Aihearkisto: politiikka

Automaattimetro on hämäystä

EDIT 2.4.2014 – Aprillia! Muutama menikin lankaan.

Automaattimetroprojektin hitaudelle on löytynyt yllättävä selitys; nimittäin ettei sen ole koskaan ollut tarkoituskaan valmistua ainoastaan julkisuudelle kerrottuun tarkoitukseen. Espoon ja Helsingin alle rakennettava tunneliverkosto on toki lähes valmis, mutta ns. ”automaatio”-tekniikan asentaminen on vasta alkutekijöissään, koska sen on tarkoitus valmistua samanaikaisesti Olkiluoto-3 -ydinreaktorin kanssa – samalta toimittajalta.
dumb1

Kun tarkemmin perehtyy piirustuksiin ja kuntien hankintoihin, käykin ilmi, että Espoon ja Helsingin alle rakennetaan onkalosto, joihin on tarkoitus pystyttää ELF-säteilyä tuottava valtava antenniverkosto. Olkoluotoa suunnitelmassa tarvitaan turvaamaan antenniverkoston valtavaa virrankulutusta, jotta sen vaikutukset yltäisivät maan alta stratosfäärin alarajaan asti.

Tältä näyttää DERP:n ohjauslaite

Ohjauslaite

Voi tietenkin vain arvailla mihin valtio aikoo tätä ilmajohdinverkostoa käyttää, mutta on päivänselvää (ja tutkimustieto vahvistaa asian), että ELF-säteily häiritsee ja muokkaa ihmisten käyttäytymistä ja tarpeeksi hienostuneella ohjauselektroniikalla sillä voitaisiin kontrolloida siviilikansalaisia suurina massoina! Kutsuttakoon tätä Helsingin seudun alle rakennettavaa laitteistoa englanniksi vakiintuneen tavan mukaisesti  Directed ELF Radiation Program:iksi, lyhennettynä DERP. Nykyään tällaisia sijaitsee jo Norjassa (HERP) Alaskan (HAARP) lisäksi. Poikkeuksellista on maanalaisuus, eli  DUMB-rakennelma (Deep Underground Military Base).

Mikään ei estä DERP:in kaltaisten mikroaaltosäteilykoneistojen käyttämistä lentokoneista levitettävien pienhiukkasten sähköistämiseen tavalla, jolla voidaan mm. pudottaa helikoptereita taivaalta, aiheuttaa tsunameja ja sabotoida naapurimme avaruustutkimuksia. Ainoa looginen johtopäätös onkin, että ”automaattimetro”- ja Olkiluoto-3-hankkeet ovat Yhdysvaltain varjohallinnon ja NATOn pyrkimyksiä nukkehallituksen avulla sabotoida Suomen suhteet Venäjään, estäen Suomen demokraattisen siirtymän Euraasian Unioniin Krimin tavoin ennen kuin on liian myöhäistä.

On siis ensiarvoisen tärkeätä, että automaattimetron DERP-luonne paljastuu laajemmalle yleisölle demokratian, ilmaston, turvallisuuden ja perhearvojen suojelemiseksi Amerikkalaiselta fasismilta, jonka riippumaton media RT on ansiokkaasti tuonut julkisuuteen.

Suomalaiset ovat aina olleet slaavilainen kansa.

HKL Johtokunta 1/2014: Koivusaaren kohtalo ja Länsimetron hinta

Kirjoitan Koivusaaren aseman päätöksestä myöhemmin syvällisemmän artikkelin, mutta tässä itse kokouksen läpikäynti.

Infra 1) Länsimetron hankesuunnitelman rakentamiskustannusten enimmäisrajan korottaminen Helsingin osalta

Länsimetro Oy:n toimitusjohtaja Kokkinen esitteli johtokunnalle muuttunutta kustannusrakennetta vrt. hankesuunnitelmaan. Luvut eivät käy ilmi päätösesityksestä, vaan ne ovat olemassa vain erillisessä kalvoesityksessä, jonka pyysin toimitettavan johtokunnan jäsenille. Julkaisen slaidit kokonaisuudessaan kunhan ne minulle toimitetaan. Asiasta käytiin pitkä keskustelu. Johtokunta ihmetteli kustannusten nousua suhteessa hankesuunnitelmaan ja sitä, millä mandaateilla hankesuunnitelman ulkopuolisista töistä on päätetty (laajuusmuutokset).

Johtokunta päätti palauttaa esityksen uudelleenvalmisteltavaksi siten, että siitä käy taulukkomaisesti paremmin ilmi kustannusten nousujen kustannuskohteet ja toteutumat sekä päivämäärät jolloin nämä päätökset on valtuutettu.

Infra 2) Lauttasaaren ja Koivusaaren metroasemien rakennussuunnitelmat

Keväällä esitin, että Koivusaaren asema rakennettaisiin valmiiksi vain välttämättömin osin niin, että se voitaisiin ottaa käyttöön myöhemmin kun Koivusaaren asuinalue rakennetaan. Virkamiehistö tulkitsi esitykseni hieman suppeasti, jolloin edellisessä kokouksessa pyysin tarkemmin kustannusarviota siitä, mitä maksaisi Koivusaaren aseman toteuttaminen siten, ettei sen valmiiksi rakentaminen edellyttäisi kalliita yötöitä tai häiriöitä metroliikenteelle. Tässä alla valokuvani tästä slaidista – tietoa ei ole muualla.

IMAG1474_BURST007_1

EDIT: Länsimetro Oy:n kalvoesitys kustannuksista löytyy nyt sivustoltani [PDF].

Esitin kokouksessa argumentin Koivusaaren aseman mahdollisesta stimuloivasta vaikutuksesta alueen kehittämiseen, vaikka asema olisikin tyhjäkäynnillä ja hidastaisi työmatkaliikennettä.

Johtokunta päätti esittää kaupunginhallitukselle, että Koivusaaren ja Lauttasaaren asemien rakennussuunnitelmat hyväksyttäisiin. Näillä eväin Koivusaaren asema siis toteutuu Länsi-Lauttasaaren puolelle.

Raitio 1) Töhryjen ja tarrojen poisto raitiovaunuista -päätköksen muutos

Esityksen mukaan.

HKL Johtokunta 15/2013: Hallintomalliselvitys ja kallistuva länsimetro

Vuoden viimeinen johtokunnan kokous pidettiin 19.12.2013. Vuosi johtokunnassa on ollut erittäin avartava ja antoisa, ja olen pyrkinyt jakamaan blogissani näitä avartavia kokemuksiani parhaan mukaan. Olen pyrkinyt paitsi lisäämään kansalaisten tietämystä paitsi HKL:n toiminnasta myös avamaan päätöksentekoa laajemmalle keskustelulle ja katson onnistuneeni tässä kiitettävästi.

Tj 4) Automaattimetron tilannekatsaus

Siemensin arvio etenemisasteesta on 55%. Steco-kokouksessa pyydettiin Siemensiltä realistinen aikataulu perjantaihin 13.12. mennessä; Siemens lähetti 12sivun selityksen siitä, mikseivät voi toimittaa aikataulua. HKL:n mielestä seuraavissa ollaan myöhässä:

  • M100-sarjan ja M200-sarjan protot.
  • M200-sarjassa on ohjausyksikkö (turvatoimintoja ohjaava tietokone), johon Siemensillä ei vielä ole ratkaisua. iemensille asia on ilmeisesti tullut yllätyksenä, vaikka heillä on ollut junien tekniset dokumentit jo vuosia. Melko ihmeellistä, etten sanoisi.
  • M100-sarjan asennus pääsee vauhtiin vasta keväällä tai kesällä, koska M100-sarjan sarja-asennuksiin ei ole tilattu materiaaleja.

Tammikuun aikana odotetaan päätöstä teknisesträ ratkaisusta laiturioville.

