Skip to content

Guggenheim – kulttuurin Talvivaara?

Nyt kun pahin joulunaika on ohi, katson sopivaksi jälleen häiritä lukijoitani vaikeilla asioilla. Tällä kertaa pyrin havainnollistamaan uudestaan kaavaillun Guggenheim-museon kustannusrakennetta sekä arvioimaan museon rakentamisen taloudellisia perusteluita ja Levón-instituutilta tilattua tutkimusta Museoiden taloudellinen vaikuttavuus.

Aloitan taloudellisella katsauksella säätiön uuteen (09/2013) esitykseen [PDF]:

Kuluerä Arvio Maksaja(t) Saaja(t)
Rakennus 130 M€* 50% Helsingin kaupunki
50% Valtio
Guggenheim Foundation, Rakennusliikkeet, Arkkitehtitoimisto
Lisenssimaksu 30 M€ Rahoittaja ei tiedossa Guggenheim Foundation
Sosialisoitava tappio 5 M€/v Eri malleja, tod.näk. Helsingin k. Guggenheim Foundation
Kulut 20 vuotta** 13 M€/v Veronmaksajat ???, Guggenheim Foundation
Väitetty hyöty
Alueen kasvanut liikevaihto 41 M€/v
Bruttoverohyöty Suomelle 8 M€/v
Nettoverohyöty Suomelle julkisen tuen jälkeen 3 M€/v

* Arviota on haukuttu epärealistiseksi julkisten r.hankkeiden kustannustasoon nähden
**
 Helsinkiläisen varavaltuutettu, arkkitehti ja kaupunkitutkimuksen asiantuntija Kaarin Taipaleen (SDP) mukaan kustannuksissa ei ole huomioitu rahoituskuluja, tonttivuokran subventiota, kiinteistöveroa, huoltokuluja ja muita tällaisia pakollisia menoja. (Uusi Suomi)

Guggenheim sanoo sen itsekin; nettoverohyöty Suomelle olisi jatkuvasti selvästi tappiolla jos huomioidaan epäsuorat  julkiset tuet. Verohyötyargumentti on siis debunkattu parhaimmilla saatavilla olevilla tiedoilla Guggenheimin itsensä toimesta. Näillä tiedoin ainoa käytännön seuraus taloudellisesti olisi Helsingin kaupungin veronmaksajien rahojen todella kallis rahanpesu valtion tileille ja yhdysvaltalainen Guggenheim Foundation ottaisi oman siivunsa.

Haluaisin tämän lisäksi nostaa esiin muutamia huomioitavia lukuja, jotka liittyvät näihin ennusteisiin kun syvennytään tarkemmin:

  • Suomen vähittäismyynnistä elintarvikkeet ja juomat (40+%) ja tekstiilit ja vaatetus (10%) muodostavat yli puolet (Tilastokeskus, 2007). Vähittäismyynti Suomessa on vahvasti tuontivoittoista, eli sen työllistävä vaikutus on pääasiassa palvelualalla ja merkittävä osa liikevaihdosta kuluu ostoihin ulkomailta. (Performance of Trading Firms in the Services Sectors, Ljubljanan Yliopisto, 2004 [PDF]) Se tarkoittaa siis loppuen lopuksi aika pientä verokertymää Suomeen.
  • Guggenheim-säätiön ja konsulttiyhtiö BCG:n esitykselle julkaistiin jälkikäteen (yleisön vaatimuksista) esityksen talousluvuille GuggenheimHKI-sivustolle valikoituja, joskin epätarkkoja perusteluita. Guggenheim Helsinki -sivuston PR-työstä vastaa mainostoimisto Miltton.
    On hyvä huomioida, että 550 000 vuosikävijämäärästä ennusteessa kansainvälisiä risteilymatkustajia olisi vain 17 000, nimenomaan Guggenheimista kiinnostuneita ulkomaisia vierailijoita 25 000 ja vierailuaikaansa G:n takia pidentäviä turisteja 107 000 — ulkomaalaisia kaiken kaikkiaan 173 000, joiden kulutusennuste on 9,609 M€/v. Etenkin vierailuaan pidentävien osalta kävijäarvio on sangen optimistinen. Esityksen 41 miljoonasta vain 10 miljoonaa on uutta kulutusta  ja loput 377 000 kävijää ovat pois muun Helsingin ja Suomen museoilta ja palvelualalta. Se olisi siis pitkälti nollasummapeliä Suomen kannalta.

Museoiden edunvalvontajärjestö Suomen Museoliiton Vaasan Levón-instituutilta ostama tutkimus museoiden taloudellisesta vaikuttavuudesta (PDF) on mielenkiintoinen yritys kartoittaa museoiden vaikutusta lähialueen talouteen. Tutkimus valitettavasti tyssää metodologiassaan käytännön ongelmiin; jotta museoissa lojuvaan kyselykaavakkeeseen saataisiin vastauksia, täytyy kaavakkeen olla yksinkertainen, minkä seurauksena data ei ole järin mielenkiintoista eikä sen avulla pysty vastaamaan vaikeisiin kysymyksiin ilman mielikuvituksellista tulkintaa. Pitkästä proosasta koostuva julkaisu antaa ymmärtää, että museot toimivat parhaiten maakuntien vetonauloina kotimaan turisteille, joita ei pääasiassa kiinnosta taide. Tekstin mielenkiintoisimmat osuudet itselleni olivat alan kirjallisuusviittaukset.

