Skip to content

Yksityisyyden ja läpinäkyvyyden ero

Vahvan yksityisyyden suojan ja hallinnon läpinäkyvyyden välinen ero on ilmeisesti jäänyt monelle epäselväksi. Suorastaan hämmenyin törmättyäni keskustelupalstoilla hyvin outoihin argumentteihin asiaan liittyen. Piraatit puolustavat vahvaa yksityisyydensuojaa, eikä se ole sellaisenaan ristiriidassa avoimuus- ja läpinäkyvyysperiaatteiden kanssa.

Perustelu tälle on siinä, että kun kansa antaa jollekulle valtaa (ns. edustuksellinen kansanvalta), tulee tähän annettuun valta-asemaan liittää vallankäytön vastuu, jotta jos ja kun vallan väärinkäyttöä tapahtuisi, tulisi siitä voida asettaa vallankäyttäjät vastuuseen ja kansa saisi tietää. Tähän liittyy olennaisesti mm. selonteon velvollisuudet ja seikkojen tarkistettavuus asiakirjoista. Esimerkiksi poliisiviranomaisen toimia on hyvin tärkeä voida valvoa, koska työhön liittyy mm. väkivallan käyttöä ja tutkinnan jääviyttä.

Sen sijaan siihen ei liity kansanedustajien, virkamiesten tai poliisien persoona, toisin sanoin yksityiselämä. Vaikka yleisö voi olla asiattoman utelias ties mistä epäolennaisimmista asioista joita iltapäivälehdistö sille ruokkii, pätevät poliittiset avoimuus- ja läpinäkyvyysperiaatteet oikeusvaltiossa ainoastaan vallanpitäjien tekemään työhön ja vallankäyttöön. Läpivalaisun kohteena ei siis tule olla vallankäyttöön ja työhön liittymättömät asiat, koska sille ei ole mitään järjellisiä perusteita ja se voi pahimmassa tapauksessa kääntyä täysin demokratian ja avoimuuden intressejä vastaan. Valikoiva läpivalaisu edistää vain ja ainoastaan niiden asemaa, jotka eivät päädy läpivalaisun kohteiksi.

Piraatit vastustavat kansalaisten passiivista seurantaa, koska se tarjoaa tirkistelevälle vallanpitäjälle mahdollisuuden valikoida jos, milloin ja ketä vastaan käyttää kalasteltua tietoa. Tirkistelevä taho voi olla niin poliittisesti motivoitunut poliisivirkamies kuin vaikkapa verkkopalveluita tarjoava yritys tai muutoin tietoa kalastellut henkilö. Muistiin palautuu tuore tapaus eduskuntavaaleista, jossa Kokoomuslainen poliisivirkamies lähti kiristämään (sittemmin eduskuntaan valittua) SDP:läistä luopumaan ehdokkuudestaan, kaivettuaan laittomasti ehdokkaan rikosrekisteriä ilman syytä ja uhkailemalla paljastaa ehdokkaan aikaisempi tuomio näpistelystä julkisuudelle. Tämänlainen vastakkainasettelu yksityisyyden suojan ja läpinäkyvyyden välillä on “parhaimmillaan”. Onhan se “ikävää” että joku on näpistellyt, mutta aika monilla kansanedustajallakin löytyy jos jonkinlaista nuoruuden pikkurikosta rekisteristään ilman että he ovat läpeensä pahoja ihmisiä. Sama pätee ihan tavallisiin, rehellisiin rivikansalaisiinkin.

Piraatit eivät myöskään aja kunnianloukkauksen tai yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisen rikosnimikkeiden poistamista rikoslaista, koska niille on ihan oikeasti oma paikkansa oikeusvaltiossa juuri kansalaisten suojelussa vallan väärinkäytöltä, vaikka niihin turvaudutaankin usein väärin tai hatarin perustein. Niiden virka on toimia mm. poliittisen diskurssin tason ylläpitäjänä ja edistää asiaperusteista politiikkaa. Jotkut myös kuvittelevat, että julkisuuden henkilöillä olisi laissakin alennettu yleinen yksityisyyden suoja, mikä ei oikeastaan pidä paikkaansa. Suomen rikoslain 24. luku “Yksityisyyden, rauhan ja kunnian loukkaamisesta” käsittelee mm. juuri tätä aihetta, ja rajaa sen selkeästi yksityiselämän kohdalla vain sellaisen tiedon levittämiseen, jonka“esittäminen on tarpeen yhteiskunnallisesti merkittävän asian käsittelemiseksi” vaikka kohde olisi merkittävä poliitikko tai merkittävässä virassa oleva. Kunnianloukkausten suhteen rikoksena “ei pidetä arvostelua, joka kohdistuu toisen menettelyyn politiikassa, elinkeinoelämässä, julkisessa virassa tai tehtävässä, tieteessä, taiteessa taikka näihin rinnastettavassa julkisessa toiminnassa ja joka ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä“.

