa asianomistaja voi nostaa syytteen. Oikea kysymys on miten oikeuskäytäntö vastaaviin tapauksiin on suhtautunut vahinkoa arvioitaessa ja mikä on esitettyjen seikkojen suhde kyseisen pykälän toiseen momenttiin, jonka jätit pois lainauksestasi.
Jätit myös täsentämättä mitä tarkkaa ilmaisua pidit ongelmallisena.
Tarkoitan Katriina Koiviston kumpaakin kommenttia, joissa hän esitti väitteitä Puolimatkan yksityiselämästä. Itse en ottaisi tuota riskiä.
Omilla blogi- ym. sivuillani poistan kaikki kommentit, joissa on vaara kunnian- tai yksityisyydensuojan loukkaukseen siinäkin tapauksessa, jos ne ovat omaa näkemystäni tukevia, koska 1) haluan vaalia asiallista keskustelukulttuuria eri tavoin ajattelevien kesken ja 2) en halua päätyä oikeuteen siksi, että joku esittää solvauksia omilla sivuillani.
Jätin pykälän loppuosan pois, koska professori Puolimatka ei ole poliitikko eikä sellaisessa virassa, jonka perusteella hänen yksityiselämäänsä olisi perusteltua arvioida julkisesti. Vai oletko itse sitä mieltä, että professoreiden yksityiselämän tulisi olla julkista?
Katriinan esittämät väitteet ovat nimen omaan pelkkää mustamaalausta, koska niitä vastaan puolustautuminen vaatisi oman yksityiselämänsä avaamista julkisuudelle.
Kyse on siis siitä tarkoitatko kumpaakin kommenttia kokonaisuudessaan, koska kokonaisuudessaan ne eivät minun mielestä mitenkään täytä lain kriteerejä. Ainoa kohta, jonka voisin katsoa sellaiseksi yksityiseksi tiedoksi on tieto aiemmasta avioliitosta. Pedofiili-sanan käyttö taas on kaikille ilmiselvää termin väärinkäyttöä.
”Vai oletko itse sitä mieltä, että professoreiden yksityiselämän tulisi olla julkista?”
Puhelinluettelosta tai postilaatikosta näkee, kenen kanssa proffa on naimisissa. Ja yliopiston julkisissa pöytäkirjoissa lukee onko proffa ohjannut nykyisen vaimonsa väitöskirjan. Eli ei tuolla mitään jymysalaisuuksia kerrottu. Halventamisesta puhumattakaan. Sitä tapahtuu maailman sivu että kun rakastuu uuteen henkilöön niin vanhasta erotaan.
Katriinan kommentti tuoksui lähinnä katkeran eksän alapääjuustolta ja sen voi jättää omaan arvoonsa. Puolimatkan lausunnon asiasisältö on hömppää, olipa hän selibaatissa koko ikänsä tai eläisi kymmenen naisen kanssa polysuhteessa erottuaan ensin viidestä puolisosta.
Mieltymystä aikuisiin mutta itseään nuorempiin naisiin ei voi pitää pedofiiliana. Fetissinä se toki on olemassa oleva.
On oikeasti todella hyvä, että Lilja kirjoitit tämän. Kommenteistakin huomaa, että lakialoitteen vastustajilla on nyt kauhea hätä saada huomio pois tuon asiantuntijalausunnon uskottavuudesta riitelemällä kirjoituksesi teknisestä asusta. Kovasti sinua nimitellään kokemattomaksi tai huonoksi argumentoijaksi ja vaikka miksi, mutta valittajat eivät pysty sanomaan, että olisit väärässä. Tuo innokkain kommentoijasi rouva Haverinenkin tuntuu Puolimatkan tavoin pitävän avioliittoa ja lasten hankintaa aina käsi kädessä kulkevana yhdistelmänä, vaikka nuo asiat ovat toisistaan riippumattomia.
Olen samaa mieltä Kaisa P:n kanssa siitä, että keskustelu tästä asiasta on erittäin tervetullutta, jotta molempien puolien argumentit tulvat selvästi esiin. Liljan blogitekstissä on kuitenkin jo selvää yritystä perustellun keskustelun suuntaan, kun pääasiassa tähänastinen mediakeskustelu on ollut yksipuolista propagandaa nykyistä avioliittolakia vastaan ja sen kannattajien nimittelyä. Vaikka tässä blogissa sorrutaan myös nimittelyyn ja mustamaalaamiseen, siinä on kuitenkin nähty enemmän vaivaa itse perustelujen äärellä, mikä on ilman muuta hieno juttu. Liljan blogi on myös mukavasti lisännyt Puolimatkan lausunnon näkyvyyttä ja lukijoita.
En lähtenyt itse lähdeluetteloa käymään läpi vaan puutuin itse blogitekstin ilmeisimpiin virheisiin, koska kaikki lähteenä käytetyt tutkimukset eivät ole minulle ennestään tuttuja, eikä minulla ole nyt aikaa lähteä niitä selvittämään. On muita kiireisempiä kirjallisia tehtäviä menossa. Puolimatkalla on myös tapana vastata argumenttiensa kritiikkiin hyvin perusteellisesti ja huolellisesti – useimmiten tuloksena on kokonainen kirja – joten luotan siihen, että Lilja ja muut saavat häneltä paremman vastauksen, eikä minun siksi kannata käyttää aikaani siihen.
Kaisa P on kiteyttänyt hyvin sen keskeisimmän erimielisyyden mikä vallitsee nykyisen avioliittolain vastustajien ja kannattajien välillä. Kyse ei ole siitä, mitä mieltä ollaan erilaisista seksuaalisuuden toteuttamisen tavoista, eikä edes siitä, mitä mieltä ollaan avioliitosta kirkollisena instituutiona, koska näistä asioista ei olla nyt päättämässä mitään.
Kyse on nimenomaan siitä, mikä avioliitto on yhteiskunnallisena instituutiona. Omasta mielestäni sille, että jotakin ihmissuhdetta säädellään lainsäädännön kautta, täytyy olla painavat perusteet. Yhteiskunnalla on oikeus säädellä lainsäädännöllä ihmissuhteita, joilla on jonkinlainen yhteiskunnallinen tehtävä tai joissa toista tai molempia osapuolia täytyy suojella jotenkin.
Työsuhteita säädellään hyvin voimakkaasti lainsäädännöllä, koska ne ovat merkittäviä yhteiskunnan toiminnan kannalta, vaikka ne eivät ole välttämättä henkilökohtaisesti ja tunnetasolla kovin merkittäviä. Ystävyyssuhteita sen sijaan ei säädellä lailla, koska niiltä puuttuu yhteiskunnallinen tehtävä, joka oikeuttaisi lainsäädäntöön, vaikka ne ovat useimmille henkilökohtaisesti ja tunnetasolla huomattavasti merkittävämpiä kuin työsuhteet. Historiallisesti peruste sille, miksi kaikissa yhteiskunnissa naisen ja miehen välisellä avioliitolla on ollut laissa säädetty erityisasema, on ollut nimen omaan avioliiton tehtävä yhteiskunnan jatkuvuuden turvaajana lasten syntymisen ja heistä huolehtimisen näkökulmasta. Tämä on viime vuosikymmeniin asti ollut juuri se painavin syy, miksi sellainen asia kuin avioliittolainsäädäntö on olemassa. Eikä se ole kirkon tai kristittyjen keksintö.
Olen ihmetellyt, ettei kukaan ateisti yhteiskuntatieteilijä ole ärähtänyt, kun avioliittoinstituutiota on yritetty esittää kristittyjen tai kirkon keksintönä. Kuten Puolimatka mainitsi, myös esim. antiikin kreikassa, jossa miesten välisiä homoseksuaalisia suhteita pidettiin eettisesti parempina kuin naisen ja miehen välisiä suhteita, avioliitto oli säädetty vain naisen ja miehen väliseksi.
Osa ihmisistä on sitä mieltä, että tämä avioliiton yhteiskunnallinen tehtävä on poistunut ehkäisyn ja seksuaalimoraalin muuttumisen myötä ja jäljellä on enää mm. romanttisessa suhteessa elävien yhteisomistukseen ja perimiseen liittyvät kysymykset. Näin ollen tämän ajattelutavan mukaisesti on loogista ajatella, ettei avioliittoa tarvitse rajata sukupuolen tai esim. lukumäärän perusteella.
Itse en kuitenkaan ajattele, että tarve avioliittoinstituutiolle olisi poistunut vaan pidän edelleen avioliittoa ja perhettä yhteiskunnan tärkeimpänä rakennuspalikkana, jonka heikentäminen heikentää koko yhteiskuntaa. Minun ei tarvitse vihata tai halveksia ketään ollakseni tätä mieltä, eikä näkemykseni muutu siitä, vaikka saisin sähköpostin täydeltä vihapostia, jossa minua nimitellään eri tavoin.
Jos ja kun monille suomalaisille avioliitolla yhteiskunnallisena instituutiona on edelleen merkitystä, sen määritelmää ei ole tarpeen muuttaa olennaisilta osiltaan toiseksi. Miksei avioliiton määritelmän muuttamisen sijaan ajeta rekisteröidyn parisuhdelain avaamista? Rekisteröity parisuhde voitaisiin hyvin muuttaa rekisteröidyksi suhteeksi, joka olisi sekä sukupuoli- että lukumääräneutraali, eikä sen tarvitsisi viitata mitenkään siihen, onko suhteen osapuolilla jonkinlainen seksuaalinen suhde tai suuntautuminen vai ei. Mitä lainsäätäjä sillä tiedolla tekee? Tällä poistuisi myös ”kaapista ulos pakottamisen ongelma”, joka on yksi perustelu sille, että homosuhteet halutaan saman lainsäädännön alle kuin avioliitto.
”Jos ja kun monille suomalaisille avioliitolla yhteiskunnallisena instituutiona on edelleen merkitystä, sen määritelmää ei ole tarpeen muuttaa olennaisilta osiltaan toiseksi.”
Jos ja kun avioliittolainsäädäntö syrjii osaa väestöstä, näin on ilmeisestä syystä syytä tehdä. Samassa maassa ei ole mielekästä olla kahta rinnakkaista mallia: avioliitto heteroille, muille rekisteröity parisuhde.
Ajatuksena: jos avioliitto keksittäisiin tänään, menisikö koko konsepti läpi eduskunnassa vai naurettaisiinko se pihalle? ”Hei otetaan yhteinen sukunimi ja sitten kun suhteemme päättyy jaetaan rahat tasan.”
Olin poissa koska minulta hävisi tämän sivun osoite. Mutta asiaan:
Koko homo-ongelman taustalla on tunne siitä että homot ovat kokeneet olevansa sorrettuja, mikä osittain on tottakin. Mutta kuten politiikassa ja muussakin kanssakäymisessä aina tapahtuu, niin kun sorrettu saa vallan, siitä tulee sortaja. Nykyään nimenomaan homot määräävät mitä ihmiset saavat ajatella, ja lehdistö on innoissaan koska tietää että kärjistykset ja intohimojenliikutukset lisäävät lukijoita. Esim. ”homoliittolain vaikutukset Massachusettsin osavaltiossa” (suomenkielinen video llytyy tällä nimellä netissä) , missä homolaki tuli ensimmäisenä voimaan, siellä koko osavaltio on mennyt sekaisin ja kukaan ei uskalla sanoa mitään homoutta vastaan, ja jos jotain yrittää, menettää työpaikkansa. Eli homoudesta voi tulla myös tyrannimainen uskonto jota kukaan ei saa epäillä eikä vastustaa, tai joudut erotetuksi työpaikastasi. Siis homous jyrää ihmisen oikeuden mielipiteeseensä ja jyrää myös sanavapauden. Suvaitsevaisuus toimii vain yhteen suuntaan.