Vaikka talousluvut huomioitaisiin suurella virhemarginaalilla, ei se tekisi Guggenheim Helsingistä millään mittaustavalla selkeästi kannattavaa yksityiselle tai julkiselle sektorille Helsingissä tai Suomessa. Korkeintaan se keskittäisi suomalaisten vierailuja maakuntien museoista Helsinkiin, mitä toki voi pitää urbanistisena aluepolitiikkana.

On siis lopulta puhdas arvokysymys halutaanko tänne väkisin Guggenheimia juuri Guggenheimin vuoksi tai kalliisti elvyttää Kauppatorin ympäristön yrityksiä kaikkien muiden kustannuksella. Minusta tällainen kysymysasettelu ei yksinkertaisesti kuulu vastuuntuntoiseen politiikkaan. Puhumattakaan siitä, mistä nämä lisääntyneet verotaakat kerätään tai mitä kaupungin palveluja niiden takia leikataan. Paremmat nettovaikutukset Suomen ja Helsingin kansainväliselle kilpailukyvylle saataisiin todennäköisesti rakentamalla samalla rahalla 40 ARA-kerrostaloa kantakaupunkiin.

Näen mielelläni Helsingin, jossa on kansainvälisesti merkittävä(t) muotoilun ja arkkitehtuurin museo(t) — vaikka sitten Guggenheim — mutta sen investointikulujen tulee tulla yksityiseltä sektorilta jos kaupunki ei omista rakentamaansa museota. Minä pidän irvokkaana sitä tapaa, jolla tässä ollaan nyt sekoittamassa julkisen sektorin rahaa ja yksittäisen yksityisen tahon riskiliiketoimintaa.

Guggenheim-museon rakentamisen perusteena on pidetty ns. Bilbao-efektiä, jossa tylsään kaupunkiin 15 vuodessa saatiin 500 M€ lisää liikevaihtoa ja 100 M€ nettoverotuloja. Nyt näyttää siltä, ettei Bilbao-efektin toistumiseen Helsingissä usko edes Guggenheim-säätiö itse omassa mainospuheessaan. En usko minäkään — sanokaa minun sanoneen.

Published inpolitiikka

3 Comments

  1. Bilbao-efektillä muistaakseni perusteltiin Suomen merimuseon rakentamista Kotkaan (Helsingin sijaan). En ole ainakaan itse lukenut mitään lehtijuttuja siitä, kuinka wow-arkkitehtuurina toteutettu merimuseo on vetänyt Kotkan matkailijamääriä nousuun.

    Bilbaon osalta on muistettava, että vaikka yleensä muuta väitetäänkin, ei Guggenheim-museo yksin vetänyt kaupunkia nousuun. Museo oli vain yksi osa laajaa kaupungin infrastuktuurin ja kulttuuriscenen uudistamista, eikä Bilbao-efektiä voida laittaa pelkästään museon ansioksi.

    Mielenkiintoisena nippelitietona: Bilbaon Guggenheim ylitti rakennusbudjettinsa lähes kaksinkertaisesti. Alkuperäinen budjetti oli 119,6 miljoonaa dollaria, lopulta rahaa kuitenkin paloi 228,3 m$.

  2. Hyötyjäksi, yhdeksi heistä eli rahaa saavaksi osapuoleksi kerrotaan kirjoituksessasi ”arkkitehtitoimisto”. No, jonkun kansainvälisen nimen suunnittelupalkkio on tietenkin meidän käytäntöömme verrattuna tähtitieteellinen.

    Jos kilpailun voittaa suomalainen toimisto, on suunnittelupalkkio kuitenkin täällä tuttuun käytäntpöön sidottu ja jopa aivan häviävän pieni osa rakennuksen koko budjetista. Suunnitteluplakkiolla maksetaan toimiston henkilökunnan palkat, tilakulut, tietokoneet, ohjelmat. Aika vähän arkkitehti näistä saa taskuunsa, ja kunnianhimoisissa suunnittelutoimistoissa työhön laitetaan usein paljon enemmän aikaa kuin mistä laskutetaan. Arkkitehtuurikilpailuun kaikkien osallistujien työpanoksesta maksetaan vain voittaneiden ja lunastettujen töiden tekijöille – valtava ideoiden ja ehdotusten määrä saadaan suhteellisen edullisesti tarkasteltavaksi ja arvioitavaksi.

    Paras palkinto on toki saada suunnitella se talo. Mutta: suomessa on myös esimerkkejä siitä kuinka kansainvälinen, ehdotonta a-ryhmää edustava suunnittelija on kokenut aivan mahdottomaksi toiminnan suomalaisten rakennusfirmojen ja muiden toimijoiden kanssa. Alkuperäiset upeat suunnitelmat vaihtuvat keskinkertaisiin ja suunnittelija vaihdetaan niitä tekemään.

    No, Guggenheim-säätiö tuskin toimisi näin. Pieni vilkaisu siihen suuntaan, miten Abu Dhabissa kohdellaan Guggenheimin sikäläisen museon rakennusmiehiä, olisi helsinkiläisille ja suomalaisille kuitenkin ihan paikallaan.

    Koko budjettiin nähden nämä suunnittelijoiden eli arkkitehtuurikilpailun palkintojen saajien ja suunnittelevan arkkitehdin palkkiot ovat häviävän pieniä rahoja.

Vastaa