Sananvapauden rooli, jota piraatit paljon painottavat, ei ole myöskään puolustaa sylkipuheita tai uhkailuja vaan kehittää yhteiskuntaa, koska katsotaan, että myös tänään tabun alaiset asiat voivat huomenna olla jotain muuta ja että se voi jopa olla hyvä asia. Sananvapaus on juuri ennakkosensuurittomuutta, mutta se ei tarkoita kuitenkaan sitä, ettei sananvapauden käyttäjälle voisi koitua seurauksia jos käyttö uhkaa muiden perusoikeuksien toteutumista. Verkkosivujen päätoimittajavastuun ongelma on ylläpitäjän vastuussa muiden tekemisistä ja ennakkosensuurissa, eikä siinä, että omistaja voisi olla velvollinen poistamaan laitonta materiaalia palvelustaan –  ne ovat kaksi eri asiaa. Vapaudet, oikeudet ja valta kulkevat käsi kädessä vastuun kanssa, koska ne synnyttävät erilaisia valta-asetelmia, joita voi joutua purkamaan tasavertaisuuden toteutumisen vuoksi. Viidakon laki ei välttämättä johda parhaaseen lopputulokseen.

Riippumaton lehdistö on kyllä tärkeässä roolissa paljastamassa vallan väärinkäyttöä, mutta aivan mikä tahansa BB-hahmojen peräpukamien paljastelu ei liity siihen mitenkään. Ilmeisesti tässä onkin tapahtunut suuri väärinkäsitys. Avoimuus- ja läpinäkyvyys-periaatteiden olemassaolon peruste ei ole tarjota uteliaille sosiaalipornomateriaalia. Kyllä kansa tietysti syö jokaisen skandaalin joka sille syötetään, mutta se ei tarkoita että yleinen uteliaisuus olisi asia jota tulisi poliittisesti lähteä ruokkimaan tai palvelemaan. Se että yleisön tunteita on helppo johdatella paljastamalla valikoivasti poliittisen vastapuolen asioita ei tarkoita että se johtaisi hyvään tai tasavertaiseen lopputulokseen kokonaisvaltaisesti.

Jos lähtee puolustamaan Kokoomuslaisen poliisin oikeutta kiristää yhtä ehdokasta valta-asemallaan laittomasti kalastellulla tiedolla, niin pitäisi samalla olla sitä mieltä että kaikkien nykyisten kansanedustajien ja poliisien tietoja pitäisi vapaasti lukea ilman heidän valitusoikeuttaan. Tällaista järjestelmää tuskin ollaan rakentamassa minnekään aivan lähiaikoina ilmiselvistä intressisyistä. Enkä usko sen edistävän ainakaan mitään demokratiaa. Kokoomuslainen poliisi käytti valta-asemaansa paljastaakseen toisen puolueen ehdokkaan näpistelyn samalla jättäen Kokoomuksen täysin vapaaksi mistään läpivalaisusta. Valikoiva läpivalaisu on demokratian kannalta paljon pahempi asia kuin mikään näpistely.

Published inpolitiikka

19 Comments

  1. “Piraatit puolustavat vahvaa yksityisyydensuojaa, eikä se ole sellaisenaan ristiriidassa avoimuus- ja läpinäkyvyysperiaatteiden kanssa.”

    On se joissakin tapauksissa, kuten hallintarekisterissä.

    “Piraatit eivät myöskään aja kunnianloukkauksen tai yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisen rikosnimikkeiden poistamista rikoslaista”

    Tästä olen henkilökohtaisesti eri mieltä, koska kyseiset lait rajoittavat sananvapautta, ja sananvapaus tosiaan on itseisarvo ainakin minulle.

    “Sananvapaus on juuri ennakkosensuurittomuutta, mutta se ei tarkoita kuitenkaan sitä, ettei sanoman levittäjä olisi vastuussa sanomisestaan.”

    Sananvapauden määrittely ennakkosensuurittomuudeksi rajoittaa sananvapauden tarkoittamaan varsin kapeaa asiaa. Sillä määritelmällä monet faktuaaliset sananvapauden rajoittamiset, kuten blogien, kirjojen tai elokuvien kriminalisoinnit eivät olisi sananvapauden rajoittamista. “Vastuun” mainitseminen sananvapauden yhteydessä on yleensä kukkahattutätien retoriikkaa, mielenkiintoista että PP:n jäsen käyttää sitä ilmaisua.

    “eikä siinä, että ylläpitäjä voisi olla velvollinen poistamaan laitonta materiaalia palvelustaan”

    Velvollisuus on myös ongelma, ja käsittääkseni PP on ottanut kantaa, ettei kyseistä velvollisuutta tule olla.

    • Hallintarekisteriuudistus onkin kohtalaisen uusi, eikä puolue ole ottanut siihen kantaa. On myös fakta, että piraatit eivät aja kunnianloukkauksen tai yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisen rikosnimikkeiden poistamista rikoslaista. Eri asia on päättääkö puolue jossain päin tulevaisuutta tehdä niin, ja sille voi silloin olla ihan omat perusteensa.

