Aihearkisto: politiikka

Asiantuntijalausunto homoliitoista eduskunnalle on epätieteellistä puppua

Sukupuolineutraalin avioliittolain valmistelussa eduskunnan lakivaliokunta on tilannut (yleensä maksullisia) asiantuntijalausuntoja valikoiduilta tahoilta. Osa asiantuntijavalinnoista on mystisiä. Yksi asiantuntijalausunnon antajista on Tapio Puolimatka, kasvatustieteen professori Jyväskylän yliopistosta.

Professori on palkittu Skepsis Ry:n huuhaa-palkinnolla 2008 yrityksestä saattaa kreationismi koulun tiedeopetukseen. Professori Esko Valtaoja on julkisesti vahvistanut palkinnon ”tarpeen”. Puolimatkan professuuri on ilmeisesti myös osasyy siihen, että Jyväskylän ylopistossa on hyväksytty kasvatustieteen pro gradu -töiksi ainakin kaksi hämärää tekstiä saatananpalvonnasta ja okkultismista, jotka käsittelevät nuorten uhkaa ”joutua tekemisiin pimeiden voimien kanssa pakonomaisesti”. Opettajakoulutuksessa.

Puolimatkan asiantuntijalausunto löytyy hänen verkkosivuiltaan. Jos jokin tulee mieleen käytyäni lähteet läpi, on se, että Puolimatka on yrittänyt luottaa lähdeviitteiden konetulitukseen, jotta kukaan ei jaksaisi tarkistaa niitä. Se on suosittu strategia erinäisissä salaliittoteoreetikkopiireissä ja suurissa lobbausyrityksissä. Minäpä kävin ne läpi, koska olen sataprosenttisen varma siitä, ettei lakivaliokunnassa kukaan tule niin tekemään.

Arvioin nyt Puolimatkan asiantuntijalausuntoa akateemisena artikkelina, koska se on  näennäisesti puettu sellaisen asuun kirjallisuusviitteineen. Keskityn lähinnä lähdeviitteiden luotettavuuteen, tyyppiin ja relevanssiin. Olen jakanut läpikäynnin viiteen otsikkoon Puolimatkan tavoin. Jos haluat skipata parituhatsanaisen uppoutuvan läpikäynnin, siirry suoraan artikkelin loppuun.


1. Loukkaako sukupuolineutraali avioliittolaki lasten oikeuksia?

Puolimatka aloittaa viittaamalla YK:n sopimukseen lasten oikeuksista vuodelta 1989, ja siteeraa 7. artiklaa: ”Lapsi on rekisteröitävä heti syntymänsä jälkeen ja hänellä on syntymästään lähtien oikeus nimeen ja kansalaisuuteen sekä mikäli mahdollista, oikeus tuntea vanhempansa ja olla heidän hoidettavanaan”.

Puolimatka laajentaa omatoimisesti lapsen oikeutta tuntea vanhempansa oikeudeksi tulla biologisten vanhempiensa kasvattamaksi avioliitossa. Hän tiedostaa avioeron, kuoleman ja muut ”poikkeustapaukset”, muttei katso tämän kumoavan oikeutta elää biologisten vanhempiensa kanssa. Nurkan takaa hän vain toteaa, että sukupuolineutraali avioliittolaki sen sijaan uhkaa tätä oikeutta ”periaatteellisella tasolla”. Ilmeisesti ”normin täyttämisessä” saa ”epäonnistua”, mutta normia ei saa ”uudelleenmääritellä.” Tälle ei esitetä mitään perusteluita.

Puolimatkan varsinainen argumentti on, että laki on moraalikoodi, ja siksi lakia ei saa muuttaa (koska ilmeisesti homoparin vanhemmuus on moraalitonta – tai jotain).

Lähdeviite Prof. Don Browning & Elizabeth Marquardt (2006). Viite ei liity; viittaus epätarkka; viite ei tieteellinen; viite epäluotettava – viitatut henkilöt ovat teologeja, eivät esimerkiksi sosiologeja, eikä heidän esittämänsä näkökantoja ole perusteltu tekstissä. Kirja, jossa tämä essee esiintyy, on eräänlainen amerikkalaisten kristilliskonservatiivien yritys koota näennäistieteellinen tiiliskivi, jotta voisi (valheellisesti) väittää vastustavansa homoliittoja tiedemaailma takanaan.

Lähdeviite Frank Furstenberg et al (2003:48). Viittaus harhaanjohtava, koska viitattu teksti ei tee vertailua samaa sukupuolta olevien avioliittojen ja eri sukupuolta olevien avioliittojen välillä, vaan vertailee heteroavioliittossa kasvaneita lapsia yksinhuoltajien ja kenties sosiaalihuollon kasvattamiin lapsiin. En ota kantaa väitteeseen biologisen vanhemmuuden mahdollisesta edusta, koska en ole evoluutiobiologian ja sosiologian tutkija. Puolimatka toki haluaa ottaa kantaa.

Lähdeviitteet Brown (2004), Manning et al (2004), McLanahan & Sandefur (1994); kuten yllä, ei liity käsiteltävään aiheeseen. Liittyisi, jos lakiesityksessä määrättäisiin lapset pakkohuostaanotettaviksi syntymästä lähtien. Näin ei nyt satu olemaan.

Lähdeviitteet Moore (2004) ja Manning & Lamb (2003); McLanahan & Donahue & Haskins (2005); Park 2003; Wilcox & Doherty & Fisher et al (2005); kuten yllä – viite ei liity siihen, mitä sillä yritetään todistaa, koska vertailu ei kohdistu Puolimatkan ilmaisemalla tavalla. Manning & Lamb vertailee adoptioperheiden avo- ja avioliittostatuksia, mikä ei taaskaan liity käsiteltävään aiheeseen (oikeus avioliittoon). Moore:n ei liity aiheesen myöskään mitenkään. Artikkeli löytyy sitäpaitsi ChildTrends:in koosteesta, jonka ensimmäisellä sivulla lukee isoin kirjaimin:

”..no conclusions can be drawn from this research about the well-being of children raised by same-sex parents or adoptive parents.”

Silti Puolimatka haluaa käyttää sitä juuri noin.

Lähdeviite Marriage and the Public Good: Ten Principles, jota Puolimatka kehuu todelliseksi tieteentekijöiden suurkuoroksi ei ole tieteellinen julkaisu vaan poliittinen manifesti , joka liittyy amerikkalaiseen konservatiiviliikkeeseen.  Niinsanotun ”Princeton Principles” -teoksen julkaisujuhlien kunnianavieraana oli George W. Bush.

Lähdeviite McLanahan & Sandefur (1994) analysoi yksinhuoltajuuden ongelmia; ei liity käsiteltävään aiheeseen.  Ellis & Bates & Dodge et al (2003); voi olla, että kasvaminen ilman miespuolista lähiomaista mm. varhaistaa naisten seksikokeiluja, mutta yleensä ns. ”puuttuvan isän” teoriaa kritisoidaan tutkimusotoksen kohdistumisesta suppeasti länsimaalaisiin hyväosaisiin, joissa stigma on huomattavasti vahvempi.

Lähdeviite Wilcox & Doherty & Fisher et al (?); viite epätarkka; viite ei tieteellinen. Kyseessä ei ole tieteellinen artikkeli tai tutkimus, vaan avioerovastaisen Institute for American Values:in ideologinen manifesti. Blackman & Clayton & Glenn et al (2005) analysioi vain amerikkalaisten tummaihoisten avioitumiskäyttäytymistä; ei liity käsiteltävään aiheeseen.

Lähdeviite David Popenoe (1996); väärinkirjoitettu muotoon ”Papenous”; ei tieteellinen artikkeli vaan kirjallisuusviitteellinen ideologinen essee.

Lähdeviite Bradford Wilcox (2005); sama kuin Wilcox & Doherty & Fisher et al.

Lähdeviite Loren Marks (2012); Marksin kritiikki tutkimusten otosten pienuutta kohtaan on perusteltua, mutta Marks vaikuttaa virheellisesti tulkitsevan sen todisteeksi tieteellistä konsensusta vastaan – tämä on ns. muodollinen päättelyvirhe. Otosten pienuuteen vaikuttaa homovanhempien määrän vähäisyys ja kenties otantojen suppeuteen se, että homovanhemmuus ihan lisääntymisteknisistä syistä painottuu  suunniteltuihin lapsiin ja hyvin toimeentuleviin perheisiin, päinvastoin kuin heterovanhemmilla, jossa keskiarvo on selvästi huonompi. Kyseessä ei siis välttämättä ole viallinen otanta, vaan tutkittavan populaation ominaisuus. Puolimatkan ”APA-niminen järjestö” -ilmaisu antaa ymmärtää, ettei Puolimatka tiedä American Psychological Association:in olevan maailman suurin ja merkittävin psykologian alan tutkimusjärjestö, eikä mikä vain homosaation ajatuspaja. Girgis et al (2012); kuten yllä.

Puolimatka kirjoittaa Yksikään APA:n tai Solantauksen viittaamista samaa sukupuolta olevien parien vanhemmuutta koskevista tutkimuksista ei täytä korkeatasoisen yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen vaatimuksia: joukossa ei ole yhtään pitkittäistutkimusta, jossa olisi käytetty suurta, edustavaa satunnaisotantaa

Jos analysoin tätä väitettä koko artikkeliin ja tämän viitteisiin nähden, yrittää Puolimatka tällä puolustaa kolmea metodologisesti tahallaan sabotoitua suuren otannan roskatutkimusta – kyseessä ovat Sarantakos (1996), Regnerus (2012) ja Allen (2012), joihin hän viittaa myöhemmin todisteina homojen kelvottomuudesta.

