Kuntien suojatyöpaikat ovat palvelujen tuhon alku

Kuten valveutuneet kansalaiset ovat saattaneet huomata, Suomeen sodan jälkeen syntyneet suuret ikäluokat ovat pikkuhiljaa siirtymässä eläkkeelle. Kuten olen joskus aikaisemmin todennut, tästä seuraa Suomen demokratiassa mielenkiintoisia vallankäytön ristiriitaisuuksia. Eläkeläisillä on ainakin aikaa poliittisten intressiensä valvomiseen, usein myös pääomaa.

Eläkepommi eli Suomen Väestollinen huoltosuhde 1950–2050
Eläkepommi eli Suomen Väestollinen huoltosuhde 1950–2050. Kuva: Kuntaliitto.

Eläkeläisten terveydenhoito ja kansaneläkkeen maksut ovat vajeen takia pienten sukupolvien nuorten kustannettavina — samojen nuorten, jotka ovat kärsineet hyvinvointivaltion huononevasta palvelutasosta ja alasajosta jo 90-luvun lamasta asti. Meillä on edessämme rankka taistelu arjen infrastruktuurista verorahojemme käytöstä päättävää vanhainvaltaa vastaan. ”Tehokkaaseen opiskeluun” kannustaminen on vasta esimakua tulevasta sukupolvipolitiikasta.

Työväenliikkeet ja ammattiliikkeet ovat jo kauan sitten unohtaneet nuorten hyvinvoinnin ja laiminlyöneet heidät, jotka eivät työmarkkinoilla koskaan tule saavuttamaan muuta kuin pätkätöitä. Demarit, joilla on historiaa hyvinvointipalvelujen rakentamisen ja työehtojen parantamisen parissa, keskittyvät nykyisin eläköityvän työväestön saavutettujen etujen valvomiseen. Varsinkin kunta-alalla. Because they can.

Huomautettakoon, että Kokoomuksen ratkaisu vastauksena sosiaalidemokratian ongelmiin on perinteisesti ollut budjettien leikkaaminen – tavalla, joka tekee tehokkaan työn mahdottomaksi julkisella sektorilla.

Helsingin kaupunki (jolla olen ollut pätkittäin töissä) on organisaatio, joka muodostaa loistavan esimerkin kunta-alaa vaivaavasta irtisanomissuojan sirkuksesta. Vanhat, kauan sitten työtehtävänsä menettäneet työntekijät eivät organisaation uudelleenjärjestämisen myötä poistu, vaan jäävät organisaatioon plakkikerrokseksi hoitamaan ”hallinnollisia tehtäviä”. Vaikka merkittävä osa oikeista hallinnollisista tehtävistä on ulkoistettu, nämä ihmiset eivät välttämättä edes istu nurkissaan tekemättä mitään, vaan osa osallistuu johtamisen ja toiminnan kehittämisen aktiiviseen sabotoimiseen. Pelkästään Helsingin Kaupungin nuorisoasiainkeskuksella on lähes 100 henkeä tekemässä pelkkää hallintotyötä (taloushallinto on ulkoistettu) vaikka N.K. työllistää vain reilut 400 yhteensä.

Helsingin kaupunki on myös pari vuosikymmentä soveltanut periaatetta, että ketään vakituisessa työsuhteessa olevaa ei irtisanota. Sen sijaan kustannetaan tämä sirkus sillä, että uudet, oikeaa työtä tekevät (nuoret) työntekijät, jotka korjaavat vanhojen tekemää vahinkoa, palkataan kuuden kuukauden pätkäsopimuksiin ilman kunnon irtisanomissuojaa tai palkkaa.

”Helsingin kaupungilla on ollut periaatteena, ettei pysyviä työsuhteita irtisanota taloudellisista tai tuotannollisista syistä.”
Kaupunginjohtaja Jussi Pajunen (kok.)

Kunnallisten palveluiden toimivuuden tärkeä elinehto lähitulevaisuudessa on uusien absurdien irtisanomissuojien voimaanastumisten estäminen. Yksi asia on selvä: SDP elää omassa työvoimapoliittisessa hallusinaatiossaan ja Kokoomus takaa poliittisen yhteistyön demareiden kanssa ajamalla palvelun laadun alas, jotta kaupungilla on varaa pitää palveluiden mukamastuottajat töissä.