On toisenlaisiakin esimerkkejä: Kuuntelin hiljattain Radio Deitä ja siellä kerrottin tapauksesta Englannissa, missä mies oli kadulla puhumassa kristillisestä uskostaan, ja paikalle tuli pari nuorta miestä jotka sitten kyselivät mitä mieltä hän on homoudesta. Mies sitten luki Raamatusta homoutta koskevat kohdat. Nuoret miehet eivät tästä pitäneet, vaan provosoiden alkoivat suutelemaan toisiaan. Lisäksi se ilmoittivat asiasta poliisille joka antoi miehelle sakot. Mies ei kuitenkaan tästä lannistunut vaan vei asian oikeuteen. Tapahtuikin niin että oikeudessa todettiin että uskonnon puhuminen kuuluu sanavapauteen ja ihmisten oikeuksiin, ja mies sai tästä väärästä sakotuksesta 1600 euron korvauksen. Englanti on vanhoollinen maa joka kunnioittaa perinteisiä arvoja ja uskoisin että tästä on ollut kyse. Usein meilläkin annetaan ymmärtää että vanhoollisuus on jotain mitä vastaan tulee olla, mutta miksi? Mitä vikaa on vanhoissa hyvissä ja toimiviksi huomatuissa arvoissa ja asioissa. On monia asioita kuten, vaikka hengittäminen, jotka ovat vanhoja ja toimivia ja elämää ylläpitäviä toimintoja. Homoliitot ovat sensijaan varsin epätoimivia, jo perheen perustamisenkin kannalta. En ihmettele että esim Hollannissa 80 % homoista ei edes halua mennä avioon, vaikka se on ollu sallittua siellä jo vuosia.
Joku valitti että eheytyneitä ei oikeesti ole olemasa. Eheytminen ei kuulemma ole luonnollinen olotila, vaan homolle se on ainoastan homous. No se on varmasti yhtä luonnollinen kuin pedofiilin olotila joka katsoo että geenit ovat syynä kaikkeen. Väitän että ko. väittäjä on itse Setan aivopesun uhri. On useitakin homotutkijoita jotka toteavat että eheytyminen on täysin mahdollista noin 2/3 osalle homoja.
Muutamia vuosia sitten tuli dokumentti televisiosta jossa haastateltiin homoudesta eheytyneitä, ja toimittajien oli täysin mahdotonta uskoa että eheytyminen oli todellaista vaikka asianomaiset ehetynett sitä kilvan vakuuttivat. Tämä vain osoittaa kuinka voimakasta on asenteellsuus tässä asiassa. Hirvittävien tunnelatausten siivittäminä selitätään eheytmiset puoskaroinniksi, välittämättä enää tosiasioista. Kyse ei enää olekaan siitä onko eheytuminen mahdollista vai ei vaan taustalla on ajatus että se EI SAA olla mahdollista. Ilmeisesti joidenkin maailma romahtaa, jos se edes oletetaan mahdolliseksi. Meillä on siis eräänlainen homopakko, joka kieltää eheytymisen ja joka on erittäin julmaa esim. heidän kohdalla, jotka itse haluaisivat päästä eroon homoudestaan. .
Eli tutkimuksia on joka lähtöön. On myös tapauksia jossa rukouksen seurauksena on todellakin homoudesta päästy eroon. Tapaus Amadeus Oilinki löytyy myös netistä. Muitakin vastaavia on olemassa ja niistä kuulee aina silloin tällöin. Mutta jos uskonnollinen elämä on täysin vierasta ihmiselle, niin silloin koko asiasta kannattaisi olla ihan hiljaa, koska sitä ei tunne. Jumala todellakin voi rukoukseksen kautta muuttaa homon heteroksi ..ja siitä on todellakin näyttöä, vaikka useimmiten muutos on tapahtunut terapian ja sielunhoidon kautta.
Sanna kirjoittaa seuraavaa: ””Eheytys”järjestöjen lukuisuudesta huolimatta vakuuttava tutkimusaineisto loistaa poissaolollaan. Uskottavuus on samaa tasoa kuin samoin uskonnollisista piireistä tulevalla evidenssillä, jonka mukaan esirukous parantaa terminaalivaiheen syövän tms. Syy on toki jollain tasolla ymmärrettävä, sillä tuskin kukaan kehtaisi esitellä vakavastiotettavan tiedelehden sivuilla tuloksia, jotka on saatu mm. seuraavia ”eheytys”järjestöjen metodeja noudattaen”
Sanna on asioista pihalla kuin lumiukko. Voisin esittää Sannalle kymmeniä lääkärien toteamia ihmeparanemisia esim. syövästä. Sannan esimerkki vain kertoo miten heppoisin eväin eli mutu-pohjalta, eli siis tunteiden ja ennakkoasenteiden pohjalta ollaan liikkeellä myös tässä homous kysymyksessä. Se että lääketiede ei pysty selittämään kaikkea, ei ole minkäänlainen peruste pitää jotain asiaa epätotena. Elämä ylipäätään ja syvimmiltään on mysteeri tieteelle. Viittaan esim prof Matti Leisolan uuteen kirjaan ”Evoluutiouskon ihmemaassa”. Talonpoikaisjärkeä eli omaa ajatteluaan ei pidä luovuttaa millekään instassille.. ei sen enempää tieteelle kuin yleiselle mielipiteellekään.. Papukaijana oleminen on vain osoitus henkisestä laiskuudesta, eikä se tuo mitään uutta esiin. .
Huomaahan kaikki että pekka sen sijaan että toisi jotain todisteita väitteilleen alkoi heti kerto salaliittoteorioistaan. Tämä on aika vahva myönnytys sille että joko hänen suhde todellisuuteen on etääntynyt tai että hän puhuu vain omasta fantasiamaailmasta jolla on hyvin vähän tekemistä sen kanssa mikä on oikeasti totta. Samaa teki aslan joka yritti levittää omia salaliittofantasioitaan tekin nimellä sen sijaan että todistaisivat väitteensä todeksi. Nykyisin sivuttavat koko tempauksen ja laittavat tekistä erottamisen ’homoaktivistien’ syyksi.
Nuo väitteet homojen tekemästä vainosta on täyttä huttua. Uskovaiset ovat vuosia hakanneet raamatuilla homoja ja kun maallinen valtio on tullut väliin niin sitten huudellaan uskonrauhan häirintää ja vainoa. Teillä ei ole oikeutta vainoon vaikka se kuinka teille olisi vakaa uskomus. Se että teitä estetään piinaamassa homoja uskon oikeuttamana ei ole uskonnon vapauden riistoa vaan siinä kunnioitetaan meidän muiden oikeutta olla ilman teidän rakkaudeksi pukemaa väkivaltaa. Raamatulla orjuuttamistakin viimeiseen asti puolusteltiin.
Homojen kurjat parisuhteet on kans osoitettu olevan vain myytti jolla eheyttäjät ja homofoobit yrittää oikeuttaa tekemisensä. APA on todennut että seksuaalivähemmistöt elävät vakiintuneissa parisuhteissa täsmälleen samassa suhteessa kuin heterotkin. Lisäksi on tutkimusta jotka sanovat että itseasiassa homosuhteet ovat onnellisempia http://www.advocate.com/health/love-and-sex/2014/01/14/study-gay-relationships-make-you-happier
Jos joku vielä on vakuuttunut pekan väitteistä eheyttämisen todellisuudesta niin tästä http://www.beyondexgay.com/article/apology.html voi lukea exodus internationalin, joka oli eheyttäjien kattojärjestö, anteeksipyynnöt ja ajatukset tekstinä kaikessa pituudessaan. Nämä ihmiset jotka vuosikymmeniä tekivät tätä eheytyshommaa työkseen eivät kumma kyllä koskaan kuulleet näistä pekan mainitsemista moninaisista todisteista. Samaisesta laitoin videokoosteen aiemmin. Ja jos APA:n lausunto ei liikuta teitä niin tässäpä mitä eheytystä kokeneet kertovat siitä http://thinkprogress.org/lgbt/2013/05/30/2079511/ex-gay-survivors/
Ja josko keskustelua seuraa vielä joku joka vielä pitää evoluutiokriittisyyttä tai suoraan kreationismia perusteltuna tai edes harkitsemisen arvoisena, lukekaas panda oikeudenkäynnistä (esim http://en.wikipedia.org/wiki/Kitzmiller_v._Dover_Area_School_District ) jossa kreationisteilla oli tilaisuus oikeuden edessä todistaa tieteellisyytensä. Tuomiossa todettiin että kreationismi on vain uskontoa vailla mitään tieteellistä pohjaa. Se oli niinkin raju tuomio ettei siitä edes valitettu.
Mitä ihmeen soopaa sä kkehno kirjoitat. Pahinta on kun suuhuni laitetaan sanoja ja ajatuksia joita en koskaan ole sanonut, ja keksitään mitä ihmeellsimpiä teorioita ja väitteitä. Minusta tuollainen loukkaava kirjoitustyyli kertoo vain asianomaisesta itsestään, ja sitä ettei hän hallitse vihaansa, ja tekee vihansa innoittamana järjettömiä johtopäätöksiään.
Kaikille väittelilleni löytyy tutkimuksissa perusteet.
Puolimatka kertoi paljonkin tutkimuksista joissa todettiin että homoliittoja ei voi verrata heteroliittoihin, ja että esim. homoliitot eivät kestä yhtä hyvin kuin heterojen. Aamulehti sekä Hesari teetti vuos tai pari sitten tutkimuksen jonka tulos oli myös että homoliitot kestävät heikommin. .
Muutamia muista homo- ja heterosuhteiden eroja :
1. Homomiehillä on enemmän satunnaisia seksisuhteita kuin heteromiehillä. Tästä aiheutuu myös se, että seksitaudit ovat yleisempiä homomiehillä.
2. Homo- ja lesbosuhteet ovat lyhyempiä verrattuina heterosuhteisiin. Pitkät miesten väliset suhteet ovat harvinaisuus ja ne kestävät tutkimusten mukaan parhaiten jos ne ovat avoimia (eli partneri saa harrastaa seksiä ulkopuolisen kanssa).
3. Uskottomuus on yleisempää homo- ja lesbosuhteissa verrattuna heterosuhteisiin.
4. Muihin parisuhteisiin verrattuna lesbosuhteissa on enemmän väkivaltaa, symbioottisuutta ja vähiten seksiä. Nämä vaikuttavat usein suhteen hajoamiseen.
(Saman totesi meillä myös Poliisi TV noin vuos tai pari sitten. Todettiin että sekä lesbo- että homosuhteissa esiityi kaksi kertaa enemmän väkivaltaa kuin heterosuhteissa)
5. Homot ja lesbot käyttävät heteroseksuaaleihin verrattuna enemmän alkoholia.
6. Masennus on yleisempää homoilla ja lesboilla verrattuna heteroseksuaaleihin.
7. Itsemurha-ajatukset ja -yritykset ovat yleisempiä homoilla ja lesboilla verrattuna heteroseksuaaleihin.(Oman huom: tämä on todettu myös niillä alueilla jossa homous on täysin sallittua)
(Ferguson, D.M. ym: ”Is Sexual Orientation Related to Mental Health Problems and Suicidality in Young People” Archives of General Psychiatry 1999, Vol.56, No.10, 876-880.)
————————————————-
Aaamulehden Allakassa 22.9.2000 lainataan erästä kanadalaistutkimusta, jonka mukaan homo- ja biseksuaalien miesten keskimääräinen ikä voi olla jopa 20 vuotta lyhyempi kuin heteroseksuaalimiehillä. Syynä on varsinkin AIDS. (Modell in the Impact of HIV Disease on Morality in Gay and Bisexual Me International Journal of Epidemiology; Vol 26, No 3p. 657.)
Lisäksi en ole kretionismista todennut mitään. Minä näen että ns ID ajattelu (Intelligent design) on oikeilla jäljillä.
Kukaan ei vainoa Suomessa homoja. Kyse on vain kriittisestä ja periaatteellisesta keskustelusta. Pitäisikö kaikki keskustelu homoudesta kieltää koska siinä aina joku yksittäinen homo vetää herneen nenäänsä. On aivan turha väittää että Suomessa vainotaan homoja.
Pasi Turunen osuu asian ytimeen: ”..sekö on syrjintää, että ilmaisee perustellun kriittisen eettisen kantansa homoseksuaalisesta käyttäytymisestä? Missä tätä mainitsemaasi syrjintää ihan oikeasti esiintyy? Joutuvatko homoseksuaalit linja-autoissa ja puistoissa istumaan eri penkeillä kuin heterot? Maksetaanko heille samasta työstä eri palkkaa kuin heteroille? Eivätkö he saa lausua mielipiteitään julkisuudessa samalla tavalla kuin heterot?