Puolimatkan ongelma on Marks:in tavoin, että hän haluaa tulkita (tiedemaailman konsensusta vastaan) vastapuolen tutkimusten vähäisyyden todisteeksi omalle päinvastaiselle mielipiteellee, jolle taas ei löydy vertaisarvioitua tukea. Onkin tavallaan huvittavaa, että Puolimatka kirjoittaa korkeatasoisista yhteiskuntatieteellisistä tutkimuksista, kun hänen siteeraamansa viitteet eivät joko liity käsiteltävään aiheeseen, ovat metodologisesti metsässä tai ovat epätieteellisiä poliittisia esseitä.

Lähdeviite Bos & Balen & Van den Boom (2007); vihdoin ensimmäinen muodolliselta rakenteeltaan tieteelliseltä artikkelilta näyttävä viite kaikenmaailman ideologisten esseiden seasta. Se tosin ei sano kuin pari sanaa liittyen Puolimatkan toteamuksiin otantojen valikoitumisesta, kts. Marks. 

Lähdeviite Sirota (2009); ei  liity. Theodora Sirotan tutkimusta on siteerattu useissa homovastaisissa medioissa todisteena homovanhempien kelvottomuudesta; tutkimus itsessään ei kuitenkaan tutki tätä, vaan siinä tutkitaan lapsia, jotka ovat kasvaneet heteroavioliitossa, jossa isä on paljastunut biseksuaaliksi tai homoseksuaaliksi. Sirota itse on todennut, ettei tutkimuksen aineisto sovellu konservatiivipiireissä siitä tehtyihin johtopäätöksiin.

Lähdeviite Sarantakos (1996) on yksin vastaan huomattavasti suurempaa tutkimusten joukkoa, ja on tunnettu sen vakavista metodologisista puutteista, jotka ennustettavasti johtavat tulosten vääristymään. Esimerkiksi se, ettei siinä ollut minkäänlaista sokkoutusta ja aineisto perustuu epäneutraalien osapuolten subjektiivisiin raportteihin homovastaisessa ympäristössä, jolloin sosiaalinen stigma pääsee vaikuttamaan tutkimusta harhaanjohtavalla tavalla.  Se, että Puolimatka haluaa siteerata Sarantakosta kertoo jotain.

Puolimatkan ylpeästi siteeraama Regnerus, Mark (2012) on tunnettu roskatiede-esimerkki, jossa toteutettiin suuri kyselytutkimus, jonka viattomaksi puetut ainoat vastausvaihtoehdot kysymykseen vanhempien parisuhdekäyttäytymisestä tarkoittivat Regnerus:in mielestä:
A: Olen rikkinäisestä perheestä koska äitini on joskus rakastunut naiseen
B: Olen rikkinäisestä perheestä koska isäni on joskus rakastunut mieheen
C: Olen terveestä heteroavioperheestä

Tästä ilmiselvästä ansasta huolimatta sukupuolineutraalin avioliiton vastustajat linkittelevät tutkimusta innoissaan minkä ehtivät tueksi huuhaalleen.

Lähdeviite Douglas W. Allen (2013); metodologisesti virheellinen lähde. Jälleen on esimerkki ideologisesta roskatieteestä, jossa on suuri satunnaisotanta, mutta tahallinen metodologinen virhe; se nimittäin laskee homovanhempien ei-vielä-valmistuneet lukiolaisopiskelijat koulukeskeyttäjiksi, vaikka he eivät ole vielä tarpeeksi vanhoja valmistuakseen.

Puolimatka jatkaa toistamalla johtopäätöstään, että koska heterojen orpolapset ja yksinhuoltajien kasvattamat lapset ovat tilastollisesti huonommassa asemassa kuin biologisten heteroavioliittojen lapset, homoliittojen lapset voidaan jotenkin rinnastaa orpoihin. Ajatuskulku ei yksinkertaisesti toimi, ja on kaukana tieteellisestä argumentista.

Vaikka miten yhdistelisi avioero- ja yksinhuoltajatilastoja, ei niistä voi tehdä ennusteita eheästä homoavioliitosta. Brown (2004), Manning & Smock & Majumdar (2004), Girgis & Anderson & George (2012: 61−62). –”–

”On selvää, että yksittäinen homoisä tai -äiti voi kasvattajana olla omistautuneempi ja tiedostavampi kuin heteroisä tai -äiti keskimäärin. Nykytilanteessa homoparit ovat tietynlaisessa pioneerivaiheessa, jossa tällaisen perhemuodon omaksuneet ja kenties adoptiolapsia hankkineet parit ovat keskimääräistä tiedostavampia ja omistautuneempia.”

Yllä oleva Puolimatkan ajatus onkin se mielenkiintoisin kysymys koko asiassa; ovatko nykyiset homovanhemmat eräänlaisia tilastollisia supersankareita (ns. pioneerit) juuri siksi, että he yrittävät tietoisina suurennuslasin alla olosta muita enemmän?

Asiaan on vaikea vastata mitään, mutta näen kolme vaihtoehtoa:

  1. Nykyiset homovanhemmat näkyvät tilastoissa hyväosaisina ja pärjäävinä siksi, että he tietoisesti pyrkivät vaikuttamaan imagoonsa – kunnes stigma poistuu, ja ylimääräinen yrittäminen aikojen saatossa loppuu.
  2. On homovanhemmuuden ominaisuus olla hyväosainen ja pärjäävä; lapset tulevat usein pitkän suunnittelun tuloksena eikä niitä hankita ilman vakaata taloudellista asemaa.
  3. Tiedemaailmassa on suuri paljastumaton salaliitto, joka pyrkii aktiivisesti salaamaan homojen vanhemmuuskelvottomuuden. Motiivi epäselvä.

Puolimatka jatkaa saman ajatuskulun toistamista; lapsi tarvitsee biologisen isän ja äidin aviosuhteessa, ja kaiken muun täytyy olla väärin koska se nyt vain on niin, ja siksi sukupuolineutraali avioliittolaki on väärin. Tämän lisäksi hän kauhistelee moniavioisuutta, avioeron sallimista ja sitä, ettei lapsille ehkä tulevaisuudessa opeteta heteroavioliiton instituutiota ainoana normina. Tätä seuraa pitkä julistus heteroavioliiton kriisistä, kun ihmiset nykyään eroavat. Aasinsilta sukupuolineutraaliin avioliittoon jää hämäräksi.

Blankenhorn (2007); ei ole tutkimus tai artikkeli vaan vapaamuotoinen essee, joka julistaa amerikkalaiskonservatiivista avioliittokäsitystä. Kuulemma mies on sittemmin muuttanut mieltään (2012). Samoin Girgis et al (2012); teosnimi on ”What is marriage? Man and Woman: A Defence”.

Puolimatka siirtyy spekuloimaan siitä, oppivatko lapset enää miten lapsia tehdään jos s.p.-neutraali avioliitto sallitaan. Tämän jälkeen kauhistellaan taas heterojen avioerotilastoja. Relevanssi jälleen epäselvä.

2. Normatiivisen rakenteen erilaisuus synnyttää erilaisen juridisen säätelyn tarpeen

Puolimatkan argumentti, että heteroavioliitto on jotenkin sitoutuneempi kuin homoavioliitto vain ja ainoastaan lasten saamisen riskin vuoksi on yksinkertaisesti perustelematon, eikä ota huomioon lasten hankkimista varten solmittuja homoavioliittoja. Väite siitä, että avioliiton ainoa juridinen funktio on tuottaa lapsia on tuulesta temmattu; avioliitossa on etuja jos lapsia hankkii, muttei se ole sen ainoa funktio. Muita funktioita ovat mm. juridinen yhteistalous sekä lähiomais- ja perintöasiat.

Tämän jälkeen seuraa pari kappaletta julistusta, jotka eivät perustu mihinkään ja josta puuttuu kokonaan viitteet tai viitteet eivät kerro sitä, mitä Puolimatkan saate antaisi ymmärtää.  (Ei ole mikään uutinen, että samaa sukupuolta olevien suhteissa henkilödynamiikka on erilainen kuin heterosuhteissa. Samaa sukupuolta olevissa pareissa voi olla jopa huomattavia etuja tietyissä osa-alueissa kun kulttuurisesti tai biologisesti sukupuolittuneet tarpeet kohtaavat paremmin ja konflikteja on näillä alueilla vähemmän.)

Puolimatka nostaa avointen suhteiden olemassaolon esimerkiksi kaikkien homosuhteiden epäonnistumisesta, kontra heterosuhteet. Vertailu ei ole rehellinen, koska heterosuhteissa ja -avioliitoissakin on erilaisia avoimuuden ja polyamorian muotoja, myös lasten kasvattamisen yhteydessä. Näitä on lukumäärällisesti todennäköisesti monikymmenkertainen määrä homovanhempien vastaaviin ihan siksi, että heteroita on enemmän. Puolimatka sekoiittaa kuvioon pettämisen, joka on eri asia kuin avoin suhde. Heterosuhteissa tilastollisesti petetään säännöllisesti; suhteen ulkopuoliset seikkailut vain ovat heterosuhteessa vahvempi tabu, jolloin niitä ei juurikaan näe kuin nimettömissä kyselytutkimuksissa. Pettämisen yleisyys vaihtelee välillä 20-50%, tutkimuksesta riippuen. Muistelen suomalaista tutkimusta, jossa todettiin aviopuolisoiden syrjähyppytoleranssin kasvavan iän funktiona.

Lähdeviite Andersson, Gunnar (2004) – Puolimatka ei ole lukenut tutkimusta johon viittaa. Tutkimus ei tue hänen väitettään niin kuin hän sen haluaa esittää. 

Lähdeviite Allen, Douglas (2010); viittaus epäselvä; ei-tieteellinen lähde. Puolimatka ei täsmennä mihin kohtaan viittaa. Kyseessä on pitkä julistuksellinen kirjallisuusviitteellinen essee, jossa Douglas vastustaa homoavioliittoja. Kyseessä on sama Douglas, joka myöhemmin loi tahallisesti vääristellyn tilaston homovanhempien lasten lukiovalmistumisasteesta.

