Piraattiliikettä syytetään siitä, ettei sen vastaus politiikkaan ole vasemmisto-oikeisto -akselilla. Koko kysymysasettelu on kuitenkin lähtökohdiltaan täysin väärä; Piraattiliike ei edusta vasemmistoa tai oikeistoa, vaan täysin uutta poliittista suuntausta. Piraattiliike syntyi, koska oikeisto ja vasemmisto eivät enää 2000-luvulla tarjoa vastausta hallintomme tärkeisiin peruasioihin, jotka koskettavat aivan kaikkea yhteiskunnassamme. Yritän tässä artikkelissani avata tietoyhteiskunnan käsitettä.
Päinvastoin kuin nykyiset eduskuntapuolueet, piraattiaate ei omaksu mitään oikeisto-vasemmiston historiallista papiston, aristokratian tai työläisten arvopohjaa 1800-luvulta vaan etsii ratkaisua yhteisen hyvän rationalismista. Tämänhetkinen poliittinen diskurssi on peräisin teollisen vallankumouksen ajoilta ja se on yrittänyt vastata teollisyhteiskunnan kysymyksiin. Näiden poliittisten liikkeiden todellisuuspohja murenee kiihtyvää vauhtia. Vaikka puoluejohtajat väittäisivät mitä tahansa, on 1800-luvun tunnevaltaisten tulonjakoarvojen päälle rakennettu politiikka tänä päivänä vain purukumilla kasattu Eiffeltorni, joka huojuen odottaa seuraavaa tuulenpuuskaa kaatamaan sen lopullisesti.
Demokraattinen yhteiskunta joka ei vielä tänäkään päivänä perusta politiikkaansa tietoon, rationaalisuuteen ja empiriaan on tuhoon tuomittu. Siinä missä 1800-luvun poliittiset suuntaukset kävivät taistelua materiaalisesta omaisuudesta teollistuneessa yhteiskunnassa, olemme jatkuvasti siirtymässä kauemmas siitä todellisuudesta, ja materiasta tulee lähinnä ihmisen perustarpeiden tyydyttämisen väline. Materia ei ole enää itseisarvo tai määränpää. Materia on vain väline.
Se uuden ajan valuutta, josta me tulemme käymään paljon taisteluita, on tieto. Miksi? Koska tieto on valtaa, ja tiedon niukkuus on vielä tietoa suurempi vallan väline. Piraattiliike ei ole ainoa joka tämän on ymmärtänyt; monet valtionhallinnot ja yhtiöt ovat hyvin tietoisia tästä asetelmasta ja taistelevat tiedon vapautta vastaan aggressiivisesti yrittäessään vaalia vallanpitäjien ja vanhojen rakenteiden valtaa. Koulukirjaesimerkkinä valtionhallinnosta joka tiedostaa tiedon yhteiskunnallisen arvon, on Kiinan “kansantasavalta”. Kiina käy jatkuvaa aggressiivista taistelua tiedon vapautta vastaan, jotta kansa ei kääntyisi valtiota vastaan. Silti Kiinan hallitus ei pelkää hyödyntää teknologiaa tavoilla, jotka rikkovat kansainvälisiä sopimuksia; hallitus kahmii itselleen tiedon valtaa. Ja se käyttää tätä valtaa kansalaisiaan vastaan.
Tiedon valtataistelu ei kuitenkaan rajoitu vain sotilasdiktatuureihin vaan se on läsnä politiikassa globaalisti, jopa linnunkodossamme Suomessa. Nykyinen monikansallinen tietotalous perustuu juuri tiedon keinotekoisen niukkuuden manipulointiin. Tiedon niukkuus on nykyään täysin keinotekoinen ja tarkoitushakuisesti luotu tila, koska nykyajan viestintätekniikalla kaikki ihmiskunnan kerätty kulttuuri, tieto ja taide voisi teoriassa olla läsnä kaikkialla kokoajan. Mitäköhän tällainen asetelma voisi tehdä poliittiselle päätöksenteolle?
Tietoyhteiskunta tarjoaa uusia vastauksia politiikan kysymyksiin, ja vastaukset niinkuin kysymyksetkin kehittyvät kiihtyvää tahtia kohti tietoyhteiskunnan vallanpitäjien määrittelemää tavoitetta; erittäin monet sosiaaliset ja taloudelliset ongelmat voidaan periaatteessa ratkaista jo nyt jos olemasaolevaa tietoa halutaan käyttää siihen tarkoitukseen. Kyse onkin ennemmin siitä, millaista yhteiskuntaa me pidämme toivottavana tavoitteena. Tässä kysymyksessä onkin olemassa merkittävä eturistiriita.