Tj 5) Hallintomalliselvitys

Toimitusjohtaja Lahdenranta esitteli johtokunnalle suullisesti hallintomalliselvityksen tilannekatsauksen, jota olin aiemmin pyytänyt johtokunnan nähtäväksi. Helsingin kaupungin Talous- ja suunnittelukeskuksen virkamies kielsi kieltäneensä esittelemästä luonnosta johtokunnalle, joten tässä nyt osoittavat kaikki sormet ristiin ja kyse voi olla väärinymmärryksestäkin. Raitio- ja metrovaunukuljettajat vetivät pois lakkouhkansa kun heille ilmoitettiin, että heitä kuullaan hallintomalliselvityksestä.

Lyhyesti: Hallintomallimuutokselle esitetyt argumentit seudullisesta kehityksestä puoltavat selkeästi eniten osakeyhtiöittämistä, joka tosin on ongelmallinen kuntalaisten tiedonsaantioikeuden (avoimuusperiaatteen) kannalta, joka siis lakkaisi. HKL:n pilkkomisen raide- ja infrayhtiöiksi ainoa validi perustelu on sekä raideliikenteen infran että operoinnin avaaminen kilpailulle, mitä en pidä realistisena seuraavaan 15 vuoteen.  Toimitusjohtaja vakuutti, ettei 0-vaihtoehtoa ole suljettu pois. Itse toivon, että epädemokraattisista kuntayhtymähimmeleistä päästään eroon kuntaliitoksella Helsinkiin.

Hallintomalliselvityksen taustaa blogistani tägillä ’hallintomalliselvitys’.

Tj 6) Tulosbudjetti 2014

Esityksen mukaan.

Metro 1) M100- ja M200-sarjan metrojunien pyörien hankintasuunnitelma

Esityksen mukaan

Metro 2) Länsimetron automatisointia koskevan hankintapäätöksen lisä- ja
muutostyövarauksesta päättäminen

Esityksen mukaan.

Infra 1) Koskelan varikko

Esitimme pyynnön, että johtokuntaa kuultaisiin toteutuskilpailun ehdoista ennen kuin asia menee kaupunginvaltuuston päätettäväksi ja että johtokunnalle esiteltäisiin ilmoitusasiana toteutuskilpailun voittajan valinta.

Esityksen mukaan.

Infra 2) Länsimetron hankesuunnitelman kustannusten korottaminen

Länsimetro Oy:n tj Matti Kokkinen esitteli johtokunnalle länsimetroprojektin rakennuskustannusten ylittämisperusteita.

Tiedustelin Kokkiselta vahvistusta ajatukselleni siitä, että rakentamalla Koivusaaren aseman laituriosuudet viimeistelyä vaille valmiiksi pienin lisäkustannuksin, ei rakentaminen tulevaisuudessa tarkoittaisi kallista yötyötä tai metroliikenteen häiritsemistä. Kokkinen vahvisti käsitykseni. Tämä oli juuri se, mitä hain alkuperäisessä esityksessäni keväällä.

Koivusaaren aseman kustannusarvio on noussut huomattavasti huonon kallioperän vuoksi, johon on törmätty louhoksissa.

Esitetään 30M€ korotusta ja 10M€ lisävarausta hankkeen Helsingin osuudelle.

Kari Kälviä (vihr) teki palautusesityksen, jossa hän pyysi selvitystä kullakin osa-alueella tehdyistä ylityksistä ja alituksista perusteluineen euromääräisesti ja prosentuaalisesti, riskikartoituksen, sekä taloudelliset riskit ja vaikutukset aikatauluun.

Päätös: palautetaan esitys uudelleen valmisteltavaksi

Raitioliikenne 1) Töhryjen poistoa ja suoja-ainekäsittely

Tilattiin töhryjen aktiiviset poisto- ja suojaustyöt raitiovaunuihin.

Informaatioasiat

  • Mannheimilaisten kohtaloa mietitään (3kpl vie tilaa varikolta)
    1) kaupataan keskieurooppaan
    2) romutetaan
    3) pidetään ennallaan
    4) haluaako joku museoratikan halvalla?
  • Yömetron raportti
    Matkuastajapalaute on ollut erittäin positiivista ja alun pelot järjestyshäiriöistä eivät ole toteutuneet. Junissa kuitenkin kuulemma juodaan tölkkikaljaa ihan avoimesti. Kaksi metrojunaa on hieman tärvelty yöliikenteen aikana. Logistiikkamokan vuoksi Kalasataman asemalla ovet ovat olleet lukossa yömetron aikaan. (HS 13.12)
  • Kaupunkipyörähanke
    Kevään 2014 aikana valmistuu uusi hankesuunnitelma.
  • Rakennusviraston kanssa tehdään sopimus autojen siirroista 

 

Guggenheim – kulttuurin Talvivaara?

Nyt kun pahin joulunaika on ohi, katson sopivaksi jälleen häiritä lukijoitani vaikeilla asioilla. Tällä kertaa pyrin havainnollistamaan uudestaan kaavaillun Guggenheim-museon kustannusrakennetta sekä arvioimaan museon rakentamisen taloudellisia perusteluita ja Levón-instituutilta tilattua tutkimusta Museoiden taloudellinen vaikuttavuus.

Aloitan taloudellisella katsauksella säätiön uuteen (09/2013) esitykseen [PDF]:

Kuluerä Arvio Maksaja(t) Saaja(t)
Rakennus 130 M€* 50% Helsingin kaupunki
50% Valtio
Guggenheim Foundation, Rakennusliikkeet, Arkkitehtitoimisto
Lisenssimaksu 30 M€ Rahoittaja ei tiedossa Guggenheim Foundation
Sosialisoitava tappio 5 M€/v Eri malleja, tod.näk. Helsingin k. Guggenheim Foundation
Kulut 20 vuotta** 13 M€/v Veronmaksajat ???, Guggenheim Foundation
Väitetty hyöty
Alueen kasvanut liikevaihto 41 M€/v
Bruttoverohyöty Suomelle 8 M€/v
Nettoverohyöty Suomelle julkisen tuen jälkeen 3 M€/v

* Arviota on haukuttu epärealistiseksi julkisten r.hankkeiden kustannustasoon nähden
**
 Helsinkiläisen varavaltuutettu, arkkitehti ja kaupunkitutkimuksen asiantuntija Kaarin Taipaleen (SDP) mukaan kustannuksissa ei ole huomioitu rahoituskuluja, tonttivuokran subventiota, kiinteistöveroa, huoltokuluja ja muita tällaisia pakollisia menoja. (Uusi Suomi)

Guggenheim sanoo sen itsekin; nettoverohyöty Suomelle olisi jatkuvasti selvästi tappiolla jos huomioidaan epäsuorat  julkiset tuet. Verohyötyargumentti on siis debunkattu parhaimmilla saatavilla olevilla tiedoilla Guggenheimin itsensä toimesta. Näillä tiedoin ainoa käytännön seuraus taloudellisesti olisi Helsingin kaupungin veronmaksajien rahojen todella kallis rahanpesu valtion tileille ja yhdysvaltalainen Guggenheim Foundation ottaisi oman siivunsa.

Haluaisin tämän lisäksi nostaa esiin muutamia huomioitavia lukuja, jotka liittyvät näihin ennusteisiin kun syvennytään tarkemmin:

  • Suomen vähittäismyynnistä elintarvikkeet ja juomat (40+%) ja tekstiilit ja vaatetus (10%) muodostavat yli puolet (Tilastokeskus, 2007). Vähittäismyynti Suomessa on vahvasti tuontivoittoista, eli sen työllistävä vaikutus on pääasiassa palvelualalla ja merkittävä osa liikevaihdosta kuluu ostoihin ulkomailta. (Performance of Trading Firms in the Services Sectors, Ljubljanan Yliopisto, 2004 [PDF]) Se tarkoittaa siis loppuen lopuksi aika pientä verokertymää Suomeen.
  • Guggenheim-säätiön ja konsulttiyhtiö BCG:n esitykselle julkaistiin jälkikäteen (yleisön vaatimuksista) esityksen talousluvuille GuggenheimHKI-sivustolle valikoituja, joskin epätarkkoja perusteluita. Guggenheim Helsinki -sivuston PR-työstä vastaa mainostoimisto Miltton.
    On hyvä huomioida, että 550 000 vuosikävijämäärästä ennusteessa kansainvälisiä risteilymatkustajia olisi vain 17 000, nimenomaan Guggenheimista kiinnostuneita ulkomaisia vierailijoita 25 000 ja vierailuaikaansa G:n takia pidentäviä turisteja 107 000 — ulkomaalaisia kaiken kaikkiaan 173 000, joiden kulutusennuste on 9,609 M€/v. Etenkin vierailuaan pidentävien osalta kävijäarvio on sangen optimistinen. Esityksen 41 miljoonasta vain 10 miljoonaa on uutta kulutusta  ja loput 377 000 kävijää ovat pois muun Helsingin ja Suomen museoilta ja palvelualalta. Se olisi siis pitkälti nollasummapeliä Suomen kannalta.