Päinvastoin kuin Puolimatka yrittää antaa ymmärtää, ei sukupuolineutraalin avioliittolain esityksessä ole mitään sellaisia muutoksia, jotka heikentäisivät esim. heteroavioliittojen juridista asemaa tai oikeuksia, koska Suomen avioliittolaki sen verran suppea. Saarna sukupuolierojen tärkeydestä jää hämäräperäiseksi.

3. Hyödyttääkö avioliitto homoseksuaalisia pareja?

Osuus alkaa epämääräisellä spekuloinnilla, jonka ajatuskulkuna ilmeisesti on ”ei voida tietää mitä tapahtuu kulttuurillemme jos homot saavat avioitua, joten ei pidä edes kokeilla”. 

Ensimmäiset viitteet eivät liity väitteeseen. Jälleen Andersson (2004); käsittelee lesbo- ja homoavioliittojen eroamisasteita. Puolimatka ei ole lukenut tutkimusta, koska jos olisi, hän huomaisi relevantin kohdan jossa anomaliaa käsitellään.

Yleisesti ottaen Puolimatkan kolmas tekstin osa perustuu olettamukseen, että avioliiton ainoa funktio on sosiaalinen status (minne katosi ”vain lasten hankkiminen”?). Avioliitto pelkkänä sosiaalisen statuksen tuojana on erittäin suppea tulkinta, eikä heijastu Suomen lainsäädännössä mitenkään. Status liittyy enemmän kirkkovihkimiseen, johon lakiesitys taas ei koske. Näin ollen hänen kritiikkinsä kohdistuu johonkin aivan muuhun kuin lakiesitykseen, jota häntä pyydettiin kommentoimaan.

4.  Hyödyttääkö sukupuolineutraali avioliittolaki homoseksuaalisten parien lapsia?

Puolimatkan muotoilu antaa ymmärtää, että homoavioliitoissa ei ole biologisia vanhempia. Lapsenryöstäjiksikö Puolimatka homoja epäilee? Homojen avioliitossa yksi vanhemmista on perinteisesti biologinen vanhempi, eikä toisen biologisen vanhemman säilyttäminen kuvioissa ole harvinaista.

Lähdeviite La Sala (2002); artikkeli ei edes käsittele homomiesten avioliittoja; ei liity käsiteltävään aiheeseen.  Andersson (2004) on jo käsitelty yllä pariin otteeseen.

Puolimatka syvenee tämän jälkeen avioliiton tarveharkintamatematiikkaan;

jos amerikkalaisten tilastojen mukaan 1/200 lapsesta elää samaa sukupuolta olevien vanhempien talouksissa, ja arvataan 50% avioitumisprosentti näissä suhteissa; tällöin sukupuolineutraali avioliittolaki koskettaisi 1/400 lapsesta. Jos oletetaan heteroavioliittojen eroprosentti 50%, niin 1/800 lapsesta kokisi vakaan avioliiton lakimuutoksen myötä. (Tässä vaiheessa matematiikka epäonnistuu; 50% ei eroa elämänsä aikana vaan 50% avioliitoista hajoaa; todellisuudessa toteutuneiden erojen määrää ei voi juontaa tästä prosenttiluvusta, koska erojen määrä on avioliittojen määrän funktio). Puolimatka jatkaa oletuksella, että 80% näistä lapsista olisi aiempien heterosuhteiden hedelmiä, jolloin uudelleenavioitumisella ei olisi lapsen kannalta etua suhteessa yksinhuoltajuuteen Puolimatkan siteeraamien viitteiden perusteella. Tämä laskee Puolimatkan luvun 1/4000 lapseen, eli n. 224:een alle 15-vuotiaseen suomalaiseen lapseen (census 2013).

Tämän päättelyketjun tuloksena Puolimatka toteaa, ettei homojen avioliitolle ole tarvetta, koska se koskettaisi vain pientä määrää lapsista kun tehdään pitkä ketju villejä arvauksia.

Sen sijaan Puolimatka toteaa kylmästi perustelematta, että 98% lapsista kärsisi sukupuolineutraalin avioliittolain käyttöönotosta, perustelematta asiaa mitenkään. En tiedä onko Puolimatka edes lukenut kansalaisaloitetta jos hän näkee siellä jotain radikaaleja rakenneuudistuksia.

5. Johtaako sukupuolineutraali avioliitto epätasa-arvoon ja avioliiton merkityksen trivialisoitumiseen?

Puolimatka avaa pelin toteamalla, että avioliittolaki ”jo ON tasa-arvoinen”, koska kuka tahansa voi astua heteroavioliittoon. Höhö. Kansanedustaja Oras Tynkkynen on esittänyt vastaesimerkiksi kysymyksen, olisiko se tasa-arvoinen avioliittolaki jos miehet saisivat mennä naimisiin vain miesten kanssa ja naiset vain naisten, muttei ristiin? Aika moni ymmärtää, ettei olisi.

Puolimatkan keskeinen argumentti on, että avioliittolain muutaman sanamuodon muuttaminen sukupuolineutraaliksi jotenkin yhtäkkiä sortaisi heteroavioliitossa olevia. Mitään perusteita tälle ei toki esitetä, eikä ajatusta avata.

Jatko lähtee raiteelle, jossa Puolimatka haluaisi avioliittolain säätävän tarkasti siitä, millaisia yhdynnän muotoja saa harrastaa ja ovat Valtion Hyväksymiä, koska muuten joku saattaisi avioitua pelkästä seksin ilosta tai ihan vaan kaveruuden vuoksi – ja kohta vielä sisaruksetkin. Mieleeni palautuu lukutuokiot Niilopedia -satiiritietosanakirjasta.

Prioriteetit käyvätkin selviksi, kun aiempi lapsimatematiikka lakkaa yhtäkkiä olemasta relevantti; ei ole väliä miten harvinaisia Puolimatkaa ärsyttävät suhdemuodot ovat, niitä täytyy vastustaa periaatteellisella tasolla ja tähän tarvitaan valtion byrokratia turvaksi.

Puolimatkan ABCDE-kooste koostuu mielipiteistä, joille ei tekstissä ole pitäviä perusteita.


Summa summarum

Keskeisin ongelma Puolimatkan artikkelissa on huomattava osuus epätieteellisiä, ideologisia tai epäluotettavia lähteitä. Toinen ongelma on lähdeviitteiden runsas käyttö ikäänkuin todistamaan asioita, joita lähteet eivät oikeastaan tue. Jos Puolimatkan artikkelin lähettäisi vertaisarvioituun tiedejulkaisuun, se ei läpäisisi edes ensimmäistä roskaseulontaa.

Tuleekin vääjäämättä mieleen, että Puolimatka tuskin on alkuunkaan tutustunut käyttämiinsä lähteisiin, vaan on kopioinut lähdeviitteet suoraan jostain amerikkalaiskristilliskonservatiivien artikkeleista tai blogeista. Jos niitä nimittäin googlettaa, monen kohdalla tulee melkein enemmän debunkkauksia kuin linkkejä itse materiaaliin, ja monen viiteteoksen taso jää uskonnollisen self-help -kirjan tasolle. Lähdeaineisto on myös käytännössä täysin keskittynyt Pohjois-Amerikkaan.

Tällaisella lähdeviitteiden käytölla olisi ihan turha yrittää tehdä pro gradu -tutkielmaa muualla kuin Jyväskylän opistossa; se olisi automaattinen hylätty. Siksi onkin jokseenkin kauhistuttavaa, että tätä tekstiä suoltaa Jyväskylän yliopiston professori – mitä se kertoo Suomen tiedeosaamisen tasosta, jos professoritkaan eivät ymmärrä perustavanlaatuisia tieteen periaatteita, joita olettaisi jo kandin hallitsevan? Onko syytä huolestua siitä, että Suomen yliopistoista voi valmistua täysin epätieteellisin lopputöin? Ovatko kasvatustieteen gradut vain paperipinoja, joita kukaan ei oikeasti lue? Entä väitöskirjat?

Puolimatkan lausuntoa vaivaa toistuva ns. ’moving the goalposts’, eli kriteerien mielivaltainen muuttaminen asiayhteyksien vaihtuessa. Halutaan asettaa mahdottomat kriteerit harkitsevien homovanhempien vanhemmuuskelpoisuudelle samalla kun suljetaan silmät siltä, että kuka tahansa sukukypsä hetero-teini voi hetken mielijohteesta tuottaa jälkeläisiä huostaanotettaviksi laitoksiin ja jatkokoulutettavaksi huumediileriksi.

Puolimatka ottaakin  homojen yhteiskuntakelpoisuuden mittatikuksi eräänlaisen fiktiivisen idyllin täydellisestä heteroydinperheestä, jolla on talousasiat kunnossa, naapurit rakastavat heitä ja he ovat kaikki nuoria, terveitä ja kauniita, mutteivät koskaan tule eroamaan. Samaan aikaan Puolimatka katsoo voivansa perustellusti rinnastaa toisiinsa homoavioliittojen lapset ja orpolapset jotenkin samantapaisina lähtökohtina. Ihan vaan koska.

Jos Puolimatkan ajatuskulun ottaisi tosissaan, merkittävä osa heterovanhempien suomalaislapsista otettaisiin huostaan, koska heidän vanhempansa eivät sopisi Puolimatkan määritelmään heteroista ja heteroavioliitoista.

Jos minulta kysyttäisiin, pitäisi tällaisesta roskatieteen julkaisusta asiantuntijalausuntona perua professorititteli ja mitätöidä kaikki kandidaatintutkintoa korkeammat tutkinnot kommentoidulta alalta. Luulisi Jyväskylän yliopiston varjelevan mainettaan tieteellisenä ja pedagogisena instituutiona edes jotenkin.

Sen sijaan, että olisi istuttanut Tapion käyttämään tuntikausia liirumlaarumiinsa, lakivaliokunta olisi hyvin voinut vain ostaa sen mitä halusivat puntaroivan lakiasiantuntijatyönsä tueksi; paperilappusen, jossa lukee:

Homot ovat kyvyttömiä vanhemmuuteen, luonnottomia,
saatanan luomuksia ja kuoleman airuita.

