Mitä laki sanoo jäsenluetteloiden viranomaistarkastuksista?

Poliittisten nuorisojärjestöjen tukipäätöksistä olen aiemmin julkaissut asiakirjoja  ja ehdottanut uutta ei-tarveharkintaista ja objektiivista tukikannatusmallia tukien laskemiselle. Mallini on toistaiseksi jäänyt kohtalaisen vähäiselle huomiolle keskustelussa, ehkä sen teknisluontoisen ratkaisunsa vuoksi. Seuraava kirjoitukseni tulee koskemaan mallia perusteellisemmin.

Lähtökohtaisesti pidän puolueiden nuorisojärjestöjen tukemista julkisista varoista kyseenalaisena niinkuin myös nykyistä puoluetukimallia. Olen silti valmis hyväksymään käytännöllisyyden merkeissä nuorisojärjestöjen julkisen rahoituksen jos se tapahtuu oikeudenmukaisesti ja ilman mielivallan mahdollisuutta, koska pidän politiikan plutokratisoitumista vielä pahempana asiana. Tällä hetkellä tuet määräytyvät täysin mielivaltaisesti ja niistä ovat päättämässä edunsaajien edustajat.

Kohu sai alkunsa Sonkin entisen pääsihteeri Mikko Saulin kertoneen julkisuuteen, että OKM:n myöntämät tukisummat perustuvan petokseen. Julkisena salaisuutena kauan pidetty asia sai pontta alleen alakynteen jääneiden järjestöjen aikaisemman protestin vuoksi.

Tämän seurauksena 11.5. Opetus- ja Kulttuuriministeriö vaati poliittisia nuortenjärjestöjä luovuttamaan jäsenluettelonsa ministeriön virkamiehille (HS).  Alempana artikkelissa selvitän miksi tämä menettely on laiton. Samana päivänä Piraattinuoret kieltäytyi luvouttamasta jäsenluetteloaan, vedoten jäsentensä oikeuksiin (YLE). Tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnio totesi 14.5. OKM:n vaatimuksen laittomaksi (HS). 15.5. ministeriö ilmoitti tarkastavansa jäsenluettelot yhdistysten tiloissa (HS). Minulla ei ole oikeustieteellistä koulutusta, mutta harrastan ajantasaisen lainsäädännön lukemista.

Mitä sanoo laki?

Yhdistyslaki (1989/503)
— 11§ Jäsenluettelo

… Jäsenluettelossa olevien tietojen luovuttamisesta muutoin säädetään henkilörekisterilaissa (471/87).

Henkilötietolaki (1999/523)
— 6§ Henkilötietojen käsittelyn suunnittelu

…Henkilötietojen käsittelyn tarkoitukset sekä se, mistä henkilötiedot säännönmukaisesti hankitaan ja mihin niitä säännönmukaisesti luovutetaan, on määriteltävä ennen henkilötietojen keräämistä..

— 8§ Käsittelyn yleiset edellytykset

1) rekisteröidyn yksiselitteisesti antamalla suostumuksella;
4) jos käsittelystä säädetään laissa tai jos käsittely johtuu rekisterinpitäjälle laissa säädetystä tai sen nojalla määrätystä tehtävästä tai velvoitteesta;
9) jos tietosuojalautakunta on antanut käsittelyyn 43 §:n 1 momentissa tarkoitetun luvan.

Tietosuojalautakunta ei ole toistaiseksi (census 18.5.2012) antanut viranomaisille lupaa tarkastaa poliittisten yhdistysten jäsenluetteloita. Kyseisten yhdistysten jäsenet eivät taatusti ole suostuneet tietojensa luovuttamiseen viranomaisille eikä luovuttamista ole mainittu yhdistysten säännöissä tai rekisteriselosteessa.

