Helsinkiläisiä kiinnostanee, mitä heidän vero- ja matkalippurahoillaan on tehty. Tällä kertaa on käyty Sveitsin Genevessä UITP:n joukkoliikennemessuilla HKL:n johtokunnan, toimitusjohtajan ja osastonjohtajien y.m. voimin. Päätös matkasta tehtiin johtokunnan ensimmäisessä kokouksessa. Pahoittelen matkaraportin viivästymistä – matka oli melko uuvuttava ja sen jälkeen on kiireitä ollut riittämiin.
UITP on kansainvälinen joukkoliikenneviranomaisten ja -liikennöitsijöiden liitto, joka järjestää joka toinen vuosi maailmankonferenssin. Tapahtuma on ainoa alan maailmanlaajuinen foorumi – mikä tietysti tarkoittaa myös, että kaiken maailman laite- ja materiaalivalmistajat maksavat itsensä kipeiksi päästäkseen esittelemään tuotteitaan maailman poliittisille päättäjille ja virkamiehistölle. Moottoripatsaita ja busseja esitteleviä suuryritysten ständejä yhdistää kova kilpailu messuvieraiden ajasta, joten tarjolla on sponsorikrääsän lisäksi rykelmittäin toinen toistaan raflaavampia cocktail- ja kahvitarjoiluita. UITP:n virkaosallistujana ei messukeskuksessa pahemmin tarvitse avata lompakkoaan juomaa tai ruokaa varten. Outona detaljina todettakoon, että väkeviä ei tarjoiltu yhtään missään – ainoastaan viiniä ja joskus harvoin olutta.
Päivä 1 / Sunnuntai
Saavuimme aamuyhdentoista maissa Geneven lentokentälle, josta otimme bussin Palexpo-messukeskukselle. Meitä ei kuitenkaan byrokraattisen kankeaan tapaan suostuttu ottamaan vastaan ennen klo 12:00, joten suunnistimme hotellille viemään tavarat pois ja palasimme messuille. Meille tarjoiltiin erinomainen lounasbuffet ja pyörin hetken messuilla.
Illalla järjestettiin koreat teltta-cocktailjuhlat Geneven joukkoliikenneoperaattori TPG:n bussivarikolla, jossa anteliaasti jaetut suupalat maksoivat varmasti kaksi euroa kappaleelta tuottaa ja viiniä oli kolmea sorttia.
Päivä 2 / Maanantai
Kävin messuilla tutustumassa mielenkiinnostani juna- ja metroautomatisaatiota toteuttaviin yhtiöihin ja vastaan tulivat CAF:in lisäksi japanilaiset Japan Overseas Rolling Stock Association JORSA:n jäsenyhtiöt Nippon Signal ja Kyosan. Japanilaiset olivat huomattavasti kiinnostuneempia kertomaan alan yksityiskohdista ja tilanteesta maailmalla. Sain myös puolituntisen luennon alan terminologiasta ja sain selville, että hommasta käytetään maailmalla termiä UTO class 4 tai Driverless CBTC. Tiedustelin japanilaisilta onko heillä kokemusta tällaisista urakoista ja sanoivat, että teknologia löytyy, mutta että useimissa maissa junia on laitonta ajaa ilman valvovan kuljettajan jatkuvaa läsnäoloa.
Tämän lisäksi kävin tutustumassa eri valmistajien pikaraitiovaunu/kevytraidejärjestelmiin. Mielenkiintoisena detaljina löysin busseja, jotka oli muotoiltu pikaraitiovaunujen korvikkeiksi – näitä mainostettiin käytettäväksi paitsi poikkeustilanteissa toteuttamaan korvausliikennettä myös raitiovaunuja pienemmäksi investoinniksi jos haluaa kokeilla pikaraitiolinjaa käytännössä.
Maanantaista lähtien meille tarjoiltiin joka päivä erinomainen lounasbuffet, jossa oli vaikutteita eri mantereilta. Jokaista ruokailijaa kohden valtavassa messuhallissa oli esikatettu alkuruokalautanen erilaisia ranskalaisen keittiön perinneherkkuja. Kerran myös hanhenmaksaa – tulipahan maistettua, kerta riitti.
Päivä 3 / Tiistai
Tiistaina Nippon Signal -yhtiön edustaja esitteli minut ulkomaanmyynnin johdolle ja keskustelimme hetken Helsingin metron tilanteesta ja ihmettelimme yhdessä hankkeen hidastempoisuutta. Totesin, että mikäli Siemens joku päivä ilmoittaa luopuvansa hankkeesta, olisi japanilaisissa erinomaista potentiaalia (mikäli täysautomaattia edes haluttaisiin rakentaa). Kesken yhden luentotilaisuuden kevytraidejärjestelmistä Ranskalaisen raideliikenteen automatisaatioteknologiaa valmistavan Clearsy–Fersil -yhtiön edustaja kutsui minut ex tempore käyntikorttiin kirjoitetulla viestillä Pariisin tiedotustilaisuuteen New Yorkin metron automatisaatiojärjestelmän turvallisuusanalyysistä (viitaten Helsingin järjestelmään). Hän oli ilmeisesti jostain saanut vihiä, että minun näköinen tyyppi liittyi jotenkin Helsingin metroautomatisaatioprojektiin, koska hän ei edes vilkaissut nimikylttiäni.