      En myöskään oikein näe, miten blogien, kirjojen tai elokuvien kriminalisoinnit olisivat seuraus juuri ennakkosensuurittomuuden käsitteestä. Se kuulostaa aika villiltä tulkinnalta.

      Mitä tulee ylläpitäjän velvollisuuteen ylläpitää omaa palveluaan, niin kyllä minusta on ihan luonnollista että selkeästi rikollisen materiaalin (oli se sitten tappouhkaus tai jotain muuta) julkinen levittäminen lopetetaan jos siihen on syytä. Sen sijaan on tyhmä asettaa ylläpitäjä vastuuseen asioista joita hän *ei* ole tehnyt.

      • “En myöskään oikein näe, miten blogien, kirjojen tai elokuvien kriminalisoinnit olisivat seuraus juuri ennakkosensuurittomuuden käsitteestä.”

        Ennakkosensuurittomuus on yhteensopiva blogien, kirjojen ja elokuvien kriminalisoinnin kanssa. Toisin sanoen, jos sananvapauden määrittelee ainoastaan ennakkosensuurittomuudeksi, se mahdollistaa blogien, kirjojen ja elokuvien kriminalisoinnin.

  2. Yleensä olen pitänyt kirjoituksistasi, mutta tässä on nyt mennyt hieman asioita sekaisin. Kritisoit valtion ylläpitämien rekistereiden väärinkäyttöä ja kuten esititkin, piraatit vastustavat tarpeettomien rekisterien ylläpitämista: rekistereitä väärinkäytetään hyvin helposti, jos ei valtion, niin viimeistään rekisteriin käsiksi pääsevien toimesta. Esität kunnianloukkaus- ja sananvapauslakien liittyvän jollain tapaa näihin rekistereihin, vaikka varsinainen rikos tapahtuu kun luottamusasemassa oleva henkilö käyttää asemaansa väärin – ei siinä jos joku esittää tiedon julkisuudessa.

    Sananvapaus tarkoittaa oikeutta esittää mikä tahansa ajatus tai asia riippumatta siitä loukkaako se jotakuta tai onko kyse suoranaisesta valheesta. Ajatuksen voi esittää yksityisesti tai julkisuudessa. Myös äärimmäisen vastenmielisten asioiden esittämisen tulee olla sallittua ilman sanktioita, eikä kyse siis ole vain ennakkosensuurista. Politiikan osalta se tarkoittaa että minkä tahansa asian eteen on voitava kampanjoida ja jos joku haluaa perustaa Suomeen pedofiilipuolueen, olen ensimmäisenä kannattamassa sitä. En sen vuoksi että kannattaisin pedofiilejä, saati sitten, että olisin valmis hyväksymään lasten pahoinpitelyn, vaan koska se kuuluu olennaisena osana sananvapauteen ja olen valmis taistelemaan aidon sananvapauden puolesta. Suomessa tuollaista puoluetta ei voi perustaa, sillä täällä sananvapauden määritelmä on jo ikävästi vääristynyt, mutta onneksi ainakin Alankomaissa vielä ymmärretään mitä sananvapaus tarkoittaa. Aidossa sananvapaudessa sanan tulee olla vapaa ja vastuun lukijalla. Vaikka pedofiilipuolue saa kampanjoida vapaasti, ei järkevä kansalainen sellaista puoluetta äänestä.

    Sananvapaus ei tarkoita oikeutta paljastaa tai hyödyntää luottamuksellisessa tehtävässä saamiaan tietoja jos ne ovat esimerkiksi yrityksen liikesalaisuuksia tai yksityisyydensuojan piirissä olevia tietoja. Sananvapaus ei tarkoita että esimerkiksi sanomalehden täytyisi kenen tahansa halukkaan ääni saattaa kuuluviin. Sananvapaus ei myöskään tarkoita ettei muita saisi kritisoida, päinvastoin sananvapaus nimenomaan sallii kritiikin, vaikka se sitten olisi sylkipuheita tai natsimerkkejä. Tästä tuntui olevan eräällä puolueella epäselvyyttä eilisen mielenosoituksen suhteen, mikä ei toisaalta yllätä kun puolueen ohjelmissa tai aatteessa ei sananvapautta mainita kertaakaan.