Henkilötietolaki (1999/523)
— 11§ Arkaluonteisten tietojen käsittelykielto

Arkaluonteisten henkilötietojen käsittely on kielletty. Arkaluonteisina tietoina pidetään henkilötietoja, jotka kuvaavat tai on tarkoitettu kuvaamaan:

.. 2) henkilön yhteiskunnallista, poliittista tai uskonnollista vakaumusta tai ammattiliittoon kuulumista;

— 15 § Tilasto

Tilastotarkoituksia varten saa henkilötietoja käsitellä muilla kuin 8 §:n 1 momentissa säädetyillä perusteilla, jos:

1) tilastoa ei voida tuottaa tai sen tarkoituksena olevaa tiedontarvetta toteuttaa ilman henkilötietojen käsittelyä;

2) tilaston tuottaminen kuuluu rekisterinpitäjän toimialaan; sekä

3) tilastorekisteriä käytetään vain tilastollisiin tarkoituksiin eikä siitä luovuteta tietoja siten, että tietty henkilö on niistä tunnistettavissa, ellei tietoja luovuteta julkista tilastoa varten.

— 16 § Viranomaisen suunnittelu- ja selvitystehtävät

Suunnittelua ja selvitystä varten viranomainen voi muilla kuin 8 §:n (Tutkimus) 1 momentissa säädetyillä perusteilla kerätä ja tallettaa henkilötietoja viranomaisen henkilörekisteriin noudattaen soveltuvin osin, mitä 14 §:ssä säädetään.

Suomen laki siis nimenomaisesti ja yksiselitteisesti kieltää henkilötietojen luovuttamisen yhdistyslain ja henkilötietolain nojalla, koska OKM:n selvityspyyntö ei ole yksiselitteisesti luokiteltavissa 15§:n tilastoinniksi tai 14§:n tieteelliseksi tutkimukseksi. OKM:n vaatimus jäsenluettelon luovuttamisesta on siis räikeästi lain hengen ja tarkoituksen vastainen, ja käsittääkseni oikeuskäytännössä ennenkuulumaton. Sivistyneessä oikeusvaltiossa viranomainen ei voi vaatia mitä vain.

Samaa mieltä kanssani on Helsingin yliopiston oikeustieteen professori Kaarlo Tuori verkkouutisten haastattelussa.

”Ministeriön oikeudellinen pohja on horjuva. Tämä on iso periaatteellinen kysymys. Sama asetelma voisi tulla eteen vaikkapa seksuaalivähemmistöjen tai uskonnollisten järjestöjen kohdalle, Tuori sanoo Verkkouutisten haastattelussa.”

Tietosuojavaltuutetun toimisto on julkaissut ohjeistuksen yhdistyksen jäsenluetteloiden ja henkilötietolain suhteesta. [PDF]

Ohjeistuksessa todetaan yksiselitteisesti, että:

HetiL 12 § 7 kohdassa säädettävä poikkeus, jonka mukaan arkaluonteisten tietojen käsittelykielto ei estä uskonnollista, poliittista tai yhteiskunnallista vakaumusta koskevien tietojen käsittelyä vakaumusta edustavien yhdistysten ja muiden yhteisöjen toiminnassa, jos:
• tiedot koskevat näiden yhdistysten tai yhteisöjen jäseniä taikka henkilöitä, joilla on niihin säännölliset, yhdistysten ja yhteisöjen tarkoituksiin liittyvät yhteydet
• eikä tietoja luovuteta sivullisille ilman rekisteröidyn suostumusta.

sekä

Henkilötietolain lähtökohta on, että henkilötietoja käytetään vain siihen tarkoitukseen, joka on määritelty ennen tietojen keräämistä ja rekisterinpitäjä ei saa luovuttaa rekisteristä tietoja ulkopuoliselle ilman asianosaisen suostumusta. Suostumuksen voi koska tahansa peruuttaa.