Piraattiliike on osa valtataistelua tietoyhteiskunnan tavoitteiden määrittelystä. Piraattiaatteen tavoite ei ole kommunistinen utopia eikä libertardinen anarkokapitalismi. Piraattiliikkeen tavoite on demokratialle terveellinen sekoitus piratismia ja hyvinvointiyhteiskuntaa. Piraattiliikkeen määrittelemät tavoitteet muistuttavat ideologisesti Ranskan vallankumouksen ihmisoikeuksien julistusta modernisti tulkiten. Moni länsimainen demokratia on nimellisesti perustettu näiden ihanteiden pohjalle, vaihtelevin lopputuloksin. Mikä meni pieleen? Vallan korruptio ja vallan väärinkäytön valvonnan epäonnistuminen eturistiriitana.
Piraatit vaativat julkishallinnon läpinäkyvyyttä ja läpinäkyvyyden valvontaa, jotta Montesquieun vallan kolmijako voisi toteutua tarkoituksenmukaisesti. Ilman läpinäkyvyyttä vallan kolmijako ei voi koskaan toteutua, koska naiivi valvomaton kolmijako on yhtäkuin ei-mikään-jako. Nykyään saamme jatkuvasti seurata, miten kansalta pimitetään tietoa lainvalmisteluista ja vallan väärinkäytöstä – eturistiriidan takia. Kuka selväjärkinen tekisi avointa ja läpinäkyvää politiikkaa kun vastapuoli ei sitä tee? Kuka ottaisi vastuuta rötöksistään kun kenenkään ei tarvitse niistä tietää?
Jo ensimmäisellä vuosisadalla j.kr. roomalainen satiirikko Juvenalis havainnollisti ongelman ytimen fraasilla “quis custodiet ipsus custodem?” – Kuka valvoo valvojia? Ratkaisu onkin yksinkertainen, mutta korruptoituneiden vallanpitäjien inhokki; koska vallanpitäjien kuuluu edustaa kansan tahtoa, annamme heille valtaa vain jos he kantavat siitä vastuun. Vastuun he saavat kantaa siten, että kansa saa valvoa näiden vallankäyttöä. Ei suljettuja kabinetteja, ei mystisesti katoavia asiakirjoja tai todisteita eikä salaisia lainvalmisteluita. Tätä piraatit tarkoittavat kun he puhuvat hallinnon avoimuudesta ja läpinäkyvyydestä.
Vallan täytyy voida sietää tarkastelua. Nyt se ei sitä siedä. Ja se on tahallista.
Kun yhdistämme hallinnon läpinäkyvyyden ja tietopohjaisen päätöksenteon, voimme saavuttaa hyvinvoivan, tasa-arvoisen ja yltäkylläisen yhteiskunnan, josta vasemmisto tai oikeisto ei voisi unelmoidakaan. Nykyinen tietoyhteiskunnan kehityssuunta on kuitenkin päinvastainen; kansalaisten läpinäkyvyyden ja salaisen vallan väärinkäytön yhdistelmä – demokraattisen oikeusvaltion periaatteita pilkkaava irvikuva.
Piraattiliike on tämän huolestuttavan kehityksen vastapaino. Tietoyhteiskunta on täällä jo nyt, tässä ja tänään. Ei huomenna eikä ensi vuosikymmenellä. Mutta sen sijaan, että tietoyhteiskunnan hedelmiä käytettäisiin yhteisen edun ja hyvinvoinnin parantamiseksi, käytetään sitä vain vanhan vallan ylläpitämiseen; tietoyhteiskunnan hedelmät valjastetaan kansalaisia vastaan, turvaamaan korruptoituneen vallan selusta ja sementoimaan heidän valta-asemansa. Siksi me toimimme nyt, emmekä ensi vuosisadalla. Toimi sinäkin.
Lilja Tamminen on ehdolla eduskuntaan keväällä 2011 Helsingissä, Piraattipuolueessa.