Kun varoitellaan syrjinnästä aina sopivasti silloin kun homoseksuaalinen käyttäytyminen joutuu kriittisen arvioinnin kohteeksi, kyse on mielestäni enemmän propagandasta, jolla yritetään tunteisiin vedoten tukahduttaa, eikä suinkaan edesauttaa keskustelua”.
http://uskonpuolesta.blogspot.fi/2011/02/myytti-homouden-synnynnaisyydesta-mita.html?m=1
Sä väittelet tieteellistä konsensusta vastaan. Paitsi että sun pitäisi osoittaa keissisi, sun pitää myös voida osoittaa miksi apalla ja muilla on mennyt noin rajusti metsään. Jos alat kertoa homomafiasta joka ohjailee apaa niin on parempi esittää jotain wedge dokumentin kaltaistan näyttöä tästä.
Ja kyllä, se on ihme kun vuosisatoja vainottu ihmiset ovat masentuneita yhteiskunnassa jossa syrjintää yhä esintyy. Se että juridisesti meillä on osittain sama turva käytännössä meitä kohtaan esiintyy yhä syrjintää ja vain yksinkertaisesti puuttuu parisuhteita tukevia toimintoja. Parisuhdekursseille eivät edes sateenkaariparit ole päässeet koska eivät vastaa tahoja järjestävän käsitystä perheestä. Kyllähän ne oli tummaihoisetkin kamalan huonoja älyllisissä tehtävissä orjuuttamisen jälkeen ja silläkös sitten oikeutettiin eriarvoistamista. Tässä nyt uhreja syyllistetään siitä etteivät vastaa stantardeja joihin heterotkin nippanappa pääsevät vain lukuisten tukitoimien kautta. Sä pohjimmiltaan oikeutat vihan jatkamista hedelmiin viitaten jotka on tuotettu vuosisatojen vihalla ja vainolla.
Aids tilastoja on turha listata koska nuo on vanhentuneita tietoja. Aids tilastoissa nykyisin puolet kantajista on naisia. Heterot ovat omineet tämän homoruton jo vuosia sitten. Tästä kärsitään me kaikki ja tän käyttäminen lyömäaseena osoittaa hyvin törkeää mieltä.
Id on yhtä kuin kreationismi. Se mm. todistettiin linkatussa panda oikeudenkäynnissä. Se on samaa uskontoa labratakissa vailla mitään tieteellistä pohjaa. Se että sä yrität luoda eroa tän välille heti sen jälkeen kun sinulle laitettiin lähde jossa se todistetaan vääräksi, ei kerro susta hyvää.
Ja saahan sitä ajatuksiaan kertoa mutta kun toistuvasti esittää törkeitä valheita puolustakseen homovihamielisen kantansa meillä on oikeus hermostua teidän törkeästä käytöksestä. Yhteiskunnalliseen keskusteluun ei kuulu halpojen temppujen veto ja marttyyrin viitan vetäminen niskoille heti kun joku vähänkin kritisoi valheitanne. Homot eivät myöskään ole ainoita seksuaalivähemmistöjä, esim transsukupuolisiin kohdistuu paljon suurempaa vainoa kuin mitä homoihin.
Tämä oli niin uskomatonta huttua, etten tiedä, miksi edes vaivaudun kirjoittamaan takaisin.
Tässä Raamatun ehdottamia avioliittomalleja, jotka sopivat vanhoihin, hyviin arvoihisi, Pekka: http://bobcargill.files.wordpress.com/2011/10/biblical-marriage.jpg
Se, että sinun elämäsi pyörii uskonnollisten säännösten ympärillä, ei TODELLAKAAN anna oikeutta rajoittaa toisten ihmisten elämää. Tällä lakimuutoksella ei ole MITÄÄN tekemistä sinun elämäsi tai uskontosi kanssa. Niin, että miksi nämä kultaiset, vanhat arvosi ovat niin ”huonoja”? Ehkä siksi, että ne kannustavat ihmisten kivittämiseen kuoliaaksi, kannattavat orjuutta ja tietenkin naisten alistamista ja omistamista, muutamia mainitakseni..
Miksi juuri sinun jumalaasi pitää kuunnella? Miksei muslimien jumalaa? Miksei hindujen jumalaa tai suomalaisia kansanuskontoja? Entäs Zeus, Ukko ja Thor? Onko näiden uskontojen mielipiteet otettu lukuun? Mikseivät karhuja palvovat saa päättää, miten Suomessa lakeja säädetään?
Elän mielummin 2010-luvulla, jossa ihmiset ovat samanarvoisia ja toisen elämää kunnioitetaan.
Hitsi että säkin Elianora osaat olla ylimielinen. Onko tuo tarttuvaa? Mutta vastaan silti: Ensin tähän uskonto-kysymukseen: Miksi juuri Kristinusko? Kristillinen usko on maailman suurin ja laajimmalle levinnein uskonto. Raamattu on ollut maailman ostetuin ja luetuin kirja vuosi vuodelta. Time-lehden hiljattaisen tutkimuksen mukaan Jeesus on maailmanhistorian vaikutusvaltaisin henkilö kautta aikojen. Jo yleissivistykseen kuuluu kristillisen uskon perusteiden tietäminen. Mehän olemme kristillinen maa, jolla on kristillinen kansankirkko, joka tekee paljon yhteistyötä valtion kanssa. Meillä on myös kristilliseen lähimmäisen rakkauteen perustuva arvopohja koko kulttuurissamme, ja esim. oikeudessa edelleenkin vannotaan käsi Raamatulla. Kirkko on useimmilla mukana koko elämän ajan: kastettaessa, rippikoulussa, vihkimisissä ja hautajaisissa. Ajanlaskusta ja pyhien vietosta puhumattakaan. Kirkko myös aikanaan opetti kansalaisemme lukemaan. Me emme taida usein edes ajatella ja huomata miten suuri vaikutus on kristillisellä uskolla ajassamme.
.
Raamattumme 10 käskyä ja Jeesuksen opettamat moraaliset ohjeet kehtaa esittää missä filosofisessa seurassa tahansa. Jos jollain on jotain parempaa esitettävänään, hän tuokoon sen esiin. Toistaiseksi mitään parempaa ei ole esitetty.
Voisi vielä todeta senkin, että kaikki käsitykset maailmasta ovat uskonvaraisia oletuksia. Oletus että Jumalaa ei ole, on pelkkä uskonvarainen oletus, eikä mikään ehdoton tieteen totuus. Eli jos oletamme että Jumalaa ei ole, tai että sitä ei tarvitse edes olettaa, niin sekin on tavallaan myös uskonnollinen näkemys laajasti ajatellen.. Jotkut tiedemiehet, luopuessaan uskosta Jumalaan, ovat joutuneet myöntämään ettei koko ihmisen elämällä ole mitään merkitystä, koska kaikki on vain sattuman tulosta, mutta he eivät pysty kuitenkaan oman epäuskonsa mukaan elämään, vaan hakevat itsetehtyä tarkoitusta. Tätä eräs filosofi naureskeli: Hylätessään Jumalan antamat moraaliset lait, ihminen tekee itse itselleen lait joita tunnollisesti koittaa noudattaa.
Sodan aikana presidenttimme pyysi koko kansaa rukoilemaan maamme puolesta ja kansa rukoili. Uskon että se oli eräs syy miksi maamme on pysynyt itsenäisenä.
Tiede ei pysty tekemään Jumala-oletusta. Monet kuvittelevat että kun tieteessä Jumalaa ei pystytä ottamaan huomioon, niin Jumalaa ei sitten ole. Ei Jumalaa sillä elimoida ettei sitä huomioida. Kouluissa tulisi opettaa myös uskonnonfilosofiaa, jossa kerrotaan että mitään tieteellistä maailmankatsomusta ei ole olemassa, ja että kaikki perimmäiset kysymykset ovat uskon varaisia. Uskonto onkin tässä rehellinen kun se puhuu uskosta. Tulisi kertoa myös niistä perusteista mitä kristillisellä uskolla myös on. Kristinusko ei ole mielivaltaista uskoa, vaan loogiseen ajatteluun perustuva maailmankatsomus.
———————————————————————————————-
Elianora toteaa: ”Se, että sinun elämäsi pyörii uskonnollisten säännösten ympärillä, ei TODELLAKAAN anna oikeutta rajoittaa toisten ihmisten elämää”.
Vastaan: Se että sinun elämäsi ei pyöri kristillisen hyväksi koettujen arvojen ympärillä ei myöskään oikeuta sinua määräämään millaisiin arvoihin Suomessa saa nojata. Lisäksi sulta karkaa nyt joko mopo käsistä tai uskonnon tietämyksesi on olematonta, kun väität että kristillinen usko kannustaa kivittämään, tai pitämään orjia tai alistamaan naista. Pyhäkoulu on ilmeisesti jäänyt käymättä. Luepas uudelleen mitä Jeesus on sanonut, millaisia moraalisia ohjeita hän on antanut. Mitään sen korkeampia ihanteita ei voi olla oleamassa kuin mitä Jeesus on esiin tuonut. Lankeatkin nyt erittäin tyypilliseen virheeseen eli ns. olkinukkeajatteluun, jossa ensin tehdään asioista oma hirveä tulkinta, ja sitten sanotaan ettei tuollaseen voi uskoa. No en voi minä eikä kukaan muukaan. En kiistä ettetkö sinä ymmärrä asioita, mutta ongelma on vain siinä että ymmärrät ne väärin. .
”Meidän uskomusten mukaan Jumala loi maailmankaikkeuden pelkästään ihmisille tällä pienellä mikroskooppisella pallerolla, koko universumi pyörii uskovaisten ympärillä ja kaikki pyhän kirjamme tapahtumat sijoittuvat yhteen pieneen alueeseen maapallolla, mutta vitsi noi ateistit on NIIIIN YLIMIELISIÄ!!111” Jepjep.
Suomi ei ole kristillinen maa. Kirkko ei säädä lakeja täällä. Suomessa oli oma kulttuuri, arvot ja elämäntapa. Kaunis ja omalaatuinen sellainen, ennen kuin kristinusko tuli.
> esim. oikeudessa edelleenkin vannotaan käsi Raamatulla
http://fi.wikipedia.org/wiki/Todistajanvala, vain kristityt, eivät muut.
> Kristinusko ei ole mielivaltaista uskoa, vaan loogiseen ajatteluun perustuva maailmankatsomus.
Tässä vaiheessa tipahdin tuolilta naurusta ja totesin, että en edes tuhlaa aikaani tällaisen häiriintyneen tekstiseinän kanssa.
Menee liian off topiciksi, sori Lilja.
Elianora. Olet mielestäsi varmaan hirveän viisas ihminen. Kovin moni muu ei taida olla samaa mieltä. Onko viisasta se että kommentoi nauramisella ja tuolista tipahtamisella, ts pilkkaamisella kekuskustelua ja keskustelijoita. Se on lapsellista ja sivistymätöntä ja olisi aikuiselta jopa loukkavaa, mutta laitan tämän nyt nuoruuden kokemattomuuden piikkiin.
En mielestäni kyllä puhunut viisaudesta mitään.
Kommentoin mitä haluan. Kirjoitin muutaman argumentin (jotka joko kokonaan jätit huomiotta tai perustelit epäloogisella ja epäinhimillisella roskalla (”Ei Raamattu sitä ja tätä opeta, vaan tuota!”). En edes ymmärrä, miksi jotain osia Raamatusta ei muka tarvitse ottaa tosissaan, ja toiset pitää helvetin uhallakin. Se on naurettavaa ja *gasp*, epäloogista.
En tullut tänne väittelemään fantasiamaailmassa elävien kanssa. Jos ihminen on selkeästi niin ”far gone”, että mikään looginen, rationaalinen ja järkevä kommentti ja tuhannet ja taas tuhannet todisteet eivät vakuuta suuntaan eikä toiseen, vaan ainoastaan saa henkilön suoltamaan lisää tolkutonta vastustusta ja keksimään lisää tarinoita oman vinoutuneen näkemyksensä ja jumalansa tueksi, on kohdallani ihan turha kirjoittaa tänne mitään terveeseen järkeen perustuvaa argumenttia.
Jos sillä jumalallasi on niin helvetillinen tarve tulla totelluksi ja hän haluaa jotain tähän asiaan sanoa, niin tulkoot itse kertomaan. 2000 vuoden radiohiljaisuus on, maailman koko ajan muuttuessa, kyllä käsittämättömän typerä veto.