 

Automaattimetro on hämäystä

EDIT 2.4.2014 – Aprillia! Muutama menikin lankaan.

Automaattimetroprojektin hitaudelle on löytynyt yllättävä selitys; nimittäin ettei sen ole koskaan ollut tarkoituskaan valmistua ainoastaan julkisuudelle kerrottuun tarkoitukseen. Espoon ja Helsingin alle rakennettava tunneliverkosto on toki lähes valmis, mutta ns. ”automaatio”-tekniikan asentaminen on vasta alkutekijöissään, koska sen on tarkoitus valmistua samanaikaisesti Olkiluoto-3 -ydinreaktorin kanssa – samalta toimittajalta.
dumb1

Kun tarkemmin perehtyy piirustuksiin ja kuntien hankintoihin, käykin ilmi, että Espoon ja Helsingin alle rakennetaan onkalosto, joihin on tarkoitus pystyttää ELF-säteilyä tuottava valtava antenniverkosto. Olkoluotoa suunnitelmassa tarvitaan turvaamaan antenniverkoston valtavaa virrankulutusta, jotta sen vaikutukset yltäisivät maan alta stratosfäärin alarajaan asti.

Tältä näyttää DERP:n ohjauslaite

Ohjauslaite

Voi tietenkin vain arvailla mihin valtio aikoo tätä ilmajohdinverkostoa käyttää, mutta on päivänselvää (ja tutkimustieto vahvistaa asian), että ELF-säteily häiritsee ja muokkaa ihmisten käyttäytymistä ja tarpeeksi hienostuneella ohjauselektroniikalla sillä voitaisiin kontrolloida siviilikansalaisia suurina massoina! Kutsuttakoon tätä Helsingin seudun alle rakennettavaa laitteistoa englanniksi vakiintuneen tavan mukaisesti  Directed ELF Radiation Program:iksi, lyhennettynä DERP. Nykyään tällaisia sijaitsee jo Norjassa (HERP) Alaskan (HAARP) lisäksi. Poikkeuksellista on maanalaisuus, eli  DUMB-rakennelma (Deep Underground Military Base).

Mikään ei estä DERP:in kaltaisten mikroaaltosäteilykoneistojen käyttämistä lentokoneista levitettävien pienhiukkasten sähköistämiseen tavalla, jolla voidaan mm. pudottaa helikoptereita taivaalta, aiheuttaa tsunameja ja sabotoida naapurimme avaruustutkimuksia. Ainoa looginen johtopäätös onkin, että ”automaattimetro”- ja Olkiluoto-3-hankkeet ovat Yhdysvaltain varjohallinnon ja NATOn pyrkimyksiä nukkehallituksen avulla sabotoida Suomen suhteet Venäjään, estäen Suomen demokraattisen siirtymän Euraasian Unioniin Krimin tavoin ennen kuin on liian myöhäistä.

On siis ensiarvoisen tärkeätä, että automaattimetron DERP-luonne paljastuu laajemmalle yleisölle demokratian, ilmaston, turvallisuuden ja perhearvojen suojelemiseksi Amerikkalaiselta fasismilta, jonka riippumaton media RT on ansiokkaasti tuonut julkisuuteen.

Suomalaiset ovat aina olleet slaavilainen kansa.

HKL Johtokunta 1/2014: Koivusaaren kohtalo ja Länsimetron hinta

Kirjoitan Koivusaaren aseman päätöksestä myöhemmin syvällisemmän artikkelin, mutta tässä itse kokouksen läpikäynti.

Infra 1) Länsimetron hankesuunnitelman rakentamiskustannusten enimmäisrajan korottaminen Helsingin osalta

Länsimetro Oy:n toimitusjohtaja Kokkinen esitteli johtokunnalle muuttunutta kustannusrakennetta vrt. hankesuunnitelmaan. Luvut eivät käy ilmi päätösesityksestä, vaan ne ovat olemassa vain erillisessä kalvoesityksessä, jonka pyysin toimitettavan johtokunnan jäsenille. Julkaisen slaidit kokonaisuudessaan kunhan ne minulle toimitetaan. Asiasta käytiin pitkä keskustelu. Johtokunta ihmetteli kustannusten nousua suhteessa hankesuunnitelmaan ja sitä, millä mandaateilla hankesuunnitelman ulkopuolisista töistä on päätetty (laajuusmuutokset).

Johtokunta päätti palauttaa esityksen uudelleenvalmisteltavaksi siten, että siitä käy taulukkomaisesti paremmin ilmi kustannusten nousujen kustannuskohteet ja toteutumat sekä päivämäärät jolloin nämä päätökset on valtuutettu.

Infra 2) Lauttasaaren ja Koivusaaren metroasemien rakennussuunnitelmat

Keväällä esitin, että Koivusaaren asema rakennettaisiin valmiiksi vain välttämättömin osin niin, että se voitaisiin ottaa käyttöön myöhemmin kun Koivusaaren asuinalue rakennetaan. Virkamiehistö tulkitsi esitykseni hieman suppeasti, jolloin edellisessä kokouksessa pyysin tarkemmin kustannusarviota siitä, mitä maksaisi Koivusaaren aseman toteuttaminen siten, ettei sen valmiiksi rakentaminen edellyttäisi kalliita yötöitä tai häiriöitä metroliikenteelle. Tässä alla valokuvani tästä slaidista – tietoa ei ole muualla.

IMAG1474_BURST007_1

EDIT: Länsimetro Oy:n kalvoesitys kustannuksista löytyy nyt sivustoltani [PDF].

Esitin kokouksessa argumentin Koivusaaren aseman mahdollisesta stimuloivasta vaikutuksesta alueen kehittämiseen, vaikka asema olisikin tyhjäkäynnillä ja hidastaisi työmatkaliikennettä.

Johtokunta päätti esittää kaupunginhallitukselle, että Koivusaaren ja Lauttasaaren asemien rakennussuunnitelmat hyväksyttäisiin. Näillä eväin Koivusaaren asema siis toteutuu Länsi-Lauttasaaren puolelle.

Raitio 1) Töhryjen ja tarrojen poisto raitiovaunuista -päätköksen muutos

Esityksen mukaan.

HKL Johtokunta 15/2013: Hallintomalliselvitys ja kallistuva länsimetro

Vuoden viimeinen johtokunnan kokous pidettiin 19.12.2013. Vuosi johtokunnassa on ollut erittäin avartava ja antoisa, ja olen pyrkinyt jakamaan blogissani näitä avartavia kokemuksiani parhaan mukaan. Olen pyrkinyt paitsi lisäämään kansalaisten tietämystä paitsi HKL:n toiminnasta myös avamaan päätöksentekoa laajemmalle keskustelulle ja katson onnistuneeni tässä kiitettävästi.

Tj 4) Automaattimetron tilannekatsaus

Siemensin arvio etenemisasteesta on 55%. Steco-kokouksessa pyydettiin Siemensiltä realistinen aikataulu perjantaihin 13.12. mennessä; Siemens lähetti 12sivun selityksen siitä, mikseivät voi toimittaa aikataulua. HKL:n mielestä seuraavissa ollaan myöhässä:

  • M100-sarjan ja M200-sarjan protot.
  • M200-sarjassa on ohjausyksikkö (turvatoimintoja ohjaava tietokone), johon Siemensillä ei vielä ole ratkaisua. iemensille asia on ilmeisesti tullut yllätyksenä, vaikka heillä on ollut junien tekniset dokumentit jo vuosia. Melko ihmeellistä, etten sanoisi.
  • M100-sarjan asennus pääsee vauhtiin vasta keväällä tai kesällä, koska M100-sarjan sarja-asennuksiin ei ole tilattu materiaaleja.

Tammikuun aikana odotetaan päätöstä teknisesträ ratkaisusta laiturioville.

Tj 5) Hallintomalliselvitys

Toimitusjohtaja Lahdenranta esitteli johtokunnalle suullisesti hallintomalliselvityksen tilannekatsauksen, jota olin aiemmin pyytänyt johtokunnan nähtäväksi. Helsingin kaupungin Talous- ja suunnittelukeskuksen virkamies kielsi kieltäneensä esittelemästä luonnosta johtokunnalle, joten tässä nyt osoittavat kaikki sormet ristiin ja kyse voi olla väärinymmärryksestäkin. Raitio- ja metrovaunukuljettajat vetivät pois lakkouhkansa kun heille ilmoitettiin, että heitä kuullaan hallintomalliselvityksestä.

Lyhyesti: Hallintomallimuutokselle esitetyt argumentit seudullisesta kehityksestä puoltavat selkeästi eniten osakeyhtiöittämistä, joka tosin on ongelmallinen kuntalaisten tiedonsaantioikeuden (avoimuusperiaatteen) kannalta, joka siis lakkaisi. HKL:n pilkkomisen raide- ja infrayhtiöiksi ainoa validi perustelu on sekä raideliikenteen infran että operoinnin avaaminen kilpailulle, mitä en pidä realistisena seuraavaan 15 vuoteen.  Toimitusjohtaja vakuutti, ettei 0-vaihtoehtoa ole suljettu pois. Itse toivon, että epädemokraattisista kuntayhtymähimmeleistä päästään eroon kuntaliitoksella Helsinkiin.

Hallintomalliselvityksen taustaa blogistani tägillä ’hallintomalliselvitys’.

Tj 6) Tulosbudjetti 2014

Esityksen mukaan.

Metro 1) M100- ja M200-sarjan metrojunien pyörien hankintasuunnitelma

Esityksen mukaan

Metro 2) Länsimetron automatisointia koskevan hankintapäätöksen lisä- ja
muutostyövarauksesta päättäminen

Esityksen mukaan.

Infra 1) Koskelan varikko

Esitimme pyynnön, että johtokuntaa kuultaisiin toteutuskilpailun ehdoista ennen kuin asia menee kaupunginvaltuuston päätettäväksi ja että johtokunnalle esiteltäisiin ilmoitusasiana toteutuskilpailun voittajan valinta.