Kuinka tietopohjainen päätöksenteko on mahdollista tilanteessa, jossa tieto on ristiriitaista ja koostuu paitsi faktoista, myös niiden tulkinnoista? Luonnontieteet ovat hyvin pitkälle vapaita edellämainituista, mutta jos mennään yhtään yhteiskunta- ja ihmistieteiden puolelle, jotka ovat usein polittisen päätöksenteon kannalta relevantteja, totuus on jossain kaukana tulkinta- ja koulukuntasotkun takana.
Tämä on tärkeä kysymys. Toisaalta se ei ole tärkeä kysymys ainoastaan tietoyhteiskunnan kohdalla, vaan kritiikki on hyvä suunnata myös nykyiseen päätöksentekoon. Ero piraattiaatteen tietoyhteiskunnasta piilee siinä, että nykyisiä vallanpitäjiä ei kiinnosta se tieto mikä jo nyt on saatavilla eikä heitä kiinnosta yleinen etu koska kukaan ei pääse vahtaamaan. Hallitusta kritisoidaan jatkuvasti eri tutkijoiden suunnalta siitä, että sosiaalipoliittisesti tärkeä yhdistetty tilastotieto sivuutetaan poliittisen agendan tieltä. Vaikka Suomen kansan tieteen ymmärryksessä on paljon kehitettävää, on status quo huonompi vaihtoehto. Oikeanlainen tietoyhteiskunta rakentaa edistyksellisempää ilmapiiriä ja palkitsee kehitysehdotuksia.
Hitto… o_O
Jos voisin, niin äänestäisin varmaan sua enkä itteäni – sul tuntuu olevan ihan hemmetin syvää yhteiskunnallista ymmärrystä.
Mikä ihmelapsi sä oikein olet?!? ;P
The future is already here – it’s just not very evenly distributed.
(William Gibson, väitetään)
Oletko sitä mieltä, että tiedon hallinta ja rajoittaminen eivät liity mitenkään kapitalismiin ja pääoman komennon laajentamiseen?
Tai, että tuhoava uusliberalistinen politiikka on a) vain illuusio tai b) johtuu tiedonpuutteesta, eikä esimerkiksi olemassa olevista valtarakenteista ja rahavallasta?
Omasta mielestäni politiikka ei ensisijaisesti ole hallinnointia vaan halujen ristiriitaa ja konflikteja. Tämän takia katson, että huomattavasti uskottavampaa yhteiskunta-analyysia tarjoavat esimerkiksi Paskaduunista barrikadille tai Radikaaleinta on arki -pamfletit tai verkkolehdet Megafoni.org ja Revalvaatio.0rg, joissa analysoidaan post-fordistista yhteiskuntaa.
Henkilökohtaisesti näen mielelläni tiedon hallinnan ja rajoittamisen olevan kaikkien vallanpitäjien työkaluja valtansa laajentamiseen, oli kyseessä sitten kapitalistinen maailmanjärjestys tai pseudokommunistinen diktatuuri. Olenhan itse alunperin vasemmistolaistaustainen.
Koska yritän ylläpitää rakentavaa diskurssia, en halua sortua puhumaan salaliitoista. Kaikki tekomme ovat ihmisluontomme seurausta, ja haasteemme on rakentaa poliittinen järjestelmä joka ottaa sen huomioon eikä kaadu inhimmillisyyteen, niinkuin nykyiset tekevät.
Ja kyllä, perinteisen diskurssin mukaan politiikka on ensisijaisesti halujen ristiriitaa. Katson silti, että oikein perustein rakennettu tietoyhteiskunta vastaa kaikkiin kysymyksiin kaikkia osapuolia palvelevasti niin hyvin kuin suinkun voidaan. Vastakkainasettelu ei ole rakentava lähtökohta. Tietoyhteiskunnan perusominaisuus on sen kehityshalu; aina on parempi tapa yltää tavoitteisiimme.
-Ystävällisin terveisin, Lilja Tamminen
“Vastakkainasettelu ei ole rakentava lähtökohta.”
Väitän vastaan. Sekä että.
Hemmetin hyvä kirjoitus ja hemmetin hyvä vastaus kommenttiin!
Eturistiriidat eivät ole hedelmällisin tapa päättää yhteisistä asioista, koska perimmäisimmän ihmisluonnon mukaan meillä kaikilla on samat perustarpeet.
Dan Koivulaakso – myös yhteiskunta ja ihmistieteitä voidaan tarkastella koulukuntakiistoja objektiivisemmin käyttämällä systeemiteoriaa ja meta-analyyseja hyväksi.