Museoiden edunvalvontajärjestö Suomen Museoliiton Vaasan Levón-instituutilta ostama tutkimus museoiden taloudellisesta vaikuttavuudesta (PDF) on mielenkiintoinen yritys kartoittaa museoiden vaikutusta lähialueen talouteen. Tutkimus valitettavasti tyssää metodologiassaan käytännön ongelmiin; jotta museoissa lojuvaan kyselykaavakkeeseen saataisiin vastauksia, täytyy kaavakkeen olla yksinkertainen, minkä seurauksena data ei ole järin mielenkiintoista eikä sen avulla pysty vastaamaan vaikeisiin kysymyksiin ilman mielikuvituksellista tulkintaa. Pitkästä proosasta koostuva julkaisu antaa ymmärtää, että museot toimivat parhaiten maakuntien vetonauloina kotimaan turisteille, joita ei pääasiassa kiinnosta taide. Tekstin mielenkiintoisimmat osuudet itselleni olivat alan kirjallisuusviittaukset.

Vaikka talousluvut huomioitaisiin suurella virhemarginaalilla, ei se tekisi Guggenheim Helsingistä millään mittaustavalla selkeästi kannattavaa yksityiselle tai julkiselle sektorille Helsingissä tai Suomessa. Korkeintaan se keskittäisi suomalaisten vierailuja maakuntien museoista Helsinkiin, mitä toki voi pitää urbanistisena aluepolitiikkana.

On siis lopulta puhdas arvokysymys halutaanko tänne väkisin Guggenheimia juuri Guggenheimin vuoksi tai kalliisti elvyttää Kauppatorin ympäristön yrityksiä kaikkien muiden kustannuksella. Minusta tällainen kysymysasettelu ei yksinkertaisesti kuulu vastuuntuntoiseen politiikkaan. Puhumattakaan siitä, mistä nämä lisääntyneet verotaakat kerätään tai mitä kaupungin palveluja niiden takia leikataan. Paremmat nettovaikutukset Suomen ja Helsingin kansainväliselle kilpailukyvylle saataisiin todennäköisesti rakentamalla samalla rahalla 40 ARA-kerrostaloa kantakaupunkiin.

Näen mielelläni Helsingin, jossa on kansainvälisesti merkittävä(t) muotoilun ja arkkitehtuurin museo(t) — vaikka sitten Guggenheim — mutta sen investointikulujen tulee tulla yksityiseltä sektorilta jos kaupunki ei omista rakentamaansa museota. Minä pidän irvokkaana sitä tapaa, jolla tässä ollaan nyt sekoittamassa julkisen sektorin rahaa ja yksittäisen yksityisen tahon riskiliiketoimintaa.

Guggenheim-museon rakentamisen perusteena on pidetty ns. Bilbao-efektiä, jossa tylsään kaupunkiin 15 vuodessa saatiin 500 M€ lisää liikevaihtoa ja 100 M€ nettoverotuloja. Nyt näyttää siltä, ettei Bilbao-efektin toistumiseen Helsingissä usko edes Guggenheim-säätiö itse omassa mainospuheessaan. En usko minäkään — sanokaa minun sanoneen.

 

Tempputyöllistämisen hinta työmarkkinoille

Kuultuani lukuisia kertomuksia viime aikoina erilaisista työharjoitteluista, työpajoista, palkkatuetuista työllistämisistä ja muista välityömarkkinoille tempputyöllistämisistä aloin pohtia mitä tämä lysti maksaa verorahakertymästä ja miten paljon käytäntö ihan matemaattisesti syö yksityisen sektorin työllistämiskykyä. Tiivistettynä: miten monen työpaikan synty estetään tempputyöllistämisellä?

Paljon erinomaista työtä välityömarkkinoiden ongelmista ja nöyryyttävästä vaikutukseta on ansiokkaasti tehnyt Tasavallan harjoittelijat ja tukityöllistetyt THT ry. He ansaitsisivat jonkinlaisen palkinnon heikoimpien edunvalvontatyöstään.

Tempputyöllistämisessä kyse on pitkälti siitä, että kansalaisyhteiskunta maksaa veroja, jotta se voisi palkata virkamiehiä maksamaan palkkaa siitä, että tehdään kansalaisyhteiskunnan muutenkin tarvitsemaa työtä. Tällä tapaa yksin­kertais­tet­tunahan koko järjestely on eräänlainen byrokratian Goldbergin kone. Toki jos syvennytään aiheeseen käy nopeasti ilmi, että kyse on eräänlaisesta liian tiukan työlainsäädännön ohittamisen valkopesusta viranomaisen valvonnan verukkeella.

Tein siis illan verran selvitystyötä niistä tilastoista, joihin tavallinen kansalainen pääsee jollain tapaa käsiksi. A.o. kustannusarviosta on jätetty pois kuntouttavan työtoiminnan, yrityspalveluiden, kotoutumistuen aktivoinnin ja starttirahan kustannukset. Arviossa ei ole huomioitu aktivoinnista aiheutuvia toimintakuluja, koska niistä ei ole saatavilla yksityiskohtaista tietoa. Lisäksi laskelmassa ei ole huomioitu kuluja työttömyyskassoista, kuntien harkinnanvaraisia palkkaustukia eikä matalapalkkatukia.

Budjetoitu etuuskulu/vuosi Budjetoitu Määrä (€)
33.20.52 Valtionosuus työmarkkinatuesta työllistämistä edistävien palvelujen ajalta ylläpitokorvauksineen (arvio 2013)1 407 200 000
33.20.50-51 V.o. ansio- ja peruspäivärahasta työllistämistä edistävien palvelujen ajalta ylläpitokorvauksineen (arvio 2013)1 233 000 000
33.20.52 ELY-keskusten maksamat palkkatuet (arvio 20131)
starttirahalla vähennettynä2
85 000 000
Budjetoitu yhteensä 725 200 000
Rahalla aktivoidut Henkilöä
Työmarkkinatuella aktivoidut3 (2011) 27 752
Perus- ja ansiopäivärahallä aktivoidut4 ~ 23 440
ELY-keskusten palkkatuetut4 ~ 13 725
Aktivoituja yhteensä ~ 64 917
Keskimääräinen etuuskulu/henkilö/vuosi* 11 171 €
10€ tuntipalkalla täystyöllistämisen
vuosikustannukset ilman sivukuluja
18 857 €

* Ei ole näyttöä, että aktivointitoimet kestäisivät koko vuoden

Ylivoimaisesti kalliimmaksi aktivoinnin muodoksi muodostuu aktivoitujen työmarkkinatuen saajien osuus, joiden etuuksien keskiarvo/henkilö/vuosi on 14672€. Se on jo monen työssäkäyvän ihmisen vuosiansio. Siihen päälle vielä huomattavat toimintamenot. Aktivointitoimien toimintakulut ovat todennäköisesti huomattavia ja liikkunevat sadoissa miljoonissa vuosittain. Esimerkiksi vuoden 2010 valtion talousarvioesityksessä oli budjetoitu erikseen 560,75M€ tällaisiin palveluihin, mikä useallekin vuodelle jaettuna nostaa aktivointitoimien kustannukset hirvittäviksi5.

