Se senioripolitiikka joka ei kiinnosta ketään

Suomen Senioriliike ry teetti minulla vaalikyselyn ikääntyvien ja vanhusten huollosta pari viikkoa sitten, joten päätin kirjoittaa aiheesta, joka ei oikein ole pahemmin kiinnostanut Suomen hallituksia vähään aikaan – nimittäin vanhustenhuollosta.

Ikääntyvien ja vanhusten huolto on Suomessa huonossa tilassa, jota vaikeuttaa yleinen epämielenkiinto tätä sosiaalipolitiikan aluetta kohtaan ja toisaalta väestön laaja siirtyminen eläkkeelle. Epämielenkiinto julkista vanhainhuoltoa kohtaan on sinänsä jännittävä ilmiö, koska eduskuntamme koostuu lähinnä ihmisistä jotka normaalissa työelämässä astuisivat eläkkeelle viimeistään 10-15 vuoden kuluttua. He tosin voivat astua edustajaeläkkeelle kun heistä siltä tuntuu ja saavat siitä hyvät korvaukset joten tämä ei kosketa heitä. Sen sijaan se koskettaa niitä lukemattomia ikääntyviä äänestäjiä, joilla ei ole varaa yksityiseen hoitajaan ja huvilaan Mallorcalla.

Vanhusten ja ikääntyvien huolto halutaan usein nähdä vain geriatriana – avohoitona jossa vastuuta vanhuksen hoidosta pallotellaan erilaisten laitosten ja omaisten välillä. Minä haluan kyseenalaistaa tämän lähestymistavan. Politiikastamme puuttuu inhimillisyyden tunnustaminen ja sen huomioon ottaminen. Väitän, että ei ole edes taloudellisesti kannattavaa kohdella vanhuksia vain hoitotoimenpiteiden objekteina.

Vuonna 2000 tehty Duodecimin uutisoima 10 vuoden seurantatutkimus vahvistaa epäilykseni; yksinäisyyden tunteet ennustavat ikääntyneissä huononevaa terveydentilaa ja laitoshoitoon joutumista (Feelings of loneliness and 10-year cognitive decline, 2000: Tilvis, Pitkälä, Jolkkonen, Strandberg). Jos me haluamme todellista muutosta ikääntyvän väestön terveyteen ja hyvinvointiin, tulee meidän lähestyä asiaa sosiaalisena ongelmana eikä pelkästään terveydenhuollon ongelmana. Kyseinen tutkimus perehtyy myös koetun yksinäisyyden rakenteeseen; ihmissuhteiden määrä ei ole niinkään merkittävä tekijä kuin ihmissuhteiden laatu. Meidän tulisi rohkeasti kokeilla uusia keinoja saada ikääntynyt väestömme verkostoitumaan sosiaalisesti.

Merkittävät terveysongelmat ikääntyneillä Suomalaisilla liittyvät sydän- ja verisuonitauteihin ja fyysiseen passiivisuuteen. Vuosikausia ovatkin lääkärit toitottaneet sitä, että vanhuksemme pitäisi vain saada ulos lenkille. Mutta kuka nyt lähtisi lenkille yksinään?

Lisää tietoa aiheesta löytyy Suomeksi mm. aihetta käsittelleestä opinnäytetyöstä Vanhusten Yksinäisyys (Ahonen, Bukis 2008, DiaK)

YLE Akuutti ”Muista Mummua ja Vaaria”

2 kommenttia artikkeliin ”Se senioripolitiikka joka ei kiinnosta ketään

  1. Ollessani töissä siivoojana hoitokodissa, totesin omin silmin, että esimerkiksi dementikot pyrkivät selkeästi ulos mutta kukaan ei ole heitä ulkoiluttamassa.
    :(