Ja muuten, sillä ei ole MITÄÄN väliä toimiiko eheytyksen aivopesutekniikat vai ei, se on ihmisen kiduttamista koko toiminta, eikä hyväksyttävää missään nimessä. Uskonnoilla ei ole mitään oikeutta kiusata ketään tuollaisella ihmisen elämää ripovalla henkisellä väkivallalla..
Minulla ei ole mitään syytä olla asiallinen sortajia ja kiusaajia vastaan.
”Voisin esittää Sannalle kymmeniä lääkärien toteamia ihmeparanemisia esim. syövästä.”
No, esitäpä. En pidätä hengitystäni. Sen sijaan suosittelen lukemaan Vesa Maanselän ja Markus Hirsilän tekemän tutkimuksen, jossa he koittivat löytää todisteita ihmeparanemisista. Eivät löytäneet.
Hah.. Vesa..olin mukana avustamassa tässä tutkimuksessa ja ko henkilöt ovat harrastelijoita tässä asiassa, eivätkä saaneet asiakkaiden luottamusta, mikä sekin on erittäin tärkeää. Monet peruivat sovitut haastattelut. Etenkin Hirsilä oli liian kärsimätön ja teki aivan liian hätäisiä johtopäätöksiä. Ts Hirsilän tutimus epäonnistui monestakin eri syystä, mutta jos sitä tarkkaan lukee niin kyllä sielläkin eräs melko vakuttava ihmekin löytyi. Mutta koko ongelman ydin on siinä että vaikka sinä Vesa omin silmin näkisin ihmeparantumisen, niin sen TODISTAMINEN ihmeeksi on todella vaikeaa, vaikka yksinkertaisin ja selvin johtopäätös olisi ihmeen tapahtuminen. On monia erilaisia sairauksia kuten joku vamma tai syöpä tai ihottuma jne, joiden todistaminen ihmeeksi on itseasiassa mahdotonta, koska aina voidaan paeta sen taakse että se nyt vaan sattui parantumaan samaan aikaan kuin sen puolesta rukoiltiin. Lääkärin on vaikea tai oikesastaan mahdotonta puhua lääkärinlausunnossaan ihmeestä. Puhuessaan lääkäri saattaa sanoa potilaalle että tämä on ihme, mutta hän ei sitä voi kirjoittaa virallisiin papereihin. Kirjoitetaan vain että asianomainen on parantunut, ja että subjektiivisesti asianomainen kokee tulleensa parannetuksi hengellisessä tilaisuudessa. Näin on käynyt monelle
Maallikoiden ei pitäisikään lähteä tällaisiin tutkimuksiin, vaan tarvittaisiin pitkäjännitteisyyttä, ja lääketieteen, kristillisen uskon, sekä tieteen- ja uskonnonfilosofian asiantuntemusta.
Toisaalta on myös useita muita tutkimuksia joissa ihmeet on todettu. Palaan niihin kohta.. katson ensin jääkiekkoa 🙂 . .
Saanen tehdä vielä kertauksen eli yhteenvedon vielä ihmeparantumisista, koska edelleen väitetään ettei niistä ole mitään todisteita.
Ensin tutkimukset (3 kpl)
1) Ruotsalainen lääkäri Sven Ahdrian tutki kuutta ihmeparantumistapausta, joita hän pitää kiistattomina ihmeinä.(kirjasta Kathryn Kuhlman, Raportti ihmeestä).
2) Lääketieteen lisensiaatti Pertti Peussa kertoo itse tutkineensa kolmea lääketieteellisesti toivotonta tapausta, jotka parantuivat Kathryn Kuhlmanin kokouksessa. (kirjasta Kathryn Kuhlman, Raportti ihmeestä).
3) Edesmennyt lääkäri O.Sinervä kertoi itse tutkineensa pariakymmentä ihmeparantunutta, ja potilastietoja ihmeparantuneista hänellä oli noin tuhannesta tapauksesta. (Sana 22.4.-80)
————————————————
Sitten yksittäisiä ihmeparantuneita 7 kpl:
1) Kuhlmanin kokouksessa parani rovasti Väinö E. Hyvönen täysin pahasta sydänviastaan, jonka myös suomalainen lääkäri vahvisti. (YV-lehti 4/76)
2) Tapaus jota tutki Nobel-palkinnon saanut entinen ateisti, kirurgi ja biologi Alexis Carrel. Hän tutki erästä keuhkotautista tyttöa ja sanoi että jos tuo tyttö ihmeparanee Lourdesissa, hänestä itsestä tulee kristitty. Ja niin tapahtui. Tyttö parani välittömästi ja Carrel kääntyi pitkien pohdintojen jälkeen kristityksi todeten: ”Voidaksemme elää todellista elämäämme, emme tarvitse tiedettä, vaan sielun ja uskon” (Länsi-Savo 17.10-76).
3) Lääketieteen tohtori ja UKK instituutin ylilääkäri Jari Parkkari kertoo Rukousystävä lehdessä 4/2005 seuraavaa: ”Olen ollut muutaman kerran mukana näissä Pirkko Jalovaaran rukousilloissa mukana, ja nähnyt miten ihmisiä on kiistattomasti parantunut fyysisesti.
Maaliskuussa 2005 katsoin Lempäälän kirkossa aivan vierestä, miten silmän sarveiskalvon sumentuma kirkastui täydellisesti puhtaaksi, kun rukousjonoon tuleen henkilön puolesta rukoiltiin. Kyseessä oli sen asteinen samentuma, jota lääketieteellisesti ei edes laserhoidolla pysty parantamaan, vaan näön korjaaminen vaatii aina sarveiskalvon siirron, yleensä kuolleelta henkilöltä. Silmän kirkastuminen tuossa rukouksessa oli uskovallekin lääkärille hyvin koskettava ja puhutteleva Jumalan ihme”.
4) Tanskan televisiossa lokakuussa v. 2000 tv tuottaja Tomas Reinholst halusi testata rukouksen voimaa suorassa tv-lähetyksessä ja tutkia toimiiko se. Reinholst laittoin lehteen ilmoituksen jossa haki henkilöä joka suostuisi koehenkilöksi, kun nigerialais-amerikkalainen saarnaaja Charles Ndifon rukoilisi sairaan puolesta. Koe henkilöksi ilmaantui onnettomuudesssa silmävamman saanut Roger Pedersen.
Ennen kokousta ei-uskova lääkäri tutki Pedersenin, ja totesi hänen silmavammansa parantumattomaksi. Vammasta johtuen hän piti silmälappua toisessa silmässään koska hän näki kaiken muutoin kahtena, ja leikkaukset joita siihen mennessä oli tehty, eivät auttaneet häntä. Sama lääkäri tutki Pedersenin myös rukouksen jälkeen. Pedersen ei itse uskonut että hän parantuisi, mutta hän silti halusi kokeilla.
Ja Pedersenin silmä parani rukouksen yhteydessä. Lääkäri saattoi vain todeta että ihme oli tapahtunut.
Tapahtumasta tuli suuri uutinen Tanskassa, koska paljon muitakin sairaita parani. Kun Pederseniltä kysyttiin oliko tapahtunut Jumalan työtä, hän vastasi, ettei tiedä, mutta sanoi uskovansa niin, koska muunlaiset selitykset tuntuivat olevan vaikeita selvittää. (Kipinä-lehti 4/2000/Päivi Flink).
5) 89 vuotiaan rouvan kuulo parani ihmeellisellä tavalla Missio Kokkolan kokouksessa, sillä hänelle kasvoi uusi tärykalvo. Asian vahvisti häntä tutkinut lääkäri. Harmi vain että linkki on nyttemmin poistettu tai siirretty jonnekin. Mahdollista myös että ko. Henkilö on jo päässyt taivaan kotiin.
6) Eräs hyvin tuntemani perheen pikkupoika joutui käyttämään voimakkaita silmälaseja ala-asteella, mutta rukouskokouksen jälkeen hän parani ja ihmetteli kun ei näe näillä laseilla mitään. Isä meinasi hermostua kun poika ei halunnut käyttää lasejaan, mutta vei pojan kuitenkin silmäläälärille, joka oli sanonut että tämä on ihme, eikä voinut selittää asiaa, vaan tutkittuaan pojan, sanoi ettei hän tarvitse laseja enää, mutta ihmeestä ei papereissa lukenut mitään
7) Erään hyvin tuntemani henkilön aivoista katosi syöpäkasvain rukouksen seurauksena. Tapausta myös lääkäri piti ihmeenä, ja tapahtuneesta kertoi myös TV7.
—————————————–
Muuta huomioitavaa:
1) Maailman suurimman kristillsen seurakunnan pastori Yonggi Cho oli vuosia sitten Helsingin jäähallissa pitämässä kokousta, ja siellä rukoiltiin sairaiden puolesta. Kokouksen jälkeen pyydettiin heitä tulemaan esiin ketkä olivat parantuneet jostain vaivastaan. Kaikkia parantuneitahan ei voinut heti testata, mutta ne joiden vaiva oli sen laatuinen jonka voi heti huomata, niin heitä tuli kymmeniä metriä pitkä jono todistamaan että he olivat parantuneet. Joukossa myös joku lääkäri.
2) Ihmeparantumisista on tehty myös useita kirjoja, joissa ihmeet todistetaan jopa röntgenkuvin ja lääkärin lausunnoin. Esim: Totuus ihmeparanemisista / Richard Casdorph, Vai ei Jumala paranna / Esa Pethman, Usko tai älä – kertomuksia ihmisistä ja Jumalan ihmeistä / Tarja Lappalainen, Parantajan palveluksessa / Seppo Juntunen. Jne.
3) Pirkko Jalovaaran Rukousystävä lehdessä on ollut useita mainintoja lääkäreistä jotka ovat myöntäneet ihmeet (löytyy netistä).
Samoin netistä löytyvässä TV 7 ”yliluonnollista” ohjelmassa on valtavat määrät ihmeparantuneista, joille on myös todisteet.
———————————————-
Tämä ylläoleva selostus ei luultavasi ole promilleakaan kaikista parantumisihmeistä, ja niitä tapahtuu joka päivä lisää. Koska näiden lisäksi tunnen kymmeniä muita parantuneita henkilökohtaisesti, minulla ei mitään ongelmaa ja syytä olla uskomatta näitäkään.
Voisin kertoa näistä lisää, mutta tuskin hyödyttää. Jos joku sanoo etteivät nämä ole tarpeeksi vakuuttavia todisteita, niin hän saakoon pitää epäuskonsa. Jos taas väitetään että tiede ei tunne ihmeparantumisia, niin sitä suurempi häpeä tieteelle. Onko tiede Jumala, joka pystyy ratkomaan kaikki kysymykset maanpäällä ja taivaassa? Todellisuuden korkein auktoriteetti jonka vajavaisten ihmisten vajavaiset tutkimusmenetelmät muka paljastavat kaiken? Eihän tiede edes itse väitä tällaista, mutta useat näin luulevat
Hmm…ihmeestä on muuten miljoonan palkinto tiedossa joka on edelleen lunastamatta:
http://en.wikipedia.org/wiki/One_Million_Dollar_Paranormal_Challenge
Eiköhän ihmeparantumiset täydä vaatimukset. Käypäs hakemassa palkinto ja lahjoita vaikka köyhille…eiks se olisi kristillistä?
”Mitä vikaa on vanhoissa hyvissä ja toimiviksi huomatuissa arvoissa ja asioissa.”
Ja koitapa edes hetki harjoittaa empatiaa ja miettiä, kuinka paljon nämä ”hyvät” ja ”toimivat” arvot aiheuttavat ahdistusta ja masennusta tavallisille ihmisille. Hävettääkö sinua edes?