Esityksen mukaan.

Infra 2) Länsimetron hankesuunnitelman kustannusten korottaminen

Länsimetro Oy:n tj Matti Kokkinen esitteli johtokunnalle länsimetroprojektin rakennuskustannusten ylittämisperusteita.

Tiedustelin Kokkiselta vahvistusta ajatukselleni siitä, että rakentamalla Koivusaaren aseman laituriosuudet viimeistelyä vaille valmiiksi pienin lisäkustannuksin, ei rakentaminen tulevaisuudessa tarkoittaisi kallista yötyötä tai metroliikenteen häiritsemistä. Kokkinen vahvisti käsitykseni. Tämä oli juuri se, mitä hain alkuperäisessä esityksessäni keväällä.

Koivusaaren aseman kustannusarvio on noussut huomattavasti huonon kallioperän vuoksi, johon on törmätty louhoksissa.

Esitetään 30M€ korotusta ja 10M€ lisävarausta hankkeen Helsingin osuudelle.

Kari Kälviä (vihr) teki palautusesityksen, jossa hän pyysi selvitystä kullakin osa-alueella tehdyistä ylityksistä ja alituksista perusteluineen euromääräisesti ja prosentuaalisesti, riskikartoituksen, sekä taloudelliset riskit ja vaikutukset aikatauluun.

Päätös: palautetaan esitys uudelleen valmisteltavaksi

Raitioliikenne 1) Töhryjen poistoa ja suoja-ainekäsittely

Tilattiin töhryjen aktiiviset poisto- ja suojaustyöt raitiovaunuihin.

Informaatioasiat

  • Mannheimilaisten kohtaloa mietitään (3kpl vie tilaa varikolta)
    1) kaupataan keskieurooppaan
    2) romutetaan
    3) pidetään ennallaan
    4) haluaako joku museoratikan halvalla?
  • Yömetron raportti
    Matkuastajapalaute on ollut erittäin positiivista ja alun pelot järjestyshäiriöistä eivät ole toteutuneet. Junissa kuitenkin kuulemma juodaan tölkkikaljaa ihan avoimesti. Kaksi metrojunaa on hieman tärvelty yöliikenteen aikana. Logistiikkamokan vuoksi Kalasataman asemalla ovet ovat olleet lukossa yömetron aikaan. (HS 13.12)
  • Kaupunkipyörähanke
    Kevään 2014 aikana valmistuu uusi hankesuunnitelma.
  • Rakennusviraston kanssa tehdään sopimus autojen siirroista 

 

Guggenheim – kulttuurin Talvivaara?

Nyt kun pahin joulunaika on ohi, katson sopivaksi jälleen häiritä lukijoitani vaikeilla asioilla. Tällä kertaa pyrin havainnollistamaan uudestaan kaavaillun Guggenheim-museon kustannusrakennetta sekä arvioimaan museon rakentamisen taloudellisia perusteluita ja Levón-instituutilta tilattua tutkimusta Museoiden taloudellinen vaikuttavuus.

Aloitan taloudellisella katsauksella säätiön uuteen (09/2013) esitykseen [PDF]:

Kuluerä Arvio Maksaja(t) Saaja(t)
Rakennus 130 M€* 50% Helsingin kaupunki
50% Valtio
Guggenheim Foundation, Rakennusliikkeet, Arkkitehtitoimisto
Lisenssimaksu 30 M€ Rahoittaja ei tiedossa Guggenheim Foundation
Sosialisoitava tappio 5 M€/v Eri malleja, tod.näk. Helsingin k. Guggenheim Foundation
Kulut 20 vuotta** 13 M€/v Veronmaksajat ???, Guggenheim Foundation
Väitetty hyöty
Alueen kasvanut liikevaihto 41 M€/v
Bruttoverohyöty Suomelle 8 M€/v
Nettoverohyöty Suomelle julkisen tuen jälkeen 3 M€/v

* Arviota on haukuttu epärealistiseksi julkisten r.hankkeiden kustannustasoon nähden
**
 Helsinkiläisen varavaltuutettu, arkkitehti ja kaupunkitutkimuksen asiantuntija Kaarin Taipaleen (SDP) mukaan kustannuksissa ei ole huomioitu rahoituskuluja, tonttivuokran subventiota, kiinteistöveroa, huoltokuluja ja muita tällaisia pakollisia menoja. (Uusi Suomi)

Guggenheim sanoo sen itsekin; nettoverohyöty Suomelle olisi jatkuvasti selvästi tappiolla jos huomioidaan epäsuorat  julkiset tuet. Verohyötyargumentti on siis debunkattu parhaimmilla saatavilla olevilla tiedoilla Guggenheimin itsensä toimesta. Näillä tiedoin ainoa käytännön seuraus taloudellisesti olisi Helsingin kaupungin veronmaksajien rahojen todella kallis rahanpesu valtion tileille ja yhdysvaltalainen Guggenheim Foundation ottaisi oman siivunsa.

Haluaisin tämän lisäksi nostaa esiin muutamia huomioitavia lukuja, jotka liittyvät näihin ennusteisiin kun syvennytään tarkemmin:

  • Suomen vähittäismyynnistä elintarvikkeet ja juomat (40+%) ja tekstiilit ja vaatetus (10%) muodostavat yli puolet (Tilastokeskus, 2007). Vähittäismyynti Suomessa on vahvasti tuontivoittoista, eli sen työllistävä vaikutus on pääasiassa palvelualalla ja merkittävä osa liikevaihdosta kuluu ostoihin ulkomailta. (Performance of Trading Firms in the Services Sectors, Ljubljanan Yliopisto, 2004 [PDF]) Se tarkoittaa siis loppuen lopuksi aika pientä verokertymää Suomeen.
  • Guggenheim-säätiön ja konsulttiyhtiö BCG:n esitykselle julkaistiin jälkikäteen (yleisön vaatimuksista) esityksen talousluvuille GuggenheimHKI-sivustolle valikoituja, joskin epätarkkoja perusteluita. Guggenheim Helsinki -sivuston PR-työstä vastaa mainostoimisto Miltton.
    On hyvä huomioida, että 550 000 vuosikävijämäärästä ennusteessa kansainvälisiä risteilymatkustajia olisi vain 17 000, nimenomaan Guggenheimista kiinnostuneita ulkomaisia vierailijoita 25 000 ja vierailuaikaansa G:n takia pidentäviä turisteja 107 000 — ulkomaalaisia kaiken kaikkiaan 173 000, joiden kulutusennuste on 9,609 M€/v. Etenkin vierailuaan pidentävien osalta kävijäarvio on sangen optimistinen. Esityksen 41 miljoonasta vain 10 miljoonaa on uutta kulutusta  ja loput 377 000 kävijää ovat pois muun Helsingin ja Suomen museoilta ja palvelualalta. Se olisi siis pitkälti nollasummapeliä Suomen kannalta.

Museoiden edunvalvontajärjestö Suomen Museoliiton Vaasan Levón-instituutilta ostama tutkimus museoiden taloudellisesta vaikuttavuudesta (PDF) on mielenkiintoinen yritys kartoittaa museoiden vaikutusta lähialueen talouteen. Tutkimus valitettavasti tyssää metodologiassaan käytännön ongelmiin; jotta museoissa lojuvaan kyselykaavakkeeseen saataisiin vastauksia, täytyy kaavakkeen olla yksinkertainen, minkä seurauksena data ei ole järin mielenkiintoista eikä sen avulla pysty vastaamaan vaikeisiin kysymyksiin ilman mielikuvituksellista tulkintaa. Pitkästä proosasta koostuva julkaisu antaa ymmärtää, että museot toimivat parhaiten maakuntien vetonauloina kotimaan turisteille, joita ei pääasiassa kiinnosta taide. Tekstin mielenkiintoisimmat osuudet itselleni olivat alan kirjallisuusviittaukset.

Vaikka talousluvut huomioitaisiin suurella virhemarginaalilla, ei se tekisi Guggenheim Helsingistä millään mittaustavalla selkeästi kannattavaa yksityiselle tai julkiselle sektorille Helsingissä tai Suomessa. Korkeintaan se keskittäisi suomalaisten vierailuja maakuntien museoista Helsinkiin, mitä toki voi pitää urbanistisena aluepolitiikkana.

On siis lopulta puhdas arvokysymys halutaanko tänne väkisin Guggenheimia juuri Guggenheimin vuoksi tai kalliisti elvyttää Kauppatorin ympäristön yrityksiä kaikkien muiden kustannuksella. Minusta tällainen kysymysasettelu ei yksinkertaisesti kuulu vastuuntuntoiseen politiikkaan. Puhumattakaan siitä, mistä nämä lisääntyneet verotaakat kerätään tai mitä kaupungin palveluja niiden takia leikataan. Paremmat nettovaikutukset Suomen ja Helsingin kansainväliselle kilpailukyvylle saataisiin todennäköisesti rakentamalla samalla rahalla 40 ARA-kerrostaloa kantakaupunkiin.

Näen mielelläni Helsingin, jossa on kansainvälisesti merkittävä(t) muotoilun ja arkkitehtuurin museo(t) — vaikka sitten Guggenheim — mutta sen investointikulujen tulee tulla yksityiseltä sektorilta jos kaupunki ei omista rakentamaansa museota. Minä pidän irvokkaana sitä tapaa, jolla tässä ollaan nyt sekoittamassa julkisen sektorin rahaa ja yksittäisen yksityisen tahon riskiliiketoimintaa.

Guggenheim-museon rakentamisen perusteena on pidetty ns. Bilbao-efektiä, jossa tylsään kaupunkiin 15 vuodessa saatiin 500 M€ lisää liikevaihtoa ja 100 M€ nettoverotuloja. Nyt näyttää siltä, ettei Bilbao-efektin toistumiseen Helsingissä usko edes Guggenheim-säätiö itse omassa mainospuheessaan. En usko minäkään — sanokaa minun sanoneen.