Samana iltana meidät kutsuttiin ruusukimpun kera Siemensin cocktailtilaisuuteen illalla Sveitsin keramiikka- ja lasitaiteen museolle, joka siis on lähinnä loistelias kartano erilaisia yksityistilaisuuksia varten. Tilaisuus oli korkealaatuisesta cocktail-tarjoilusta huolimatta ilmapiiriltään kuiva, emmekä päässeet keskustelemaan Siemensin edustajien kanssa. Ilmeisesti Siemensiä ei pahemmin kiinnostanut ylläpitää asiakassuhteitaan muuten kuin kukilla. Tässä vaiheessa matkaa jatkuva viinin lipittäminen alkoi maistua puulta.
Päivä 4 / Keskiviikko
Keskiviikon aloitin vierailemalla UITP:n ”nuortenjaosto” Youth4PT:n tilaisuudessa. Y4PT oli sijoitettu pois oikeasta messukeskuksesta messukeskuksen puiston huvilaan, jossa pienessä nuhjuisessa salissa muutamat parikymppiset pitivät pimeässä projektorilla esitelmiä eri aiheista. Nuorten meininki oli selvästi vapautuneempaa kuin varsinaisilla messuilla, mutta haihattelevampaa. Tarjoilu rajoittui vesiautomaattiin. Lyhyellä käynnilläni eniten aikaa käytettiin erilaisten öljyn ympäristöhaittoja hillitsevien aloitteiden esittelyyn, joiden vaikuttavuudesta ei voi esittää kuin arvailuja. Kehitysmaissa aloitteet ovat varmasti tarpeellisia. Lounastin muutaman heidän kanssaan ja sain selville, ettei kukaan heistä ollut paikalla poliitikkona tai virkamiehenä vaan ilmeisesti yleisestä mielenkiinnosta joukkoliikennettä kohtaan. En sitten tiedä saako harrastelija paljoa irti UITP:n konferenssista ellei sitten ole todellinen bussinörtti.
Illalla juhlistettiin konferenssin päättymistä Château de Coppet -kartanolla, jonne järjestettiin erillinen junakyyti konferenssin n. tuhannelle osaanottajalle. Viisi erilaista ylvästä buffet-pistettä tarjoilivat cross-kitchen -herkkuja ja viini virtasi vapaasti. Sponsorit jakoivat olutta ja suklaata, ja bändit soittivat. Tämä ilta oli ehkä ”bilemäisin” kaikista viikon tilaisuuksista, mutta vastasi meiningissään suomalaisittain lähinnä keski-ikäisten tangoiltaa ruotsinlaivalla – mikä sinänsä kertoo oleellisen yleisön ikäjakaumasta.
Päivä 5 / Torstai
Tänä päivänä olisi ollut mahdollista tehdä ns. tekninen vierailu neljästä vaihtoehdosta, mutta päätin käyttää päivän lepäämiseen. Aiempien päivien seikkailu eri tilaisuuksissa oli vienyt voimat tyystin.
Lopputulema
UITP:n messuille osallistuminen oli varsin mielenkiintoista ja myöskin varmasti antoisa katselmus raide- ja bussiliikennealan tilaan kelle tahansa, jota joukkoliikennejärjestelmän kehittäminen kiinnostaa. Tietenkin ajan voi käyttää yleiseen lomailuun, mutta Geneve ei siihen kyllä ole mielenkiintoisin mahdollinen kaupunki; Geneve on kallis, nenä pystyssä ranskalainen ja varsin vanhoollinen paikkakunta. Pidin reissua hyödyllisenä, sillä sen kautta pääsi juttelemaan järjestelmätoimittajien edustajien kanssa joukkoliikenteestä ja tekniikasta suoraan, ilman virkamiehiä tulkitsemassa. Luennoilta olisin sisällöllisesti ehkä kaivannut jotain muuta kuin ”meidän kaupungillamme on paras joukkoliikenne” -teemaa.
Jos arvioisin matkan hyötyjä puhtaasti johtokuntatyöskentelyyn liittyen, sanoisin saaneeni merkittävää lisäymmärrystä raideliikenteen tekniikasta ja alan jargonista – puhumattakaan tekemistäni hintavertailuista, jotka ovat jo jossain määrin osoittautuneet hyödyllisiksi arvioidessani johtokunnan hankintapäätöksiä.
Hintalappu minun osaltani: n. 2 600 euroa.
(Moni)nivelbusseja on jo Helsingin Jokerilla kokeiltu ja niiden kustannusrakenne tiedetään. Nivelbussien kustannukset eivät kata hyötyjä suhteessa telibusseihin tai raitiotiehen. Parasta on että 550:n kanssa koettu soutaminen ja huopaaminen jää kokonaan pois seuraavien runkolinjareittien kanssa, ja raitiotietä aletaan rakentamaan heti, kun matkustajamäärät ovat telibussien ylärajoilla tai kun maankäytön tiivistämisestä on riittävät suunnitelmat.