On myös täysin samantekevää käykö OKM:n virkamies paikan päällä tarkastamassa jäsenluettelon vai ei, koska se on silti henkilötietolain 3§:n tarkoittamaa henkilötietojen käsittelyä. Tilannetta hämmentää merkittävästi seuraava valtionavustuslain pykälä, jonka määritelmän voi löyhästi katsoa koskevan nuortenjärjestöjen valtiontukea, mutta asiasta tulisi saada ennakkotapaus korkeimmasta oikeudesta. (kts. Apajalahden kommentti)

Valtionavustuslaki (2001/688)
— 16§ Tarkastusoikeus

Valtionapuviranomaisella on oikeus suorittaa valtionavustuksen maksamisessa ja käytön valvonnassa tarpeellisia valtionavustuksen saajan talouteen ja toimintaan kohdistuvia tarkastuksia. Jos valtionavustus on myönnetty 7 §:n 2 momentissa säädetyllä tavalla käytettäväksi valtionavustuspäätöksen mukaista käyttötarkoitusta toteuttavan muun kuin saajan hankkeeseen tai toimintaan, valtionapuviranomaisella on oikeus tarvittaessa tarkastaa valtionavustuspäätöksen mukaista toimintaa tai hanketta toteuttavan taloutta ja toimintaa. Valtionapuviranomainen voi päätöksellään valtuuttaa toisen viranomaisen tai ulkopuolisen tilintarkastajan suorittamaan 1 momentissa tarkoitettuja tarkastuksia. Tilintarkastajan tulee olla tilintarkastuslaissa (936/1994) tai julkishallinnon ja -talouden tilintarkastajista annetussa laissa (467/1999) tarkoitettu hyväksytty tilintarkastaja tai tilintarkastusyhteisö. Tilintarkastusyhteisön on nimettävä tarkastuksesta vastuullinen tilintarkastaja. Ulkopuolinen asiantuntija voi valtionapuviranomaisen pyynnöstä avustaa tarkastuksessa. Tilintarkastajaan ja ulkopuoliseen asiantuntijaan sovelletaan hallintomenettelylakia (598/1982), kielilakia (148/1922), viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettua lakia(621/1999) sekä valtion virkamieslain (750/1994) 14 ja 15 §:ää. Tilintarkastajaan ja ulkopuoliseen asiantuntijaan sovelletaan rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä.

Valtionavustuslaki ei yksiselitteisesti sisällytä määritelmäänsä ”talouteen ja toimintaan” arkaluontoisten henkilötietojen laaja-alaista ja systemaattista käsittelyä. Näin ollen OKM:n tulkinta laista on erittäin ongelmallinen, huomioiden myös, että henkilötietolaki ei mainitse valtionavustuslakia poikkeuksena. Ainoa tällä tavalla tulkittavissa oleva poikkeus on 12§ 5. momentti, joka ei estä ”tietojen käsittelyä, josta säädetään laissa”. Valtionavustuslaki ei kuitenkaan ota lainkaan kantaa henkilötietojen käsittelyyn. Ehdotan, että OKM esittää asian kirjaamista lakiin, koska sillä olisi varsin mielenkiintoisia vaikutuksia muiden valtionavustuksia saavien yhdistysten toimintaan, jotka nauttivat lähes viranomaisstatusta.

Nuorisojärjestöjen tulee tehdä kantelu OKM:n toiminnasta tietosuojavaltuutetun toimistolle lainvastaisesta menettelystä ainakin jäsenluetteloiden luovuttamisvaatimuksessa, koska oikeustieteellisesti kouluttamaton hallitus saattaisi helposti panikoida ja myöntyä vaatimukseen. Kansalaisten on voitava luottaa viranomaistoiminnan laillisuuteen. Asianomainen voi myös haastaa tiedot luovuttaneen järjestön oikeuteen jäsenen henkilötietolain mukaisten oikeuksien ja perusoikeuksien rikkomisesta mikäli epäilee rikoksen tapahtuneen. Jos OKM epäilee nuortenjärjestöjä petoksesta, tulee järjestöistä tehdä rikosilmoitus. Tästä olisi tosiaan hyvä saada ennakkotapaus, sillä jäsenl

Ehdotus poliittisten nuorisojärjestöjen tukilaskennan perusteeksi

Lisäsin eilen asiakirjakokoelmaan päätökset nuorisojärjestöjen valtiontuista.