Mitähän minun pitäisi hävetä. Kuka aihettaa masennusta ja kenelle ja mistä syystä. Vaikka en tiedä mistä minua syytetään, vastaan silti tällä tavalla: Minna Lappalainen
Opinnäytetyö, kevät 2009 Seksuaalisen eheytymisen kokemuksia /Homoseksuaalisuuden muutoksen kokemuksia
Lappalainen toteaa: ”Tutkimuksessa kävi ilmi, että seksuaalinen eheytyminen homoseksuaalista heteroseksuaaliksi on mahdollista…..Tutkimuksessa käytetyn aineiston pohjalta ei löytynyt sellaisia asioita, jotka osoittaisivat eheytymisen olevan vahingollista. Haastateltavilla eheytyminen oli tuonut monenlaisia positiivisia muutoksia elämään.”.
http://kirjastot.diak.fi/files/diak_lib/Jarvenpaa2009/78dfcf_JRVENP_LAPPALAINEN_2009.pdf
Huomaahan kaikki että juuri tämä tutkimus esitetään hopeisena patina osoittamaan että kyllä se eheytys on vaan toimivaa. Kyseessä on opinnäytetyö ja kaikki aikuiset varmaan tietää kuinka suuri tieteellinen arvo tällaisella työllä on. Vailla mitään seurantaa ja sieltäkin puuttuu kommentointi siitä miksi vakavasti otettavat terveysjärjestöt (apa) päätyivät hänen kanssaan eri lopputulokseen? Miksei tätä ällistyttävää työtä lähetetty exodus internationalille ja pelastettu sen laitoksen tulevaisuus? Miten itsekäitä nämä Suomen eheyttäjät ovat kun pihtaavat kaikki todisteet eheytymisterapian toimivuudesta? Minusta nämä aslanin torvet ja amadeus saisivat ottaa täyden vastuun exoduksen kaatumisesta kun heillä omien sanojen mukaan olisi ainesta osoittaa tämä todeksi vastoin exodusten pomojen vuosien työtä.
Lainaus työn tiivistyksestä:
”Aineistona on ollut viisi syvähaastattelua. Haastateltavista kolme oli ennen eheytymistä ollut homoseksuaaleja ja kahdella haastateltavista oli ollut kiinnostusta myös vastakkaiseen sukupuoleen. Toisella haastate ltavista kiinnostusei kuitenkaan ollut eroottista.”
Huomaamme myös kuinka ällistyttävän laaja on tämä otanta tähän tutkimukseen. Tämän pitäisi kertoa kaikille kuinka huteralla maalla pekka seilaa kun tuo tämän esille parhaana todisteena asiansa puolesta 🙂
Yksikin eheytynyt kumoaa väitteen ettei eheytymistä vo olla olemassa
Vastaus pekan 11. toukokuuta 2014 klo 13:25 viestiin. Kyllä näitä ’eheytyneitä’ on ollut lukuisia mutta jostain syystä suurin osa heistä on myöhemmin joko myöntänyt ettei eheytynytkään tai jäänyt sitten rysänpäältä kiinni homoseksin parista. Ja jos meillä on vain yksi yksittäinen eheytynyt homo, tällöin sun povaama 2/3 eheytymussuhde on täysin mielipuolinen jos homoja sattuu olemaan enemmän kuin kolme. Myöskin sivustolla beyond ex gay löytyy lukemattomia näitä jotka luulivat eheytyneensä mutta myöntävät vain valehdelleensa itselleen ja muille vuosikymmen tai pari myöhemmin. Tällöin meidän on perusteltua lähtökohtaisesti olettaa että amadeukset ja muut vain valehtelee (joko itselleen tai meille) sen sijaan ettäkö oikeasti taikamies olisi taivaasta käsin sormella muuttanut tämän sisintä.
Ja muutama vertaisarvioitu tai edes joku psykologian alan tutkimus noista toteutuneista eheytymisistä. Silleen lähteet julki tyylisesti.
Kiitos jo etukäteen.
Haluaisin sinulta Henri ensin vertaisarvioidun tutkimuksen, jossa todistetaan että vain vertaisarvioidut tutkimukset ja ilmiöt voivat olla totta. Emme me tiedä, eikä tiede tiede kaikkea, ei ehkä suurintaa osaa todellisuudesta. Sehän koko keskustelun tekee mielenkiintoiseksi. Eihän mitään keskustelua edes tarvittaisi ihminen tai tiede jo ymmärtäisi kaiken Mutta tutkimuksia kyllä löytyy jotka osoittavat että eheytyminen on täysin mahdollista.
Ensin esimerkki rukouksen kautta eheytymisestä: Uusi Tie lehti kirjoitti joitain vuosia sitten tapauksesta jossa norjalaisen sairaalan parantumattomaksi lesboksi määrittelemä nainen muuttui heteroseksuaaliksesi sekunnissa Jumalan voiman koskettaessa häntä rukouskokouksessa. Samalla naiselta katosi tupakan, alkoholin ja huumeiden himo. Myöhemmin tämä nainen meni naimisiin entisen homo miehen kanssa, ja he olivat artikkelin kirjoittamisen aikaan olleet jo 7 vuotta naimisissa ja edelleen rakastuneita. Lehti kirjoitti suurehkon kuvilla ja nimillä varustetun artikkelin tapauksesta. Tämäkin esimerkki todistaa että on todella ajattelematonta jättää Jumala kokonaan laskuista pois, sillä Jumala itseasiassa on luonut kaiken sekä myös ihmisen, ja Hän jos kuka tietää mikä on ihmiselle parasta
Missämäärin homoudesta voidaan päästä eroon?
Tässä muutaman asiantuntijan näkemys:
Warren Gadpailen: ’2/3 hyvin muutokseen motivoituneista homoista voi kokea aidon muutoksen’.
Judd Marmor: ’Muutos on mahdollista osalle (20 -50%) hyvin motivoituneista mies ja naishomoseksuaaleja.’
Gerard van den Aardeweg: ’Kaksi kolmasosaa saavutti tilan jossa homoseksuaaliset tunteet ilmenivät harvoin tai olivat kokonaan kadonneet’.
Bieber: ’Erityisesti nuoruusvuosina näyttää olevan mahdollista että hoidossa olleista homoista 1/3 -1/2 tulee heteroseksuaaleja’
Psykological reports-lehti (2000,86, july)raportoi homoista, joista 2/3 oli kokenut eriasteisia muutoksia terapian ja/tai sielunhoidon avulla.
Tri Robert Spizer, tutkittuaan useita (200) muutoksen kokeneita homoja, näkee, että muutos voi olla mahdollista ja aitoa.
Tutkijat Pillard ja Byne näkevät että homous ei ole synnynnäistä, vaan seurausta vääristyneistä ihmissuhteista.
Erik Ewalds joka on vuosikymmeniä hoitanut homoja, toteaa että homous johtuu kasvutraumoista. Hän on menestyksellisesti hoitanut kymmeniä homoja.
Vielä hiukan uskonnollisesta (Kristinuskon) näkemyksestä:
Monet loukkantuvat Raamatun näkemyksestä, joka pitää homoutta luonnottamana, vaikka yli 90 % iihmisistä pitää homoutta itselleen luonnottomana ominaisuutena. Miksi he eivät loukkaannu itselleen:). Tai haasta luontoa oikeuteen epätasa-arvoisen seksuaali-systeemin synnyttämisestä;)
Minä en ole tätä maailmaa luonut tällaiseksi, joten jos ja kun ihmiset ylipäätään vierastavat homoutta ja pitävät sitä itselleen (!) luonnottamana ja vastenmielisenä ominaisuutena, ei se ole minun vikani. Minä vain kerron millainen maailma ja ihminen on, ja millaiseksi ihminen on ymmärtääkseni tarkoitettu. Voimme silti hyväksyä homot ihmisinä, vaikka emme heidän taipumustaan voikaan jakaa.
Kristillisen uskon mukaan me olemme kaikki syntisiä, ja monet heterot elävät kuin pellossa, eikä heidän elämänsä ole sen parempaa Jumalan edessä kuin homojenkaan. Jokaisen ihmisen tulee tehdä parannus vääristä elämäntavoistaan. Mikään seksuaalisuus ei saa hallita ihmistä, vaan ihmisen tulee alistaa seksi henkisen kontrollinsa alle. Maailma ei ole valmis eikä ihminen ole valmis. Nobel etologi Konrad Lorenz totesi: ”Kaiken sivistyneen yhteiselämän ehtona on että ihmisen oppii hallitsemaan viettejään”. Nythän ihmisten pyrkimys on täysin päinvastaiseen suuntaan.
Raamatun mukaan ihmisessä taistelee liha ja henki. Ihmisen ”evoluutio” on vielä kesken. Joku on sanonutkin: ”Puuttuva rengas ihmisen ja eläimen välillä olemme me itse”. Todellinen tulevaisuuden ihminen on henkisempi ja hengellisempi kuin meidän aikamme aistillisuuteen ja seksuaalisuuden nautintoihin pyrkivä ja niihin toivonsa laittava ymmärtää.
Ja jos oikein syvälle mennään asioihin, niin pidän jokaista ihmistä häiriintyneenä, koska ihmisen suhde Jumalaan on syntiinlankeemuksessa vääristynyt. Kuten prof. Matti Leisola mainiossa haastattelussa totesi: Ihminen vihaa totuutta..
http://www.tv7.fi/vod/player/?program=35559
Raamattu sanoo saman perusteellisemmin:
Joh.12:46 (Jeesus:) Minä olen tullut valkeudeksi maailmaan, ettei yksikään, joka minuun uskoo, jäisi pimeyteen.
Joh.3:19 Mutta tämä on tuomio, että valkeus on tullut maailmaan, ja ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valkeutta; sillä heidän tekonsa olivat pahat.
3:20 Sillä jokainen, joka pahaa tekee, vihaa valkeutta eikä tule valkeuteen, ettei hänen tekojansa nuhdeltaisi.
Joh.15:18 Jos maailma teitä vihaa, niin tietäkää, että se on vihannut minua ennen kuin teitä.
15:19 Jos te maailmasta olisitte, niin maailma omaansa rakastaisi; mutta koska te ette ole maailmasta, vaan minä olen teidät maailmasta valinnut, sentähden maailma teitä vihaa.
Vasta yhteydessä Jumalaan ihmisestä tulee normaali eli sellainen joksi hänen on tarkoitettu.
”Haluaisin sinulta Henri ensin vertaisarvioidun tutkimuksen, jossa todistetaan että vain vertaisarvioidut tutkimukset ja ilmiöt voivat olla totta.”
ööö..väitätkö että esim. vapaan pudotuksen kiihtyvyys ei olekaan 9.81m/s2 ?
Tämä on vertaisarvioitu tieteellinen fakta. Emme tiedä kaikkea, mutta ilman tiedettä et sinäkään näpyttelis näitä älyttömiä viestejä tänne -> konkreettinen todiste että tiede toimii. Laitas yksikin todiste ID:n toimivuudesta….lupaan että saat nobelin saman tien ja koulujen opinto-ohjelma menee uusiks kertaheidolla.
Sorry Lilja…sivuraiteille meni. Hieno kirjoitus muuten.
Kommentti siirretty.
Luojan kiitos surin osa ihmisistä ei ole yhtä pimeitä kuin Pekka. Aina jaksaa ihmetyttää tuo kiihkouskovaisen ihmisen varmuus siitä, että oma kanta on ainoa oikea. Uskomista vastaan minulla ei ole mitään, kuulun itsekin kirkkoon. Tämä tosin käytännön syistä. Mutta kun se usko alkaa sanelemaan kuinka siihen kuulumattomien ihmisten tulisi elää, on raja ylitetty. Miksi ihmeessä teillä, Pekka, olisi oikeus/pätevyys sanella mikä on moraalisesti oikein ja mikä ei?
Miten olet Teppo niin varma omasta kannastasi?
Se että sinä käytät tällaista kieltä, osoittaa että olet huomattavasti kiihkeämpi omassa uskossasi.
Tässä on vielä yksi ”ihmeparantuminen”:
http://www.esse.fi/1324-uskon-askeleet-veivat-pyoratuoliin
”Oikea diagnoosi selvisi vasta syksyllä, kun kokenut kirurgi ja traumatologi tutki nilkan. Nivelsiteet olivat irronneet luusta, nivelkapseli oli siirtynyt paikaltaan ja jänne oli haljennut.
Kävely kirkkosalissa vei nivelkapselin puristuksiin jalan luiden väliin ja aiheutti voimakkaan hermosäryn.”
No huhhuh. Kunnioituksen osoitus ihan siitä työstä että olet ylipäänsä viitsinyt tutustua noihin kaikkiin lähteisiin. Itselläni lopahti mielenkiinto kesken Puolimatkan ensimmäisessä kappaleessa oleviin asiaan liittymättömiin argumentointeihin.