    Liljan puolustamat ja muutamat muut rikosnimikkeet ovat räikeästi sananvapauden vastaisia. Perussuomalainen Halla-aho käytti sananvapautta mainitsemalla sen tosiasian että erään uskontokunnan profeetalla oli hyvin nuori vaimo ja sai tästä tuomion uskonrauhan rikkomisesta. Keskustan Anne Härkin käytti sananvapauttaan anonyymillä nettitrollailulla ja sai tuomion kunnianloukkauksesta. Vanhasen kanssa seurustellut Susan Kuronen sai tuomion yksityiselämää loukkaavan tiedon julkistamisesta kirjoittaessaan kirjan omasta elämästään. Vaikka en ko. henkilöiden kirjoittamaa roskaa haluakaan lukea, kaikki heistä vain käyttivät sananvapauttaan ja heillä tulee olla siihen oikeus. Se on sitten lukijan vastuulla päätellä onko henkilö hevonpaskaa puhuva kusipää (tällainen kiertoilmaus on kuulemma lakiteknisesti turvallisempi kuin valehtelijaksi tai tyhmäksi sanominen).

    • Sekoitat nyt hieman eri asioita keskenään. On olemassa “äärimmäisen vastenmielisiä asioita” joilla kuitenkin voi olla suuri yhteiskunnallinen merkitys, mutta se ei tarkoita, että kaikki “äärimmäisen vastenmieliset asiat” olisivat automaattisesti yhteiskunnallisesti merkittäviä tai ainakaan laillisuusperiaatetta edistäviä.

      Annan esimerkin niinsanotusta doxauksesta. Ehdottomasi linjanvedon mukaan, olisi täysin laillista ja seuraumuksetonta lähteä listaamaan Internetiin esim. kaikkien Piraattien kotiosoitteita ja ovikoodeja, ja sitten suoraan kehottaa tuhansia ihmisiä käymään tappamassa heidät tai ainakin vähän mukiloimassa. Olisihan se hieno idea että eläisimme jossain kryptoanarkiassa jossa kaikilla on omassa päämajassaan viisisataa ovilukkoa lyijyovessaan, mutta valitettavasti joudumme elämään tiettyjen realiteettien kanssa.

      Se, että tuomioistuimet eivät osaa lakia ei tarkoita, että laissa sinänsä olisi mitään vikaa.

      • Täytyy selventää, että kannatan kyllä tällaisessa rikoksessa myös avustamisen pitämistä kiellettynä. Tietysti jää viime kädessä tuomioistuimen arvioitavaksi onko tarkoitus ollut tosiasiallisesti toteuttaa rikos vai ovatko kyseessä olleet vain ns. sylkipuheet, sillä tämänkaltaiset ylilyönnit ovat todella yleisiä.

        Henkilötiedot ovat yleensä kaivettavissa esille riippumatta siitä ovatko ne julkisia ja ei kovin erikoista osaamista vaadi lähettää tiedot nettiin joko julkisesti tai tietylle porukalle niin ettei poliisilla ole mitään mahdollisuuksia lähettäjän selvittämiseksi.

        Linkit kiertävät yleensä ircissä ja foorumeilla ja mikäli ymmärsin kantasi oikein, haluat linkkaajatkin syytteeseen, sillä materiaalin saatavuuden kannalta ei ole merkitystä onko tehty mirror vai pastettu linkki, jos alkuperäinen sivu on edelleen toiminnassa. Lisäksi myös useilla puolueemme jäsenillä on ollut tapana tehdä mirroreita arkaluontoisistakin sivuista joihin on kohdistettu sensuuritoimia.

        Ajoittain foorumeilla on löydetty väärien henkilöiden tietoja, joista sitten on koitunut harmia täysin sivullisillekin. Käsittääkseni yhtäkään suomalaista ei ole tällaisten nettilynkkauskehotusten vuoksi kuitenkaan tapettu. Sellaisista tapauksista olen kuullut että on menty ovelle ja huudeltu, enkä ihmettelisi jos jossain tapauksessa olisi peräti väkivaltaiseksi mennyt, mutta jonkinlainen suhteellisuudentaju näissä on syytä säilyttää.

        Tiedän ettet aja asioita ideologioiden vuoksi vaan hyötynäkökulmasta. Eikö tiedon levittämisen kriminalisointi aja lähettäjät vaan anonyymeiksi samalla kun valtio joutuu ottamaan käyttöön yhä enemmän teknisiä ratkaisuja netin valvontaan ja sensuuriin?

    • kuusi kuusi

      ” Aidossa sananvapaudessa sanan tulee olla vapaa ja vastuun lukijalla. ”

      Ei, näin ei saa eikä voi olla. Kaikkiin vapauksiin kuuluu olennaisesti ja täysin erottamatta vastuu. Kun henkilöllä on vapaus tehdä jotakin, hän on ainoa jolle voi jäädä vastuu tämän tekemisen seurauksista. Näin on kaikessa toiminnassa eikä sananvapaus voi erota tästä. Sanoilla, puheella ja ideoilla on vaikutusta (minkä takia sananvapautta pitääkin suojella) ja nillä voi tehdä vahinkoa – sen takia henkilöllä tulee olla vastuu puheensa seurauksista, jos aitoa sananvapautta haetaan. Kannattaa myös muistaa, että sananvapaus ei ole ainoa perusoikeus, joten sananvapaus ei automaattisesti jyrää kaikkien muiden oikeuksien yli silloin kun se on ristiriidassa jonkun muun toisen perusoikeuden kanssa.