Kirjoittaja on ehdolla Helsingin kaupunginvaltuustoon numerolla 1023.

7 kommenttia artikkeliin ”Kuntien suojatyöpaikat ovat palvelujen tuhon alku

  1. Hyvä aihe.

    Yksi iso ongelma on se että nuorempi sukupolvi on näiden ongelmien sijaan keskittynyt erilaisiin ”höpöhöpö”-juttuihin, autoilun vähentämiseen, kaupunkibulevardeihin, kierrätykseen, energiansäästölamppuihin, ydinvoiman korvaamiseen hiilivoimalla, lähiluomuruokaan ja muuhun sinällään mielenkiintoiseen ja hyvään asiaan mutta loppupeleissä täysin merkityksettömiä asioita siinä vaiheessa kun verot pitäisi saada tappiin mainitsemiesi syiden takia ja siihen Jopoon ei ole varaa, saatika asuntoon, luomuruuan ollessa jo luksusta.

    1. Kyllä, julkisen sektorin tehtävä ja toteutus on tärkeä poliittisten kysymysten nippu näissä vaaleissa.

      Tässä blogissa on laajasti käsitelty tiettyjä mainitsemiasi aiheita. Kaikille laskutaitoisille ja energiamarkkinoihin perehtyneille on selvää, että pitää käytännössä luopua kaikista päästöjen minimoimisen tavoitteista jos emme satsaa ydinvoimaan.

      Yhteiskunnan infrastruktuuri on osa julkista palvelustoa. Infrastruktuurin epätehokkuuksista kärsivät melkein kaikkien hyödykkeiden ja palveluiden tuottajat. Rasittavan hipsterin Jopo on opiskelijan tai pätkätyöläisen budjetilla ylläpidettävään romuautoonkin verrattuna paljon edullisempi jopa ilman subventioita. Mutta pyörä ja julkinen liikenne edellyttävät tietysti melko tiivistä kaupunkia. Oikea kapunki taas luo markkinaedellytyksiä oikeasti paikallisille palveluille ja elämiseen, missä autoa ei tarvita jokaiseen päivittäiseen askareeseen.

      En tiedä mitkä sinun suunnitelmasi ovat ajankäyttösi suhteen, mutta kehottaisin sinua tutustumaan yksityisautoilun skaalautuvuudeen puutteisiin kasvavissa kaupungeissa. Autolikenteestä täysin riippuvaisen elämäntavan lieveilmiöt ovat seuraavien vuosikymmenien aikana kasvamassa vapaa-ajansyöpöksi ruuhkien muodossa ja asuinalueiden luonnon täydennysrakentamisella. Eikä hirviömotarit auta (lähde). Ne asutut kaupunkibulevardit eivät ole mitään scifiä, vaan luotettavaksi todettu ratkaisu.

      Kaikki viittaa siihen, että yksiyisautoilusta tulee täysin sietämättömän epätehokas tapa liikkua, jos nykyistä paljon suurempi joukko PK-seutulaisia joutuvat turvautumaan siihen koko ajan. Varsinkin niille, jotka käyttävät autoa liikkumiseen ympäri Suomea tai harrastavat jotain autoiluun liittyvää, olisi kannattavaa kiinnostua autoilun kokonaismäärän vähentämisestä. Tämä koskee myös kuljetusalan ihmisiä.

  2. Onko muuten Vihreiden Helsingin kaupunginvaltuustossa puoluekuri ja voisitko sitoutua sellaiseen? Suhtaudun epäilevästi, että heidän keskimääräinen linja lämpeäisi ihan kaikelle ehdottomallesi :)

  3. Tuossa on vaan se huono puoli, että nähtävästi juuri ne virkamiehet äänestää uudelleen ja uudelleen Kokoomuksen vaalien kuin vaalien ykköspuolueeksi. Mitenkään muutenkaan ei voi perustella kyseisen puolueen suosiota.