Jokainen voi käydä lukemassa Puolimatkan vastineen mm. tälle Tammisen tunteenpurkaukselle. Taisit, Lilja, haukata vähän liian ison palan ja viritellä turhan isoja salaliittoteorioita (kuten useilla skeptikkopalstoilla yleensäkin tehdään muka tieteen ja kriittisen ajattelun nimissä). Kyllä yliopistot täyttää professuurit ihan pätevyyksien mukaan uskonnollisiin suuntauksiin katsomatta… Mutta tämä hässäkkä tietenkään kaikkia haittaa, koska tod.näk. suurin osa ihmisistä seuraa tunteenpurkauksia vaivaa näkevän ja työlään tieteellisen tiedon sijasta.
http://www.tapiopuolimatka.net/vastine-asiantuntijalausunnon-lalhdekritiikkiin
Puolimatkan vastine! Osoittaa Liljan kritiikin pitkälti perusteettomaksi
.http://www.tapiopuolimatka.net/vastine-asiantuntijalausunnon-lalhdekritiikkiin
Suosittelen lukemaan Puolimatkan vastineen, jossa hän selventää sitä, miten kukin lähde liittyy hänen argumenttiinsa ja mikä niiden tieteellinen status on. Lähteiden arvioinnissa Lilja Tamminen on tehnyt useita huomattavia virheitä, jotka Puolimatka korjaa. Tamminen mm. arvioi 300 sivuisen vertaisarvioidun tieteellisen monografian Valittujen Palojen artikkeliksi.
Kritiikki on hyödyllisempää, jos sillä on jotain kosketuspintaa todellisuuden kanssa.
On tyypillistä, ettei argumenttia ja sen perusteita aluksi ymmärretä, jos ollaan jumiuduttu tässä kysymyksessä tiettyyn kehään, eikä argumenttia ole rakennettu tuon leikkikehän pelisäännöillä vaan siinä otetaan siitä poikkeava näkökulma.
Sukupuolineutraalin avioliittolain suhteen keskustelu on haluttu rajata syrjityt – alistajat dikotomian ylläpitämiseen: Kannatatko kaikkien ihmisten yhtäläisiä oikeuksia vai vastustatko niitä? Kysymys on kuitenkin huomattavasti monisyisempi, minkä Puolimatka hyvin osoittaa.
On mielenkiintoista huomata, kuinka keskustelutaito katoaa, kun pitäisi kyetä tarkastelemaan muutoksen mahdollisia vaikutuksia yhteiskuntarakenteisiin ja sen myöstä lasten hyvinvointiin tuon dikotomian ulkopuolella. Keskustelu pyritään väkisin tunkemaan takaisin siihen sovittuun muotiin: Te olette alistajia ja me olemme syrjittyjä.
Näin siitä huolimatta, että esim. Puolimatkan lausunnossa ei otettu lainkaan kantaa homoseksuaalisuuteen. Tästä huolimatta hänen lausuntoonsa tarvittaessa luetaan homovastaisia ajatuksia, jotta se saataisiin siististi mapitettua otsikon ”Alistajat” alle.
Yhteiskunnallinen keskustelu kärsii merkittävästi tästä mustavalkoisuudesta, koska on ilmeistä, että se osa kansastamme (46%), joka haluaa säilyttää avioliiton naisen ja miehen välisenä, ei ole juurikaan kiinnostunut homoseksuaalisuudesta tai sen aiheuttamasta uhasta. Siksi haukkumanimen ”homofoobikko” soveltaminen heihin nolaa pikemminkin itse nimittelijän. Sen sijaan heillä on jonkinlainen käsitys, joko tiedostettu tai tiedostamaton, että tässä ratkaisussa on kyse yhteiskuntamme yhdestä kantavasta rakenteesta, jonka heikentämisestä jo nyt kärsimme. Jos maailmaa katsoo yhtään tätä pikku lintukotoamme laajemmin, voi huomata, ettei toimiva yhteiskuntarakenne ja -rauha ole mikään itsestäänselvyys. Se voidaan myös menettää. Vankkakin rakennus voi romahtaa, jos aletaan remonttivimmassa purkamaan kantavia seiniä.
Jos homoliike on vakuuttunut siitä, ettei homoseksuaalien oikeuksista voida huolehtia mitenkään muuten kuin heikentämällä yhteiskuntarakennettamme muuttamalla sen keskeisimmät instituution – avioliiton – merkityksen tyystin toiseksi, se on aika heikoilla jäillä. Toki ratkaisun seuraukset voivat tulla niin hitaasti näkyviin, ettei nykyinen sukupolvi joudu siitä itse vielä kärsimään. Joutuivathan sosialisminkin jälkiä siivoamaan entisissä kommunistimaissa pääasiassa vallankumouksen tehneiden lapsenlapset, eivätkä nämä itse.
Puolimatkan vastine oli huomattavasti paremmin muotoiltu kuin itse lausunto, mutta ei vailla puutteita. Valmistelen tästä lyhyttä artikkelia.
Jos biologisen isän puute johtaa kaikkiin yhteiskunnan ongelmiin on järjetöntä että tätä faktaa ei sovelleta muuallekin yhteiskunnassa. Ei estetä avioeroja, kielletä vanhempina toimivia osallistumasta vaarallisiin töihin (vapautus armeijasta ja heti), pakottamalla naimisiin ihmiset siinä tapauksessa jos joku nainen sattuu synnyttämään aviottomia mukulia ja visusti estetä heteroita menemästä naimisiin, jotka eivät aio tai kykene hankkimaan lapsia.
Miksi tämä suuri yhteiskunnan perusrakennetta hajottava argumentti pätee vain puhuttaessa seksuaalivähemmistöjen oikeuksista? Eikö tämän pitäisi vaikuttaa koko yhteiskuntaan sen kaikessa loogisessa laajuudessa?
Hyviä kysymyksiä kkehno, vaikka kukaan ei liene väittänytkään isättömyyttä kaikkien yhteiskunnan ongelmien syyksi. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että yhteiskunnan tulisi panostaa nykyistä huomattavasti enemmän avioliittojen kestämisen edistämiseen. On hyvä, että nostat tätä tärkeää asiaa esille.
Neuvoloissa olisi hyvä tarjota tuleville vanhemmille matalan kynnyksen parisuhdeneuvontaa ja tukea jo ennen varsinaisia kriisejä. Nyt yhteiskunnan resurssit menevät avioerojen selvittelyyn ja elatustukiin, vaikka varhaisella tuella suuri osa eroista olisi vältettävissä.
Omassa poliittisessa toiminnassani perheiden tukeminen on se pääasia, mutta tietysti tähän avioliittolain muutosyritykseenkin pitää reagoida nyt, kun se on ajankohtaista.
Oli myös hyvä, että kiinnitit huomion siihen, kuinka tämä asia vie huomion tärkeämmiltä asioilta.
Lukiessa kappaletta 1.6 annetaan ymmärtää että juuri tämä biologisen vanhemman puute on se joka aiheuttaa kaikki yhteiskunnan pahoinvoinnin. Tuli oikein vahva tunne siitä että asianomainen oikein pinnisteli ettei lisännyt homoseksuaalisuutta listalleen siitä mitä kauheaa seuraa kun biologinen isä ei olekaan perheessä mukana (moore 2002). Uusioperheitä on paljon ja niissä elävien ihmisten hyvinvointi ei lisäänny sillä että heille muistutellaan ettei he ole oikeita perheitä kuten nuo muukin. Jokainen perhe kaipaa yhteiskunnan tuen ja lain turvan. Jotenkin tuntuu menneen ohi myös se pointti että kyse ei ole mistään tulevaisuuden uhkakuvasta vaan kyse on jo olemissa olevista sateenkaariperheistä ja niissä elävien lapsien oikeusturvasta.
Perheiden eriarvoistaminen ei tule helpottamaan perheiden pahoinvointia. Minusta olisi parempi ymmärtää ettei elämä ole niin tasaista kuin pyhä ydinperheidylli antaa ymmärtää vaan tärkeämpää on huolehtia että lapset saavat tuen ja turvan kasvoivat he millaisessa perheessä tahansa. Vanhempia kuolee ja eroja sattuu, eikö näissä ole jo kylliksi taakkaa lapsille ilman että heille yhteiskunnallisessa kesksutelussa muistutetaan että heidän perhe on vähemmän arvokas?
Se että tätä suurempaa ongelmaa käytetään vähemmistöä vastaan ja sivutetaan sitten muun yhteiskunnan osalta antaa syyn uskoa että tämä on tarkoituksellinen kiusanteko vähemmistöjä kohtaan.
Ajatuksenjuoksusi on … sanotaanko nätisti että ”mielenkiintoista”.
1) Esität, että syytökset homofobiasta sukupuolineutraalia avioliittoa vastustavia kohtaan ovat turhia sillä tällä tavalla ajattelevat vain haluavat ”säilyttää avioliiton miehen ja naisen välisenä”. Etkö todellakaan tajua, että tämä on NIMENOMAAN sitä homofobiaa koskapa ainut syy tähän käsitykseen on kielteinen suhtautuminen siihen että kaksi samaa sukupuolta olevaa voisi mennä naimisiin?
2) Esität, että yhteiskuntarakenne heikkenee sukupuolineutraalin avioliiton myötä. Öh, miten? Kyseinen väite on epätavallinen (pitäen mielessä homoseksuaalisuuden prevalenssi ja edelleen naimisiin tahtovien homopariskuntien vieläkin pienempi määrä) ja se vaatisi siten epätavallisen perusteet. Niitä et esitä.
Teit Lilja niin perusteellista selvitystyötä, että oli helppo seurata jälkiäsi sylttytehtaisiin, joista Puolimatka on teesinsä hakenut.
Esimerkiksi Allenin (2010) Who Should Be Allowed into the Marriage Franchise?, jota Puolimatka luonnehtii näin:
”Allenin artikkeli on julkaistu oikeustieteellisessä julkaisussa Drake Law Review. Se on terävästi argumentoitu ja huolellisesti dokumentoitu tutkimus. Artikkeli muodostaa yhden eheän argumentin, joten on perusteltua viitata siihen kokonaisuudessaan. Artikkelin korkean tason voi jokainen itse todentaa internetistä.”
Tutkin artikkelia, ja tein analyysin. Kustannus-hyöty-näkökulmaan laadittu ei-tieteellinen pohdinta, jonka arviointikriteereitä ja niistä johdettuja päätelmiä on perusteltu olettamuksilla. Esseessä on tehty taloustieteenomaista vertailua ajatuksella monogaamisten heteroseksuaalien, etniseltä taustaltaan/ihonväriltään erilaisten, lapsettomien, sukulaissuhteessa olevien, polygaamisten ja samaa sukupuolta olevien avioliittojen benchmarkkaus. Asenteellisesti kauas karkaavaa pohdintaa, jolla saadaan perusteltua, miksi samaa sukupuolta olevien avioliittoa ei pidä hyväksyä. Lähteiden puutteita on tuotu hyvin esille.
Allenin (2013) toinen artikkeli: High school graduation rates among children of same-sex households.
Puolimatkan asiantuntijalausunnossaan käyttämä viittaus:
”Douglas W. Allen (2013) teki Kanadassa laajalla otannalla (20 % väestöstä) tutkimuksen, joka osoitti huomattavia eroja koulun keskeyttämisessä homo- ja heterovanhempien lasten kohdalla. Samaa sukupuolta olevien vanhempien lapset valmistuivat 65 % todennäköisyydellä verrattuna eri sukupuolta olevien avioparien lapsiin. Samaa sukupuolta olevien perheiden tyttäret menestyvät poikia huonommin.”
Ja analyysi. Tiedepiireissä todettu kiistanalaiseksi tutkimukseksi. Allen on itse julkaissut jo ensimmäisen korjauksenkin: Erratum to: High school graduation rates among children of same-sex households, Review of Economics of Household 2014, 12 (1), 207.
Allen (2013) aavistelee tutkimuksensa tulosten painoarvon keveyttä: “…there is little statistical confidence in the difference between married opposite sex and other family types when it comes to child school attendance …,Any difference found in graduation rates may be the result of a selection bias—children of same-sex families may be less likely to attend school..”
Eli, on vain hieman tilastollista näyttöä siitä, että lapset eroavat koulunkäynnissä, mutta erot saattavat osin johtua otoksen valikoitumisesta.