Näyttääkin silmämääräisesti siltä, että Suomen työllisyystilannetta ja työmarkkinoiden sujuvuutta parannettaisiin paljon nykyisiä toimimattomiksi todettuja aktivointitoimia paremmin ja kestävämmin yksinkertaisesti lakkauttamalla ne ja vapauttamalla kansalaisyhteiskunta näistä tietyistä aktivointitoimien verokuormista, jotta työttömät työllistyisivät ns. normaalia reittiä talouden kiertoon vapautuvalla rahalla. Samalla saattaisivat masentavat talousnäkymätkin parantua.

Aktivointitoimiin nyt käytettävällä verorahalla työllistyisi yksityisellä sektorilla täysipäiväisesti kevyesti yli 35 000 ihmistä, mikä vastaa jo yli kuudesosaa kaikista tilastollisista työttömistä Suomessa. Semmoisia lukuja tänään.

Muita työllisyyden ja taantuman parannusehdotuksiani voi lukea artikkelistani Hyvinvointisuomi kaipaa kaskenpolttoa II: Miten työt katosivat.

Lähdeviitteet
1. 17.9.2012 päivitetty talousarvioesitys 2013 , Valtiovarainministeriö
2. Selvitys työ- ja elinkeinoministeriölle, Vice Consulting Oy 2012
3. Selvitystyö välityömarkkinoiden mahdollisuuksista tukea vaikeasti työllistyvien työelämään osallistumista ja työmarkkinoille pääsyä.Työ- ja elinkeinoministeriö 2013
4. Työmarkkinatukiseuranta: Aktivointiaste, KELAn tietopalvelut: Aktivointitoimet ELY-keskuksittain
5. Pitkäaikaistyöttömien työllistyminen, Valtiontalouden tarkastusvirasto 2011

Jos löydät parempia lukuja, ilmoitathan ne kommenttiosioon

Lukiovasemmisto, Preka-Eetu ja Anarko-Marko

Minulta kysytään poliitikkona säännöllisesti miksen kuulu Vasemmistoliittoon vaan Vihreään liittoon. Kysymysasettelu juontunee siitä, että käsittelen usein sosiaalipoliittisia aiheita tavalla, joka pyrkii huomioimaan päätösten vaikutukset vähäosaisiin ja moni­ongelmaisiin päinvastoin kuin perinteiset porvaripoliitikot. Esimerkkinä tästä nyt vaikka Komerot-hankkeen yhteydessä antamani haastattelut, pitämäni puheet erinäisissä semi­naareissa ja vaalikampanjoideni teemat.

Tässä artikkelissa pyrin määrittelemään eräänlaisen modernin naiivivasemmistolaisuuden ja sen kompastuskivet. Vasemmistolla en viittaa erityisesti vasemmistoliittoon, vasemmistonuoriin tai kaikkiin vasemmistolaisiksi itsensä lukeviin. Lukiovasemmistolaisuus on ennen kaikkea tietty suhtautuminen työllisyys-, talous-, elinkeino- ja sosiaalipolitiikkaan, johon törmää paljon näennäisesti sosiaalisesti ja globaalisti valveutuneiden (etenkin nuorten) vasemmistolaisiksi identifioituvien keskuudessa. Artikkeli on seissyt luonnoksena kuukausitolkulla, mutta itsenäisyyspäivän tapahtumien yhteydessä julkaisu tuli luontevaksi kommentiksi netissä käytyyn poliittiseen keskusteluun.

Lukiovasemmistolainen on henkilö, joka tarkastelee yhteiskuntaa vain ja ainoastaan siltä kantilta, mitä kaikkea kivaa ja/tai hyödyllistä voisi tehdä verovarojen ikuisella suihkulähteellä – jättäen huomiotta kysymyksen siitä, mistä rahat oikein saadaan ja kuka ne loppu­kädessä kykenee tai suostuu maksamaan. 

Itseni miellän sosiaaliliberaaliksi – pidän vapaata markkinataloutta kätevänä tapana allokoida resursseja ja saada hintatietoja, mutta katson myös, että yksilön vapauden takaamiseksi täytyy taata tietty minimitoimeentulo (yösija, perusterveys ja ruokaa), jotta häntä ei epätoivon vuoksi voisi hyväksikäyttää tai painostaa hänelle epäedullisiin sopimuksiin. Suomi ei tällä hetkellä ole vapaa markkinatalous eikä se de facto takaa mitään minimitoimeentuloa. Poliittinen ajatteluni on juuriltaan juuri perinteisen vasemmistolaista, mutta olen kyllästynyt liikkeen idealismiin.

”Kun aloin lukea jotain taloudesta ja kuunnella muutakin kuin vasemmistoräppäreiden sanoituksia, liika punaisuus karisi pois.”
— Pekka Peni, ex-vasemmistolainen, Vihreä talousliberaali

1. Raha tulee seinästä

ilmaista-rahaa-ja-sahkoa

Näin oikea ryhtiasento saa chakrat oikeaan asentoon, mikä tuottaa ääretöntä universumin elämänenergiaa tesla-käämiin.

Lukiovasemmistolaisuutta leimaa käsitys, että kaikkiin sosialististen ihanteiden mukaisiin asioihin ja muuhun kivaan löytyy aina rahaa jonkun muun, ulkopuoliseksi mielletyn taskusta – oli kyse sitten tuhannen euron perustulosta tai huonosti talouttaan hoitavien EU-valtioiden tappioiden sosialisoinnista. Rahan lähde on aina joko velka tai korkeampi yksityisen sektorin verotus, ja näitä voi aina korottaa ilman seurauksia. Perusoletus on, että palveluiden ja tavaroiden verotus ei vaikuta mitenkään tuottavuuteen tai kustannuksiin.

No, raha kyllä tulee seinästä, tai tarkemmin sanoen töpselistä; se on luottoverkostoista syntyvän fiat-rahan todellisuus. Mutta sen sijaan arvo, jolle raha pyrkii olemaan jonkinlainen mittari ja vaihdon väline, ei tule seinästä eikä töpselistä. Se tulee siitä, että joku on valmis tekemään vaihtokauppaa ja ketjun matkalla syntyy lisäarvoa jollekulle. Arvo on subjektiivinen määre, joka mittaa miten paljon taloudellinen toimija (esim. kuluttaja) kokee hyötyvänsä jollain tapaa tuotteesta tai palvelusta. Arvojakin on eritasoisia; on käyttöarvoja ja vaihtoarvoja. Aiheesta on kirjoittanut kansantajuisesti mm. Thatcher-uusliberalistien kammoama Karl Marx .

Todellisuudessa yksityisellä sektorilla on sääntelyn ja verotuksen suhteen kaksi kipupistettä, joiden ylittämisellä on katastrofaalisia seurauksia;

    1. se piste kun byrokratian aikaansaama arvoa tuottamaton lisätyömäärä alkaa yksinkertaisesti vituttaa yrittäjää niin paljon, että hän luovuttaa henkisesti ja lähtee kilometritehtaalle ja/tai tulee päihde- ja mielenterveysongelmaiseksi;
    2. se piste kun verotus tai byrokratia tekevät yrityksen toiminnan kannattamattomaksi, koska tuotteen tai palvelun hinta nousee yli sen, mitä tarpeeksi moni asiakas olisi valmis siitä maksamaan kun asiakkaiden tulotasot eivät vastaavasti nouse.

Kummallakin tapauksella on varsin ikävä seuraus; yritys ei enää tuota verotuloja arvonlisäverotuksen tai yhteisöveron kautta, ja vaikkei yritys olisi koskaan näitä maksanut, niin työntekijät joudutaan irtisanomaan kilometritehtaalle ja heidän palkoistaan peritty verokertymä katoaa, niin kuin myös heidän entisen ansiotason mukaisen kulutuksen verotus. Tämän lisäksi syntyneiden työttömien ja moniongelmaisten ylläpitoon kuluu nyt verorahaa, jolloin yrityksen kaatumisella on monitasoinen kerrannaisvaikutus valtiontalouteen. Samalla kyseinen palvelu tai tuotanto katoaa.