Ainoastaan radikaalisti avoin päätöksentekojärjestelmä voi edes teoriassa ottaa kaikkien tarpeet huomioon. Ja ongelmia ei voi ratkaista samalla ajattelun tasolla, jolla ongelmat luotiin – siksi on mentävä eteenpäin ja uskallettava katsoa myös laatikon ulkopuolelle.
Uskallatko kurkistaa laatikon ulkopuolelle?
http://tuohimetsa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/64633-uskallatko-kurkistaa-laatikon-ulkopuolelle
ps. Kuinka ollakaan havaitsen lähinnä ainoastaan piraattien blogi-kirjoituksissa jotain olennaista sanomaa ja syvempää yhteiskunnallista ymmärrystä… Jostain syystä muiden puolueiden edustajat eivät tunnu näkevän yhteiskuntaa pykäläviidakolta.
Näin!! <3
Kiitokset hyvästä tekstistä, jonka lukeminen merkittävästi nosti omaa arviotani siitä onko Piraattipuolue riittävän lupaava projekti että sitä kannattaa aktiivisesti tukea tai siihen osallistua.
Näissä ensi kuun vaaleissahan on käytännössä varmaa ettei Piraattipuolue saa edustajia, mutta toivon että mm. sinä Lilja jatkat poliittista toimintaa sen jälkeen. Mm. sinä piraattipuolueen aktiiveista edustat sikäli korkeaa poliittista potentiaalia, että nyt itsekin alustavasti suunnittelen että liittyisin puolueen jäseneksi (sen sijaan että pysyisin puoluepolitiikan ulkopuolella, ajatellen sitä toimintana jossa mahdollisuudet saada aikaan Hyvää ovat häviävän pienet vaihtoehtoihin verrattuna) ja olisin siten mukana puolueen sisäisissä äänestyksissä joissa voisi vaikuttaa siihen että Piraattipuolue pitkällä aikavälillä olisi oikein korkeatasoinen ja todellisuudentajuinen puolue (sillä tämän suhteenhan voi huonostikin käydä, jos riittävästi todellisuudentajuista porukkaa ei osallistu puolueen sisäisiin äänestyksiin — esim. tietynlaisesta talousjärjestelmähuuhaasta innostuneet kultistit voivat saada puolueessa liikaa valtaa).
Lilja, tää sun manifesti haiskahtaa lähinnä solisaalidemokratialta. Kuitenkin sosiaalidemokratiaan ajauduttiin aikoinaan just siks että työväen vallankumouksellinen taistelu päättyi tappioon ja sosiaalidemokratian ja ay-liikkeen kautta antautumisen ehdoista neuvottelemiseen. Se 1800-luvun työväenliike sentään rohkeni tavoitella sitä yhteisen hyvän rationalismin soveltamista myös materiaaliseen maailmaan. Ja vaikka se kärsikin lopulta musertavan tappion lähes joka puolella maailmaa, se vastakkainasettelu yhteisen hyvän ja yksityisen pahan välillä ei oo vielä hävinny minnekkään. Kovastihan sitä vastakkainasettuelua aina yritetään lakaista maton alle piiloon, mutta aina se vaan pullahtaa sieltä esille.
Kyllä mä ainakin haluaisin mielummin sen teknisesti kehittyneen kommunismin. Mua kyrsii se että kaikenmaailman piraattiparlamentaristit haluaa määritellä piraattiliikkeen joko vapaamarkkinaoikeistolaisittain markkinahäiriöksi tai sitten valtiovasemmistolaisittain sosiaalidemokratiaksi. Siksipä toivonkin että pipulaiset eivät pääsis eduskuntaan, ja kanavoisivat sen energian mikä nyt kuluu turhaan tai vahingolliseen puoluepolitiikkaan, johonkin epärealistisempaan vallankumoukselliseen askarteluunpaskarteluun.
Tosi monet piraatit tuntuu jumiutuneen oikeusvaltion ja demokratian pelastamiseen. Molemmat on kummiskin lähinnä persiistä. Oikeusvaltiossa ei oo oikeutta, ja demokratia on eeppinen kusetus. Ihmisoikeudet on täyttä skeidaa. Oikeasti ainoa millä on jotain merkitystä on sillä pystyykö ihmiset käytännössä saavuttamaan materiaalisia ja immateriaalisia tavoitteitaan. Ja siinä ei demokratia, oikeusvaltio, tai ihmisoikeusjulistukset paljoo auta. Siinä auttaa vaan suora toiminta, eli vallankumouksellinen askartelupaskartelu.
