Vapaus yli kaiken

Aprillia! Katso myös viimevuotiseni ”Suuri paljastus”

Haluan kertoa teille ilouutisen.  Pitkien keskustelujen mm. Facebookissa seurauksena, minä olen vihdoin ymmärtänyt jotain.

Kymmenen vuotta poliittisesta hereilläolostani tuhlasin ylläpitämään ja levittämään jo kauan ennen syntymääni virheellisiksi osoitettuja ajattelutapoja taloudesta. Nyt ymmärrän, että  tulonsiirtopolitiikka paitsi rajoittaa ihmisten mahdollisuuksia tehdä vastuullisia ostopäätöksiä myös siirtää rahan muodossa valtaa ihmisten ulottumattomiin, valtiojärjestelmän uumeniin. Raha = valtaa, ja raha viedään väkisin — vai milloin sinä olet viimeksi valinnut maksaa veroja, hmm?

On helppoa tehdä virheolettamus, että taloudellinen vapaus (eli sääntelyn ja rajoitusten puute), olisi ristiriidassa yksilönvapauksien kanssa. Päinvastoin; paras tapa lähestyä yksilön toimintaa on katsoa miten hän rahansa käyttää: kun kauppaa ja yrittämistä ei rajoiteta, ei enää tarvitse tehdä valintaa huonojen vaihtoehtojen väliltä. Jos orjatyöllä valmistetun edullisen älypuhelimen eettisyys ei vakuuta, ilmestyy eettisempi valmistaja. Näin kuluttaja tekee informoituja päätöksiä – äänestää kukkarollaan. Markkinatalous toimii kuin tiede: yksi ihminen ei pääse valtaan, vaan hyviä ideoita noudattavat ihmiset demokraattisesti yksilöinä. Yritykset ovat vain sitoutuneiden kansalaistensa summa ja toimivat yhdessä yksilöä rationaalisemmin. Mikään poliitikko ei osaa tehdä sinun ja perheesi puolesta päätöksiä yhtä hyvin kuin sinä itse. Siksi minä luotan nyt markkinoihin.

Kun talous kasvaa, yhteiskunnan keskiarvoinen ostovoima kasvaa ja siten hyvinvointi. Kaikki hyötyvät, tuloerot ovat samantekeviä. Köyhiä on ja tulee aina olemaan, mutta ilman verokallista ja kannustamatonta sosiaaliturvaa, hekin ovat vapaampia investoimaan ja toteuttamaan itseään. Omistusoikeuden ja fyysisen koskemattomuuden vahva suoja takaa sen, että kannustimet säilyvät eikä rikollisuus saa ylivaltaa. Omaisuuttaan täyty voida suojella, tarvittaessa asein.

Markkinatalous ei ole ideologista vaan luontevasti mukautuu priorisointien mukaan. Jos liito-oravan reservaatille oikeasti on kysyntää, niin silloin ihmiset myös vapaaehtoisesti maksavat siitä, ettei maa-aluetta hyödynnetä esim. kaivoksena. Toinen tapa suojella luontoalueita on rakentaa safaripuistoja. Näin resurssitarve ja kestävyys elävät harmoniassa.

Jos kaikki tiet yksityistetään ja käytetään tiemaksuja, ohjautuvat tienkäytön resurssit sinne missä niitä tarvitaan. Jos yhden tien hinta ei miellytä, voit ajaa sen ympäri. Se edistäisi myös kuolevalla maaseudulla paikallistoimintaa ja lähituotantoa, sekä loisi vähävaraisemmille kannustimen olemaan karkaamatta paikkakunnalta. Kun kiinnostus paikallistoimintaa kohtaan kasvaisi, voisi kunnille antaa valtuudet säätää tietynlaisia lakeja itse ja ottaa käyttöön suora demokratia. Kuntalaiset voisivat itse ottaa kantaa moraalisiin kysymyksiin, tasavertaisina vapaina kansalaisina.

Aionkin havahtumiseni seurauksena liittyä Kansalliseen Edistyspuolueeseen, jossa tällaista edistyksellistä ajattelua ymmärretään. Suosittelen tutustumaan sen puheenjohtaja Jouni Flemmingin blogiin, sekä Mises-instituuttiin.