      Jos halutaan äärimmäisiä esimerkkejä, miten vaikka työpaikkakiusaamistilanne, joka esiintyy pelkästään puheen ja nimittelyn tasolla, mutta ajaa kiusaamisen kohteen romahdukseen? Kiusaajahan käyttää vain sananvapauttaan, mutta samalla kiistää kohteeltaan oikeuden terveyteen ja henkiseen hyvinvointiin. Ei kai tässä tilanteessa sananvapaus ole ehdoton, kun se menee ristiin toisen perusoikeuden kanssa?

      Tai tuo Kurosen tapaus: siinä on yhden ihmisen sananvapaus vastaan toisen ihmisen yksityisyydenoikeus. Millä perusteella toisen ihmisen perusoikeuden (oikeus yksityiseen) pitäisi olla juuri se joka väistyy? Pitäisikö kenen tahansa levittää mitä tahansa tietoja, valheita ja huhuja toisen elämästä ilman mitään seurauksia? Sillä tavalla on todella helppo tuhota toisen elämä.

      • Kuulijalla/lukijan vastuu tarkoittaa lähdekritiikkiä ja oikeutta olla loukkaantumatta. On täysin mahdoton tilanne jos sanojalla pitäisi olla velvollisuus olla loukkaamatta – sitähän työpaikkakiusaamisesimerkilläsi ehdotat.

        Henkinen koulu- ja työpaikkakiusaaminen on vakava ongelma, johon tulee puuttua, mutta sananvapauden rajoittaminen ei tässäkään ole toimiva tapa. Esimiehen tai yrityksen intresseissä on lopettaa työilmapiiriä heikentävä kiusaaminen ja siinä kiellot ja säännöt toimivat itseään vastaan pahentaessaan ilmapiiriä entisestään. Olen koulukiusattuna joutunut kokemaan mikä vaikutus kiusaamiskielloilla on ja en voi uskoa että yhteenkään kiusaamistapaukseen olisi auttanut se, ettei asiasta saa keskustella. Kiusaamistapauksessa asian selvittämisellä pääsee jo pitkälle: kiusaava osapuolihan ei usein edes ole huomannut kiusaavansa ja toisaalta kiusattu ei ehkä ymmärrä paikassa vallitsevaa huumoria tai yleistä ilmapiiriä. Älyttömimmissä tapauksissa paineet ovat johtuneet siitä kun ei tiedetä mistä maasta ulkomaalainen on kotoisin ja ainoa dialogi tämän kanssa on huutelua. Jos selvityksistä huolimatta ei sopua kertakaikkiaan löydy, eikä riitapukareita voi erottaa eri tehtäviin, on viimeisenä keinona irtisanoa hankala työntekijä tai kiusaamisen kohde voi itse vaihtaa työpaikkaa (valitettavasti tämäkin on joissain tapauksissa välttämätöntä).

        • Tarmo Leinonen Tarmo Leinonen

          Itse asiassa sitä Helsingin piirin kampanjan aikana levittämää sarjakuvaa pidettiin kiusaamisena.

  3. Nimetön Nimetön

    “Läpivalaisun kohteena ei siis tule olla vallankäyttöön ja työhön liittymättömät asiat, koska sille ei ole mitään järjellisiä perusteita ja se voi pahimmassa tapauksessa kääntyä täysin demokratian ja avoimuuden intressejä vastaan”

    Missä tämä raja henkilökohtaisen ja “työhön liittyvän” välillä kulkee? Onko se työhön liittyvää, jos poliitikko itse omistaa tiettyjä osakkeita? Entä se, jos hänen veljensä/perheensä omistaa? Jos hän on ollut Orion Pharman koulutettavana lääkepolitiikasta yhteensä 100 tuntia opintojensa aikana? Entä se, jos hän vaikka kuuluu Lions-klubiin (mikä siis sisältää tiettyihin aatteisiin sitoutumisen, mutta on täysin yksityiselämän asia)? Tai… hänen uskontonsa, tai mielipiteensä prof. Tatu Vanhasen tutkimuksista? Kiristäminen ei varmaan koskaan ole oikein, mutta entä vaikkapa jonkin edellisistä tiedoista laittaminen wikileaksiin? Ymmärrän, että tavoittelet sitä, että poliitikon housuihin ei tarvitse katsoa, ja tämän pitäisi olla tasa-arvoperiaatteista jo selvää, mutta muilta osin tämä tuntuu olevan erittäin subjektiivista ja sillä voisi oikeuttaa melkein minkä vain kätkemisen. Edellisistä voisi helposti sanoa, että ne ovat relevantteja vasta, kun vallankäyttöä tapahtuu, ja niiltä osin kuin ne liittyvät käytettyyn valtaan, mutta sitten tulee kysymys, että…

    Eikö tämän pitäisi koskea myös ehdokkaita, eikä vain vallanpitäjiä? Kansan kuitenkin pitäisi tehdä informoitu valinta vaaleissa, ja silloin kaikkien tulevalle vallankäytölle relevanttien asioiden pitäisi tulla esiin. Ehdokkaasta on vielä melkein mahdoton tietää, mikä on hänen tuleva poliittinen asemansa ja millaista valtaa hän tulee käyttämään, minkä vuoksi em. ajattelu on tässä mahdotonta. Toisaalta salailukin on helpompi rajata tietylle alueelle, kun tietää tarkkaan mikä ei saa paljastua omassa asemassa ollessaan.

