Skip to content

Tilapäistö – työelämän vaikenevat uhrilampaat

Taloussanomat kirjoitti artikkelissaan “Suu tukkoon, vuokratyöläinen” Suomen vuokratyöläisten työoloista ja taloudellisesta epävarmuudesta. Ilahduin artikkelista – tai siis lähinnä siitä, että asiaa käsiteltiin. Vuokra- ja pätkätyöläisten kohtaamia epäkohtia käsitellään vain harvoin medioissa tai politiikassa, ja tähän uskon olevan kaksi merkittävää syytä; vuokra- ja pätkätyöläiset eivät ole erityisen järjestäytyneitä poliitikkoja painostaviin ammattiliittoihin,  eivätkä myöskään ole erityisen merkittävä äänestäjäjoukko (tai vaalirahoituksen lähde). Monelta vuokra- ja pätkätyöntekijöitä käyttävältä yritykseltä sitä vaalisäästöpossun täytettä taitaa kuitenkin herua poliitikoille.

Vuokratyöntekijät ovat usein pienituloisia nuoria aikuisia, jotka eivät talouden tilanteen vuoksi tai muusta syystä ole päässeet vakituisiin työsuhteisiin. Nuorena työttömyyskorvauksia on vaikea saada eikä toimeentulotuella tule toimeen, joten työelämän tuore liha joutuu suostumaan matalapalkkaisiin töihin ja järjenvastaisiin työehtoihin. Jatkuvan elämäntilanteen epävarmuuden takia ei ammattiliittoon liittyminen kaikkia houkuttele eikä siihen välttämättä katsota edes olevan varaa. Toisaalta nykyiset ammattiliitot eivät edes aktiivisesti aja vuokra- tai pätkätyöläisten etuja, ja työttömyyskassojen työssäoloehtoja voi olla vaikea täyttää.

Vuokra- ja pätkätyöntekijöitä yhdistää jatkuva työsuhteen jatkumisen epävarmuus – normaaliin työsuhteeseen liittyvät oikeudet ja edut loistavat yleensä poissaolollaan.  Kutsutaan siis heitä prekaariaatiksi – tilapäistöksi.

Tilapäistö joutuu elämään jatkuvassa epävarmuuden ja pärjäämisen huolen kanssa, koska ansiotulot voivat arvaamattomasti vaihdella tai loppua kokonaan. Työttömyys- ja sosiaaliturvat eivät ole kunnolla suunniteltuja tällaisille arvaamattomissa taloudellisissa olosuhteissa eläville, koska tukijärjestelmät olettavat ihmisillä olevan melko tasaiset tulot jotka joko ovat tai eivät ole. Tukijärjestelmien reaktiokyvyissäkin on paljon parannettavaa. Työttömyyskorvauksia hakiessa voi joutua kuukausia kestävään paperisotaan työvoimatoimiston ja KELA:n kanssa ennenkuin korvauksia heruu penniäkään, ja toimeentulotuen ‘tulorajat’ ovat epärealistisen matalat toimeen tulemiseen.

Pihalle voi joutua ilman varoitusta, mielivaltaisista syistä, eikä vuokratyöläinen saa työsuhteen yllättävästä loppumisesta mitään korvauksia. Vuokratyöläistähän ei lain näkökulmasta koskaan irtisanota, koska työsuhde on vuokrayritykseen eikä todelliseen työpaikkaan. Näin henkilöstövuokrausyritykset hyväksikäyttävät porsaanreikää lainsäädännössä, joka normaaleissa työsuhteissa takaa irtisanomissuojan.

Vastaavalla tavalla pätkätyöläisiä hyväksikäytetään; työsopimus uusitaan aina vain mahdollisimman lyhyeksi määräajaksi, jotta työnantaja voisi tarpeen tullen olla uusimatta sopimusta kun parhaakseen katsoo, mutta voi aina pitää työntekijää varalla jos haluaakin tämän jatkavan seuraavan määräajan. Työntekijä joutuu jatkuvasti pelkäämään vakituisenoloisen työnsä yhtäkkistä menettämistä.