2. Jokainen yrittäjä on Mr. Burns

mr-burns-1-percent-ows

Lukio­vasemmistolainen määrittelee lähes kategorisesti pahoiksi yritykset tai yrittäjät, riippumatta siitä onko kyse McDonaldsista vai köyhästä kampaamoyrittäjästä. Lukiovasemmistolainen ymmärtääkin taloutta äärettömien voittojen myytin kautta, jossa jokainen yrittäjä takoo miljoona­voittoja ja ajaa käteisellä ostetulla urheiluautolla – samalla kun hän maksaa työntekijöilleen paskaduunista ala-arvoista palkkaa ihan ilkeyttään. Yrittäjät ja korkeapalkkaiset lasketaan syssyyn nimeltä ”eliitti”, jota vastaan tulee tehdä vastarintaa kaljapulloilla ja tarranliimauksella. Tausta tälle on se, että lukiovasemmistolaisella ei usein ole merkittävää työkokemusta yksityiseltä sektorilta, joten kaikki edellytykset työelämän arjesta vieraantumiseen täyttyvät.

Olen jopa törmännyt erääseen työttömyyttään ja kaikkien yrittäjien äärettömiä voittoja valittelevaan nuoreen mieheen, joka vastasi ehdotukseeni oman yritystoiminnan aloittamisesta toteamalla, ettei hän ”halua mennä osaksi Babylonia sortamaan tovereita”. Halutaan kuvitella, että kaikki yrittäjät uivat rahassa – ja toisaalta ei haluta tehdä oman työttömyyden ratkaisemiseksi oman mielikuvitusmaailmankaan sisällä mitään…

3. Tussataan Babylon maan tasalle

babylonin-lammasMonessa lukiovasemmistolaisessa on tiettyjä yhteisiä piirteitä vähemmän koulutettujen aatetoverien Preka-Eetun ja Anarko-Markon kanssa. Itsensä Che Guevaran kaltaisiksi suuriksi vallankumouksellisiksi mieltävät Markot ja Marketat harrastavat ”vastarintaa kapitalistista järjestelmää vastaan”, joka kulminoituu sankarilliseen seinien tussaamiseen, poliisin heittelemiseen kaljapulloilla, pankkien ja kirkkojen ikkunoiden rikkomiseen ja valtion omaisuuden tuhoamiseen. Veronmaksajien piikkiin tietenkin. Työssäkäyvät veronmaksajat taas tuomitaan paikoittain Babylonin Lampaiksi.

Kun vuosia sitten päätin lähteä politiikkaan, totesin, että voidakseen kunnolla kritisoida nyky-yhteiskuntaa, täytyy oppia ensin perustelemaan status quo. Jari Sarasvuo tiivisti hienosti idealistisen maailmankuvan luonnetta vuosi sitten YLE Puheen monologissaan:

Idealisti palvoo ajatuksiaan ja samalla karsastaa tämän hetken tosiasioista piirtyvää todellisuutta. Idealistille ideat ovat puhtaita ja luotettavia siinä missä todellisuus on väärin, epävakaa ja virheellinen. Usko täydellistyvään maailmaan lunastetaan ohittamalla idealistin yhtälöistä ihmisluonto. Kun maailma ei kuitenkaan tottele idealistin ajatuksia, idealisti julmistuu maailmanvirheestä. Idealisti tarvitsee viholliskuvia, jotta voisi jatkaa harhojensa hellimistä.

Kapitalistinen järjestelmä tuhotaan rikkomalla ikkunoita. Fuck the systsem.

Listaamani kolme pääpiirrettä ovat yhdistettynä asiatieto- ja numerokammoon lukio­vasemmisto­laisen löysän ajattelun ydin, johon törmään jatkuvasti poliittisissa piireissä – etenkin nuorten keskuudessa. Varmasti joku tulee itkemään ’olkinuken’ maalailusta. Pointtina on kuitenkin kertoa, mihin vasemmiston kuoppiin ei kannata kompastua. Tällä artikkelilla en halua leimata kaikkia vasem­mistolaista arvopohjaa omaavat, vaan ennen kaikkea sanoa, että vasemmistolaisia ajatuksia voi toteuttaa muuallakin kuin kapeakatseisessa ja luokkavihaisessa toverit-ulottuvuudessa – ja että tämän ovat monet merkittävät modernit vasemmistolaiset ajattelijat ymmärtäneetkin. Ihanneyhteiskuntaa ei rakenneta yksin ja kieltäytymällä status quo:n ottamisesta muutoksen askeleiden lähtöpisteeksi. Siksi olen sosiaaliliberaali enkä enää anarkokommunisti.

Kiakkovieraista toistaiseksi paras analyysi on SDP:n vpj Eero Vainiolta 

Miksi esitin Koivusaaren metroaseman rakentamatta jättämistä?

”Johtokunta esittää kaupunginhallituksen harkittavaksi, että Koivusaaren asema rakennetaan välttämättömin osin, mutta sitä ei oteta käyttöön ennen kuin Koivusaaren asuinalueen rakentaminen toteutuu.”

Esitykseni pohjalta tehty päätös on herättänyt kovasti porua

Esitykseni asemasta on herättänyt kovasti porua Länsi-Lauttasaarelaisissa

2.5.2013 HKL:n johtokunnan kokouksessa tein esityksen Sakari Okan (kok) kannattamana, että kaupunginhallitukselle ehdotettaisiin, että Koivusaaren metroasemaa ei rakennettaisi valmiiksi liikennekäyttöön ja viittasin kustannusarviooni rakentamatta jättämisen vaikutuksista. Valmiiksi rakentaminen lisäisi kustannuksia 20 miljoonaa euroa ja ylläpito maksaisi n. 0,8M€ vuodessa. Esitys hyväksyttiin yksimielisesti johtokunnassa.

Käsittelyhistoriaa voi seurata OpenAhjo:sta. [asialinkki]

Perusteluni metroaseman rakentamatta jättämiselle oli ensisijaisesti se, että alueella ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi käyttäjiä, jotta asema olisi edes etäisesti kustannustehokas. Se ei tietenkään ole alueen asukkaiden kannalta erityisen mukava peruste. Olisihan se kätevää, jos jokaisella olisi lähellä metroasema – kaupunkisuunnittelussa edellytykset tähän on kuitenkin kokoomus- ja demarivetoisesti tuhottu aikoja sitten.

Aseman rakentamisen alkuperäinen peruste oli Koivusaaren asuinalueen rakentuminen, joka hankkeena kuitenkin kuopattiin kun liikennesuunnittelijat vaativat pikkuruiselle saarelle oman ison erotasoliittymän, joka söisi puolet saaren rakennettavasta pinta-alasta ja samalla koko hankkeen kannattavuuden. Alunperin Koivusaaren aseman käyttäjäkuntaan piti siis tulla 4000 asukkaan ja 2000 työmatkalaisen lisäys. Näin ei käynyt.

Länsi-Lauttasaarelaiset ovat kovaan ääneen vaatineet, että asema silti rakennettaisiin ja otettaisiin normaaliin käyttöön. Omaan käyttäjätestaamiseeni metroasemien ns. siedettävästä käyttösäteestä kävellen olen päätynyt määrittelemään säännöllisen matkaajan teoreettisen kävelymatkamaksimin kilometriksi. Teen siis tämän pohjalta pienen vertailun:

Meri-Rastilan metroaseman käyttäjäalue, säde 1km

Meri-Rastilan metroaseman käyttäjäalue, säde 1km. Oikeapuoleinen rengas Vuosaaren asemalta. Värillinen alue aseman omaa käyttäjäkuntaa.

Koivusaaren aseman matkustajapotentiaali, säde 1km

Koivusaaren aseman käyttäjäalue, säde 1km. Oikeapuoleinen rengas Lauttasaaren asemalta.Värillinen alue aseman omaa käyttäjäkuntaa.

