Usein media-alan edustajilta tai poliitikoilta saa kuulla vähätteleviä tai täysin kaiken kieltäviä kommentteja, kun tekijänoikeuskriitikot ottavat puheeksi immateriaalioikeuslainsäädännön huolestuttavan kehityssuunnan sananvapauden kannalta. Syyskuun 14. päivänä eli noin viikko sitten Open ACTAn jäsen ilmoitti twitterin kautta, että yhdysvaltalaisen elokuvateollisuuden edunvalvontajärjestö MPAA:n edustajat olivat kysyneet Meksikon talousministeriön neuvotteluissa voisiko ACTAa käyttää pääsyn estämiseksi Wikileaksiin, joka on profiloitunut vapaan lehdistön tietovuotosivustona.
Asiayhteyttä tämä uutinen luo sillä, että Yhdysvaltain hallitus on toistuvasti närkästynyt kun sivuston kautta on vuodettu salaisia asiakirjoja joista on käynyt ilmi Yhdysvaltain armeijan vakavia sotarikoksia ja ihmisoikeusrikkomuksia Irakissa ja Afghanistanissa. Viimeisin Wikileaksin suuri paljastus sisälsi Afghanistanin sodan asiakirjoja kuuden vuoden ajalta, joita tutkimalla kävi ilmi miten sotilaiden siviiliuhrien tilastoja on väärennetty myöhemmin luokittelemalla näitä paikallisten vastarintaliikkeiden sotilaiksi.
Sananvapauden kannalta on hyvin huolestuttavaa — tai suorastaan järkyttävää, jos suuryritysten voittojen turvaamisen nimeen voi ajaa läpi totalitäärisiä lakeja joilla ei ole mitään tekemistä tekijän oikeuden omaan töyhönsä kanssa.
Oikeastaan nykypäivänä artistien suojelu on vanhentunut ja menetetty argumentti tekijänoikeusväittelyssä, sillä käytännössä se ihmisten mielissä elävä tekijänoikeus on harvinainen ja historiaa. Suurin osa ns. tekijänoikeuksista on kustantajayrityksillä ja he ovat voineet saattaa alan tilanteen tähän tukeutumalla hyvin voimakkaaseen sopimusoikeuslainsäädäntöön jolla pakottaa artisteja luopumaan oikeuksistaan. Oikea nimitys olisi siis kustantajanoikeus, mikä terminä muuttaisi koko politiikan sävyä.
Be First to Comment