Heikon työsopimuksellisen asemansa vuoksi ei tilapäistö kuitenkaan pidä paljoa ääntä työpaikoilla tai muutenkaan – palkattomasta ylityöstä valittavia “hankalia tapauksia” ei pyydetä enää töihin. Enkä usko, että kukaan työsuhdetta epätoivoisesti aneleva halua otsaansa leimaa ammattiliittoaktiivisuudestaankaan. Tilapäistö on kuitenkin minusta kipeimmin suojelua vaativa työntekijöiden ryhmä, vaikka se on hajaantunut hyvin monelle alalle. Asiaa ei tulisi tarkastella vain tilapäistön ongelmakohtien kautta, vaan myös kansantaloudellisesti ja yhteiskunnallisesti; vuokra- ja pätkätyöläiset tekevät monia yhteiskunnallisesti tärkeitä töitä eikä Suomella ole varaa uhrata nuoriaan työuupumuksen pedolle tänään, jos se aikoo maksattaa sillä huomenna suurten ikäluokkien eläkkeet ja terveydenhuollon.

En tietenkään väitä, että kaikki vuokra- tai pätkätyö olisi työntekijää sortavaa; jotkut tekevät työtä tällä tavalla omasta vapaasta tahdostaan, mutta toisille se on välttämätön paha johon epätoivossaan sortuu. Mitä sitten tarjoan ratkaisuksi?  Perustuloa, tai tilapäistön ammatillista järjestäytymistä tilapäistön etuja suojelevaan liittoihin. Tilanne on kuitenkin nykyiseltään kestämätön – vähemmästäkin joutuu lukuisia nuoria vuositain työuupumuksesta sairaslomalle ja työkyvyttömyyseläkkeelle.

Published inajankohtaista

3 Comments

  1. AJ AJ

    Haluaisitko vähän avata tätä väitettäsi, että vuokratyöläisyys on “toisille se välttämätön paha johon epätoivossaan sortuu”?

    Itse näin työssäkäyvänä opiskelijana syvästi ihmettelen, että miten sinne vuokratyöläiseksi sitten on pakko päätyä? Opiskelen kolmatta vuotta ammattikorkeassa ja olen koko kolmen vuoden ajan ollut työsuhteessa – en vuokratyöläisenä, vaan vakituisena osa-aikaisella listalla.

    Ei ole missään kohtaa tullut edes mieleen, että hakisinpa vuokratyöfirman kautta vuokratöitä. En ymmärrä, mikseivät ihmiset voi hakea suoraan yrityksiin töihin, vaan miksi täytyy pyristellä vuokratyövoimana.

    Ei vuokratyövoimaa, ei vuokratyöyrityksiä, ei vuokratöistä koituvia ongelmia. Haluaisin pikemminkin peräänkuuluttaa sitä ihmisten vastuuta itse omasta toiminnastaan ja positiostaan, älä lähde sinne vuokratöihin vaan hae suoraan töihin.

    • Anandamidi Anandamidi

      Mainiosti olet irtautunut todellisuudesta. Jos sinulla on käynyt todella hyvä tuuri, niin pakkohan kaikilla on asiat olla yhtä hyvin?
      Mutta avataanpa hieman. Tämän esimerkin löysin parissa minuutissa, tuskin lienee ainut:
      “Kaikki DNA Kauppa Oy:n työntekijät ylintä johtoa lukuunottamatta, työskentelevät vuokrafirmojen välityksellä. Siis kaikki Suomen 79 DNA -myymälää, sekä 9 puhelinpalvelukeskusta, toimivat kokonaan vuokratyövoimalla. Epätyypilliset työsuhteet, eli työvoimanvälitys, käy firmalle kalliimmaksi, mutta mahdollistaa työntekijän irtisanomisen ilman työntekijästä johtuvaa, tai tuotannollis-taloudellista syytä.”
      niin.. miksi ihmeessä ihmiset eivät hae suoraan töihin firmoille vaan tyhminä alistuvat vuokrafirmoille…

Vastaa