    Konkreettisia viime aikojen esimerkkejä yleisesti hyväksytystä henkilökohtaisen tiedon avaamisesta julkisuuteen löytyy esim. edustajien Soini ja Halla-Aho henkilökohtaisten mielipiteiden syväluotaamisesta jo vaalikampanjan aikana, ja kansainvälisemmin varapresidenttiehdokas Palinin sähköpostien levittämisestä, ja climategate-skandaalista.

    • Osakkeidenomistajuus voi liittyä suoraan sellaisiin tilanteisiin, joissa esimerkiksi kunnallispoliitikko sattuu pääsemään päättämään suurista tukirahoista omalle yritykselleen. Silloin on kyse taloudellisista sidonnaisuuksista, joiden perusteella voidaan miettiä onko henkilö jäävi siihen asemaan. Klassinen esimerkki on Suvi Lindénin ajamat rahat omalle golfkerholleen. Sen sijaan vastaavissa tapauksissa henkilön uskonto tai mielipiteet Tatu Vanhasen tutkimuksista voivat vaikuttaa hänen kantoihinsa, mutta se ei tee hänestä jääviä vaikuttamaan näihin asioihin koska hän ei kuitenkaan itse ole mitenkään merkittävästi vallallisesti tai taloudellisesti hyötymässä tästä. Muutenhan kaikki kansanedustajat olisivat jäävejä istumaan eduskunnassa, koska kaikkia koskettaa aina jotenkin tehdyt päätökset. Raha on siirrettävää ostovoimaa joka siten on siirrettävää valtaa. Siksi sitä on järkevää valvoa.

      • Nimetön Nimetön

        Eivät jäävää, mutta eivätkö ne kuitenkin ole päätöksentekoon vaikuttavia tekijöitä, vaikka liittyvätkin ennen muuta päättäjien henkilökohtaiseen elämään? Ja jos ne vaikuttavat päätöksentekoon, eikö niiden silloin tulisi periaatteessa olla läpinäkyvyyden vuoksi tiedettävissä? Ainakin tällainen fiilis on tuntunut olevan ilmassa em. PerusS-tapauksissa.

        (pitäen mielessä edellisen, että yleisemmällä tasolla, ei nyt tähän nimenomaiseen sinun kohdallasi kohua aiheuttavaan asiaan liittyen joka tuskin liittyy mihinkään)

        • Samalla periaatteella ovat “päätöksentekoon vaikuttavia tekijöitä” yhtälailla vanhemmuus, heterous, grilliruokamieltymys, postimerkkien keräily, hyväntekeväisyyslahjoitusten kohteet, sukulaisten asuinseudut, hedelmättömyys, kameraharrastus ja vatsavaivaisuus. Jos poliitikot kuitenkin tekevät kantansa ja perustelunsa selväksi jokaisen teeman kohdalla, niin ei sillä ole mitään väliä mikä asia jonkun perhosefektin vuoksi teoriassa saa heidät omaksumaan jonkun tietyn kannan. Näyttää vain siltä, että tällaista “läpinäkyvyyttä” halutaan suunnata valikoivasti, eikä todellakaan nykyisiin kansanedustajiin tai hallituspuolueisiin (joilla on ties mitä vakavia poliittisia talousrikoksia taustallaan), vaan juuri sitä status quota murtamassa oleviin henkilöihin, kuten ehdokkaisiin tai blogaajiin jotka pyrkivät eduskuntaan avatakseen sen kansan silmille.

          • Nimetön Nimetön

            Tuota noin. Puhe oli kuitenkin henkilökohtaisista asioista, joiden voisi kohtuullisesti ajatella vaikuttavan henkilön päätöksentekoon. Esimerkiksi veljen suuri osakkeidenomistus talousasioissa, samoin aikaisempi koulutus ja jos sen järjesti tietty firma, vanhemmuus myös silloin kun taas ollaan käsittelemässä vanhemmuuden tukia, kenties juuri mielipide Tatu Vanhasen tutkimuksista vähemmistöäasioissa – olisitko linjaamassa, että on vain “perhosefektiä”, jos nämä vaikuttavat henkilön päätöksentekoon relevantissa asiassa? Itse veikkaisin, että ne voivat vaikuttaa yhtä paljon tai enemmänkin kuin virallisesti annetut syyt. Harvemmin varmaan heterous, grilliruoka tai vatsavaivaisuus vaikuttaa mihinkään, paitsi jos olet sitä mieltä että heterous tai vatsavaivaisuus ovat sellaisia juttuja jotka tapaavat värittää ihmisen mielipiteitä tiettyyn suuntaan…?