Kolme poliittista nuorisojärjestöä lähetti 4.4.2012 avoimen kirjeen kulttuuriministeri Paavo Arhinmäelle koskien ilmeisen epäoikeudenmukaista nuorisojärjestöjen tukien jakoperiaatetta. Jakoperusteet ovat salaisia. Työryhmän perusteluita ei löydy asiakirjoista. Avoimen kirjeen allekirjoittivat Perussuomalaiset Nuoret, Kristillisdemokraattiset nuoret ja Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto.

Yhteisöpalvelu Facebookissa on käyty kuumia keskusteluita erilaisten uusien jakoperusteiden ehdotuksista ja niiden oikeudenmukaisuudesta. Esimerkiksi ilmoitettu jäsenmäärä on varsin ongelmallinen laskutapa, sillä eri järjestöt ilmoittavat jäsenlukunsa hyvin erilaisin perustein. Osa ei kerää jäsenmaksua, osa laskee vain vuosimaksun maksaneet, osa laskee mukaan ihmisiä, jotka eivät katso kuuluvansa k.o. järjestöön. Kvalitatiivista (kivaa) toimintaa on erittäin vaikea kvantifioida (muuttaa luvuiksi). Yhdistyskokousten määrä ei todista järjestön järjestävän nuorille mielekästä toimintaa. Tarvitsemme siis uusia tapoja mitata kiinnostaako nuoria järjestöjen toiminta, jotka eivät tukeudu järjestöjen itsensä ilmoittamiin tietoihin.

Tähän on yksinkertainen ratkaisu. Sovitaan, että joka (toinen) vuosi pidetään kahden kuukauden mittainen ilmoituskausi, jolloin 15-29-vuotiaat suomalaiset nuoret voivat tehdä yksinkertaisen ilmoituksen opetusministeriölle, jossa he listasta ruksaamalla ilmoittavat kannattavansa tiettyjen poliittisten nuorisojärjestöjen toimintaa – puoluesidonnaisten tai ei. ”Äänen” voisi antaa niin monelle järjestölle kuin huvittaa, jolloin äänivalta jakautuisi järjestöjen kesken (kaikkien tukeminen olisi sama kuin ei äänestäisi ketään). Ilmoitus vaatisi sähköisen tunnistautumisen tai ilmoituksen jättämisen henkilöllisyysselvityksin esim. kunnan yhteispalvelupisteessä.

Poliittisille nuorisojärjestöille varattaisiin tietty osasumma jaettavista nuorisotyön ja nuorisojärjerjestöjen tuista. Jokainen järjestö saisi tukea suhteessa ääniosuuteensa kaikista äänistä.

Etu tässä järjestelmässä olisi se, että se ei tukeutuisi järjestöjen ilmoittamiin tietoihin, vaan osallistuvat tai kannattavat nuoret ilmoittaisivat joka vuosi todennettavalla tavalla itse kiinnostuksensa kohteet. Se ei myöskään rikkoisi yhdistyksen jäsenrekisterin salaisuusperiaatetta, vaikka olisikin löyhä tapa pitää kirjaa nuorten poliittisista tunteista. Järjestelmän ei kuitenkaan tulisi ylläpitää henkilörekisteriä (joka olisi sitäpaitsi laiton) vaan tuhota tiedot heti kun ilmoitus on annettu.