Koivusaaren asema sijoittuu ns. Myllykallion osapiiriin 105:313, jonka väestö on 6889 (Tietokeskus, 2013), joista metron käyttäjiksi tulisi teoreettisessa maksimissa 40% koko Myllykallion alueesta (arvio menee reilusti yläkanttiin) eli n. 2750 henkeä jos kaikki heistä käyttäisi vain ja ainoastaan metroa. Se ei tietenkään ole realistinen oletus autovaltaisella alueella. Ohjeelliseksi metroaseman rakentamisen kannattavuuden minimikäyttäjämääräksi voidaan nimetä n. 12 000 ihmistä. Hiljaisessa Meri-Rastilassa tilastoituja käyttäjiä on reilut 4000 (v. 2008). Länsi-Larussa ei yksinkertaisesti asu tarpeeksi ihmisiä oikeuttaakseen aseman olemassaolon.

Apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri (vihr.) vakuutteli Helsingin Sanomille 4.11., että Koivusaaren aseman Lauttasaaren puoleinen sisäänkäynti rakennetaan ja asema otetaan kuitenkin käyttöön. Pysyn kuitenkin epäpopulistisessa kannassani, että hanke on täysin järjetön. Sillä saadaan ainoastaan uusi Ilmalan kaltainen aaveasema (Lähde: Liikennevirasto), joka hidastaa turhautuneiden länsimetron työmatkailijoiden työmatkoja yhteensä 8 tuntia ja 4 minuttia vuodessa. Se on reilun työpäivän verran aikaa hukkaan. Onneksi en ole töissä Espoossa.

Oikea ratkaisuhan olisi rakentaa Koivusaaren asuinalue ilman rakennusalaa tuhlaavaa eritasoliittymää ja tehdä Koivusaarentien jatke Länsi-Lauttasaaresta uudelle asuinalueelle. Nykyinen metroaseman itäisen sisäänkäynnin suunnitelma kuitenkin tekee rakennettaessa tämän mahdottomaksi, ja sinetöi samalla Koivusaaren kohtalon. Se ei ole tarkoituksenmukaista kaavoituspolitiikkaa.

Asiasta päättää kuitenkin viime kädessä kaupunginhallitus.

Mitä tästä opitaan? Että kaupunkia täytyy rakentaa korttelitiivisti, jotta se säilyisi liikenteeltään toimintakykyisenä ja liikennöinti olisi kustannustehokasta. Näin ei kuitenkaan ole tehty sitten toisen maailmansodan. Niin maataan kuin pedataan.

HKL Johtokunta 13/2013 : Kaupunkipolkupyörät tyhjän päällä

Päätöstiedote liitteineen [html]

Tiivistelmä olennaisesta:

  • Automaattimetrossa ei erityisiä käänteitä
  • Hakaniemen metroaseman lippuhallin uudistus muuttui osaksi suurempaa kaavauudistusta
  • Kaupunkipyöräjärjestelmä seisoo nyt tyhjän päällä

Tj 4) Automaattimetron tilannekatsaus [esitys]

Siemensin osalta hankkeessa ei ole tapahtunut viimeviikkoina mitään merkittävää edistystä. Tämä tosin tuskin yllättää ketään. Hanke on myöhässä vieläkin yli 7 kuukautta.

Johtokunnalle ulkopuolisen konsultti Kaunismäen esittelemän tilanneanalyysin luonnoksen pohjalta arvioin, että Siemens vaikuttaisi jäävän koko hankkeen aikataulun pullonkaulaksi. HKL:n on vaikea arvioida Siemensin työn edistystä, koska Siemens raportoi edistysprosentin ainoastaan aiheutuneiden kustannusten pohjalta. Ehkä kriittisin komponentti automatisaatiossa on kuitenkin metroja pyörittävä tietojärjestelmä, jonka kehitystyötä Ranskassa HKL ei pääse mitenkään selvittämään. Ainakaan se ei ole valmis. On siis olemassaoleva riski, että läntinen metrorata asemineen valmistuu tyhjän päälle, koska sitä liikennöiviä junia ei ole deadlineen mennessä olemassa.

Käräjäoikeus on todennut, ettei käsittele Siemensin kannetta HKL:n ja Siemensin välisessä oikeusjutussa kiireellisenä, ja pyytää lisäperusteluita asiakirjojen salaamiselle. Tämä on positiivista julkisuusperiaatteen toteamisen kannalta.

SDP:n edustaja Lehtisen äänestyksen hävinnyt vastaehdotus asioiden tiedoksi merkitsemiselle jääköön tarkoitusperiltään mysteeriksi.

Tj 5) Johtokunnan kokousajat 2014 [esitys]

Johtokunta päätti esityksen mukaan jatkaa hyväksi osoittautunutta kokousaikakäytäntöä, eli kokoukset pidetään jatkossakin torstaisin klo 16 n. kolmen viikon välein.

Tj 6) HKL:n talouden osavuosikatsaus [esitys] (3 liitettä)

Kaikki näyttäisi menevän tavoitteiden mukaisesti. Raitioliikenteen luotettavuus on jopa tavoitetta korkeampi. Tilikauden tulos näyttää myös ylittävän tavoitteen 2,3 M€. Kaivuutyöt länsimetrossa (ja ilmeisesti Jokeri-2:n tunnelissa) etenevät aikataulun mukaisesti. Henkilöstökuluihin menee 0,5M€ budjetoitua vähemmän ja rahoituskuluihin 0,8M€ vähemmän.

Infra 1) Esitys KHS:lle Hakaniemen metroaseman laajennuksista [esitys]
Kts. Lippuhallin arkkitehtisunnitelma ja Hankesuunnitelma

Ennen johtokunnalle esitetty Hakaniemen metroaseman lippuhallin uudistamishanke on nyt liitetty osaksi yleistä kaavasuunnittelua. Asia menee valtuuston käsittelyyn ja valtuusto päättänee aloittaa rakentamisen 2014. Arvioitu valmistumisajankohta kesällä 2016.

hakaniemi-metroasema-lippuhalli-hkl-siltasaarenkatu

Nykyisessä esityksessä hankesuunnitelmasta on jätetty pois yhdyskäytävä ympyrätaloon. Yhdyskäytävä mahdollistaisi lähinnä lisää liiketiloja eikä oleellisesti vaikuttaisi joukkoliikenteen toimivuuteen. Lähinnä se edistäisi eläkevakuutusyhtiö Ilmarisen omistaman rakennuksen toimistojen yhteyksiä vieläkin demarien apulaiskaupunginjohtaja Penttilän zombihankkeena roikkuvaan toriparkkiin. Yhdyskäytävä on ilmeisesti demarien mielestä erittäin tärkeä, sen enempää selventämättä mistä on kyse. Infrajohtaja Saarikoski totesi, että ympyrätalon yhdyskäytävän rakentaminen on luontevampaa pisararadan avaamisen yhteydessä, kun kävijämäärä kasvaa selvästi. Hän totesi myös, että siihen ei ole varattu rahaa nykyisessä investointisuunnitelmassa. Hankkeen kustannuserittely liitteessä 2.

Johtokunta jätti pyynnöstä asian pöydälle ja pyysi lisäselvitystä ympyrätalon option kustannuksista ja laskelmat mahdollisesta kannattavuudesta vuokratulojen kautta.

Infra 2) Kaupunkipyöräjärjestelmähankkeen tilanne [esitys]

helsinkipyora-hkl-kaupunkipyora-liljat.fi

Hankkeen vetäjä projektipäällikkö Artturi Lähdetie esitteli hanketta:

JCDecaux perääntyi mainosrahoitteisen järjestelmän toteuttamisesta perusteluna, että ulkomainonta-ala on muuttunut. Näin ollen kaupunkipyöräjärjestelmällä ei ole nyt rahoittajaa, toimittajaa tai operoijaa.