            Poliitikkojen selvityksiin ei oikein voi luottaa, siksi luullakseni alun perin lähdettiin median roolia kovasti puolustamaan…

            Viimeisestä en itse ainakaan ihan suoraan sanoen pysty arvioimaan, että kenen henkilökohtaisuuksista olisi vaikka uutisoitu enemmän – opposition, ehdokkaiden vai hallituksen. Se lienee kuitenkin totta, että media ei oikeastaan piittaa onko tieto relevanttia… mutta se ei tarkoita, että se olisi aina epärelevanttia.

          • Mielipide itsessään ei ole yksityisyisasia jos sitä jakaa kanssaihmisilleen ja se on minusta hyvä osata erottaa esimerkiksi ala-asteen päättötodistuksesta joka on ensisijaisesti oma asia. Mielipiteet ovat yleensä julkilausuttuja kantoja kun taas ala-asteen päättötodistus voi *teoriassa* vaikuttaa esimerkiksi voimisteluaineiden lisäämishaluun, mutta eiköhän se poliitikko osaa ihan itse kertoa asiasta? En usko, että jokin yleinen ja valikoiva uutisointi poliitikon päättötodistuksesta kertoisi kauheasti itse poliitikon päätöksistä mutta voisi helposti sen sijaan johtaa harhaan. Yleensä kun valikoidaan sellaisia täkyjä niin ne yleensä otetaan irti asiayhteydestä ja sen julkaisulla yritetään yleensä saada ihmiset tulkitsemaan asia jonain muuna kuin miltä se asiayhteydessään vaikuttaisi.

            Se, onko Nokian suuri osakas siirtämässä julkisista varoista epäsuorasti itselleen 500 000 euroa on minusta aivan eritason asia kuin se, perustuuko poliitikon kanta koulujen rahoituksiin siihen, että hänellä sattuu olemaan kaksi tarhaikäistä lasta. Kyllähän asian voi tulkita niin, että hän saisi jotain “hyötyä” koulujen lisätystä rahoituksesta, mutta käytännössä vaikutus olisi laajasti yhteiskunnallinen eikä hän siten olisi mikään erityinen hyötyjä. Peräänkuulutan nyt vähän suhteellisuudentajua.

        • Nimetön Nimetön

          Mutta puhe ei ollut jääväämisestä, vaan päätöksenteon läpinäkyvyydestä. Jos halutaan ymmärtää, mistä päätökset tulevat, pitäisi nähdä kaikki niihin vaikuttavat syyt eikä vain poliitikon itse julkisuuteen kertomat, mm. henkilökohtainen kokemus lapsista silloin kun käsitellään lasten asiaa. Ei vaikkapa (huom. olen kategorisesti laittanut nimenomaan veljen, että kysymys ei olisi merkittävästä henkilökohtaisesta hyödystä) veljen suuri osakkeenomistus Nokiassa ole mikään työasia, mutta kyllä sen voi ainakin omaa kokemusta luodaten hyvin kuvitella vaikuttavan päätöksiin, vaikka ne perusteltaisiin julkisuuteen aivan muuten. Samoin ei rasistinen vakaumus ole muuta kuin henkilökohtainen asia, mutta samaten kun puhutaan vähemmistöistä tehtävistä päätöksistä…

          En ole lakimies, mutta näinhän tämä ymmärtääkseni menee yllä siteeratussa rikoslaissakin kuin olemme tässä sahanneet. Toiset julkisuuden henkilön yksityiselämään liittyvät tiedot ovat oleellisia ja toiset eivät. Ja niinpä, kun tässä puhuimme siis “tulisi”-muodossa, palatakseni alkuperäiseen kysymykseeni… kenen siitä sinusta tulisi päättää, mikä on oleellista ja tarpeen esittää, ja missä se linja suunnilleen kulkee? Ja kuka on sellainen julkisuuden henkilö, jota tulisi saada ruotia – eikö ehdokaskin kuitenkin…?

          Ps. hauskaa vappua!

  4. “Sananvapaus on juuri ennakkosensuurittomuutta, mutta se ei tarkoita kuitenkaan sitä, ettei sanoman levittäjä olisi vastuussa sanomisestaan. Verkkosivujen päätoimittajavastuun ongelma on ylläpitäjän vastuussa muiden tekemisistä ja ennakkosensuurissa, eikä siinä, että ylläpitäjä voisi olla velvollinen poistamaan laitonta materiaalia palvelustaan – ne ovat kaksi eri asiaa. Vapaudet, oikeudet ja valta kulkevat käsi kädessä vastuun kanssa.”