Voi jee Lilja!
Muuttaisitpa Oulun vaalipiiriin, että voisin äänestää sinua.
Enpä muista eläessäni nähneeni yhtä hyvää puheenvuoroa eduskuntaehdokkaan suusta ja ikää alkaa olla jo sen verran, että monenlaista tyrkkyä olen nähnyt.
Minusta tuli kerralla Lilja-fani!
Erittäin hyvä kirjoitus. Vaikka tieto ja informaatio ovat yhä oleellisempia asioita taloudellisesti, tuskin ne poistavat materialistista niukkuutta yhteiskunnasta. Informaation tallettamiseen, prosessointiiin, siirtämiseen ja esittämiseen tarvitaan edelleen niukkoja resursseja.
Olen todella iloinen tästä blogista. Piraattipuolue tarvitsee todellakin lisää kaltaisiasi edustajia listoilleen ja mielipiteet kuuluviin.
piraattiaate [...] etsii ratkaisua yhteisen hyvän rationalismista
Tämä itseasiassa kuulostaa modernilta (=liberaalilta) vasemmistolta.
Minua tässä säälittää se, miten vanhat vasemistopuolueet ovat hukanneet aatteensa.
Hei!
Haluaisin puuttua pariin kohtaan kirjoituksessasi. Ensinnäkin mielestäni piraattipuolueen ongelmana on nimenomaan vastentahtoisuus asettaa itseään vasemmisto-oikeisto-akselille. Käytännössä tämä tarkoittaa, ettei puolueella olisi minkäänlaista talouspoliittista näkemystä. Tästä nousee mielestäni kuitenkin ongelmmia.
Valtaosa äänestäjistä haluaa päättäjillä olevan talouspoliittisen kannan. Uskallan väittää näin pelkällä mutulla. Toisaalta valtio tarvitsee rahaa toimiakseen. Pääasiallinen rahansaantikeino ovat verot. Keitä verotetaan ja missä suhteessa? Mitä taloudellisia etuja jaetaan ja kenelle? Perinteinen vastaus modernilla ajalla meillä ovat olleet tulonsiirrot varakkaammalta kansanosalta köyhemmälle (ts. progressiivinen verotus). Lisäksi suomalainen yhteiskunta pyrkii minimoimaan elämässä tehtävien päätösten yksilölle tuomia riskejä esimerkiksi opintotuen tai lapsilisän muodossa. Tässä kirjoituksessasi kuitenkin väität, ettei tämä osa politiikkaa ole tärkeää. Uskallan olla kanssasi eri mieltä. Toisin sanoen: politiikka on yhteisistä asioista päättämistä, jonka tavoitteena tulisi olla mahdollisimman suuren hyvän jakaminen kaikille. Kolikon kääntöpuolelta löytyvät kuitenkin eturistiriidat(esim.verotus), jolloin on mielestäni pakko siirtyä vasemmisto-oikeisto-akselille. Tai sitten en ymmärtänyt jotain kohtaa kirjoituksessasi.
Saatan olla myös itse naiivi, sillä uskon että valtaosa nykyisistäkin kansanedustajista uskoo ajavansa kansan etua. Tässä suhteessa olen siis varsin eri linjoilla kanssasi suhtautumisessa vanhoihin puolueisiin. Taikasana on tässä “uskoo”. Esimerkiksi kansanedustajien korkeahko ikä johtaa usein kyvyttömyyteen tehdä hyvää tietoyhteiskuntapolitiikkaa. Valtio ei kuitenkaan ole niin takapajuinen kuin kuvittelet; tästä hyvänä esimerkkinä liikenne- ja viestintäministeriön “Julkinen data – johdatus tietovarantojen avaamiseen”-opas. Ongelmana on, että kansanedustajista harva lukenee em. oppaan tai pitää asiaa tärkeänä. Tässä on mielestäni kysyntää piraattipuolueelle.
Hurr-durr, wall-of-text. Anyway. Toivottavasti en vaikuttanut kiihkoilijalta, se ei ollut tarkoitus; tarkoituksena oli ehkä enemminkin nostattaa keskustelua. Kritiikistä huolimatta haluan toivottaa sinulle onnea vaaleihin myös täältä Varsinais-Suomesta!