David Popenoea Puolimatka luonnehtii näin: ”Hänen kirjoittamansa teos Life Without Father (”Elämä ilman isää”) on lähes 300-sivuinen tieteellinen monografia, jonka Euroopassa on julkaissut Harvardin yliopistopaino. Pelkät kirjallisuusviitteet vievät kirjasta 35 sivua. Koska teoksen on julkaissut tunnettu yliopistopaino, se on läpikäynyt tieteellisen vertaisarvioinnin. Popenoe tekee monografiassaan selkoa sadoista perhesosiologisista tutkimuksista neljän vuosikymmenen ajalta.”
Ja analyysi. David Popenoen Life Without a Father on todellakin julkaistu popularisoituna Reader’s Digest (Canadian edition) marraskuun numerossa vuonna 1997. Itse teoksessa Puolimatkan viittaamat väitteet isän poissaolon seurauksista perustuvat pääosin 1980-luvun ja 1990-luvun alussa julkaistuihin tilasto- ja kirjallisuusviitteisiin. Esimerkiksi 1960-luvulta 1990-luvulle lapsista erillään asuvien isien määrä yli kaksinkertaistui 17 prosentista 36 prosenttiin. Tähän myös Puolimatka on viitannut ottaessaan esille isän poissaolon seurauksia (amerikkalaisen) yhteiskunnan ongelmiin: rikollisuuteen, liian varhaiseen seksuaaliseen aktivoitumiseen, avioliiton ulkopuolisiin teiniraskauksiin, huonoihin koulusuorituksiin jne. Popenoelta ei kuitenkaan saa selkeitä lähteitä tai tutkimustuloksia näiden johtopäätösten tueksi, kuten ei myöskään ne kyseenalaista millään tavalla tasa-arvoista avioliittoa, vaikka Puolimatka niin väittää. Popenoe nostaakin avioeron suurimmaksi uhaksi amerikkalaislasten isättömyydelle.
Popenoe tarkastelee isyyttä pelkästään heteroseksuaalisissa parisuhteissa ja hän toteaakin, että isyys voidaan nähdä myös pelkästään sosiaalisena roolina, jonka voivat korvata äidit, kumppanit, isäpuolet, sedät, tädit ja isovanhemmat, vaikka hän pitääkin isyyttä sinällään tärkeänä.
Viivastolle
” David Popenoen Life Without a Father on todellakin julkaistu popularisoituna Reader’s Digest (Canadian edition) marraskuun numerossa vuonna 1997.”
Mainitsemassasi RD:n numerossa (Canada, November 1997, page 117) taitaa olla julkaistu ainoastaan Popenoen tiivis artikkeli. Lisäksi se on viitteistämätön. Vaikka artikkelin otsikko on sama kuin kirjan ja käsittelee samaa tematiikkaa, sitä on vaikea pitää Popenoen varsinaisen monografian popularisoituna versiona, kuten annat ymmärtää.
Mielestäni viittauksesi RD lehteen on täysin epärelevantti ”löytö” (”…on todellakin julkaistu…”), koska – toisin kuin Lilja Tamminen bloggauksessaan antoi ymmärtää – Puolimatka ei alunperinkään käyttänyt lähteenään RD:tä vaan Popenoen alkuperäistä monografiaa, kuten lähdeluettelosta ilmenee. Lisäksi kyseinen teos on alun perin julkaistu jo vuonna 1996, joten LT:n käsityksenään mainitsema väite, että se olisi ”alun perin julkaistu populaariaikakauslehti Reader’s Diggestissä” on tuplasti virheellinen yhdessä ja samassa lauseessa. Ainakin tältä osin Liljan ”kritiikki” paljastuu lähinnä asenteelliseksi ja huolimattomaksi hutaisuksi.
”Popenoelta ei kuitenkaan saa selkeitä lähteitä tai tutkimustuloksia näiden johtopäätösten tueksi, kuten ei myöskään ne kyseenalaista millään tavalla tasa-arvoista avioliittoa, vaikka Puolimatka niin väittää.”
Lauseen alkuosa sisältää mielestäni perin kummallisen väitteen. Minulla on kyseinen Popenoen (koko) teos (mistä johtuen kiinnostukseni kommenttisi Popenoeta koskevaan osuuteen). Kirjan lopussa on laaja, useita sivuja käsittävä lähdeluettelo viitteineen lukuisiin perhesosiologian alan relevantteihin tutkimuksiin ja tieteelliseen kirjallisuuteen. On totta, että Popenoe ei ota suoraan kantaa samaa sukupuolta olevien parien muodostamaan ”isättömyysongelmaan” ja hän käsittelee luonnolisesti vain siihen astisista tutkimusta (myöhempi tutkimus ei ole niitä kumonnut). Vaikka samaa sukupuolisten vanhemmuus ei ole Popenoen kirjan aihe, hän yhdellä sivulla muutamalla lyhyellä rivillä viittaa siihen ohimennen, mutta yhtäkaikki eksplisiittisesti, ja toteaa, että olemassa olevan, vuosikymmeniä kattavan isättömyyden aiheuttamiin ongelmiin viittaavan perhesosiologisen tutkimuksen valossa meidän tulisi edetä varovasti johtopäätöksissämme siinä keskustelussa, joka kirjan kirjoittamisen aikoihin vasta oli lähdössä liikkeelle ja joka koskettaa lapsien kasvamista samaa sukupuolta olevien parien kotitalouksissa. Sikäli kun Puolimatka on asiantuntijalausunnossaan kuvannut tilannetta oikein meillä ei vieläkään ole riittävästi laadukasta tutkimusaineistoa voidaksemme empiirisen tutkimuksen valossa sanoa, että isättömyydestä aiheutuvat ongelmat eivät kertautuisi lapsen elämässä myös naisparien (joita pääsääntöisesti kaikki tutkimukset koskettavat) lasten kohdalla.
Popenoe on hyvin selvä siinä, että oma isä on enemmän kuin vain toinen aikuinen lapsen elämässä. Häntä eivät täysin korvaa muut sosiaaliset suhteet aikuisiin, niin tärkeitä ja tarpeellisia kuin ne ovatkin lapselle, joka joutuu syystä tai toisesta kasvamaan ilman omaa biologista isää. Puolimatkan tapa viitata Popenoehen ei ehkä ole avautunut sinulle, koska et ole ymmärtänyt missä merkityksessä Puolimatka viittaa Popenoen ja muihin vastaaviin perhesosiologisiin tutkimuksiin. Tätä näkökulmaa Puolimatka avaa kirjoituksessaan, jossa hän vastaa saamaansa lähdekritiikkiin.
Esität lopuksi, että Popenoen mukaan ”isyys voidaan nähdä myös pelkästään sosiaalisena roolina, jonka voivat korvata äidit, kumppanit, isäpuolet, sedät, tädit ja isovanhemmat, vaikka hän pitääkin isyyttä sinällään tärkeänä.”
Tämä vaikuttaisi olevan jotain täysin päinvastaista mitä Popenoe, ainakin kirjassaan Life Without Father –esittää. Lukuisiin tutkimuksiin vedoten Popenoe nimenomaan ei esitä, että isyys olisi korvattavissa äideillä, kumppaneilla, isäpuolella, sedillä, tädeillä ja isovanhemmilla. Hän väittää tasan päinvastaista. Isän rooli on ainoalaatuinen ja korvaamaton.
Kuule sinä nuori joka luulet olevan itse Jumalaakin viisaampi koitahan korvantaustojasi ovatko vielä märkänä….
Viihreistä on hyvin sanottu,on Suomen moraalittömin puolue ja niin se on.Homous on edelleen kadottava synti joka tuhoaa perheet ja lopulta koko yhteiskunnan jos sitä saasta tulvaa ei saada pysäytettyä.
Noin aiheen ohi täytyy toki sanoa, että abrahamilainen jumalkäsitys välittää kuvan nykyihmisiin verrattuna varsin infantiilista ja barbaarisesta henkiolennosta. Siksi kyseinen jumalkuva tuleekin tulkita lähinnä ajankuvana sen luoneiden vanhojen paimentolaiskulttuurien hengentilasta.
Täyttä sössöä. Ei mitään järkevää otettavaa tämän nuoren naisen yrityksistä vastineeseen.
Kannattaisikohan Liljan ja kommentoijien lukea Puolimatkan vastaus tähän kritiikkiin?
http://www.tapiopuolimatka.net/vastine-asiantuntijalausunnon-lalhdekritiikkiin
Olen toki lukenut sen sen ilmestyttyä, ja totesin suurimmilta osin vastineen olevan kriitikin väistelyä ja entisen toistelua ilman merkittävää uutta argumentointia. Niin suuri osa Puolimatkan lähteiden käytöstä on niin menetelmällisesti pielessä, että pienet huomiot parin lähteen metodoligisen taustan yksityiskohdista eivät muuta kokonaiskuvaa; lausunto on tieteen valtavirran vastainen julistuksellinen ja uskonnollisesti värittynyt teksti, joka vain on puettu akateemisen tekstin muotoon.
En ole koskaan ollut mikään Puolimatka-fani, vaan pidin esim. huuhaa-palkintoa aika lailla oikeaan osuneena, mutta tässä keskustelussa mielestäni nyt hävisit 5-1.
Olen Hollanissa asuva suomalainen ja seurailen sivullisena tätä sukupuolineutraalikeskustelua Suomessa. Olen järkyttynyt keskustelun korostuneesta hölynpölutieteellisestä ja vatsapohja tunteellisesta sävystä. Kyseinen artikkeli on kirjoitettu kuin perustuen tieteellisin faktoihin, jotka ovat keskikouluhistorialla kaadettavissa. Kysymyksen asettelu on liimattu kiinni vastauksiin, joten voin vaan kehua kirjoittajaa falskista historian referoinnista. Mikä mua eniten ihmetyttää on ajankohtaisen tiedon puute: Suomi johtaa avioerotilastoja Euroopassa; Hollannin homoperheiden lapsien kehitys; rakenteiden jäykkyys versus aktuaalitilanne maailmassa. Ja historiallisesti voimme vain todeta että utopismi 1700-luvulla rakensi tien ääni-oikeudelle feodaalisuuden vastaukseksi, naisliike ihmisoikeuksille puolelle maailman kansalaisista (periaatteessa), mustien ihmisoikeus tasa-arvolle maailmassa (periaatteessa). Loogisesti ja historiaa referoiden homous ja sen hyväksyminen tulevat tapahtumaan. Mua vaan ihmetyttää miksi homovastustus ei ole kielettyä niinkuin rasismi? Ja miksi jumakiste Suomessa on yhä valtion kirkko? Sehän on sivistymätöntä, koska epäoikeudenmukaista, vapaan ajattelun vastakohta. Eikö se ole juuri se ydin, ajankohtaisin kysymys, joka nyt pitäisi käsitellä?
Terveisin, Maikki Hollannista
Tästä teemasta riittää vielä savottaa…
Jyväskylän yliopiston rehtori Manninen on vastannut Joonas Mattssonin Puolimatkasta tehtyyn tutkintapyyntöön ja tehnyt päätöksen, jonka mukaan Puolimatka ei ole syyllistynyt tapauksessa hyvän tieteellisen käytännön loukkaukseen.
Blogissa esitetyn analyysin valossa on kaiketi huolestuttavaa, että yliopiston johtava virkamies ei löydä moitittavaa Puolimatkan lausunnosta. Onko tämä oire kyseisen tiedeyhteisön arvoista tms., jotka vaikuttavat olennaisesti objektiivisuuteen? Vai oliko syy enemmänkin tutkimuspyynnössä – oliko siinä viitattu riittävän perusteellisesti varteenotettaviin seikkoihin tai rajattu tutkimuspyyntö liian ahtaaksi?
Päätöksen johdosta voi pyytää asiassa tutkimuseettisen neuvottelukunnan lausunnon. Ehkä tuokin tie olisi vielä käytävä.
Suopea tulkinta lienee se, että rehtori katsoo professoria henkilönä vatvotun julkisuudessa tarpeeksi.
Riittääkö se vatvominen lieventäväksi perusteeksi tällaiselle päätökselle?
”salaliittoteoreetikkopiireissä” Hyvää päivää. Lisäisisitkö ne lähteet tänne, koska tämä on pelkkä mielipidekirjoitus tähän mennessä?