Etenemisvaihtoehdot:

  1.  Mainosrahoitteinen (kaupungille edullisin, mutta lähtökohdat heikentyneet)
  2. Osittain ulkomainontarahoitteinen (entisen suunnitelman mainospaikkoja voitaisiin hyödyntää)
  3. Hankitaan järjestelmä ja operointi samalta toimittajalta (laatu voidaan taata, mutta hinta iso: 5M€ investoinnit ja 1M€/vuosi operoinnista)
  4. Kilpailutetaan operointi ja järjestelmä erikseen (Intressiristiriitoja, osapuolten yhteensopivuus)
  5. Kilpailutetaan järjestelmä ja operoidaan itse (Operoinnista ei ole kokemusta ja toiminnan perustaminen monimutkaista)

Tavoitteena 150 pyöräasemaa ja 1500 pyörää. Mahdollisia laajennuksia myös uusille asuinalueille (esim. Kalasatama) 50+500.

Järjestelmälle on aiemassa hankesuunnittelussa jo valmistettu visuaalinen ilme ja brändi. Nimi on Helsinkipyörä ja sen brändiväri on keltainen.

Jos yrityksesi haluaa sponsoroida kaupunkipyöräjärjestelmää n. 1 miljoonalla eurolla vuodessa, saa sillä kaikkiin pyöriin esim yrityksesi brändäyksen/logot. Yhteydenottoja otetaan varmasti innolla vastaan HKL:ssä.

Hallinto 1) KHO:n päätös automaattimetron hankinnasta valituksesta [esitys]

Korkein hallinto-oikeus on hylännyt Ansaldo STS Sweden Ab:n vaatimukset markkinaoikeudelta. Ansaldo hävisi vuonna 2008 tarjouskilpailun automaattimetrohankkeessa Siemensille. Kts. liite 1

Hallinto 2) Johtokunnan jäsenten esille nostamat asiat

Mainitsin jälleen, että Siemensin aikataulunäyttöjen ongelmat eivät ole korjautuneet. Laitureille sijoitettujen aikataulunäyttöjen on tarkoitus näyttää reaaliaikaista dataa, mutta ne näyttävät tällä hetkellä jotain ihan muuta aikatauludataa. Metrojohtaja Hölttä selvittää asiaa.

Hyvinvointisuomi kaipaa kaskenpolttoa II: Miten työt katosivat

Lue myös artikkelisarjan ensimmäinen osa: Hyvinvointisuomi kaipaa kaskenpolttoa

kuntien-tulevaisuus-kriisi-investointiloukku

Jos haluaa syyllistää Suomen työttömiä täytyy ymmärtää, mikä työmarkkinoilla on muuttunut sitten 80-luvun – etenkin matalapalkka-aloilla, hanttihommissa ja haalarityössä: niitä ei enää juuri ole, ja jos on, ei ole kohta. Syitä tilanteeseen tunnistan neljä.

I. Ulkomaaninvestoinnit halpatyömaihin

Jos ennen Suomessa tai ylipäätään teollistuneissa maissa harjoitettu ala ulkoistetaan kilpailusyistä kauttaaltaan halpatyömaihin, ei tälle alalle vuosia kouluttautuneen työttömän auta kuin muuttaa itse halpatyömaahan tekemään lähes ilmaistyötä – tai uudelleenkouluttautua. Uudelleenkouluttautuminen on kallista, ja sulkee ihmiset hetkellisesti työvoiman ulkopuolelle. (Syitä Kiina-ilmiöön löytyy kohdasta IV).

II. Tekniikan kehitys ja robotisaatio

Aina ei auta koulutuskaan, koska moni ammattinimike on sitten kultaisen 80-luvun kauttaaltaan korvattu koneilla tai muutoin tullut tarpeettomaksi. Syystäkin: länsimaisella ihmistyövoimalla kaikki olisi paljon kalliimpaa, eikä länsimainen elintaso olisi mahdollista. Lyhyellä tähtäimellä tosin halpatyövoima voi olla robotteja edullisempaa, vaikka tehtävä olisi miten mekaaninen tahansa.

Jaetaan tilanteen hahmottamiseksi seuraaviin ryhmiin työt,

0.  jotka on jo korvattu koneilla tai halpatyöllä (esim. tehdastyöläiset, operaattorit);

  1. joita ei ihan vielä ole saatettu historian kirjoihin koneiden avulla (kassatyöntekijät, siivoojat, postinjakajat, varastotyöntekijät, vartijat);
  2. joita ei vielä uskalleta korvata halpatyövoimalla tai roboteilla (sairaanhoitajat, erilaiset valvontatehtävät, kuljettajat, lentäjät);
  3. joiden suorittaminen vaatii erikoistunutta asiantuntemusta ihmisyydestä (mainosala, myyntiedustajat, lääkärit, toimittajat, taiteilijat, suunnittelijat, johto, opetus, poliisi, oikeuslaitos);
  4. jotka perustuvat ihmisten korvaamiseen roboteilla (insinöörit, tutkijat, suunnittelijat).

Tunnistatko oman ammattisi ryhmistä 1 tai 2? Teollisuusintoilijan ideaalissahan tämä ei ole ongelma; työvoimaa vapautuisi tekemään kaikkea sitä, mitä koneet tai halpatyövoima ei voi tehdä. Tuottavuus jatkaisi eksponentiaalista kasvuaan kohti niukkuudenjälkeistä yhteiskuntaa kaikkien siirtyessä superinsinööreiksi ja lopulta saavutetaan transhumaninen singulariteetti.

Ongelma onkin siinä, että merkittävä osa ihmiskunnasta ei nykyoletuksin yksinkertaisesti pysty suoriutumaan tyydyttävästi jäljellä olevista erikoistuneista asiantuntijatehtävistä sen jälkeen kun ryhmät 1 ja 2 ovat jääneet historiankirjoihin. Jatkuvasti kasvava ryhmä 0 koostuu niistä tehtävistä, jotka on jo koneistettu tai muuten tehty tarpeettomiksi – ja näiden kyseisten tehtävien työnhakuun kuulen usein hyväosaisten ennen 70-lukua syntyneiden viittaavan, kun neuvovat Y-sukupolven köyhiä hakemaan työtä. ”Menisit vaan sinne kauppaan kysymään”. (Kts III)

Parinkymmenen vuoden sisällä työllisyyden itseisarvosta tulee huono vitsi, ja painopiste siirtyy kokonaistuottavuuden kasvattamiseen kun kytkös näiden välillä alkaa katketa. Arvioiden mukaan 47-70% nykyisestä työvoimasta jäisi hyödyttömäksi 20 vuoden sisällä. Se onkin asia sikseen, mitä järkevää tekemistä ihmisille keksitään.

III. Työn jatkuvasti kasvava sääntely

Minä ja merkittävä osa tuttavapiiristäni sattuu kuulumaan juuri asiantuntijatyötä tekevien ryhmään (joiden aloilla on kysyntää) – emme siis ole uskottava otanta sukupolvestamme. Se, että joku on puhtaan sattuman kaupalla saanut tietyt lähtökohdat ja sosiaalisen (tai jopa taloudellisen) pääoman ei ole hänen omaa ansiotaan vaan sattuman oikku – josta tietenkin kannattaa ottaa kaikki irti. Monella muulla ikätoverilla tilanne on samalla ansaitsemattomasti paljon huonompi.

Monelle näistä ikätovereistani olisi sinänsä teoriassa kategorian 1 työtä, mutta työmahdollisuudet on pilattu pätevyysvaatimuksilla. Nykyään lattian pesemiseenkin täytyy osata ajaa siivouskoneella, ojat kaivaa kaivinkoneilla ja kadut lakaista (sekä lumet luoda) erikoisajoneuvoilla. Edes olutta ei saa noin vaan kaataa lasiin tai ruokaa kantaa pöytään. Luonnollisesti näiden kaikkien suorittamiseen edellytettäneen erilaisia ajokortteja, lupia tai kursseja.

Turvallisuudelle kaikki kunnia, mutta täytyy myös ymmärtää miten kaikenmaailman erillisvaatimukset invalidisoivat työvoiman liikkuvuuden alojen välillä. Nykymenolla työttömäthän eivät tee täällä kohta muuta kuin opiskelevat matalapalkka-aloja toisensa jälkeen, jotka ehditään automatisoida 0-ryhmään ennen valmistumista.