 

Tempputyöllistämisen hinta työmarkkinoille

Kuultuani lukuisia kertomuksia viime aikoina erilaisista työharjoitteluista, työpajoista, palkkatuetuista työllistämisistä ja muista välityömarkkinoille tempputyöllistämisistä aloin pohtia mitä tämä lysti maksaa verorahakertymästä ja miten paljon käytäntö ihan matemaattisesti syö yksityisen sektorin työllistämiskykyä. Tiivistettynä: miten monen työpaikan synty estetään tempputyöllistämisellä?

Paljon erinomaista työtä välityömarkkinoiden ongelmista ja nöyryyttävästä vaikutukseta on ansiokkaasti tehnyt Tasavallan harjoittelijat ja tukityöllistetyt THT ry. He ansaitsisivat jonkinlaisen palkinnon heikoimpien edunvalvontatyöstään.

Tempputyöllistämisessä kyse on pitkälti siitä, että kansalaisyhteiskunta maksaa veroja, jotta se voisi palkata virkamiehiä maksamaan palkkaa siitä, että tehdään kansalaisyhteiskunnan muutenkin tarvitsemaa työtä. Tällä tapaa yksin­kertais­tet­tunahan koko järjestely on eräänlainen byrokratian Goldbergin kone. Toki jos syvennytään aiheeseen käy nopeasti ilmi, että kyse on eräänlaisesta liian tiukan työlainsäädännön ohittamisen valkopesusta viranomaisen valvonnan verukkeella.

Tein siis illan verran selvitystyötä niistä tilastoista, joihin tavallinen kansalainen pääsee jollain tapaa käsiksi. A.o. kustannusarviosta on jätetty pois kuntouttavan työtoiminnan, yrityspalveluiden, kotoutumistuen aktivoinnin ja starttirahan kustannukset. Arviossa ei ole huomioitu aktivoinnista aiheutuvia toimintakuluja, koska niistä ei ole saatavilla yksityiskohtaista tietoa. Lisäksi laskelmassa ei ole huomioitu kuluja työttömyyskassoista, kuntien harkinnanvaraisia palkkaustukia eikä matalapalkkatukia.

Budjetoitu etuuskulu/vuosi Budjetoitu Määrä (€)
33.20.52 Valtionosuus työmarkkinatuesta työllistämistä edistävien palvelujen ajalta ylläpitokorvauksineen (arvio 2013)1 407 200 000
33.20.50-51 V.o. ansio- ja peruspäivärahasta työllistämistä edistävien palvelujen ajalta ylläpitokorvauksineen (arvio 2013)1 233 000 000
33.20.52 ELY-keskusten maksamat palkkatuet (arvio 20131)
starttirahalla vähennettynä2
85 000 000
Budjetoitu yhteensä 725 200 000
Rahalla aktivoidut Henkilöä
Työmarkkinatuella aktivoidut3 (2011) 27 752
Perus- ja ansiopäivärahallä aktivoidut4 ~ 23 440
ELY-keskusten palkkatuetut4 ~ 13 725
Aktivoituja yhteensä ~ 64 917
Keskimääräinen etuuskulu/henkilö/vuosi* 11 171 €
10€ tuntipalkalla täystyöllistämisen
vuosikustannukset ilman sivukuluja
18 857 €

* Ei ole näyttöä, että aktivointitoimet kestäisivät koko vuoden

Ylivoimaisesti kalliimmaksi aktivoinnin muodoksi muodostuu aktivoitujen työmarkkinatuen saajien osuus, joiden etuuksien keskiarvo/henkilö/vuosi on 14672€. Se on jo monen työssäkäyvän ihmisen vuosiansio. Siihen päälle vielä huomattavat toimintamenot. Aktivointitoimien toimintakulut ovat todennäköisesti huomattavia ja liikkunevat sadoissa miljoonissa vuosittain. Esimerkiksi vuoden 2010 valtion talousarvioesityksessä oli budjetoitu erikseen 560,75M€ tällaisiin palveluihin, mikä useallekin vuodelle jaettuna nostaa aktivointitoimien kustannukset hirvittäviksi5.

Näyttääkin silmämääräisesti siltä, että Suomen työllisyystilannetta ja työmarkkinoiden sujuvuutta parannettaisiin paljon nykyisiä toimimattomiksi todettuja aktivointitoimia paremmin ja kestävämmin yksinkertaisesti lakkauttamalla ne ja vapauttamalla kansalaisyhteiskunta näistä tietyistä aktivointitoimien verokuormista, jotta työttömät työllistyisivät ns. normaalia reittiä talouden kiertoon vapautuvalla rahalla. Samalla saattaisivat masentavat talousnäkymätkin parantua.

Aktivointitoimiin nyt käytettävällä verorahalla työllistyisi yksityisellä sektorilla täysipäiväisesti kevyesti yli 35 000 ihmistä, mikä vastaa jo yli kuudesosaa kaikista tilastollisista työttömistä Suomessa. Semmoisia lukuja tänään.

Muita työllisyyden ja taantuman parannusehdotuksiani voi lukea artikkelistani Hyvinvointisuomi kaipaa kaskenpolttoa II: Miten työt katosivat.

Lähdeviitteet
1. 17.9.2012 päivitetty talousarvioesitys 2013 , Valtiovarainministeriö
2. Selvitys työ- ja elinkeinoministeriölle, Vice Consulting Oy 2012
3. Selvitystyö välityömarkkinoiden mahdollisuuksista tukea vaikeasti työllistyvien työelämään osallistumista ja työmarkkinoille pääsyä.Työ- ja elinkeinoministeriö 2013
4. Työmarkkinatukiseuranta: Aktivointiaste, KELAn tietopalvelut: Aktivointitoimet ELY-keskuksittain
5. Pitkäaikaistyöttömien työllistyminen, Valtiontalouden tarkastusvirasto 2011

Jos löydät parempia lukuja, ilmoitathan ne kommenttiosioon

Lukiovasemmisto, Preka-Eetu ja Anarko-Marko

Minulta kysytään poliitikkona säännöllisesti miksen kuulu Vasemmistoliittoon vaan Vihreään liittoon. Kysymysasettelu juontunee siitä, että käsittelen usein sosiaalipoliittisia aiheita tavalla, joka pyrkii huomioimaan päätösten vaikutukset vähäosaisiin ja moni­ongelmaisiin päinvastoin kuin perinteiset porvaripoliitikot. Esimerkkinä tästä nyt vaikka Komerot-hankkeen yhteydessä antamani haastattelut, pitämäni puheet erinäisissä semi­naareissa ja vaalikampanjoideni teemat.

Tässä artikkelissa pyrin määrittelemään eräänlaisen modernin naiivivasemmistolaisuuden ja sen kompastuskivet. Vasemmistolla en viittaa erityisesti vasemmistoliittoon, vasemmistonuoriin tai kaikkiin vasemmistolaisiksi itsensä lukeviin. Lukiovasemmistolaisuus on ennen kaikkea tietty suhtautuminen työllisyys-, talous-, elinkeino- ja sosiaalipolitiikkaan, johon törmää paljon näennäisesti sosiaalisesti ja globaalisti valveutuneiden (etenkin nuorten) vasemmistolaisiksi identifioituvien keskuudessa. Artikkeli on seissyt luonnoksena kuukausitolkulla, mutta itsenäisyyspäivän tapahtumien yhteydessä julkaisu tuli luontevaksi kommentiksi netissä käytyyn poliittiseen keskusteluun.

Lukiovasemmistolainen on henkilö, joka tarkastelee yhteiskuntaa vain ja ainoastaan siltä kantilta, mitä kaikkea kivaa ja/tai hyödyllistä voisi tehdä verovarojen ikuisella suihkulähteellä – jättäen huomiotta kysymyksen siitä, mistä rahat oikein saadaan ja kuka ne loppu­kädessä kykenee tai suostuu maksamaan. 

Itseni miellän sosiaaliliberaaliksi – pidän vapaata markkinataloutta kätevänä tapana allokoida resursseja ja saada hintatietoja, mutta katson myös, että yksilön vapauden takaamiseksi täytyy taata tietty minimitoimeentulo (yösija, perusterveys ja ruokaa), jotta häntä ei epätoivon vuoksi voisi hyväksikäyttää tai painostaa hänelle epäedullisiin sopimuksiin. Suomi ei tällä hetkellä ole vapaa markkinatalous eikä se de facto takaa mitään minimitoimeentuloa. Poliittinen ajatteluni on juuriltaan juuri perinteisen vasemmistolaista, mutta olen kyllästynyt liikkeen idealismiin.

”Kun aloin lukea jotain taloudesta ja kuunnella muutakin kuin vasemmistoräppäreiden sanoituksia, liika punaisuus karisi pois.”
— Pekka Peni, ex-vasemmistolainen, Vihreä talousliberaali

1. Raha tulee seinästä

ilmaista-rahaa-ja-sahkoa

Näin oikea ryhtiasento saa chakrat oikeaan asentoon, mikä tuottaa ääretöntä universumin elämänenergiaa tesla-käämiin.

Lukiovasemmistolaisuutta leimaa käsitys, että kaikkiin sosialististen ihanteiden mukaisiin asioihin ja muuhun kivaan löytyy aina rahaa jonkun muun, ulkopuoliseksi mielletyn taskusta – oli kyse sitten tuhannen euron perustulosta tai huonosti talouttaan hoitavien EU-valtioiden tappioiden sosialisoinnista. Rahan lähde on aina joko velka tai korkeampi yksityisen sektorin verotus, ja näitä voi aina korottaa ilman seurauksia. Perusoletus on, että palveluiden ja tavaroiden verotus ei vaikuta mitenkään tuottavuuteen tai kustannuksiin.