Menettely kyllä painostaisi järjestöjä mainostamaan ilmoittautumista ja kannustamaan nuoria kirjaamaan heidät mielenkiinnon kohteikseen. Se olisi eräänlaista vaalitoimintaa. Tässä en näe mitään ongelmaa. Se mittaisi jopa paremmin aktiivien määrää kuin jäsenten määrää, mikä on parempi indikaattori toiminnan laadulle. Kyllähän se söisi jonkin verran työaikaa, mutta minusta järjestelmässä voitettaisiin enemmän kuin hävittäisiin. Suuret tuensaajat todennäköisesti menettäisivät ylilyöntiasemaansa. Poliittisten järjestöjen tuesta voitaisiin myös rajata tietty osa pois, joka jaettaisiin vuoden mittaan erilaisiin harkinnanvaraisiin projekteihin.

Vaihtoehtoina on jakaa yhtä paljon kaikille tai olla jakamatta kellekään. Tämä on minusta sopiva kompromissi eri osapuolten ehdotusten välille.

Asiakirja: OPM / Nuorisojärjestöjen ja nuorisotyön myönnetyt avustukset 2012

Valtakunnalliselle nuorisotyölle myönn. avustukset 2012 [PDF]
Nuorisojärjestöjille myönnetyt avustukset 2012 [PDF]

Opetusministeriön logoKulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki myönsi lähes 12 miljoonaa euroa valtakunnallisille nuorisojärjestöille ja nuorisotyön palvelujärjestöille 2.4.2012. Kritiikkiä herättävät joka vuosi epäselvät myöntämisperusteet, jotka suosivat tiettyjä poliittisia nuorisojärjestöjä. Yleisestikin Opetusministeriön tukemista nuorisojärjestöistä valtaosa ovat vahvasti puoluesidonnaisia. Monet varhaiskasvatuksen järjestötkin ovat puoluesidonnaisia vaikkei se välttämättä nimestä kävisi ilmi.

Tässä lista avustetuista puolueiden nuortenjärjestöistä järjestettynä avustuksen koon mukaan. (Listassa ei ole varhaiskasvatuksen järjestöjä.) Listauksessa lyhenne pj viittaa euromäärään per jäsen. Etenkin suuremmat järjestöt soveltavat varsin mielikuvituksellisia tapoja laskea jäsenmäärä. Koska jäsenmääristä ei ole tarkkaa tietoa saatavilla, on laskelma tehty parhaan löydetyn censuksen mukaan.

Suomen Keskustanuoret / 670 000€ / 58,26€ pj / 11500 jäsentä (2010)
Kokoomuksen Nuorten Liitto / 657 000€ /  90€ pj / 7300 jäsentä (2011)
Sosialidemokraattiset Nuoret / 562 500€ / 93,75€ pj / 6000 jäsentä (2012) (päivitetty)
Vasemmistonuoret / 318 500€ / 63,7€ pj / 5000 jäsentä (2011)
Svensk Ungdom / 226 500€ / 56,63€ pj / 4000 jäsentä (2011)
Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto / 83 000€ / 58,04€ pj / 1430 jäsentä (2011) (päivitetty)
Kokoomuksen Opiskelijaliitto Tuhatkunta, 82 000€ – ei tietoa
Sosialidemokraattiset Opiskelijat, 67 500€ – ei tietoa
Perussuomalaiset Nuoret / 15 000€ / 9,38€ pj / 1600 jäsentä (2011)
Piraattinuoret / 7 000€ / 6,17€ pj / 1133 jäsentä (2012) (päivitetty)
Vasemmisto-opiskelijat, 1 500€ – ei tietoa

Korkeinta valtiontukea nauttivat Demarinuorten jäsenet 93,75 eurolla. Vähiten tukea saivat löydettyjen tietojen mukaan Piraattinuoret (6,17€) ja Perussuomalaiset Nuoret (9,38€). Perussuomalaiset nuoret ovat aiempina vuosina kritisoineet mm. Keskustan saamaa tukea ja jäsenmäärän uskottavuutta sekä teheet asiasta kantelun.