    Sanomisesta itsestään ja sen suorista seurauksista ehkä. Jos provokatiivisella kirjoittelulla esim. saa aikaan henkisesti epästabiilin henkilön käyttäytymään lainvastaisesti, lienee epäselvää on tämä “seurausta” jostakin kirjoittelusta netissä. Jos korostamme vastuuta tekemisistä, sekä kirjoittajan että yllytetyn vanhemmat pitäisi pistää vankilaan. Ilman heidän tekemisiään vällyjen välissä mitään pahaa ei olisi tapahtunut. Syyllinen on siis selvillä.

    “Vastuu”-perustelu on mielestäni eräs kuvottavimmista sananvapauden vastaisista argumenteista, koska sen tuomalla sovinnaisuudella sananvapauden rajoittaminen pääsee tunkeutumaan jopa sananvapausliikkeiden sisäänkin. En kannata yksityisyyden rikkomista enkä suoranaisia tappouhkauksia, en erityisesti pyrkimyksenä käyttää näitä “sananvapauden” nimissä uhkailuaseena, jotta toinen saataisiin luopumaan omasta sananvapaudestaan. Siitä huolimatta olen kuullut “vastuuta” aivan liian usein sovellettavan Halla-ahoon, Matti Nikkiin, Seppo Lehtoon, että koko sanan käyttäminen sananvapauskeskustelussa vaikuttaa puhdasveriseltä “ei ennekkosensuuria, mutta jälkikäteen kaikki vankilaan”.

    Ennakkosensuurittomuus ei yksistään todellakaan takaa tabutonta keskustelua. Esim. kopiointisuojauksen kiertämisestä keskustelu on kriminalisoitu ilman vaatimusta ennakkosensuurista. Samaten “vastuun” korostaminen edellyttää anonymiteetin purkua, koska nimimerkki seitsemän proxyn takaa ei voi joutua vastuuseen tekosistaan, oli teko sitten vaikka se, että kehoittaisi Rastimoa päivittämään palomuurinsa. Kai jonkun täytyy kantaa vastuu tästä hirveästä asiasta?

    Vaikka vastuu kuuluu irroittamattomana osana sananvapauteen (kuten myös taloudelliseen toimeentuloonkin!) minä en halua käyttää sanaa sananvapauskeskustelussa, koska se on avoin valtakirja, tulkittavissa subjektiivisesti miten sen ikinä haluaakaan tulkita. Siitä on johdettavissa myös jumalanpilkan rangaistavuus, jos tulkitsija näin haluaa tulkita. En tiedä mihin Lilju vetäisi itse sitä rajaa, mutta suosittelen silti välttämään käsitettä, josta jokaisella on omat, radikaalisti eriävät käsityksensä. Se on vähän kuin “oikeudenmukaisuus”, joka talouspolitiikassa tarkoittaa yhdelle aitoa markkinataloutta ilman kilpailua vääristävää sääntelyä (sinun vihaamasi “libertardien” käsitys), ja toiselle tasaista tuloa pakkotyössä valtiolle karenssin uhalla (kommunistien käsitys oikeudenmukaisuudesta).

    Vastuu on siis kiva täytesana. Itsessään se ei tarkoita yhtään mitään.

  5. Tarmo Leinonen Tarmo Leinonen

    “Piraatit puolustavat vahvaa yksityisyydensuojaa”

    Melkein kaikki. Yksi tosin ilmoitti vaalipaneelissa kannattavansa panopticon-järjestelmää.

    Vaikka luulenkin, että en enää kuule tuota kannanottoa toistamiseen niin täsmällinen ideologinen kannanotto yksityisyyteen puuttuu puolueelta.

  6. Tarmo Leinonen Tarmo Leinonen

    “Se että yleisön tunteita on helppo johdatella paljastamalla valikoivasti poliittisen vastapuolen asioita ei tarkoita että se johtaisi hyvään tai tasavertaiseen lopputulokseen kokonaisvaltaisesti.”

    Ei ole olemassakaan mitään muuta kuin valikoivaa tiedottamista. Epätasapuolisuudesta on haittansa, mutta on kyseenalaista, voidaanko edes objektiivista tiedottamista vaatia. Samaten, hyvä ja tasavertainen eivät ole yksikäsitteisiä asioita. Kuten ei rationaalisuuskaan.

    Kas tässä poiminta mediasta:
    James Hirvisaaren mielestä persu sana on halventava: http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/2011/04/1321131/perussuomalaisten-hirvisaari-persu-sana-on-halventava

    Kuitenkin tamperelaiset persupoliitikot käyttivät tuota sanaa itsestään kampanjan aikana.

    Tasapuolisuus ja objektiivisuus tarkoittavat medialle, että ne toistavat lähteensä pilkkuakaan muuttamatta. Kun uutisen palastelee pieniin palasiin, joista muodostuu jatkosarja niin media saa maksimaalisen myynnin pienellä informaatiosisällöllä. Lukijalle ei muodostu objektiivista kuvaa, jollei hän osta kaikkia palasia.

Vastaa