No, raha kyllä tulee seinästä, tai tarkemmin sanoen töpselistä; se on luottoverkostoista syntyvän fiat-rahan todellisuus. Mutta sen sijaan arvo, jolle raha pyrkii olemaan jonkinlainen mittari ja vaihdon väline, ei tule seinästä eikä töpselistä. Se tulee siitä, että joku on valmis tekemään vaihtokauppaa ja ketjun matkalla syntyy lisäarvoa jollekulle. Arvo on subjektiivinen määre, joka mittaa miten paljon taloudellinen toimija (esim. kuluttaja) kokee hyötyvänsä jollain tapaa tuotteesta tai palvelusta. Arvojakin on eritasoisia; on käyttöarvoja ja vaihtoarvoja. Aiheesta on kirjoittanut kansantajuisesti mm. Thatcher-uusliberalistien kammoama Karl Marx .

Todellisuudessa yksityisellä sektorilla on sääntelyn ja verotuksen suhteen kaksi kipupistettä, joiden ylittämisellä on katastrofaalisia seurauksia;

    1. se piste kun byrokratian aikaansaama arvoa tuottamaton lisätyömäärä alkaa yksinkertaisesti vituttaa yrittäjää niin paljon, että hän luovuttaa henkisesti ja lähtee kilometritehtaalle ja/tai tulee päihde- ja mielenterveysongelmaiseksi;
    2. se piste kun verotus tai byrokratia tekevät yrityksen toiminnan kannattamattomaksi, koska tuotteen tai palvelun hinta nousee yli sen, mitä tarpeeksi moni asiakas olisi valmis siitä maksamaan kun asiakkaiden tulotasot eivät vastaavasti nouse.

Kummallakin tapauksella on varsin ikävä seuraus; yritys ei enää tuota verotuloja arvonlisäverotuksen tai yhteisöveron kautta, ja vaikkei yritys olisi koskaan näitä maksanut, niin työntekijät joudutaan irtisanomaan kilometritehtaalle ja heidän palkoistaan peritty verokertymä katoaa, niin kuin myös heidän entisen ansiotason mukaisen kulutuksen verotus. Tämän lisäksi syntyneiden työttömien ja moniongelmaisten ylläpitoon kuluu nyt verorahaa, jolloin yrityksen kaatumisella on monitasoinen kerrannaisvaikutus valtiontalouteen. Samalla kyseinen palvelu tai tuotanto katoaa.

2. Jokainen yrittäjä on Mr. Burns

mr-burns-1-percent-ows

Lukio­vasemmistolainen määrittelee lähes kategorisesti pahoiksi yritykset tai yrittäjät, riippumatta siitä onko kyse McDonaldsista vai köyhästä kampaamoyrittäjästä. Lukiovasemmistolainen ymmärtääkin taloutta äärettömien voittojen myytin kautta, jossa jokainen yrittäjä takoo miljoona­voittoja ja ajaa käteisellä ostetulla urheiluautolla – samalla kun hän maksaa työntekijöilleen paskaduunista ala-arvoista palkkaa ihan ilkeyttään. Yrittäjät ja korkeapalkkaiset lasketaan syssyyn nimeltä ”eliitti”, jota vastaan tulee tehdä vastarintaa kaljapulloilla ja tarranliimauksella. Tausta tälle on se, että lukiovasemmistolaisella ei usein ole merkittävää työkokemusta yksityiseltä sektorilta, joten kaikki edellytykset työelämän arjesta vieraantumiseen täyttyvät.

Olen jopa törmännyt erääseen työttömyyttään ja kaikkien yrittäjien äärettömiä voittoja valittelevaan nuoreen mieheen, joka vastasi ehdotukseeni oman yritystoiminnan aloittamisesta toteamalla, ettei hän ”halua mennä osaksi Babylonia sortamaan tovereita”. Halutaan kuvitella, että kaikki yrittäjät uivat rahassa – ja toisaalta ei haluta tehdä oman työttömyyden ratkaisemiseksi oman mielikuvitusmaailmankaan sisällä mitään…

3. Tussataan Babylon maan tasalle

babylonin-lammasMonessa lukiovasemmistolaisessa on tiettyjä yhteisiä piirteitä vähemmän koulutettujen aatetoverien Preka-Eetun ja Anarko-Markon kanssa. Itsensä Che Guevaran kaltaisiksi suuriksi vallankumouksellisiksi mieltävät Markot ja Marketat harrastavat ”vastarintaa kapitalistista järjestelmää vastaan”, joka kulminoituu sankarilliseen seinien tussaamiseen, poliisin heittelemiseen kaljapulloilla, pankkien ja kirkkojen ikkunoiden rikkomiseen ja valtion omaisuuden tuhoamiseen. Veronmaksajien piikkiin tietenkin. Työssäkäyvät veronmaksajat taas tuomitaan paikoittain Babylonin Lampaiksi.

Kun vuosia sitten päätin lähteä politiikkaan, totesin, että voidakseen kunnolla kritisoida nyky-yhteiskuntaa, täytyy oppia ensin perustelemaan status quo. Jari Sarasvuo tiivisti hienosti idealistisen maailmankuvan luonnetta vuosi sitten YLE Puheen monologissaan:

Idealisti palvoo ajatuksiaan ja samalla karsastaa tämän hetken tosiasioista piirtyvää todellisuutta. Idealistille ideat ovat puhtaita ja luotettavia siinä missä todellisuus on väärin, epävakaa ja virheellinen. Usko täydellistyvään maailmaan lunastetaan ohittamalla idealistin yhtälöistä ihmisluonto. Kun maailma ei kuitenkaan tottele idealistin ajatuksia, idealisti julmistuu maailmanvirheestä. Idealisti tarvitsee viholliskuvia, jotta voisi jatkaa harhojensa hellimistä.

Kapitalistinen järjestelmä tuhotaan rikkomalla ikkunoita. Fuck the systsem.

Listaamani kolme pääpiirrettä ovat yhdistettynä asiatieto- ja numerokammoon lukio­vasemmisto­laisen löysän ajattelun ydin, johon törmään jatkuvasti poliittisissa piireissä – etenkin nuorten keskuudessa. Varmasti joku tulee itkemään ’olkinuken’ maalailusta. Pointtina on kuitenkin kertoa, mihin vasemmiston kuoppiin ei kannata kompastua. Tällä artikkelilla en halua leimata kaikkia vasem­mistolaista arvopohjaa omaavat, vaan ennen kaikkea sanoa, että vasemmistolaisia ajatuksia voi toteuttaa muuallakin kuin kapeakatseisessa ja luokkavihaisessa toverit-ulottuvuudessa – ja että tämän ovat monet merkittävät modernit vasemmistolaiset ajattelijat ymmärtäneetkin. Ihanneyhteiskuntaa ei rakenneta yksin ja kieltäytymällä status quo:n ottamisesta muutoksen askeleiden lähtöpisteeksi. Siksi olen sosiaaliliberaali enkä enää anarkokommunisti.

Kiakkovieraista toistaiseksi paras analyysi on SDP:n vpj Eero Vainiolta 

Miksi esitin Koivusaaren metroaseman rakentamatta jättämistä?

”Johtokunta esittää kaupunginhallituksen harkittavaksi, että Koivusaaren asema rakennetaan välttämättömin osin, mutta sitä ei oteta käyttöön ennen kuin Koivusaaren asuinalueen rakentaminen toteutuu.”

Esitykseni pohjalta tehty päätös on herättänyt kovasti porua

Esitykseni asemasta on herättänyt kovasti porua Länsi-Lauttasaarelaisissa

2.5.2013 HKL:n johtokunnan kokouksessa tein esityksen Sakari Okan (kok) kannattamana, että kaupunginhallitukselle ehdotettaisiin, että Koivusaaren metroasemaa ei rakennettaisi valmiiksi liikennekäyttöön ja viittasin kustannusarviooni rakentamatta jättämisen vaikutuksista. Valmiiksi rakentaminen lisäisi kustannuksia 20 miljoonaa euroa ja ylläpito maksaisi n. 0,8M€ vuodessa. Esitys hyväksyttiin yksimielisesti johtokunnassa.

Käsittelyhistoriaa voi seurata OpenAhjo:sta. [asialinkki]

Perusteluni metroaseman rakentamatta jättämiselle oli ensisijaisesti se, että alueella ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi käyttäjiä, jotta asema olisi edes etäisesti kustannustehokas. Se ei tietenkään ole alueen asukkaiden kannalta erityisen mukava peruste. Olisihan se kätevää, jos jokaisella olisi lähellä metroasema – kaupunkisuunnittelussa edellytykset tähän on kuitenkin kokoomus- ja demarivetoisesti tuhottu aikoja sitten.

Aseman rakentamisen alkuperäinen peruste oli Koivusaaren asuinalueen rakentuminen, joka hankkeena kuitenkin kuopattiin kun liikennesuunnittelijat vaativat pikkuruiselle saarelle oman ison erotasoliittymän, joka söisi puolet saaren rakennettavasta pinta-alasta ja samalla koko hankkeen kannattavuuden. Alunperin Koivusaaren aseman käyttäjäkuntaan piti siis tulla 4000 asukkaan ja 2000 työmatkalaisen lisäys. Näin ei käynyt.

Länsi-Lauttasaarelaiset ovat kovaan ääneen vaatineet, että asema silti rakennettaisiin ja otettaisiin normaaliin käyttöön. Omaan käyttäjätestaamiseeni metroasemien ns. siedettävästä käyttösäteestä kävellen olen päätynyt määrittelemään säännöllisen matkaajan teoreettisen kävelymatkamaksimin kilometriksi. Teen siis tämän pohjalta pienen vertailun:

Meri-Rastilan metroaseman käyttäjäalue, säde 1km

Meri-Rastilan metroaseman käyttäjäalue, säde 1km. Oikeapuoleinen rengas Vuosaaren asemalta. Värillinen alue aseman omaa käyttäjäkuntaa.

Koivusaaren aseman matkustajapotentiaali, säde 1km

Koivusaaren aseman käyttäjäalue, säde 1km. Oikeapuoleinen rengas Lauttasaaren asemalta.Värillinen alue aseman omaa käyttäjäkuntaa.