Suuri osa artikkelista koskee Puolimatkan lähteitä, joihin implisiittisesti siis viittaan. Merkittävä osa analyysistä on juuri lähteiden sisäistä, eli jos haluaa ”lähteet” sille, niin lukee vain alkuperäisen lähteen. Mitä tulee tieteen konsensukseen viittaamiseen, niin se paljastuu ihan kun vaan syöttää avainsanat mihin tahansa tieteelliseen artikkelihakuun. Se on ns. yleistä ja julkista tietoa. Minä en tee tieteen näkökulmasta erikoisia väitteitä, joten varsinaisesti todistustaakka ei ole myöskään minulla, vaan erikoisia väittävällä.
http://www.ksml.fi/uutiset/kotimaa/jyn-professorin-lausunto-avioliittolaista-ei-loukannut-hyvaa-tieteellista-kaytantoa/1999225
Päätöksen perustelu on erikoisin ikinä; että virhettä ei tapahtunut, koska Puolimatkan lausunto ”ei ollut tieteellinen”.
Joka tapauksessa asia on niin kuin rehtori päätöksessään sanoo:
”Mikäli kuitenkin asiantuntijalausunnossa käytetään tieteellisiä lähdeviittauksia, tulee niiden olla hyvän tieteellisen käytännön mukaisia, eikä esimerkiksi lähdeviitteen sisältämiä havaintoja saa esittää siten, että havaintoihin
perustuva tulos vääristyy.”
– Tästä huolimatta rehtori toteaa päätöksessään
”…epäilyn hyvän tieteellisen käytännön loukkauksesta osoittautuneen aiheettomaksi. Puolimatka ei ole syyllistynyt tapauksessa hyvän tieteellisen käytännön loukkaukseen. Asian käsittely lopetetaan tällä päätöksellä.”
Mikäli Puolimatkan asiantuntijalausunnossa ei käytetty tieteellisiä lähdeviittauksia hyvän tieteellisen käytännön mukaisesti, päätös on väärin perustein tehty tai rehtori ei ole pystynyt arvioimaan lähdeviittausten tieteellisyyttä.
Tutkimuseettisen neuvottelukunnan lausunnon pyytäminen olisi tässä paikallaan. Voikohan sen tehdä joku muukin kuin tutkimuspyynnön tekijä?
Tässähän ei ole nyt kyse pelkästään yhden professorin lausunnosta vaan tiedeyhteisön tahdosta ja kyvystä noudattaa mm. Tutkimuseettisen
neuvottelukunnan ohjeistusta, johon myös Jyväskylän yliopisto on sitoutunut. Jokainen epäilys tieteen etiikan pelisääntöjen rikkomisesta on syytä tutkia perusteellisesti.
Eipäs unohdeta, mistä tässä on kysymys. Jos esiintyy professorin tittelillä asiantuntijana ja antaa virallisen lausunnon, on vähintäänkin moraalinen velvollisuus noudattaa hyviä tieteellisiä käytäntöjä. Oikea tiedemies tekee aina näin, oli ”kiire” tai ei. Puolimatkan modus operandi on kuitenkin aina päinvastainen; hän vääristelee tieteellisten tutkimusten tuloksia omien ideologisten päämääriensä hyväksi. Olen itsekin nähnyt tämän, kun olen ollut hänen opponenttinsa eräässä tilaisuudessa, jossa käsiteltiin filosofiaa ja kosmologiaa. Puolimatka esiintyy asiantuntijana myös silloin, kun hänellä ei oikeasti ole mitään asiantuntemusta.
Nooh. Kai tässä täytyy odotella, että fundamentalistit saapuvat paikalle mitätöimään Mannisen lausunnon ja esittämään villejä salaliittoteorioita Jyväskylän yliopistoon pesiytyneestä uskonnollisesta harhaoppisuudesta. Onneksi meidän maastamme löytyy näitä fundamentalisteja, jotka osoittavat tien totuuteen myös meille harhautuneille.
Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen sanoo, että sukupuolineutraali kasvatus on lapsen oikeuksien vastaista, kyllä lapsen täytyy saada tietää onko hän tyttö vai poika
http://areena.yle.fi/1-2633389
Sydämellinen onnittelu palkitusta blogistasi!
Lilja paljasti ilmeisesti todelliset motiivinsä ottaessaan aiemmin kantaa kristilliseen uskoon, jonka hän on ymmärtänyt täysin väärin. Kaikessa tutkimuksessa lähtökohta määrää myös lopputuloksen, joten ei ihme että hän teilaa Puolimatkan näkemykset, koska ne perustuvat toisenlaiseen maailmankuvaan Lilja on ilmeisesti ateisti. Itse kristittynä näen jo kaukaa Liljan harrastaman tunnepitoisen mollaamisen perustuvan harkintakyvyn puuttumiseen. . Jos harkinta pettää jo lähtökohdissa eli tunteissa, se pettää myös kaikessa muussakin, koska tunteet valikoivat totuuden (tutkimusten) vastaamaan omia käsityksiå.
Muutama huomio tämän keskustelun jälkeen tulleista asiaa koskevista yhteiskuntamme ilmiöistä.
Kun nyt 2019 suunnitellaan uutta translakia Suomeen, joka on eräs monista seurauksista jotka ovat tulleet sukupuolineutraalin avioliittolain myötä, niin voidaan sanoa että täysin pieleen meni sekin avioliittolaki. Sen sijaan että nyt harkitaan sen sallimista että alaikäiset voisivat muuttaa omallla päätöksellään sukupuoltaan (mihin maailmalla on jo menty) , tulisi harkita pikemmikin palaamista lähtöruutuun, eli palaamista takaisin siihen, että avioliitto on vain miehen ja naisen välinen liitto. Ja sitten senjälkeen pikkuhiljaa purettaisiin näitä järjettömyyksiä joita tämä nykyinen avioliittolaki on saanut jo aikaan. Ai että mitä järjettömyyksiä.
Tässä jotain seuraamuksia
1) Avioliiton määrittely toiseksi mikä se meillä ja maailmalla aina ennen käsitetty, on jo sinänsä väärä tulkinta, joka perustuu ideologiaan. Enemmistö maailman valtioista ei nykyäänkään hyväksy homoliittoja.
2) Poikkeavuuksien normalisointi kuten homouden ja lesbouden. Eivät nämä ole edes määrällisesti normaaleja, joten miksi ne on normalisoitu. Tämän taustalla on käsitys että homous on synnynnäinen ominaisuus. Kuitenkin on paljon todisteita siitä että kyse on ympäristön ja elämäkokemusten vaikutuksesta enemmän kuin geeneistä Homouden synnynnäisuuden puolesta ei ole ainuttakaan kiistatonta tutkimusta, mutta silti sitä pidetään ikäänkuin harmittomana ja normaalina seksuaalisuuden muotona.
3) Lapsen kasvatuksessa on katsottu ettei lapsi tarvitse enää välttämättä äitiä (homoadoptio) eikä isääkään (äitiyslaki) . Väite on kansamme enemmistön näkemysten vastainen , mikä tuli ilmi MIlla Salinin Turun yliopistotutkimuksessa 2016. Suomalaisten selvä enemmistö pitää heteroperhettä parhaana kasvualustana pienelle lapselle. Lesboperheitä pitää yhtähyvinä noin 40 % ja homoperheitä vain 30 %.
4) Lapsia ei saisi enää kutsua pojiksi ja tytoiksi kouluissa ja päiväkodeissa, eikä heidän lelujaan saa eritellä mainoksissa. Tästä ensimmäisestä kiellosta ovat aivan viimeaikoina eräät psykologit olleet huolissaan sillä koska se vaikuttaa poikiin erityisen haitallisesti. Mitä taas sukupuolittuneisiin leluihin tulee, niin jo apinoilla tehdyt kokeet osoittavat että nekin osaavat eritellä poikastensa lelut sukupuolten mukaan, mutta ihmiset eivät muka saisi niin tehdä.
5) Koko yhteiskuntamme pakottaminen suuren kansanosan tahdon vastaisesti sukupuolineutraaliksi, on aikamme muoti-ideologian seurausta. Tässäkin on unohdettu että ihmiset eivät ole sukupuolineutraaleja, ja he esim. haluavat mennä eri sukupuolten vessoihin. Samoin liikennemerkkeihin ei tarvitse tehdä mitään muutoksia. He haluavat pitää äitiyspakkauksen nimen ennallaan ja viettää edelleen isänpäivää. Monissa kyselyissä kansalaisten enemmistö on tyrmännyt nämä ja monet muut spn-vaatimukset täysin. Timo Soini kysyikin aiheellisesti: ”Onko siellä pytingissä kaikki valot päällä?”.
6) Nämä Jumalaa suuremmaksi itseänsä tahot kuvittelevat haluavat muuttaa myös kirkon käytännön avioliittoon vihkimisessä. Yhteiskunnassamme ei saisi esiintyä pienintäkään saareketta jossa ei tätä uutta setankaari-idelogiaa ei hyväksyttäisi. Ja tämä kaikki siis tehdään suvaitsevaisuuden nimissä. Seuraavaksi on odotettavissa kolmen miehen avioliitoja, joita jo maailmalla onkin. . Mitä sitten senjälkeen vaaditaan? Ehkä ei mitään, koska kuka haluaa mennä enää avioliittoon jota eivät sido mitkään rajoitteet. Ts. avioliitto instituutiona lopetetaan, koska sillä ei ole enää mitään arvoa ihmisten silmissä. Tämä kauhu-skenario tuskin kuitenkaan toteutuu. Väitänkin että tämä yltiöliberaali aate tulee kokemaan täydellisen haaksirikon, kun huomataan mihin se on maassamme johtanut.
7) Miksi me sitten olemme sallineet tämän kaiken: Vastaan: koska me olemme hylänneet Kristinuskon Jumalan ja nostaneet rajallisen ihmisen rajallliseen tietoon nojaavat ajatukset tilalle. Mutta väitän että tämä tilanne ei jatku kauaa.. Routa porsaan kotiin ajaa. Joku saattaa jäädä metsään tai vieläkin kauemmas harhailemaan, mutta suurin osa tulee järkiinsä.
Näyttääkin jo vahvasti siltä että kansa tai ainakin suuri osa kansasta alkaa olla jo täysin ”kypsä” näille sukupuolisuus- ja seksuaalisuus sekoiluille, jotka johtuvat suureksi osaksi spn-avioliittolaista, ja sen mukana tulleesta ns. kaltevasta pinnasta. Siitä tulikin suoraa pudotusta.
Oma ehdotukseni. Laitetaan avioliittolaki uusiksi vielä kerran. Luovutaan spn-ideologian seurauksena tulleista kaikista sukupuolisuuteen ja seksusaalisuuteen liittyvistä ideologista näkemyksistä. Palautetaan Suomi takaisin oikeille raiteille, jossa usko kahteen sukupuoleen, maalaisjärkeen ja usko Kaikkivaltiaaseen palautetaan niille kuuluvaan arvoon.
Kaikki on mahdollista. Me emme voi tietää millainen on maaiilma on 50 vuoden päästä. Aivan kuten emme olisi voineet koskaan arvata 60 ja 70 luvulla millaiseksi hullunmyllyksi maailmamme on nyt mennyt. Ainoa joka tiesi sen 70-luvulla , oli Näky-kirjan tekijä Dawid Wilkerson. Hän totesi Jumalan antamaan näkyynsä perustuen, että ”homous nousee vielä kirkkoihin asti, ja sen jälkeen seuraa kaaos”.
Tämän kaaoksen keskellä me juuri nyt elämme. Eräs nuorten ja aikuisten parissa 25 vuotta toiminut lääkäri totesi että hänen koko uransa aikana ei ole yhteensäkään tullut niin paljon yhteydenottoja omasta seksuaalisesta identiteetistä hämmentyneiltä nuorilta ja aikuisilta kuin mitä nyt on tullut kahden viime vuoden aikana. Myös lääkärit ja kirurgit ihmettelevät meillä ja esim. Engalnnissa, mistä nyt on oikein kyse kun dystofiaongelmat ja sukupuolen vaihtamishalut ovat kasvaneet ajassamme räjähdyksenomaisesti. Kyse on kaaoksesta, joka on omien väärien valintojemme seurausta.