 IV. Markkinat ovat pilalla

Työmarkkinoiden ongelmista osa on vahingossa synnytettyjä, toiset taas luonnollisia.

  • AY-liike on eläköityvän haalarikeskiluokan etujen ajamisella onnistunut yhdessä työeläkepolitiikan kanssa ajamaan työllistämisen minimikustannukset, sääntelyn ja riskit niin korkealle, että monen aloittelevan työntekijän ennustettavat kustannukset ylittävät hänen tuottavuutensa yritykselle – hänen palkkaamisensa siis vie enemmän kuin tuo. Tämän tilan ylläpitämisestä on tullut AY-liikkeen ainoa funktio; sen tehtävä on korottaa työuransa kokemuslisähuipulla olevien ennestään korkeita palkkoja ja etuja, ja estää ylimääräisiksi jääneiden työntekijöiden irtisanominen. Kun kustannukset nousevat ilman vastaavaa tuottavuuden nousua, johtaa se siihen, että työntekijöihin kohdistuu enemmän ja enemmän stressioireilua aiheuttavia tuottavuuspaineita. Nämä vuorostaan lisäävät henkilökunnan sairaspoissaoloja ja työttömyyseläköitymistä, mikä taas tuottaa lisäkustannuksia yritykselle ja kehä on valmis. Kansainvälisissä yrityksissä se johtaa Kiina-ilmiöön.
  • Vapaat työpaikat ja tekijät eivät kohtaa tarpeeksi hyvin. Tämä on kommunikaatiohaaste. Työ- ja elinkeinohallinto on muuten tässä aivan surkea ja voisi oikeasti lopettaa työvoimavälitysleikkinsä.
  • Suomen talouden sydän pääkaupunkiseutu kärsii yhä enemmän asuntopolitiikan sabotoinnista. Pk-seudulla vuokra-asuntojen markkinahinnat ovat jo niin korkeita, että moni matalapalkkainen vuokran jälkeen saa käydä leipäjonossa.  Se luo samalla kannustinloukkuja sosiaaliturvan kanssa.
  • Entisajan hanttihommien teettämisestä on yksinkertaisesti tullut sääntelyn vuoksi liian kallista. Monet pienet työt jäävät siis kokonaan tekemättä.

Kaskenpoltto:

  • Nykyinen työeläkejärjestelmä joutaa perusteelliseen remonttiin. Ei välttämättä olisi huono idea pohjata se muokattuun kansaneläkkeeseen ja kannustaa vapaaehtoiseen mutta lailla reiluehtoiseksi turvattuun eläkevakuuttamiseen.
  • Työn lupa- ja pätevyysvaatimuksia on höllennettävä sopivilta osin, jotta työvoiman liikkuvuus alojen välillä saataisiin toimimaan. Triviaalin työtehtävän suorittaminen ei saa tarkoittaa kahden vuoden mittaista koulutusta joka kerta kun vaihdetaan työpaikkaa. Kuntasektorilla tulisi luopua älyttömistä maisteritutkintovaatimuksista toimiston kahvinkeittäjiltä.
  • Runsas ja tiivis asuntorakentaminen kasvukeskuksiin alentaa elämisen ja liikenteen kustannuksia (ja laskee siten palkkatason paineita), samalla luoden hyvät edellytykset palvelualojen menestyvälle liiketoiminnalle, jonka suuremmat volyymit yhdistettynä kilpailuun laskevat kuluttajahintoja ja tuottavat verotuloja. Kun työssäkäyvällä ihmisellä jää rahaa käteen, syntyy kulutettavaa ja sijoitettavaa pääomaa sekä parempi mieli.
  • Useimmilla maaseudun kunnilla ei näillä näkymin yksinkertaisesti ole mitään taloudellista tulevaisuutta ja k.o. kuntien ihmisarvoisen peruspalvelurakenteen ylläpitäminen tulee siksi mahdottomaksi. Tällä hetkellä epäonnistuneita kuntia tekohengitetään kalliilla valtionosuuksilla, jotka siis ovat tulonsiirtoja menestyviltä ja asiansa hyvin hoitaneilta kunnilta niille, jossa kaikki on keskustajohtoisesti sössitty. Valtionosuusjärjestelmä tulee asteittain ajaa alas, jottei ihmisiä ohjattaisi vääristetyllä hintarakenteella harhaan asumisvalinnoissaan. Tällä menolla Muun Suomen Läänissä ei tule kohta olemaan muuta kuin pitkäaikaistyöttömien, sairaiden ja köyhien luonnonreservaatteja.
  • AY-liikkeen täytyy joko ottaa peukalo suustaan ja sopeutua globaaleihin työmarkkinoihin tai palaa poroiksi. Työllistämisen kustannusten täytyy pysyä kohtuullisina suhteessa työntekijän tuottavuuteen. Työntekijöiden palkanmaksun tulee olla läpinäkyvää, jotta palkansaajat näkevät mitä heidän de facto -palkastaan vähennetään näennäisesti heidän edukseen.
  • Työn verotuksen laskeminen etenkin matalatuloisilla on tutkimuksissa osoitettu lisäävän työllisyyttä. Sama pätee matalapalkka-alojen osittaiseen maksettujen palkkojen palkkasubventioon, mikä tosin on turhan monimutkainen lääke liian korkeisiin minimipalkkoihin ja/tai matalapalkkaisten korkeaan veroasteeseen.
  • Irtisanomissuojien kohtuullistamiset vähentäisivät työnantajien tarvetta käyttää matalapalkka-alojen työntekijöitä turhaan kuluttavia vuokratyöpalveluita. Samalla vähennettäisiin työnantajien riskiä, jolloin vastahakoisuus palkata nuoria vähenisi.

Vastikkeellinen työttömyysturva ja/tai toimeentulotuki ei ole ratkaisu näihin ongelmiin vaan lisäbyrokratian avulla luotava porsaanreikä nykyongelmien ohittamiseen oikeasti hoitamatta niitä. Samalla on riskinä, että vahingossa luodaan eriarvoistava järjestelmä, jossa tiettyjen alojen palkatut työntekijät korvataan verovaroin kustannetulla uustorppareiden maksuttomalla työvoimalla nälän näkemisen uhalla. Näitä on luotu hyvin aikomuksin mutta vahingossa katastrofaalisin seurauksin mm. Iso-Britanniassa. Työtä tehdään ilman pakottamistakin, kun työntekijä saa siitä nettona oikean korvauksen suhteessa kulutasoon ja työnantaja toivomansa kustannus/hyötysuhteen. Molempien tahojen kuluihin voidaan vaikuttaa tekemällä kohdan IV poliittisia päätöksiä.

Se pitää toki sanoa, että osallistava toiminta tekee passivoituneille ja sairaille hyvää. Työtön ei tosin ole sama asia kuin passivoitunut. Osallistavuus ei myöskään saa olla uus-orwellilainen ilmaisu uhkaamiselle ja pakottamiselle, vaan sen pitää tarjota porkkanoita. Keppi ei tutkitusti ole pidemmän päälle tehokas keino innostaa ihmisiä, mikä on huomattu jo orjuuden aikoina – päinvastoin aiheuttaa se yleensä vain tuhoisasti purkautuvaa vastarintaa.

Ei ole sattumaa, että hyväosaiset irvailevat työelämänsä alussa oleville nuorille. He elättävät itsensä joko asiantuntijatehtävillä tai omaisuuden pyörittämisellä. Vielä tietty löytää vielä suurten ikäluokkien edustajia 0-ryhmästä, jotka eivät ole joutuneet halpatyömaiden tai automatisaation uhreiksi – mutta syyt tähän ovat lähinnä byrokraattisia tai historiallisia. Julkisella sektorilla näitä suojatyöpaikkoja ikuisella irtisanomissuojalla riittää. Oleellista on silti ymmärtää, että sellaisen työpaikan hallussapito on etuoikeus.

Lue myös artikkelisarjan ensimmäinen osa: Hyvinvointisuomi kaipaa kaskenpolttoa