Skip to content

Helsinki–Qatar

Minä pidän korkeasta. Korkea kaupunkirakentaminen antaa Helsinkiläiselle keinon epäuskon lykkäämiseen kun vetäydymme fantasiaamme, jossa Helsinki on jo metropoli. Tiivis ja korkea rakentaminen kantakaupungin yhteyteen on oiva keino korjata asuntopulaa ja luo hyvät puitteet joukkoliikenteen suunnittelulle ja lähipalveluiden kannattavuudelle. Keski-Pasilan uuden alueen on tarkoitus olla tiivis ja urbaani. Näyttää kuitenkin siltä, että arkkitehdeilla ja/tai arkkitehtityön tilaajilla on perverssi käsitys näistä kahdesta adjektiivista.

Havainnekuva Keski-Pasilasta / CINO ZUCCHI ARCHITETTINI

IhmistenKaupunki-blogin artikkelissa ”Korkean rakentamisen mahalasku” kaupunkisuunnittelulautakunnan Vihreä jäsen Mikko Särelä kritisoi hyvin Helsingin korkean rakentamisen suistumista raiteilta. Hän vertaa kahta korkean rakentamisen paradigmaa keskenään – Hotelli Tornia ja tuoreita tornihankkeita. Yksi sulautuu osaksi kaupunkikorttelia laajentaen sitä pystysuuntaan, kun toinen näyttäytyy monoliittisena epäsymmetrian falloksena, joka alemmuuskompleksinsa vuoksi tarvitsee ympärilleen aution aukion, jonka halki kukaan ei jaksa kävellä. Ei sellaiseen paikkaan halua kukaan kävellä töihin ja töistä lounaalle. Ainiin, siellähän käytetäänkin autoa!

Doha, Qatar / Omar Chatriwala

Muistan joskus lukeneeni tutkimuksesta, jossa todettiin arkkitehtien estetiikankäsityksen olevan ristiriidassa suuren yleisön käsitysten kanssa. Tunnettu Suomalainen arkkitehti Juhani Pallasmaa toteaa minusta osuvasti nykyarkkitehtuurin suunnasta:

”Jos vertaamme modernismin ja nykypäivän avantgarden suunnitelmia, voimme havaita, että empatia asukasta kohtaan on kadonnut. Sen sijaan että arkkitehtuuri toteuttaisi arkkitehdin yhteiskunnallista näkemystä tai elämänkäsitystä, siitä on tullut itseriittoista ja autistista.”

Sinänsä pelkkää arkkitehtia ei voi pitää syypäänä ihmisvastaiseen rakentamiseen; arkkitehdillä on aina asiakas, joka päätöksen viimekädessä tekee. Tähän liittyy olennaisesti suunnittelutyölle tyypillinen asiakkaan kyvyttömyys arvioida suunnittelun laatua ja päättäjien kokonaiskuvan puuttuminen. Vaikka suunnittelutyötä voi haitata asiakkaan sekaantuminen, ei suunnittelijalle kuitenkaan voi antaa vapaita käsiä hankkeen määrittelylle. Henkilöautolähtöisestä kaupunkisuunnittelusta on päästävä eroon. En voi kuin ihmetellä minne tiiviin, urbaanin ja joukkoliikennelähtöisen rakennuspolitiikan periaatteet katosivat kun lähdetään rakentamaan Helsingin käyttöarvokkaimmalle jättömaalle uutta Keilaniemi 2:sta, mini-Dohaa.

Aiheeseen liittyvää materiaalia

Keski-Pasilan tornialueen asemakaavaluonnoksen esittely 2012 [PDF]
Keski-Pasilan katuympäristö ja liikenne 2012 [PDF]
Keski-Pasilan tornialueen ympäristösuunnitelma 2012 [PDF]
Keski-Pasilan osayleiskaavaehdotus 2006 [PDF]

Published inAsiakirjatpolitiikka

2 Comments

Vastaa