Koivusaaren asema sijoittuu ns. Myllykallion osapiiriin 105:313, jonka väestö on 6889 (Tietokeskus, 2013), joista metron käyttäjiksi tulisi teoreettisessa maksimissa 40% koko Myllykallion alueesta (arvio menee reilusti yläkanttiin) eli n. 2750 henkeä jos kaikki heistä käyttäisi vain ja ainoastaan metroa. Se ei tietenkään ole realistinen oletus autovaltaisella alueella. Ohjeelliseksi metroaseman rakentamisen kannattavuuden minimikäyttäjämääräksi voidaan nimetä n. 12 000 ihmistä. Hiljaisessa Meri-Rastilassa tilastoituja käyttäjiä on reilut 4000 (v. 2008). Länsi-Larussa ei yksinkertaisesti asu tarpeeksi ihmisiä oikeuttaakseen aseman olemassaolon.

Apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri (vihr.) vakuutteli Helsingin Sanomille 4.11., että Koivusaaren aseman Lauttasaaren puoleinen sisäänkäynti rakennetaan ja asema otetaan kuitenkin käyttöön. Pysyn kuitenkin epäpopulistisessa kannassani, että hanke on täysin järjetön. Sillä saadaan ainoastaan uusi Ilmalan kaltainen aaveasema (Lähde: Liikennevirasto), joka hidastaa turhautuneiden länsimetron työmatkailijoiden työmatkoja yhteensä 8 tuntia ja 4 minuttia vuodessa. Se on reilun työpäivän verran aikaa hukkaan. Onneksi en ole töissä Espoossa.

Oikea ratkaisuhan olisi rakentaa Koivusaaren asuinalue ilman rakennusalaa tuhlaavaa eritasoliittymää ja tehdä Koivusaarentien jatke Länsi-Lauttasaaresta uudelle asuinalueelle. Nykyinen metroaseman itäisen sisäänkäynnin suunnitelma kuitenkin tekee rakennettaessa tämän mahdottomaksi, ja sinetöi samalla Koivusaaren kohtalon. Se ei ole tarkoituksenmukaista kaavoituspolitiikkaa.

Asiasta päättää kuitenkin viime kädessä kaupunginhallitus.

Mitä tästä opitaan? Että kaupunkia täytyy rakentaa korttelitiivisti, jotta se säilyisi liikenteeltään toimintakykyisenä ja liikennöinti olisi kustannustehokasta. Näin ei kuitenkaan ole tehty sitten toisen maailmansodan. Niin maataan kuin pedataan.

HKL Johtokunta 13/2013 : Kaupunkipolkupyörät tyhjän päällä

Päätöstiedote liitteineen [html]

Tiivistelmä olennaisesta:

  • Automaattimetrossa ei erityisiä käänteitä
  • Hakaniemen metroaseman lippuhallin uudistus muuttui osaksi suurempaa kaavauudistusta
  • Kaupunkipyöräjärjestelmä seisoo nyt tyhjän päällä

Tj 4) Automaattimetron tilannekatsaus [esitys]

Siemensin osalta hankkeessa ei ole tapahtunut viimeviikkoina mitään merkittävää edistystä. Tämä tosin tuskin yllättää ketään. Hanke on myöhässä vieläkin yli 7 kuukautta.

Johtokunnalle ulkopuolisen konsultti Kaunismäen esittelemän tilanneanalyysin luonnoksen pohjalta arvioin, että Siemens vaikuttaisi jäävän koko hankkeen aikataulun pullonkaulaksi. HKL:n on vaikea arvioida Siemensin työn edistystä, koska Siemens raportoi edistysprosentin ainoastaan aiheutuneiden kustannusten pohjalta. Ehkä kriittisin komponentti automatisaatiossa on kuitenkin metroja pyörittävä tietojärjestelmä, jonka kehitystyötä Ranskassa HKL ei pääse mitenkään selvittämään. Ainakaan se ei ole valmis. On siis olemassaoleva riski, että läntinen metrorata asemineen valmistuu tyhjän päälle, koska sitä liikennöiviä junia ei ole deadlineen mennessä olemassa.

Käräjäoikeus on todennut, ettei käsittele Siemensin kannetta HKL:n ja Siemensin välisessä oikeusjutussa kiireellisenä, ja pyytää lisäperusteluita asiakirjojen salaamiselle. Tämä on positiivista julkisuusperiaatteen toteamisen kannalta.

SDP:n edustaja Lehtisen äänestyksen hävinnyt vastaehdotus asioiden tiedoksi merkitsemiselle jääköön tarkoitusperiltään mysteeriksi.

Tj 5) Johtokunnan kokousajat 2014 [esitys]

Johtokunta päätti esityksen mukaan jatkaa hyväksi osoittautunutta kokousaikakäytäntöä, eli kokoukset pidetään jatkossakin torstaisin klo 16 n. kolmen viikon välein.

Tj 6) HKL:n talouden osavuosikatsaus [esitys] (3 liitettä)

Kaikki näyttäisi menevän tavoitteiden mukaisesti. Raitioliikenteen luotettavuus on jopa tavoitetta korkeampi. Tilikauden tulos näyttää myös ylittävän tavoitteen 2,3 M€. Kaivuutyöt länsimetrossa (ja ilmeisesti Jokeri-2:n tunnelissa) etenevät aikataulun mukaisesti. Henkilöstökuluihin menee 0,5M€ budjetoitua vähemmän ja rahoituskuluihin 0,8M€ vähemmän.

Infra 1) Esitys KHS:lle Hakaniemen metroaseman laajennuksista [esitys]
Kts. Lippuhallin arkkitehtisunnitelma ja Hankesuunnitelma

Ennen johtokunnalle esitetty Hakaniemen metroaseman lippuhallin uudistamishanke on nyt liitetty osaksi yleistä kaavasuunnittelua. Asia menee valtuuston käsittelyyn ja valtuusto päättänee aloittaa rakentamisen 2014. Arvioitu valmistumisajankohta kesällä 2016.

hakaniemi-metroasema-lippuhalli-hkl-siltasaarenkatu

Nykyisessä esityksessä hankesuunnitelmasta on jätetty pois yhdyskäytävä ympyrätaloon. Yhdyskäytävä mahdollistaisi lähinnä lisää liiketiloja eikä oleellisesti vaikuttaisi joukkoliikenteen toimivuuteen. Lähinnä se edistäisi eläkevakuutusyhtiö Ilmarisen omistaman rakennuksen toimistojen yhteyksiä vieläkin demarien apulaiskaupunginjohtaja Penttilän zombihankkeena roikkuvaan toriparkkiin. Yhdyskäytävä on ilmeisesti demarien mielestä erittäin tärkeä, sen enempää selventämättä mistä on kyse. Infrajohtaja Saarikoski totesi, että ympyrätalon yhdyskäytävän rakentaminen on luontevampaa pisararadan avaamisen yhteydessä, kun kävijämäärä kasvaa selvästi. Hän totesi myös, että siihen ei ole varattu rahaa nykyisessä investointisuunnitelmassa. Hankkeen kustannuserittely liitteessä 2.

Johtokunta jätti pyynnöstä asian pöydälle ja pyysi lisäselvitystä ympyrätalon option kustannuksista ja laskelmat mahdollisesta kannattavuudesta vuokratulojen kautta.

Infra 2) Kaupunkipyöräjärjestelmähankkeen tilanne [esitys]

helsinkipyora-hkl-kaupunkipyora-liljat.fi

Hankkeen vetäjä projektipäällikkö Artturi Lähdetie esitteli hanketta:

JCDecaux perääntyi mainosrahoitteisen järjestelmän toteuttamisesta perusteluna, että ulkomainonta-ala on muuttunut. Näin ollen kaupunkipyöräjärjestelmällä ei ole nyt rahoittajaa, toimittajaa tai operoijaa.

Etenemisvaihtoehdot:

  1.  Mainosrahoitteinen (kaupungille edullisin, mutta lähtökohdat heikentyneet)
  2. Osittain ulkomainontarahoitteinen (entisen suunnitelman mainospaikkoja voitaisiin hyödyntää)
  3. Hankitaan järjestelmä ja operointi samalta toimittajalta (laatu voidaan taata, mutta hinta iso: 5M€ investoinnit ja 1M€/vuosi operoinnista)
  4. Kilpailutetaan operointi ja järjestelmä erikseen (Intressiristiriitoja, osapuolten yhteensopivuus)
  5. Kilpailutetaan järjestelmä ja operoidaan itse (Operoinnista ei ole kokemusta ja toiminnan perustaminen monimutkaista)

Tavoitteena 150 pyöräasemaa ja 1500 pyörää. Mahdollisia laajennuksia myös uusille asuinalueille (esim. Kalasatama) 50+500.

Järjestelmälle on aiemassa hankesuunnittelussa jo valmistettu visuaalinen ilme ja brändi. Nimi on Helsinkipyörä ja sen brändiväri on keltainen.

Jos yrityksesi haluaa sponsoroida kaupunkipyöräjärjestelmää n. 1 miljoonalla eurolla vuodessa, saa sillä kaikkiin pyöriin esim yrityksesi brändäyksen/logot. Yhteydenottoja otetaan varmasti innolla vastaan HKL:ssä.

Hallinto 1) KHO:n päätös automaattimetron hankinnasta valituksesta [esitys]

Korkein hallinto-oikeus on hylännyt Ansaldo STS Sweden Ab:n vaatimukset markkinaoikeudelta. Ansaldo hävisi vuonna 2008 tarjouskilpailun automaattimetrohankkeessa Siemensille. Kts. liite 1

Hallinto 2) Johtokunnan jäsenten esille nostamat asiat

Mainitsin jälleen, että Siemensin aikataulunäyttöjen ongelmat eivät ole korjautuneet. Laitureille sijoitettujen aikataulunäyttöjen on tarkoitus näyttää reaaliaikaista dataa, mutta ne näyttävät tällä hetkellä jotain ihan muuta aikatauludataa. Metrojohtaja Hölttä selvittää asiaa.